Nuo mummuni sanat ovat usein tulleet mieleeni kun seurailen nykypäivän ihmisten toilauksia täällä palstoillakin.
Hiukan taustaakin: Me olimme lapsuudessamme niin köyhiä, ettei meillä ollut varaa hienoihin isään ja äitiin kuten n.s. "paremmilla ihmisillä", meillä oli vain mamma ja pappa.
Ruotsikielisen taustamme takia meillä oli siis mummu ja muffa (mormor och morfar). Huomaatte, että ruuneperilaiset käännökset olivat jo silloin käytössä.
Mutta mummuun: Muummu oli pienhkö, pyöreä, leskeksi jäänyt torpparin vaimo.
Kun mummun pojan vaimo kuoli nuorena keuhkotautiin hoiti mummu lapset ja poikansa "huushollin".
Mummulla oli erikoinen elämänohje: En mää mut muut ( suomeksi, en minä mutta muut).
Kun mummu vanhemmiten, ilmeisen verenpaineen vaivaamana, meni poikansa taloutta hotamaan, hän nojasi seinään pystyssä pysyäkseen ja otti "troppina" kamferttia ja mixtuuraa. Muuta lääkettä ei tainnut ollakaan, ainakaan mummulla.
Elämänohjettaan hän kuitenkin aina noudatti itsestään välittämättä.
Tiedän, että näidenkin palstojen monet iso-äidit ovat hyvin epäitsekkäitä toimiessaan lastensa hyväksi.
Osaammekohan ajatella myös muita kirjoittajia kun täällä joskus äkäisestikin kirjoitamme?
Hiukan taustaakin: Me olimme lapsuudessamme niin köyhiä, ettei meillä ollut varaa hienoihin isään ja äitiin kuten n.s. "paremmilla ihmisillä", meillä oli vain mamma ja pappa.
Ruotsikielisen taustamme takia meillä oli siis mummu ja muffa (mormor och morfar). Huomaatte, että ruuneperilaiset käännökset olivat jo silloin käytössä.
Mutta mummuun: Muummu oli pienhkö, pyöreä, leskeksi jäänyt torpparin vaimo.
Kun mummun pojan vaimo kuoli nuorena keuhkotautiin hoiti mummu lapset ja poikansa "huushollin".
Mummulla oli erikoinen elämänohje: En mää mut muut ( suomeksi, en minä mutta muut).
Kun mummu vanhemmiten, ilmeisen verenpaineen vaivaamana, meni poikansa taloutta hotamaan, hän nojasi seinään pystyssä pysyäkseen ja otti "troppina" kamferttia ja mixtuuraa. Muuta lääkettä ei tainnut ollakaan, ainakaan mummulla.
Elämänohjettaan hän kuitenkin aina noudatti itsestään välittämättä.
Tiedän, että näidenkin palstojen monet iso-äidit ovat hyvin epäitsekkäitä toimiessaan lastensa hyväksi.
Osaammekohan ajatella myös muita kirjoittajia kun täällä joskus äkäisestikin kirjoitamme?
Vastaukset 2
Vanhimmat
eilisessä kirjoituksessasi :" Kaikenlaisia ämmän ja äijänperkeleitä täällä onkin.!"
Usko tai älä, mutta minusta se oli hauskasti sanottu ja spontaanisti - pikkuisen kiukustuneena, harmistunut olit ainakin vähän.
Tai sitten kertakaikkiaan vain pelleilit, mikä sinulta onnistuu - olet nyt sitten miten rauhallinen ja hiljainen tahansa.
Tämä ei ole keljuilua, eikä moitteeksi tarkoitettu...minua vaan huvitti tuo yllä oleva ilmaisusi:)
Hyvää alkavaa päivää toivoo yksi ämmänperkele !:))))
Saumassa sen salaisuus...
Suosiossakin.