Kyllä säikähdin pahemman kerran tänään. Toin 3-vuotiaan koirani Puistolasta Pasilaan junalla tänään tossa kuuden maissa illalla. Koirani ei ole ennen matkustanut junalla, joten matka oli jännittävä meille molemnmille! Junamatka sujui yllättävän hyvin, ja Pasilassa junasta noustessamme lähdimme kävelemään Messistä kohti. Ajattelin kiertää alikulkutunnelin kautta Ratapihantielle, välttääksemme ihmissuman liukuportaissa.
Saavuttuamme alikulkutunnelin suulle koirani alkoi pistää hanttiin,
ja ei olisi millään suostunut tulemaan tunneliin.
En muistanut miten pahasti se pelkää alikulkutunneleita. Se pyristeli vastaan kaikin voimin. Lopulta
panta murtui ja se pääsi vapaaksi. Silmänräpäyksessä se oli jo raiteella ja minä aivan hysteerinen.
Se säntäili edestakas alhaalla raiteella ja minä taas yritin saada sitä palaamaan. Lopulta se palasikin, ja sain tartuttua karvoista kiinni. Onneksi mulla oli toinen panta mukana, joten sain laitettua sen kiinni. Olin niin järkyttynyt, että vapisin ja hetken päästä säikähdys purkaantuikin itkukohtauksena.
Tapahtumahetkellä raiteella oli vielä juna, joka oli juuri aikeissa lähteä Käpylää kohti, joten oli vain sekunneista kiinni, että koirani selvisi. Olen erittäin kiitollinen, että oli suojelusenkeli matkassa.
Saavuttuamme alikulkutunnelin suulle koirani alkoi pistää hanttiin,
ja ei olisi millään suostunut tulemaan tunneliin.
En muistanut miten pahasti se pelkää alikulkutunneleita. Se pyristeli vastaan kaikin voimin. Lopulta
panta murtui ja se pääsi vapaaksi. Silmänräpäyksessä se oli jo raiteella ja minä aivan hysteerinen.
Se säntäili edestakas alhaalla raiteella ja minä taas yritin saada sitä palaamaan. Lopulta se palasikin, ja sain tartuttua karvoista kiinni. Onneksi mulla oli toinen panta mukana, joten sain laitettua sen kiinni. Olin niin järkyttynyt, että vapisin ja hetken päästä säikähdys purkaantuikin itkukohtauksena.
Tapahtumahetkellä raiteella oli vielä juna, joka oli juuri aikeissa lähteä Käpylää kohti, joten oli vain sekunneista kiinni, että koirani selvisi. Olen erittäin kiitollinen, että oli suojelusenkeli matkassa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hirveä tilanne.Mulla kävi tänään vähä samanlainen juttu mutta ei niin täpärä tilanne kuitenkaan.Olin kahden koirani kanssa ulkona kun joku koira tuli mutkan takaa vastaan.Toinen koirani heti intoili koiran luo ja minulta tippui pienemmän koirani hihna.Sain sen kiinni mutta juuri kun olin menossa ylittää tietä niin joka nuori jätkä kaahasi niin lujaa kun se auto varmaan kulki niin ohitseni.En heti sitä ajatellut että koirani olisin voinut jäädä auton alle jos en heti olisi sitä hihnaa ottanut kiinni mutta matkaa jatkaessani aloin sitä miettiä ja ajatus alkoi ahdistaa.Olen yhden kerran kokenut koirani kuoleman.Olin siis hänen vierellään kun sen sydän pysähtyi ja mitään ei voinut tehdä.En enää halua samaa kokea vaikka kyllä sekin joskus tulee eteen..Niin koskettavaa se on että pelkkä ajatus sattuu.Onneksi oli tuuria matkassa sulla kuin myös mullakin..
Ihan höpöjuttuja nuo suojelusenkelihöpötykset.
Voitko todistaa sen jotenkin?
Missäs ne enkelit silloin on kun tapahtuu onnettomuuksia, kahvillako?
Niin, ihan sama oliko enkeleitä vai ei. Olen vain iloinen, siitä, että koirani on hengissä. Miksi tartut tollasiin mitättömiin seikkoihin?
ne eivät ole ainakaan silloin, kun ei tapahdu onnettomuuksia.
Hyvä ettei käynyt hassummin :)
Kiitos. :) Olen samaa mieltä. Eilinen meni kyllä ihan shokissa.
Nyt ei ole enää mitään hätää.
Olin järkyttynyt lukiessani viestiäsi. Luojan kiitos kaikki päättyi hyvin.
Ja uskon, että enkeli turvasi rakkaan koirasi hölmöilyitä.