Nypitty naarasneito

Tuo kaverin niskan nyppiminen on aika tavallista neitsikoilla. Jos siitä on ehtinyt muodostua paha tapa niin voi olla että siitä ei enää eroon pääse...

Ihan ensiksi kannattaa erottaa linnut toisistaan niin että naaraan niska saa rauhassa parantua. Vierekkäisiin häkkeihin niin että näkevät toisensa eikä liian ikävä tule, mutta niin ettei pääse kynintä vähään aikaan jatkumaan. Yhdessä irrallaan sitten vain valvotusti niin että hätistellään muihin touhuihin heti jos alkaa niskankaaputus kiihtyä. Hyvällä tuurilla koiras unohtaa nypinnän jos ei pääse sitä hetkeen harjoittamaan ja naaraan niska normalisoituu.

Juuri ne kasvavat tupet tuntuvat montaa nyppijää kiinnostavan eniten. Kannattaa tosiaan Tarkistaa myös lintujen ruokavalio, saako esim proteiineja, kalsiumia, vitamiineja ja hivenaineita riittävästi, ettei yritä kaivaa höyhenille jotain puuttuvia rakennusaineita toisen päästä... Pelletit ovat kyllä ihan hyvä perussapuskaa, mutta etenkin kalsiumlisää ja satunnaisesti proteiineja niihin tarvitaan, jos on pikkuisen jo vanhentunutta tai kuumassa säilytetty pussi niin voi vitamiinipitoisuudetkin laskea.

Anna linnuillesi ainakin ensi alkuun kalsiumkuuri (Calcivet-valmistetta eläinkaupasta tai kalsiumglukonaattia apteekista), jos et muuten kalsiumia ruokaan lisää. Huonosti imeytyvät kalkkikivet ovat lähinnä askarteluun, ei kalsiumvajauksen paikkaukseen. "Feather-up" vitamiinivalmiste sisätää myös aminohappoja ja on erityisesti sulkasadon aikaiseen ja muutenkin kasvaville höyhenille omiaan.

Proteiinia voi myös silloin tällöin lisätä esim kananmunan tai raejuuston muodossa, myös pikku murut hyvälaatuista kissan- tai koiranmuonaa tai vaikka keitettyä kanaa tai kalaa käy jos linnuille maistuu. Liika proteiini voi kuitenkin laukaista linnussa pesimävireen tai aggressiivisuutta ja jatkuva liikatarjonta voi aiheuttaa munuaisvaivoja, joten kohtuus mielessä...

Sitten pitää nyppijänokalle keksiä mahdollisimman paljon muuta tekemistä, pahvia, paperia oksia (pajunoksat lehtineen ovat mainiota riivittävää), sisalnarutupsuja suittavaksi jne jne ,vaikka ylitupata häkki täyteen pikkunakerreltavaa niin että nokkaa on lähes pakko käyttää...

Välttämättä tapaa ei tosiaan saa mitenkään kitkettyä, jolloin täytyy vaan miettiä pitääkö lintuja koko ajan erillään vai antaako naaraan kaljuuntua. Lutinoilla joskus esiintyvästä perinnöllisestä kaljuudesta tuossa ei ilmeisesti ainakaan kyse ole jos uusia höyheniä kerran edes yrittää kasvaa.

(Nii ja sivunipotusta: niskassa harvemmin on sulkia, sulkia on pyrstössä ja siivissä, ne pisimmät ja jäykät osat höyhenpeitettä, muualla vartalossa on höyheniä tai untuvia)