Ihmisellä on tarve tulla kuulluksi ja sosiaalisen kanssakäymisen tarve.
Puiston puitten kirjavuuden alla verkkaan kävellessä miettii monia muistoja,
kaihoisia, iloisia ja kyynelöittäviäkin. Yksin.
Yksinkö ? Herää kysymään, kun vastaan tulee vanha mies, yksin,
ja monta muuta vanhusta.
Heilläkin on samantapaiset muistonsa.
Miettivätkö hekin samaa ? Tekeekö heidänkin mieli kysyä, mitä mietit.
Meitä on monta yksin. Puhumassa itsekseen.
Puiston puitten kirjavuuden alla verkkaan kävellessä miettii monia muistoja,
kaihoisia, iloisia ja kyynelöittäviäkin. Yksin.
Yksinkö ? Herää kysymään, kun vastaan tulee vanha mies, yksin,
ja monta muuta vanhusta.
Heilläkin on samantapaiset muistonsa.
Miettivätkö hekin samaa ? Tekeekö heidänkin mieli kysyä, mitä mietit.
Meitä on monta yksin. Puhumassa itsekseen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Elämä on ollut monta vuotta tiedostamatonta tai tiedostettua yksinpuhumista
tietäen, ettei vastausta saa, vaikka joskus kysyykin jotain itseltään.
Ajatukset soljuvat omia aikojaan ja usein ajattelee, että olisipa mukava puhua
jonkun kanssa.
Osaako ihminen varautua,
vaikka tietää mitä tulossa on ?
Tuntuu, että vasta eilen elämä pursuili sisältöä
ja oli keskellä elämää,
mutta huomaamattaan onkin jäänyt sen ulkopuolelle
ja on kuin nalli kalliolla.
Teoriassa voi varautua, mutta käytännössä asiat harvoin menevät niin kuin
olettaa vai menikö kenenkään elämä niinkuin parikymppisenä suunnitteli ?
Ei mennyt sinne päinkään. Elämänkulkuni oli yllätys.
Talitintti yritti aamulla parvekkeen ikkunanraosta sisään. Onko se merkki ?
Tuleeko oma lähtö nyt ?
Eikä tule! Tintillä on nälkä, anna sille ruokaa.
No ei se talitintti halua sinun kotiasi ryövätä ja sinun lähtöäsi kiihdyttää. Se oli utelias ja ystävällinen ja halusi tervehtiä.
Pane talipallo sille välipalaksi
Mkr.
Täällä meillä ei saa parvekkeella ruokkia lintuja. Isännöitsijä siitä erikseen on ilmoittanut kaikille asukkaille. Toiset taitavat kyllä salaa ruokkia, mikä on tyhmää näin lintuinfluenssa aikaan. Toiset laittavat jyviä täällä pihalle maahan, noh, rottia on nyt vilistänyt talon ympärillä, ja tosi pulskassa kunnossa näyttävät olevan.
Kannattaa mennä ruokkimaan lintuja jonnekin ulkoilualueiden lähimetsiköihin ja ripustaa puiden oksille linnuille talviruokaa.
Mitäpä nämä kirjoittelut muuta ovat, kui yksinpuheluita. Ajatusten virtaa.
Sen vuoksi niin moni hämmentyy ja loukkaantuu, kun huomaa, että omatkin ajatukset kulkevat samoja ratoja, ihan omaksi yllätykseksikin. Moni löytää itsestään negatiivisuutta pinnan alta.
Aina ei ymmärrä mitä toinen tarkoittaa, alkaa epäillä onko pahastikin taantunut.
Onko tässä ketjussa jotain hämmennystä herättävää ja loukkaantumisen syytä ?
"Moni löytää itsestään negatiivisuutta pinnan alta."
Mitähän sekin tarkoittaa selkosuomella ?
Negatiivinen ihminen ei yleensä hoksaa negatiivisuuttaan
ja mikä kaikki on negatiivisuutta ?
Jotkut asiat ovat joskus tulkinnanvaraisia tulkitsijasta riippuen.
Moni ärtyy palstakirjoittelusta ja osallistuu terävästi. Sanoisin, että negatiivinen asenne voi yllättää. Ollaan yht äkkiä samaa mieltä jonkun kritisoijan kanssa ja osallistutaan omallakin mielipiteellä.
Näin se on, että ärtymystä syntyy ja mennään henkilöön, vaikka asioista on
tarkoitus keskustella. Asiajutut ovat kiinnostavia ja nuo henkilökohtaiset
juoruamiset jääkööt.
Jos on eri mieltä jonkun kanssa niin katsotaanko se negatiivisuudeksi ?
Mielestäni se ei ole negatiivisuutta, mutta edustan vain itseäni.
On monia tapoja esittä eriävä mielipide
Sekin on taito.
Keskustelut ovat mielenkiintoisia, kun eri näkemykset esitetään asiallisesti, Mutta kun omaa mielipidettä korostetaan ärtyisesti ja henkilöön käyden, ei ole enää kysymys keskustelusta.
Naurattaa, kun joskus pitää höpinöitään yksin.
Seinät ei vastaa, mutta ei naura takasinkaan.
Kun olen yksin kotona, saatan ruveta käsittelemään jotain traumaa menneisyydestä, pohtia ja analysoida. Käsittelen sitä eri puollta, ja joskus ajattelen, että olen itseoppinut terapeutti.
Kesällä liikuin paljon siellä missä ihmisiä, harvoin sattuu hyvää juttuseuraa kuitenkin tykkään seurata miten kukin tahollaan kiirehtii kiirehtimättä. Talvi on enempi kotosalla nyt täytyy välttää kulkutauteja.
Joskus loukataan ihmistä sanomalla, että sillä on ollut tai on ikkunat metsään päin. Tarkoittaneen, että ko. ihminen on kapeakatseinen, ei ole maailmoja syleilevä, on yksinkertainen tms.
Minusta sellaisella ihmisella on aivan tietynlainen rikkaus, jolla on ikkuna metsään päin. Näkee vuodenaikojen vaihtelut luonnon muutoksina. Lintulauta, lyhteet, talipallot laitettu sinne metsän puolelle. Mukavaa olisi seurata lintujen liikkeitä ja mitä lintuja käy. Ehkä pupuja, oravia, peuroja.
Tuli vaan mieleen, kun en vuosiin ole punatulkkujakaan nähnyt.
Viime talvena tapahtui "ihme". Kaupunkiympäristössä oli
puiston puun oksalla punatulkkupariskunta. Osuin sattumalta
parvekkeelle, josta näin ne noin 2-3 metrin päästä,
kun puu tulee niin lähelle parveketta.
Punatulkkujen näkeminen oli kuin joku "pyhä hetki".
Samalla näin mielessäni maiseman lapsuudesta ja haikeita muistoja
nousi mieleen, kun olin pieni tyttö vielä.
Viimeksi olin nähnyt punatulkkuja lapsuudenkodin pihapuissa.
Sieltä muutimme pois, kun olin alle 10 v.
Kummastelen minäkin, että punatulkut ovat kadonneet pihoilta, samoin varpuset. Lapsena muistan leivon liverryksen pellon päällä, en ole vuosikymmeniin enää nähnyt oikeastaan peltojakaan, liverrystä en myöskään ole kuullut. Käki sentään on mökkipalstalla kukkunut, varmaan se sama, koska kukunta kuuluu sen reviirin rajoilta aina samoilta paikoilta. Mökillä ei ole näkynyt enää rastaitakaan.
Pihapiirissä täällä kaupungissa on tinttejä, mustarastas ja harakoita. Mutta kun on sovittu, ettei lintulautaa enää käytetä, ovat nekin kauemmaksi siirtyneet.
Vuosikymmeniä sitten julkaistiin kirja "Hiljainen kevät", joka käsitteli lintujen katoamista.
Näinköhän se utopia nyt muuttuu todeksi?
Mkr.
"Pyhä hetki" sanoit ja sitä se on varmasti ollut.
Minäkin muistan lapsuudessa oikein punatulkkuparven olleen pensaassa ja nokkineet läheiseltä lintulaudalta jyviä.
En ole tilhejäkään nähnyt pihlajapuissa.
Nyt, kun olisi aikaa seurata.
Harakat, varikset, naakat, varpuset ja talitintit ovat lähialueen yleisimmät.
Jo 2003 on kirjoitettu varpusten mystisestä katoamisesta,
niistä oli silloin kadonnut 63 %. Katoaminen koskee koko Eurooppaa.
Ennen puskissa oli senpäiväinen varpusten sirkutus.
Linkissä on muistakin linnuista.
https://yle.fi/a/3-5147541
Lapsena näki paljon kottaraisia, kottaraisia on jäljellä enää noin 20 prosenttia
1970-luvun kannasta. "Räkättirastaita" oli niin paljon, että pikkupojat
ritsoilla ampuivat niitä. Ei usein näe niitäkään enää. Linnunlaulu alkaa olla harvinaisuus.
Etelänmailla niitä ampuvat ja syövät.
Pääskysenpesäkin maksaa monta tuhatta.
Linnunpesäkeittoa syödään ainakin Kiinassa. Kiinalainen linnunpesäkeitto
tunnetaan myös nimellä "idän kaviaari". Keiton raaka-aineena käytetään pääosin syljestä koostuvia tervapääskyjen pesiä.
Lintujen syljessä on ainutlaatuinen hyytelömäinen ja kumimainen koostumus, ja se lukeutuu kalleimpiin eläinperäisiin tuotteisiin. Vuosisatoja vanhan perinneruuan uskotaan kohottavan sukuviettiä.
En itse pystyisi syömään linnunpesäkeittoa.
Monet ruokalajit valmistetaan pöyristyttävistä raaka-aineista. Perinteet kuitenkin vaikuttavat ruokavalioon.
Kaikkea se nälkä saa aikaan.
😀
Kiinalaiset juo käärmeen sappeakin. Sillä on joku maaginen teho johonkin.
Se vastaa suomalaisten poronsarvijauhetta. Kumpikaan ei tehoa.