Tieteen yleisiä ongelmia
------------------------
Eihän tämä maailma suinkaan valmis ole. Osalle ihmisistä, varsinkin niistä, jotka eivät ole olleet tekemisissä tieteen kanssa, voi olla muodostunut illuusio tieteen nykytilan kaikkivoipaisuudesta. Todellisuus on kovin toisenlainen. Ihmiskunnan tietomäärä kaikesta huolimatta on todella rajallinen.
Toisaalta kautta aikain ihmiskunta on tuottanut tietoa, jossa on paljon hyödyllisiä rakennusaineita tulevaa kehitystä ajatellen. Osa ajatuksista vain on hylätty, taikka oikeastaan ko. ideoiden ja teorioiden on annettu painua taka-alalle huolimatta siitä, että niissä olisi ollut varsin käyttökelpoisia näkemyksiä.
Myös monien tieteenharjoittajien näkökulma on varsin rajallinen. Eräs ongelma on tieteen pirstaloituminen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000 000000020&conference=681&posting=22000000008433768
Tieteessä valitettavasti perustellaan uskottavuutta varsin alkukantaisilla näkemyksillä taikka käsityksillä. Arvovaltaisena pidetty tutkija ei välttämättä kykene löytämään luonnosta todellisia, uusia piirteitä. Eräänä ongelmana on myös todellisen sisäisen kontrollin vähäisyys tai sen kokonaan puuttuminen. Monella alallahan vallitsee sisäänpäinlämpiävä konsensus-henki, jolloin kollegan työtä ei uskalleta katsoa kriittisesti, taikka näkemykset eivät kantaudu debatiksi asti. Näin huolimatta yleisestä käsityksestä tieteen itsekontrollista, todellinen kontrolli usein puuttuu. Tiedettä leimaa myöskin elitistisyys. Usein kuvitellaan, että tiedettä voisi harjoittaa vain tietyt lähtökohdat omaava henkilö. Tiede on monopolisoitu eliitin edustajien temmellyskentäksi. Korkeakoulumaailmassahan eliitiksi katsottu väki toimii usein varsin kyseenalaisesti.
Tieteellistä kritiikkiä pitäisi voida esittää myös yliopistomaailman ulkopuolelta. Nykyisinhän tiedeväki ei huomioi kritiikkiä taikka uuden teorian esittäjää, mikäli hänen mainettansa ei katsota riittävän vakuuttavaksi! Tämä ajatushan on vanhanaikainen mm. siinä mielessä, että maineeseen vaikuttavat lähes kaikki muut seikat kuin todelliset ansiot!
Todelliset luovat nerot, kuten vaikkapa Albert Einstein, eivät koskaan olleet hyvissä väleissä valtavirtauksen edustajien kanssa. Einsteinilla ehkä parhaimpina aikoina läpimurtonsa jälkeen toki oli oma kannattajakuntansa. Vastaavia tapauksia löytyy vaikka millä mitalla. Ajatellaanpa esimerkiksi Minna Canthia ja muita hänen aikanaan Jyväskylän yliopistossa opiskelleita. Tällöin lähes kaikki edelläkävijät erotettiin kesken opintojensa!
Miksi pitäisi aina olla niin, että uusien taikka tavalla tai toisella tuoreiden, valtavirrasta poikkeavien näkemysten kannatuspohja kasvaa vasta todella pitkän viiveen jälkeen?
Kritiikkiä psykiatriasta
------------------------
Myös psykiatrian olisi edullista katsoa itseään peiliin. Psykiatrisen alan edustajien suhtautuminen arvosteluun ja erilaisiin näkemyksiin vaikuttaa monellakin tapaa jopa sairaalloiselta.
Suomessa vallitsevan kokoontumisvapauden nojalla luulisi olevan mahdollista, että esimerkiksi me tämän palstan psykiatriakriitkot perustaisimme Suomeen yhdistyksen, jolla ei olisi minkäänlaisia kytköksiä lääketeollisuuteen eikä lääkäri- taikka muuhun hoitopalvelubisnekseen. Yhdistyksen riippumattomuus ko. tahoista olisi välttämätön edellytys asioiden eteenpäin viemiseksi. Yhdistyksessä voisimme tuoda näkemystämme esille laajemman kansalaiskeskustelun muodossa. Lisäksi voisimme pyrkiä tarjoamaan artikkeleitamme psykiatrisen alan julkaisuihin, myös kansainvälisiin. Ainakin lukijakirjeiden muodossa luulisi olevan mahdollista saada ajatuksiamme läpi, ainakin vähitellen ja pitkäjänteisen työn tuloksena!
Kaikki voivat voittaa!
----------------------
Maailmanparantamista pidetään Suomessa hulluutena. Siitä huolimatta me emme voi olla passiivisia sivustakatsojia! Jokaisella on vastuu ihmiskunnan tulevaisuudesta! Psykiatrian ongelmien purkamisella olisi kauaskantoiset yhteiskunnalliset vaikutukset. Luovuus mahdollistuisi nykyistä paremmin ja siitä olisi mittavaa kansantaloudellista etua. Ilmapiiri vapautuisi, ihmiset uskaltaisivat olla sitä, mitä he todellisuudessa ovat ja uskaltaisivat kulkea kohti niitä tavoitteita, joita he aidosti pitävät tärkeinä!
Terveessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä ei esiinny väkivaltaa eikä monia muitakaan ongelmia. Tätä näkymää voidaan tarkastella ideaalitilana, vaikka siihen pyrkiminen vaatikin monen ihmisen valtavan suuren työpanoksen pitkän ajan kuluessa. Ideaalitilojen maalailua ei tule torjua haihatuksena. Erilaisia skenaarioita ja toisaalta uusia teorioita rakennettaessa on uskallettava katsoa paras mahdollinen vaihtoehto! Muuten menetämme monia ajatuksia turhiin kompromisseihin!
Psykiatrian kehittäminen ja koituu lopulta eduksi myös alan toimijoille. Silla eihän työ maailmankaikkeudesta lopu, se vain muuttaa alati muotoaan. Vaikka luopuisimmekin lopulta tietyistä rakennelmista, riittää maailmassa tehtävää myös terapiasektorin alalla!
Vastaa tähän viestiin
Kerro kaverille tästä viestistä
------------------------
Eihän tämä maailma suinkaan valmis ole. Osalle ihmisistä, varsinkin niistä, jotka eivät ole olleet tekemisissä tieteen kanssa, voi olla muodostunut illuusio tieteen nykytilan kaikkivoipaisuudesta. Todellisuus on kovin toisenlainen. Ihmiskunnan tietomäärä kaikesta huolimatta on todella rajallinen.
Toisaalta kautta aikain ihmiskunta on tuottanut tietoa, jossa on paljon hyödyllisiä rakennusaineita tulevaa kehitystä ajatellen. Osa ajatuksista vain on hylätty, taikka oikeastaan ko. ideoiden ja teorioiden on annettu painua taka-alalle huolimatta siitä, että niissä olisi ollut varsin käyttökelpoisia näkemyksiä.
Myös monien tieteenharjoittajien näkökulma on varsin rajallinen. Eräs ongelma on tieteen pirstaloituminen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000 000000020&conference=681&posting=22000000008433768
Tieteessä valitettavasti perustellaan uskottavuutta varsin alkukantaisilla näkemyksillä taikka käsityksillä. Arvovaltaisena pidetty tutkija ei välttämättä kykene löytämään luonnosta todellisia, uusia piirteitä. Eräänä ongelmana on myös todellisen sisäisen kontrollin vähäisyys tai sen kokonaan puuttuminen. Monella alallahan vallitsee sisäänpäinlämpiävä konsensus-henki, jolloin kollegan työtä ei uskalleta katsoa kriittisesti, taikka näkemykset eivät kantaudu debatiksi asti. Näin huolimatta yleisestä käsityksestä tieteen itsekontrollista, todellinen kontrolli usein puuttuu. Tiedettä leimaa myöskin elitistisyys. Usein kuvitellaan, että tiedettä voisi harjoittaa vain tietyt lähtökohdat omaava henkilö. Tiede on monopolisoitu eliitin edustajien temmellyskentäksi. Korkeakoulumaailmassahan eliitiksi katsottu väki toimii usein varsin kyseenalaisesti.
Tieteellistä kritiikkiä pitäisi voida esittää myös yliopistomaailman ulkopuolelta. Nykyisinhän tiedeväki ei huomioi kritiikkiä taikka uuden teorian esittäjää, mikäli hänen mainettansa ei katsota riittävän vakuuttavaksi! Tämä ajatushan on vanhanaikainen mm. siinä mielessä, että maineeseen vaikuttavat lähes kaikki muut seikat kuin todelliset ansiot!
Todelliset luovat nerot, kuten vaikkapa Albert Einstein, eivät koskaan olleet hyvissä väleissä valtavirtauksen edustajien kanssa. Einsteinilla ehkä parhaimpina aikoina läpimurtonsa jälkeen toki oli oma kannattajakuntansa. Vastaavia tapauksia löytyy vaikka millä mitalla. Ajatellaanpa esimerkiksi Minna Canthia ja muita hänen aikanaan Jyväskylän yliopistossa opiskelleita. Tällöin lähes kaikki edelläkävijät erotettiin kesken opintojensa!
Miksi pitäisi aina olla niin, että uusien taikka tavalla tai toisella tuoreiden, valtavirrasta poikkeavien näkemysten kannatuspohja kasvaa vasta todella pitkän viiveen jälkeen?
Kritiikkiä psykiatriasta
------------------------
Myös psykiatrian olisi edullista katsoa itseään peiliin. Psykiatrisen alan edustajien suhtautuminen arvosteluun ja erilaisiin näkemyksiin vaikuttaa monellakin tapaa jopa sairaalloiselta.
Suomessa vallitsevan kokoontumisvapauden nojalla luulisi olevan mahdollista, että esimerkiksi me tämän palstan psykiatriakriitkot perustaisimme Suomeen yhdistyksen, jolla ei olisi minkäänlaisia kytköksiä lääketeollisuuteen eikä lääkäri- taikka muuhun hoitopalvelubisnekseen. Yhdistyksen riippumattomuus ko. tahoista olisi välttämätön edellytys asioiden eteenpäin viemiseksi. Yhdistyksessä voisimme tuoda näkemystämme esille laajemman kansalaiskeskustelun muodossa. Lisäksi voisimme pyrkiä tarjoamaan artikkeleitamme psykiatrisen alan julkaisuihin, myös kansainvälisiin. Ainakin lukijakirjeiden muodossa luulisi olevan mahdollista saada ajatuksiamme läpi, ainakin vähitellen ja pitkäjänteisen työn tuloksena!
Kaikki voivat voittaa!
----------------------
Maailmanparantamista pidetään Suomessa hulluutena. Siitä huolimatta me emme voi olla passiivisia sivustakatsojia! Jokaisella on vastuu ihmiskunnan tulevaisuudesta! Psykiatrian ongelmien purkamisella olisi kauaskantoiset yhteiskunnalliset vaikutukset. Luovuus mahdollistuisi nykyistä paremmin ja siitä olisi mittavaa kansantaloudellista etua. Ilmapiiri vapautuisi, ihmiset uskaltaisivat olla sitä, mitä he todellisuudessa ovat ja uskaltaisivat kulkea kohti niitä tavoitteita, joita he aidosti pitävät tärkeinä!
Terveessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä ei esiinny väkivaltaa eikä monia muitakaan ongelmia. Tätä näkymää voidaan tarkastella ideaalitilana, vaikka siihen pyrkiminen vaatikin monen ihmisen valtavan suuren työpanoksen pitkän ajan kuluessa. Ideaalitilojen maalailua ei tule torjua haihatuksena. Erilaisia skenaarioita ja toisaalta uusia teorioita rakennettaessa on uskallettava katsoa paras mahdollinen vaihtoehto! Muuten menetämme monia ajatuksia turhiin kompromisseihin!
Psykiatrian kehittäminen ja koituu lopulta eduksi myös alan toimijoille. Silla eihän työ maailmankaikkeudesta lopu, se vain muuttaa alati muotoaan. Vaikka luopuisimmekin lopulta tietyistä rakennelmista, riittää maailmassa tehtävää myös terapiasektorin alalla!
Vastaa tähän viestiin
Kerro kaverille tästä viestistä
Vastaukset 1
Vanhimmat
hiukka lyhvempiä juttui, ni joku viittis ne lukeekki!
En mäkään tota juttuus malttanu lukee!