Heippa kaikki nuoret ja vanhat kohtalotoverini!
Ajattelin jälleen piipahtaa jakelemassa muutamia vuosien varrella hyviksi kokemiani vinkkejä paniikkikohtausten ehkäisyyn ja hoitoon.
Niille joilla vaiva on ollut useamman vuoden ja hyvää hoitotulosta ei vielä ole tullut niin: se tulee kyllä!(suomalaisella sisulla pötkii pikälle..)
Ensinnäkin mitä me kaikki pelkäämme? PANIIKKIA!
MIKSI? Niin eihän siihen kuolekaan edes, eikä tukehdukaan,ei tule hulluksi ,eikä maailma kaadukaan..kaikki jatkuu vaikka tunnetasolla ei siltä tosiaankaan tunnu.Paitsi että kohtauksen jälkeen tuntuukin ihan hyvältä,paitsi väsyttää..tässä kohtaa stop. "Se meni jo..",mitä sitten..entä jos et ajattelisikaan saavasi uutta kohtausta vaan ajattelisit jotain kivaa? Ihan jotain pientä ja rauhoittavaa kivaa asiaa. Kukkasia vaikkapa..rauhoittavaa kynttilän liekkiä,kaunista maisemaa,rakkaita kasvoja jne..
..sillä ,tunnetasoonsa pystyy vaikuttamaan ja alitajuntaansa kykenee rauhoittamaan monin keinoin.
hypnoterapiasta uskon olevan monille hyötyä, sekä tukea antavasta terapiasta,mutta mitä itse voi tehdä??
Paljonkin..
Voi valita ajattelunsa,tapaansa suhtautua asiohin voi tosiaan muuttaa pysyvästi relistisemmaksi ja ajatteluaan positiiviseksi.Pikkuhiljaa kuin opettelisi kävelemään.. Se vaatii työtä, muutaman hypnoosi ja rentuotumiskirjan -ja runsaasti sallivaa ja rakastavaa asennetta itseään kohtaan.
Minulla tuo "ajattelutavan muokkaaminen" ensin realistiseksi ja sitten asteittain rennoksi -ihan kotosalla alkuun- on autanut paremmin kuin mitkään lääkkeet, vaikka masennuslääkkeitä syönkin.Tosin se onnistui vain niin että ensin realistisa ajatuksia ja sitten vasta kykenin rentotumaan kokonaan. aikaa tähän meni kumminkin kun innostuin niin 2 vuotta. Sitä ennen olen käynyt läpi kaikenmaailman lääkärit ja lääkkeet eli uraputkea on siis 18 vuotta.
Ehkä on aikakin että loppuu koko paniikki-juttu mulla..Mutta kirja josta oli eniten hyötyä on Jouni Luukkalan "hypnoosi"-kirja, ja kannattaa myös kokeilla muita vastaavan tyyppisiä kirjoja ahdistavaan oloon.
Liikunta on myös ehdoton hoito asiassa,
liikunta lisää stressinsietokykyä huomattavasti ja auttaa mm. nukahtamaan(kuten myös tuo rentoutumisen opettelu).
Näinä vuosina kun olen sairastellut paniikkia enemmän tai vähemmän niin pahimmat oireet on olleet kun ihmis-suhteissa on ollut vialla jotakin taikka jos olen ravintolassa käynyt usein..eli ihmis-suhteet kannattaa koittaa pitää kunnossa ja muistaa vielä että avun pyytäminen ei ole heikkoutta vaan vahvuutta=)
Ruokavalion muuttaminen on sitten se seuraava "juttu" mitä alan kokeilla tähän päälle.
Mutta kun olen herkkusuu niin tämä saattaa olla se vaikein osa..
Mitäs vielä..tsemppiä kaikille ja jos jotakuta auttoi niin en turhaan näpytellyt!
Hyvää ja kaunista kesää kaikille!!!
Ajattelin jälleen piipahtaa jakelemassa muutamia vuosien varrella hyviksi kokemiani vinkkejä paniikkikohtausten ehkäisyyn ja hoitoon.
Niille joilla vaiva on ollut useamman vuoden ja hyvää hoitotulosta ei vielä ole tullut niin: se tulee kyllä!(suomalaisella sisulla pötkii pikälle..)
Ensinnäkin mitä me kaikki pelkäämme? PANIIKKIA!
MIKSI? Niin eihän siihen kuolekaan edes, eikä tukehdukaan,ei tule hulluksi ,eikä maailma kaadukaan..kaikki jatkuu vaikka tunnetasolla ei siltä tosiaankaan tunnu.Paitsi että kohtauksen jälkeen tuntuukin ihan hyvältä,paitsi väsyttää..tässä kohtaa stop. "Se meni jo..",mitä sitten..entä jos et ajattelisikaan saavasi uutta kohtausta vaan ajattelisit jotain kivaa? Ihan jotain pientä ja rauhoittavaa kivaa asiaa. Kukkasia vaikkapa..rauhoittavaa kynttilän liekkiä,kaunista maisemaa,rakkaita kasvoja jne..
..sillä ,tunnetasoonsa pystyy vaikuttamaan ja alitajuntaansa kykenee rauhoittamaan monin keinoin.
hypnoterapiasta uskon olevan monille hyötyä, sekä tukea antavasta terapiasta,mutta mitä itse voi tehdä??
Paljonkin..
Voi valita ajattelunsa,tapaansa suhtautua asiohin voi tosiaan muuttaa pysyvästi relistisemmaksi ja ajatteluaan positiiviseksi.Pikkuhiljaa kuin opettelisi kävelemään.. Se vaatii työtä, muutaman hypnoosi ja rentuotumiskirjan -ja runsaasti sallivaa ja rakastavaa asennetta itseään kohtaan.
Minulla tuo "ajattelutavan muokkaaminen" ensin realistiseksi ja sitten asteittain rennoksi -ihan kotosalla alkuun- on autanut paremmin kuin mitkään lääkkeet, vaikka masennuslääkkeitä syönkin.Tosin se onnistui vain niin että ensin realistisa ajatuksia ja sitten vasta kykenin rentotumaan kokonaan. aikaa tähän meni kumminkin kun innostuin niin 2 vuotta. Sitä ennen olen käynyt läpi kaikenmaailman lääkärit ja lääkkeet eli uraputkea on siis 18 vuotta.
Ehkä on aikakin että loppuu koko paniikki-juttu mulla..Mutta kirja josta oli eniten hyötyä on Jouni Luukkalan "hypnoosi"-kirja, ja kannattaa myös kokeilla muita vastaavan tyyppisiä kirjoja ahdistavaan oloon.
Liikunta on myös ehdoton hoito asiassa,
liikunta lisää stressinsietokykyä huomattavasti ja auttaa mm. nukahtamaan(kuten myös tuo rentoutumisen opettelu).
Näinä vuosina kun olen sairastellut paniikkia enemmän tai vähemmän niin pahimmat oireet on olleet kun ihmis-suhteissa on ollut vialla jotakin taikka jos olen ravintolassa käynyt usein..eli ihmis-suhteet kannattaa koittaa pitää kunnossa ja muistaa vielä että avun pyytäminen ei ole heikkoutta vaan vahvuutta=)
Ruokavalion muuttaminen on sitten se seuraava "juttu" mitä alan kokeilla tähän päälle.
Mutta kun olen herkkusuu niin tämä saattaa olla se vaikein osa..
Mitäs vielä..tsemppiä kaikille ja jos jotakuta auttoi niin en turhaan näpytellyt!
Hyvää ja kaunista kesää kaikille!!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
tähänkin rakoon tuota Anu Wacklinin ja Timo Elon kirjaa nimeltä Näin puolustaudut tauteja vastaan. Kirjastosta hain, viime yötämyöten luin ja sain runsaasti vahvistusta sille mitä olen itsekseni ajatellut tai muista lähteistä lukenut.
Uskon vankasti, että ravinto vaikuttaa psyykeen niin kuin muuhunkin terveyteen enemmän kuin tullaan ajatelleeksi. Itse olen karsinut mm. tupakan, paljolti lihatuotteita, limsat ja aion heittää käytännössä kokonaan pois sokerin ja valkoisen vehnäjauhon (joka on täysin hengetön tuote, niin putsattu ettei sitä syö toukkakaan, ja siksi se juuri niin putsataankin). Viisas sekarotuinen koiramme ei koskenut lenkkimakkaraan, mutta sitä vain ihmiset hyvällä halulla popsii ja sairastelee...