Luin juuri artikkelin, missä kerrottiin syömishäiriöistä urheilijoilla. Suurin riskiryhmä oli nimenomaan esteettisesti kauniiden lajien (esim. taitoluistelu) harrastajilla sekä kamppailulajien (esim. paini) harrastajilla.
Kyllähän tämä painijan elämä tuntuu välistä olevan yhtä painon tarkkailua. Olisi varmasti tärkeää, että myös valmentajat tuovat esille terveellisen ruokavalion merkitystä. Enemmän voisi olla myös keskustelua siitä terveellisestä laihduttamisesta. Ja annetaanhan me vanhemmat sekä valmentajat myös lupa lapsille kasvaa ja vaihtaa sarjoja ylemmäs?
Keskustelua tärkeästä aiheesta!
Kyllähän tämä painijan elämä tuntuu välistä olevan yhtä painon tarkkailua. Olisi varmasti tärkeää, että myös valmentajat tuovat esille terveellisen ruokavalion merkitystä. Enemmän voisi olla myös keskustelua siitä terveellisestä laihduttamisesta. Ja annetaanhan me vanhemmat sekä valmentajat myös lupa lapsille kasvaa ja vaihtaa sarjoja ylemmäs?
Keskustelua tärkeästä aiheesta!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mutta mikä luokitellaan syömishäiriöksi??
Se että tiputtaa painoa kisoihin tiukalla dieetillä vai viimeisinä päivinä ennen puntaria syömättä oleminen.
Syömishäiriöillähän tarkoitetaan pidempiaikaista tapahtumaa, ei vain viikon tai päivän kestävää. Lähinnä sellaista sairaaloista painon tarkkailua ja jatkuvaa laihduttamista. Pahimmillaan sitten tietenkin tämä anoreksia/bulimia. Voimathan siinä katoaa kilojen myötä, mutta kyllähän tälläisen lajin harrastaminen voi olla lähtölaukaus sairaudelle. Siksi siitä olisikin tärkeää puhua. Etenkin kun tuo tyttöpainikin alkaa olla nousussa...
Toiset isät (ja miksei myös äidit) suorastaan estävät painijaansa kasvamasta jatkuvalla painon tarkkailulla. Katsokaa vaan painijoita. Lähes kaikki ovat koululuokassaan keskivertoa pienempiä. Pelätään, että poika tai tyttö ei enää niin menestykään, jos ollaan vähän isompia. Puhutaan jopa, että ollaan alipainoisia, jos ei tarvitse pudottaa painoaan kaksi kiloa enempää kisoihin.
Olen myös huomannut saman, että painijat ovat hyvin usein kooltaan pienempiä kuin muut saman ikäiset. Toki olen ajatellut, että syynä voisi olla se, että ikäisekseen pienet yleensä pärjäävät paremmin kuin ne suuret, joten he myös jatkavat painia. Oman lapsen kohdalla on nyt kuitenkin pituuskasvu selvästi hidastunut. Kun vielä ekalla kuului luokkansa pisimpiin on nyt muut menneet vauhdilla ohi. (Nyt viidennellä) Lapsi syö normaalisti, laihduttaa ei ole tarvinnut. Olenkin miettinyt, voisiko se johtua painin harrastamisesta. Kuluttaako fyysisesti raskaat treenit useamman kerran viikossa lapsen mineraali/vitamiinivarastoja niin paljon, ettei aineita riitä pituuskasvuun?
Täytyisikö lisäksi antaa jotain lisäravinteita? Jos täytyisi, niin mitä voi tuon ikäiselle turvallisesti antaa?
Juuri samoja ajatuksia on pyörinyt omassa päässäni, kuin sinula "äiti myös". Osaisikohan joku antaa "tieteellistä vastausta". Olisi kiva kuulla asiaan perehtyneen kommenttia.
Mitä olen itse seurannut nuoria ja kasvuikäisiä painijoita niin suurin osa tuntuu kuitenkin kasvavan suunnilleen niihin mittoihin missä vanhemmatkin ovat, toki joitakin poikkeuksiakin on. Harvoin näiden ikäisekseen lyhyiden vanhemmatkaan ovat koripalloilijan mitoissa. Lajissahan (paini) menestyvät usein lyhyehköt ja vantterat juniorit, eli myös tästä johtuen niitä lyhyitä kavereita on siellä molskilla paljon. Eli uskoisin että lopulliseen pituuteen eniten vaikuttaa kuitenkin geeniperimä.
Pituuskasvuhan tapahtuu ns. kausittain ja mikäli tällaisen kasvukauden aikana harjoitellaan kovalla intensiteetillä, syödään vähän (esim. painonpudotuksen takia) ja mahdollisesti vielä lepoa ja unta saadaan liian vähän niin se voi, ainakin teoriassa, vaikuttaa jossain määrin lopulliseen pituuteenkin. Itse olen varmuuden vuoksi oman pojan kohdalla pitänyt erittäin konservatiivista linjaa tässä suhteessa.
Lienisikö paikallaan esim. tiettyyn ikään saakka järjestelmä, jolla kontrolloitaisiin painoa siten että juniori ei voi kilpailla tiettyä sarjaa alempana määrätyn kauden aikana. Lopputuloksena todennäköisesti menestys suurimmalla osalla olisi sama kuin nytkin, sarja vain olisi yhtä ylempi. Tällaisessa systeemissä tietysti menestys paranisi niillä jotka eivät painoaan paljon tai ollenkaan pudota nytkään edes arvokisoihin. Luonnollisesti tällä metodilla ei enää voida edetä siinä vaiheessa kun mahdollisesti mennään kansainvälisiin arvokisoihin.
Älkää olko huolissanne lapsenne kasvusta vaikka hän harjoitteleekin painia. Paini ei kasvua hidasta, hidastus johtuu ihan muista tekijöistä.
Jos ravinto on monipuolista ja lepo oikeassa suhteessa väsymykseen ja rasitukseen, kasvaa lapsi aikanaan "normaali mittaiseksi".
Toiseksi, harvoin painiin hakeutuu kaikkein pitemmät tai isoimmat, vaikka näille se juuri hyvää tekisi, pitkällä tähtäyksellä.
Yleensä painiin ohjautuu tai hakeutuu vilkkaat,liikkuvat ja aktiiviset pojat.
Painimies ja Luta Livre ovat mielestäni oikeilla jäljillä. Molskin reunalla ja välillä molskillakin käyneenä 10 vuoden ajalta, olen tullut siihen tulokseen (osittain pohjautuu myös faktoihin) ettei painon pudotus muutaman kerran vuodessa oikein tehtynä vaikuta pituuskasvuun. Pienempi kasvuiset kaverit hakeutuvat helpommin lajin pariin - sisäistä/luontaista viettiä.
Painijat ovat pituudeltaan kuitenkin normaalin mittaisia. Nuoren painijan vanhemmilla on myös vastuu painonpudotuksessa: huolehtikaa siitä, että lapset / nuoret eivät ole täysin syömättä päivää paria enempää, vaan vähällä mutta ravintorikkaalla ruualla. Myös nesteytys on tärkeää.
Ravinnon kanssa yhtä tärkeää on unirytmi ja riittävä lepo. Tänä päivänä koululaiset ja nuoret yleensäkin nukkuvat huonosti. Riittävä yöuni ja ravinto(suhteutettuna harjoittelun määrään) niin lapset kasvavat normaalisti geneettisten ominaisuuksiensa mukaan.
Syömishäiriöt eivät suinkaan synny siitä, että painoa tarkkaillaan vaan siitä, että painoa tarkkailaan sairalloisesti ja siihen vaikuttaa erittäin voimakkaasti psyykkiset tekijät. Anorektikot (sairalloisen laiha; syö ja oksentaa tai ei syö lainkaan) ja bulimikot(bulimiassa taas välillä syödään aivan sairaasti ja välillä ollaan jopa syömättä)ovat poikkeuksetta jonkin asteisessa henkisessä kriisissä.
Jonkin verran anorektikkojen ja bulimikkojen kanssa töitä tehneenä olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei meidän kannata olla huolissamme syömishäiriöistä paini piirissä.
Sanoisin, että päinvastoin, koska muös vanhemmat ja valmentajat tarkkailevat painoa. Siihen myös puututaan jos joku meinaa jättää ruokailut vallan väliin. Ja kilpakumppaneidenkin vanhemmat tietää tarkasti, miten kenenkin paino on kehittynyt.
Oma kuudesluokkalainen näyttää kolmasluokkalaiselta, mutta luotan sen olevan perimässä, koska vanhemmatkaan eivät ole isoja (jopa äiti oli kirppu kaksikymppiseksi)ja kasvupyrähdys on tullut isälläkin vasta lähempänä 18. Ruoka maistuu silloin, kun kasvukausi on meneillään, vaikka 10 kertaa päivässä...kerrallahan määrät ei voi olla mahdottomia. Mutta terveellisestihän poika sekä tyttö syövät jos itse saavat päättää. Karkit ja sipsit ei ole jokailtaista herkkua.
Kauniita sanoja. Tosin tiedän, että toiset ala-asteikäiset pudottavat painoa kaikenmaailman pikkukisoihin, kun pelätään niin kovasti niitä "isompia". Käytännössä siis samankokoisia, jotka eivät pudota.
En minäkään usko, että pari kertaa vuodessa tapahtuva painonpudottaminen vaikuttaa kasvuun. Pikemminkin kovat treenit harjoituskaudella. Meillä ainakin poika aina kasvoi hurjia määriä kesän harjoitustauon aikana.
En usko sitäkään, että pienikokoiset hakeutuu painin pariin. Kyllä salilla näkyy kaiken kokoisia aloittelijoita. Pienikokoiset vain jäävät pitemmäksi aikaa mukaan, koska menestystä tulee helpommin. Onhan se mukavampi painia jos pärjää ja miksei pärjäisi jos vastustajat ovat aina useita vuosia nuorempia. Näin siis esim. SM-kisoissa. Ikäkausisarjoissa taas ei tahdo löytyä vastusta.
Niin mitenkäs tosiaan on tuon kovan treenamisen laita? Kasvava lapsi kuluttaa muutenkin paljon mineraaleja. Riittääkö perus(terveellisestä) ruoasta sitten vielä varastoja fyysisesti raskaiden treenien aiheuttamaan kulutukseen? Koska paini jos mikä on lajina fyysisesti vaativa.
Niistä mahd. lisäravinteista olisi kiva kuulla kommentteja joltain asiantuntijalta...
Tuossa on kyllä pointtia. Meinaan noiden mineraalien ja lisäravinteiden kanssa, kyllähän niitä kuluu erilailla kovissa treeneissä. Olympiakomitean sivuilla pitäis olla jotain ruokavaliosta, nyt en vain ehdi ruveta hakemaan, kun pitää lähteä töihin.
Mutta edelliseen vielä, että kasvukaudet ei ainakaan meidän perheessä ole osuneet mitenkään erityisesti kesätauolle. Eikä meillä ole myöskään pudotettu painoja ennen kisoja, ikäkausikisoissa jos haluaa matsia pitää kuitenkin painia painavempien kanssa ja SM-kisoissakaan ei ole välttämättä sarjoja, kun ikä ja paino ei kohtaa. Esim. jos haluaisi ensivuoden poikien SM-kisoihin pitäisi painoa tulla melkein kymmenen kiloa lisää, jota tuskin tapahtuu.
"Esim. jos haluaisi ensivuoden poikien SM-kisoihin pitäisi painoa tulla melkein kymmenen kiloa lisää, jota tuskin tapahtuu."
Kyse on ilmeisesti raskaimmista sarjoista joissa voi tällaine melkein 10kg tulla kysymykseen. Jos painot nyt esim. 91 ja sarjat poikien SM-kisoissa 85kg ja 100kg
Sitten tuosta ruokavaliosta ja lisäravinteista. Hyvä olisi huomioida eritoten harjoitusa ennen, harjoituksen aikana ja harjoituksen jälkeen riittävä "tankkaus" eli nopeasti imeytyvät ja toisaalta kulutettavat energialähteet juomana. Tankkaus auttaa elimistöä selviytymään harjoituksesta. Kouluiässä olevat jättävät usein syömättä kouluruokaa ja harjoituksiin tullaan huonolla tankkauksella tai sitten päinvastoin on syöty raskaasti juuri ennen harjoitusta. Molemmissa tapauksissa lopputulos huono. Myös verensokeri saattaa laskea kovan treenin aikana aiheuttaen pääkipua ja huonoa vointia. Magnesiumia ja B-vitamiinia olisi syötävä kramppien ja suonenvetojen estämiseksi jatkuvasti. Hedelmien, vihannesten ja juomien miksei myös vitamiinitablettienkin avulla vitamiinit ja hivenaineet tasapainoon.
Vielä kun otetaan nuo hikoillessa poistuvat suolot ja täydennetään niitäkin varastoja niin eiköhän tällä päästä hyvään alkuun.
ole raskaan sarjan painija. Sekoilin aamulla, poikien SM-kisoissa ei todellakaan ole ongelmaa, tänävuonna oli ekan kerran tarpeeksi painoa. Ikäkausikisoissa niitä sarjoja ei muutamaaan vuoteen taida olla.
Kuten arvelinkin Olympiakomitean sivuilta löytyi aiheeseenliittyvää tietoa:
http://www.noc.fi/valmennus/urheiluravitsemus/
ravintolisien kanssa täytyy muistaa vielä doping asiatkin:
http://www.antidoping.fi/view.cfm?page=72894690-EC3F-46CA-AA58-754E1521A452
no ei se pieni painon pudotus pituus kasvua pysäytä..
ALLE 20 VUOTIAAt!!!!!!!!
syökää niin paljon kuin mahaan mahtuu ruokaa!!!!!!!!!
lisäksi siihen päälle vitamiineja, mineraaleja ja muuta jotta saa ainakin kaikki ravinteet!!!!!!!!!!!!!
älkää laihdutelko rasvoista koska semmoiset ja paastot sun muut haittaa pituuskasvua jos on juuri silloin kasvuiässä!!!!!!!!!!
laihdutelkaa painot kisoihin vain päivän tai maksimissaan 48 tunnin neste nyppäyksillä!!!!!!!!!
ei liian usein. vain esimerkiksi sm kisoihin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
älkää sairastuko bulimiaan tai anoreksiiaan!!!!!!! jos niin käy niin MARS MARS TERVEYSKESKUKSEEN TAI LÄÄKÄRILLE!!!!!!!!!!!!!
Painon pudottaminen esim 1 tai 2 kertaa vuodessa ei ole ollenkaan vaarallista, painijoiden pienyys voi johtua esim siitä, että painija treenaa niin lujaa, että kuluttaa kaiken mitä syökin. Kyllä ne lapset kasvavat vaikka olisivatkin nuorina vähän pienempiä, sillon kun se pyrähdys tulee ruoka maistuu oikeen kunnolla, yöunet ovat kuitenkin tärkeä osa kasvua, nuori kasvaa parhaiten lepotilassa 9-10 tuntia murrosiässä/yö ja kunnon ateriat voivat auttaa kasvua huomattavasti, ite olen huomannut että kyllä päinijoille ruoka maistuu, kun joutuu joskus tiputtamaan niin siinä oppii arvostamaan ruokaa.