... olen kovin ahdistuneena tulevasta synntyksestä. Edellinen synnytys kesti 15h ja ponnistusvaihe 1h22min jonka jälkeen lapsi vedettiin / kiskottiin väkisin ulos.Ennen kotiin pääsyä lantioni kuvattiin ja todettiin että alin kohta synnytyskanavassani on vain 9cm kun se olisi oltava vähintään 10 cm. Lapsen pää oli 35cm syntyessään.Yhtään suurempi ei kuulemma olisi mahtunut lääkärin mukaan.Tosin lääkäri tappelevat keskenään edelleen asiasta. Nyt odotan toista lasta ja edellisen synnytyksen ponnistusvaiheen kauhut ovat nousseet pintaan. Pelkään synnytystä kuin kuolemaa... että lapselle tapahtuu jotain jos yritän synnyttää alakautta. Sektio pelottaa yhtä pajon mutta... mahtaisiko se olla turvallisempi vaihtoehto tapauksessani. Onko jollakulla muullakin ollut samanlainen tilanne? Asia jäytää mieltäni enkä tiedä mitä sanoa kun lääkärit kyselevät synnytyksestä ja miten sen nyt toivoisin tapahtuvan. Sektion vaarallisuudesta vaan paasataan mutta en taida uskaltaa vaarantaa syntyvää lastani sille että alatiesynnytys meneekin vikaan eikä hän mahdu alakautta syntymaan vaan joudun kohdata sekä synnytyksen että sektion.... mitä mä teen ???????
Auttakaa....
Auttakaa....
Vastaukset 10
Vanhimmat
sektio se on kuitenki tässä tilanteessa kummallekin parempi.ei pelkoa et juuttuis kiinni ja jäisi hapetta.leikkaushaava paranee kyllä pian ja kaikissa on aina tulehdusriski myös alatiesynnytykses.pyydä sektiota pienen lantion takia ja ole rauhallisin mielin loppu raskaus!=)
On se merkillistä, miten lääkärit voivat kinastella tällaisesta asiasta. Kun toinen lapseni oli perätilassa, oli lääkäreillä erimielisyyttä siitä, laitetaanko minut synnyttämään alakautta vai leikataanko. Lantio oli röntgenin mukaan liian ahdas perätilasynnytykseen, mutta osa lääkäreistä olisi halunnut kokeilla, että onnistuuko. Minulta ei kysytty mitään. Onneksi ylilääkäri vihelsi pelin poikki ja sanoi, ettei puhettakaan alatiesynnytyksestä. Siispä leikattiin, mikä oli minulle järkyttävä kokemus, mutta lapselle turvallisin vaihtoehto. Sinun tilanteessasi en uskaltaisi alatiesynnytystä kokeilla.
Olen kovasti miettinyt asiaa ja tosiaankin pelkään kovasti syntyvän lapseni puolesta. Alatiesynnytys olisi lapselle parasta mutta en uskalla riskeerata hänen terveyttään.Sektio/leikkaus pelottaa erittäin paljon koska minulle ei ole koskaan tehty mitään leikkausta tms. toimenpidettä ja lääkärit koko ajan pelottelevat sektion riskeillä...
Tuntuu kuin olisin puun ja kuoren välissä.Myös se pelottaa että miten paranen leikauksesta ja pystyn hoitamaan vauvaa. Miten sinulla oli ? Kerroit että sinulle leikkaus oli järkyttävä kokemus, mitä tapahtui ?Miten kauan sinulla meni parantua leikkauksesta ja olitko kipeä tms. ? Et "pelottele" minua enää yhtään enempää kuin jo on tehty lääkärien toimesta niin että ole ystävällinen ja kerro.Kiitos vielä vastauksestasi.
Ensimmäinen sektio tehtiin minulle 14 vuotta sitten epiduraalipuudutuksella. Oikeastaan itse leikkaus ei ollut kummoinenkaan juttu, mutta leikkauksen jälkeiset kivut olivat järkyttävät. Silloin pantattiin kipulääkkeistä ja siksi olin tosi sairas. Ainut lääke, jota sain voimakkaisiin haava- ja kudoskipuihin, oli Panadol, sitäkin 8 tunnin välein. Se oli tosiaankin riittämätön lääkitys ja välillä tuntui, että saan kipushokin. Toivuin kuitenkin ihan kohtalaisen nopeasti, ei tullut haavatulehduksia eikä muitakaan komplikaatioita. Olin tosi onnellinen, kun kaksi seuraavaa lasta sain synnyttää normaalisti.
Viides lapsi oli taas perätilassa ja täytyy sanoa, että itkin lohduttomasti, kun ei vauva kääntynyt ja jouduin uudestaan leikkuriin. Tämä leikkaus tehtiin spinaalipuudutuksella, mikä aiheutti kaksi kertaa leikkauksen aikana verenpaineen romahtamisen. Olin todella huonovointinen leikkauksessa, mutta lääke auttoi nostamaan paineet nopeasti. Eli ei siinäkään hengenvaarasta ollut kyse, vaan ikävästä ja huonosta olosta. Leikkauksen jälkeen sain kipulääkkeitä riittävästi ja ylös nousin jo leikkauspäivän iltana. Ensimmäiset ylösnousemiset ovat vaikeita, kun ei vatsalihaksia voi käyttää apuna. Samoin sängyssä kääntyminen, yskiminen, nauraminen saivat alkuun hien nousemaan otsaan. Viikon päästä leikkauksesta tein jo kilometrin mittaisen kävelylenkin, eli toivuin ihan kohtalaisen nopeasti. Olen lukenut hyviä sektiokokemuksia paljon enemmän kuin huonoja, joten turha sitä on etukäteen pelätä. Minunkin leikkaukset sujuivat varmaan ihan sääntöjen mukaan, mutta itse olen kokenut normaalisynnytykset huomattavasti helpommiksi. Silti ei mikään maailmassa saisi minua riskeeraamaan lapseni henkeä. Mieluummin kärsin itse vaikka mitkä tuskat, jos sillä lapsi saadaan pelastettua.
eiköhän tuossa täpärässä tilanteessa lopulta päätös tehdä kun on tiedossa tulokkaan mittoja eli jos näyttää ettei mahdu niin sektioonhan siitä lähdetään. tietysti silloin jännitystä riittää loppuun asti..
Kummallista,että lantiosi kuvattiin vasta synnytyksen jälkeen eikä ennen? Minullakin todettiin lantiossa oleva yksi mitta 9cm;n mittaiseksi ja sanottiin sen olevan alakanttiin, mutta jouduin silti synnyttämään alakautta. No,välilihan leikkauksesta huolimatta sain toisen/kolmannen asteen repeämän ja tikkejä laitettiin moneen kerrokseen. mikä se 9cm mitta oli eli oliko spina vai minkä niminen?
Voi, että mua sit sapettaa nuo lääkärin tohelot, kun alkavat arvuuttelemaan!
Jos pienikin riski, että vauva ei mahdu ulos, niin ilman muuta sektio.
Se esikoisesi päänymp.mitta on kutakuinkin se yleisin ja aivan varmasti myös tulevan vauvannekin, ellei sitten isompikin, nooh ei tietenkään paljoa.
Itse olen 2 synnyttänyt alateitse ja eka synnytys kesti 14h 45min ja tuntui loputtomalle ajalle ja olin ponnistaessa jo aivan kuitti...
Onneksi toinen olikin jo nopeampi 4h 9min.
Toinen piti kylläkin vetää imukupilla, kun hävisi sydänäänet, josta kätilö ei sanonut mitään, juoksi vain huoneen ovelle ja karju toisia apuun ja kutsumaan lastenlääkäriä!
Olin kuin Ö aapisessa, et mitä ihmettä nyt tapahtuu.
Lääkäri tuli nopeasti paikalle, liekkö ollut viereisessä huoneessa.
Se vasta kertoi äänien katomisesta, että nyt ponnistat kuin viimestä päivää ja otetaan imukuppi avuksi.
Hui, oli kyllä jännät paikat!
Sinun tapauksessasi olen sektion kannalla, koska siinä on jo riski sinunkin terveydelläsi!
Siskoni kaveri synnytti kaksoset alateitse lääkäreiden pakottamana ja oli päästä hengestään sillä tempauksella.
Vuoti verta litra tolkulla.
Oli pitkään sairaalassa ennen, kuin pääsi kotiin.
Pidetään sulle peukkuja ja pidä pintasi niiden lääkäreiden kanssa!
Itselläni on kaksi ensimmäistä syntynyt alakautta ja kaksoset sektiolla,eikä itselleni jäänyt sektiosta mitään pahaa mieleen.Sain puudutuksen ja vauvat heti viereeni,eikä koko homma kestänyt kuin pienen ajan. Toki leikkaushaava oli kipeä jonkin aikaa,mutta hyvin pärjäsin alusta asti neljän pienen kanssa kotona.Ei kannata riskeerata vauvan terveyttä,koska sektiossa ei oo sen enempää pelättävää kuin muissakaan leikkauksissa.
Aikaisempi synnytyskokemukseni oli todella huono ja vauva sai olkapäävamman, joka kyllä parani. Sektiokin pelotti kovin etukäteen. Kävin psykologilla keskustelemassa peloistani joitakin kertoja. Sektiokin oli itselleni vaikea kokemus, mutta toivuin henkisesti paremmin kuin edellisestä synntyksestä. Lapsi ei saanut tällä kertaa vammaa mutta joutui aluksi lisähappea saamaan lastenosastolle. Sektio oli minusta kuitenkin parempi ratkaisu suuren pelkoni vuoksi ja ison vauvan takia.
Moi! Viestisi oli ihan kuin minun tilanne. Mulla kävi niin, että lantio oli kuvattu ennen ekaa synnytystä: keskimmäinen mitta 9cm, kun se pitäisi olla väh. 10cm. Silti raskaus päästettiin 2 viikkoa yliaikiaseksi, käynistettiin ja lopulta pitkällisen yrityksen jälkeen minut leikattiin. Enään en käy molempia läpi!!! Ensi viikolla menen synnytystapa-arvioon, mutta minulle on jo sanottu, että mikäli lapsi on kutakuinkin yhtä iso, minut leikataan. Ja totta vieköön haluan sitä! En halua olla koekaniini, et mahtuisko vai ei. Minut on kerran leikattu; ei se herkkua ollut, mutta siinä tilanteessa taivaan lahja. Tuo esille napakasti oma mielipiteesi. Minä myös pelkään leikkausta, mutta pidän sitä minun tilanteessa turvallisempana sekä lapselle että minulle. Tsemppiä!