"Fosforimiehet" 1966-68 Halisissa

Nyt on mystistä...

Nähty v 1960 luvulla (66-68)ainakin Halisissa ja Nummentaustassa.Mutta onko muuallakin nähty?
Olisin ikionnellinen jos jollakin olisi jotain tietoa ..netistä ei löydy mitään vaikka googlaa..muistaako joku että lehdissä olisi kirjoitettu tästä ilmiöstä?

Uforaportti kirjasta muistaakseni, jokin alkunumeroinen painos. Uforaportteja painettiin ainakin numerosta 1 vissiin johonkin numero 20. Voi olla enempikin niitä kirjoja mutta ei ole kirjastosta silmiin osunut pariin vuoteen. Ja ne vanhemmat oli kyllä parempia,uusissa liikaa ylimääräistä sälää.

folaatti on tärkeää juopoille, ja tiamiini

Oma kokemukseni on joko (tammi-) tai helmikuulta joko 1967 tai todennäköisemmin 1968. Meitä oli kaksi vähän toisella kymmenellä olevaa pikkukundia Nummen kaupunginosan Elinantien ja Hakapellinkatu 8:n väliin jäävän autotallirivin edessä alkuillasta 20.00-21.30. Olimme vuoronperään lyömässä jääkiekkomailalla jotain palloa maaliin (autotallin ovi maalina): toinen löi (tapahtumahetkellä minä) ja toinen oli maalivahtina.
Google Mapsista voi katsoa tarkan kohdan (https://maps.app.goo.gl/1sX8R5GKMt2Rwdoj7), missä olimme. Sijaintimme oli siis tuon autotallirakennuksen kulmassa. Fosforimiehet ilmestyivät takapihan puolelta (https://maps.app.goo.gl/EMWxG7xAn4Gbj4Ns8).

Ennen näköhavaintoa olin jo aikaisemmin (10-15 sek. tai ehkä jopa pari minuuttia aikaisemmin) kuullut sellaista hyvin matalaa ja tasaista ääntä samalta suunnalta ja ihmetellyt mitä se voisi olla ja mikä sen aiheuttaisi. Kun kuulin tai havahduin ääneen uudelleen ja katsoin sen suuntaan, niin näin fosforimiehet. Säikähdin ja jähmetyin paikoilleni enkä kyennyt irrottamaan katsettani niistä. Niitä oli kaksi ja keskenään samanlaisia. Ne etenivät/ kävelivät hyvin hitaasti, epäluonnollisen hitaasti. Matkahan ei ole pitkä, mutta kesti kymmeniä sekunteja (ehkä jopa lähes minuutinkin) ennen kuin ne olivat parin-kolmen metrin etäisyydellä itsestäni. Kaiken aikaa kuului se sama matalataajuuksinen tasainen ääni. Paikoilleni lamaantuneena en kyennyt irrottamaan katsettani niistä, vaikka kuulin "maalivahdin" (joka ei niitä vielä siinä vaihessa voinut nähdä, koska oli kuolleessa kulmassa kulman takana) kysyvän toistuvasti "mitä nyt?" ja patistavan "lyö nyt jo se pallo". Kun hänen äänensä muuttui vaativammaksi, sain käännettyä katseeni häneen ja pois fosforimiehistä, mutten säikähdykseltäni saanut sanaakaan suustani. Kauhuissani vain lähdin juoksemaan pakoon niin nopeasti kuin pääsin Hakapellinkatu 8:n sisäpihaan, jossa asuimme. En kyennyt varoittamaan pelikaveriani. Hän meni poimimaan eteeni maahan jääneen pallon ja vasta siinä havaitsi fosforimiehet. Silloin ne olivatkin jo aivan hänen vieressään. Hän ei lamaantunut vaan pakeni perässäni pihalle ja porraskäytävämme (E-porras) ulko-ovelle. Jäimme siihen katsomaan tulisivatko ne perässämme pihalle tai näkisimmekö niiden jatkavan matkaa Elinantieltä Hakapellonkadulle. Ehkemme odottaneet riittävän pitkään (nehän kulkivat todella hittasti), mutta emme enää niitä nähneet emmekä kuulleet. Päättelimme, että ne olisivat jatkaneet matkaa Elinantietä toiseen suuntaan, mutta todennäköisempää on, että ne vaan "katosivat" niin kuin "ilmestyivätkin". Mihinpä ne olisivat menneetkään - oli suunta sitten Hakapellonkadulle tai Elinantielle? Niiden tulosuunnastakaan kun ei oikein (ainakaan talvella) voi tulla mistään. Oma arveluni on, että ne jotenkin materialisoituivat sen matalataajuisen äänen avulla, koska olin ääneen havahtunut jo hetkeä aiemmin ennen näköhavaintoa.

Fosforimiesten olemus oli hyvin ihmismäinen: ainakaan en muista mitään erityistä liittyen silmiin, suuhun, korviin tms. Poikkeuksellista oli kasvojen ihon väri ja muun olemuksen kirkkaus - fosfori on aika laimea vertailukohde siihen kirkkauteen. Fosforimiesten kirkkaus oli paljon intensiivisempää kuin mikään muu missään, mutta siltikään se ei häikäissyt silmiä (eikä ehkä valaissut ympäristöäkään). Niille harvoille, joille olen tästä mitään kertonut, olen sanonut nähneeni "herran kirkkaudessaan frendinsä kanssa, mutten osaa sanoa kumpi olikaan herra ja kumpi narri/ frendi". Kasvojen tai oikeastaan kaiken näkyvän ihon väri oli kauttaaltaan tasaisesti helakan punainen.

Jonkin verran ja jonkin aikaa fosforimiehistä noihin (vuodenvaihteen) aikoihin Nummen alueella puhuttiinkin. Olin itse joululoman aikoihin poissa Turusta ja vasta loppiaisen jälkeen koulun välitunnilla parikin tyyppiä kysyi "oletko nähnyt fosforimiehiä?". Luulin, että "fosforimiehet" on joku uusi tv-sarja (kuten vaikka Batman). En ollut nähnyt vielä silloin, mutta kuukauden kuluttua jo olinkin. Perhepiirin ulkopuolella emme kokemuksestamme kuitenkaan kertoneet kenellekään. Useimmat fosforimiehiin liittyvät tarinat olivatkin urbaanilegendoja (mm. että kaivavat auki hautoja hautausmailta) - kukapa niihin uskoisikaan? Urbaanilegendat kuihduttavat keskustelun aiheesta kuin aiheesta tehokkaasti niin, että aihekin jää nopeasti unholaan. Muutama vuosi myöhemmin keskikoulun alaluokilla ollessani silloinen luokanvalvojani jonkun oppituntinsa yhteydessä mainitsi Nummen kaupunginosassa aikaisempina vuosina tehdyt fosforimieshavainnot, mutta sen jälkeen en ole tainnut kuulla niihin viitattavan. Oma kokemus ei kuitenkaan ole unohtunut ja yhäkin se palaa mieleen silloin tällöin selittämättömänä ja arvoituksellisena.

Luonnollinen selitys tällekin varasti löytyy! Ehkä fosforimiehet oli persuja?

Miksei nykyään enää tapahdu mitään näin jännittävää ja mystistä?

Kylmänsodan aikoina näitä havaintoja tehtiin .. silloin oli myös suuri uhka ydinsodalle.

Ihmisten mielikuvitus ja taikauskoisuus on selityksenä näille ja monille muille mystisille kokemuksille. Ufot, enkelit ja vainajien kohtaamiset on samoja asioita. Lapsilla tuo mieli on herkkä ja toiset on lapsenmielisiä koko elämänsä.

kiitos tarinastasi! en ole itse nähnyt fosforimiehiä, mutta jonkinlaisia häiriöitä eetterissä ja ajan rakenteessa . havaitsin myös komponenttien yllättävää reaktiivisuutta. tämä Pansion alueella vuoden 2020 paikkeilla.