painajaiseen. Olen odottanut sitä kauan että saisin tehdä töitä ilman sitä että muistutettaisiin rankoista vuosista ja tietystä henkilöstä. Olo tuntuu yhä hauraammalta ja tuntuu ettei ole mitään ulospääsyä ahdistavasta elämästä, ihan samoin kuin silloin kun parisuhde tuntui olevan pelkkää ahdistusta ja seinät tuntuivat kaatuvan päälle. Ikäänkuin olisi vankilassa josta ei pääse pois!
Taas heräsin
Anonyymi-ap
2292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En ymmärrä mistä minua rangaistaan. Siitäkö että olen vain oma itseni. Elimistö on joutunut kauan olemaan niin kovilla, että se aiheuttaa sellaisia oireita joita ei yleensä ole. Kun psyyke voi huonosti voi ruumiskin. En jaksa kuulla enää yhtään sanaa liittyen sellaiseen henkilöön, joka yrittää väkisin tunkea elämään! Pysyvä lähestymiskielto sellaiselel henkilölle!
Asumisrauhaa ei ole vieläkään. Tämä talo muistuttaa joka päivä siitä kuinka huonosti voidaan kohdella ihmistä toistuvasti!