Olipa kerran hieno päivä. (joo-o, on niitä!) (ei kaikki suamessa asu)
Kaksi hilipatihippanleimiestä oli saanut vapaata. Mökillehän ne suunnistivat. Auto piti nopeesti saada parkkiin.
Alkon kautta suunnattiin matkamme. Kuinkas muuten.
Kesä oli ihanalla alullaan saapuessamme mökille. Linnut huusivat ja muutenkaan ei ollut rauhasta tietoakaan.
Lastasimme jääkaappiin tuodut juomat.
Lämpökin muistettiin kytkeä päälle.
Paatti (vene, puatti, kiulu) oli vesillä (kiitos velipoika!).
Ajatuksena oli narrata syömistä ilman syöttejä.
Pyyntitekeleenä oli parin metrin bambukeppi (entistä onkivapaa muksujen jäljiltä). Siinä sitte länkkärikirjallisuudesta opittua lassoa nykyajan materiaaleista, eli siimalankaa.
Hirttosilmukka se.
Lähdettiin soutelemaan. Rasvaisen peilityyni oli merikin. Lokit huusivat kaukaisuudessa. Silkkiuikut pakenivat tyynen pinnan koristeina.
Suuntasimme matkamme erääseen lahteen, jossa oli vettä meetrin verran ja rapapohja. (tää on niitä syksyn atrainjutuista perua).
Toivoimme saavamme hauen tai pari. Tai vaikkapa affenan.
Aurinko köllötti. Oli kuuma. Tuulenvirettä kaivattiin. Puhalsimme itse.
Veneessä piti sitte vähän järjestellä. Soutajan piti olla etuperoisesti väärinpäin (minä). Pyytäjä-saalistaja sitten etupuolessa siimalasso valmiina. - Kalat kuulemma ovat kuin immeiset, nukkuvat joskus päivisinkin. Siihen luotimme.
Olihan noita vedeneläviä!
Muttei me nyt sammakoista...
Rauhallisesti livottiin lahden perukalle asti.
Ja kas! kummaa! Tuossahan makasi aivan hirmuvonkales (ainaski kaks kilonen) ihan maailmasta tietämättömänä.
Lassolla ei saatu mitään. Lahti kyllä heräsi toimeliaisuuteemme. Yllättävän paljon oli myös lintuja siellä.
Palasimme siis mökille.
Jääkaapista otimme esiin ne "vara-alibi-kalat" jotka olimme hommanneet.
"kaiken varalta"
Noh, marketin tarjous oli sillon kuhaa fieinä.
Arvoimme fileointivuorot. Taputimme toisiamme selkään, köhimättä, ja totesimme että olemme hyviä jätkiä.
Sitten huomasimme ettei tartte fileeratakaan.
Kaveri paistoi perunaa viipaloituneena (siis perunat). Raakapaistettu peruna on aliarvostettu herkku. Lisäsi siihen sipuleita ja porkkanoita. Pieni lantunjämäkin tuli paistettua.
Minä panin kasarin tulelle. Vettä jotta fileet peittyisivät. Kun vesi kiehuu, sammuta liesi ja lisää ne fileet. Lorauta desi-pari valkkaria (kuivahkoa) (soavee, muuta en sano ku ei saa mainostaa).
Muutama minsa ennenku tarjoilet, heitä sekaan desin verran tuoretta persiljaa, käsinrevittyä.
Hyvää tosta tulee.
Mitä kalareissuihin tulee, odotamme parempia säitä.
NiitäNäitä.
Ja kaikenkukkuraksi; Elämä on ihanaa!
Kaksi hilipatihippanleimiestä oli saanut vapaata. Mökillehän ne suunnistivat. Auto piti nopeesti saada parkkiin.
Alkon kautta suunnattiin matkamme. Kuinkas muuten.
Kesä oli ihanalla alullaan saapuessamme mökille. Linnut huusivat ja muutenkaan ei ollut rauhasta tietoakaan.
Lastasimme jääkaappiin tuodut juomat.
Lämpökin muistettiin kytkeä päälle.
Paatti (vene, puatti, kiulu) oli vesillä (kiitos velipoika!).
Ajatuksena oli narrata syömistä ilman syöttejä.
Pyyntitekeleenä oli parin metrin bambukeppi (entistä onkivapaa muksujen jäljiltä). Siinä sitte länkkärikirjallisuudesta opittua lassoa nykyajan materiaaleista, eli siimalankaa.
Hirttosilmukka se.
Lähdettiin soutelemaan. Rasvaisen peilityyni oli merikin. Lokit huusivat kaukaisuudessa. Silkkiuikut pakenivat tyynen pinnan koristeina.
Suuntasimme matkamme erääseen lahteen, jossa oli vettä meetrin verran ja rapapohja. (tää on niitä syksyn atrainjutuista perua).
Toivoimme saavamme hauen tai pari. Tai vaikkapa affenan.
Aurinko köllötti. Oli kuuma. Tuulenvirettä kaivattiin. Puhalsimme itse.
Veneessä piti sitte vähän järjestellä. Soutajan piti olla etuperoisesti väärinpäin (minä). Pyytäjä-saalistaja sitten etupuolessa siimalasso valmiina. - Kalat kuulemma ovat kuin immeiset, nukkuvat joskus päivisinkin. Siihen luotimme.
Olihan noita vedeneläviä!
Muttei me nyt sammakoista...
Rauhallisesti livottiin lahden perukalle asti.
Ja kas! kummaa! Tuossahan makasi aivan hirmuvonkales (ainaski kaks kilonen) ihan maailmasta tietämättömänä.
Lassolla ei saatu mitään. Lahti kyllä heräsi toimeliaisuuteemme. Yllättävän paljon oli myös lintuja siellä.
Palasimme siis mökille.
Jääkaapista otimme esiin ne "vara-alibi-kalat" jotka olimme hommanneet.
"kaiken varalta"
Noh, marketin tarjous oli sillon kuhaa fieinä.
Arvoimme fileointivuorot. Taputimme toisiamme selkään, köhimättä, ja totesimme että olemme hyviä jätkiä.
Sitten huomasimme ettei tartte fileeratakaan.
Kaveri paistoi perunaa viipaloituneena (siis perunat). Raakapaistettu peruna on aliarvostettu herkku. Lisäsi siihen sipuleita ja porkkanoita. Pieni lantunjämäkin tuli paistettua.
Minä panin kasarin tulelle. Vettä jotta fileet peittyisivät. Kun vesi kiehuu, sammuta liesi ja lisää ne fileet. Lorauta desi-pari valkkaria (kuivahkoa) (soavee, muuta en sano ku ei saa mainostaa).
Muutama minsa ennenku tarjoilet, heitä sekaan desin verran tuoretta persiljaa, käsinrevittyä.
Hyvää tosta tulee.
Mitä kalareissuihin tulee, odotamme parempia säitä.
NiitäNäitä.
Ja kaikenkukkuraksi; Elämä on ihanaa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
kokeeksi..