Yksikään hyvä sana

ei pysty muuttamaan sitä tunnetta, että kaikki se mitä on tapahtunut viime vuosien aikana on liikaa. Sellainen pakottamisen tunne tulee siitäkin, että on joutunut kärsimään psyykkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti. Ei vaan ole enää minkäänlaista jaksamista kuulla tiettyyn ihmiseen liittyen mitään tietoa, en ole pystynyt näkemään mielessäni itseäni hänen kanssaan samassa tilassa moneen vuoteen. Sisältä meni jotain niin pahasti rikki, kun vuosien ajan tuntui siltä että missään ei ollut hiljaisuutta. Mikään ei voi enää muuttaa tilannetta paremmaksi, koska ei tunnu olevan mitään sanottavaa hänelle. Ei ole mitään tarvetta käydä asioita läpi hänen kanssaan. Kaikki jatkui liian monta vuotta ja se aiheutti sen että kyseessä tuntui olevan tarkoituksellinen kiusaaminen, vaikka jollain tasolla ymmärrän ettei se niin ollut. Se mitä minä haluan ja tarvitsen on parisuhde suunnilleen ikäiseni kanssa. Muuhun minusta ei ole!