Mitä tehdä??

Kyseessä on eräs tuttu, miespuolinen, johon tutustuin. Mutta enää en voi pitää häneen yhteyttä. Tosin hänen äidilleen olen pari kolme kertaa soittanu. Hänkin on neuvoton. Hänen poikansa ei suostu hoitoon, vaikka sitä tarvitsisi. Hänellä on lievempi skitsofrenian muoto, ja tälle hetkellä ilman lääkitystä ja ilman terapiaa. Vetelehtii. Ei saa juuri mitään aikaiseksi. Ei ole sairaudentuntoa ajoittain ja pelkää kauheasti hoitoon menemistä...

Miten hänet saisi ymmärtämään, että hoitoa tarvis?

Aikoo tappaa itsensä ennen kuin pakkohoitoon... Eli häntä ei saa pakottaa. Itse mieluummin haluaa tehdä ratkaisun, muttei silti tee mitään. Antaako tällaisen siis olla? Missään tapauksessahan kukaan ei halua hänen itseään tappavan. Ja yks asia, minkä hän lienee unohtanut: Vaadin sellaista häneltä tutustumiseni alussa, ettei hän saa tappaa itseään milloinkaan, sillä ehdolla aloin kaveriksi. Ja hän suostui. Taisi miettiä sitä, mutta lopulta suostui. Tosin kaveruuden on laittanu poikki, jotenka onko niin, ettei välitä hengestäkään?
6421
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Vaikeita tilanteita. Suurin vaikeus on siinä, että maamme sairaalahenkilökunta on todellakin käyttäytynyt tavalla, joka saa "hoitoa" saaneet vapisemaan pelkästä sairaala-ajatuksestakin.

Äänestä
  • myös eri terapeutteja, ja voi kai valita itsekin jotain. Että kenet ottaa, kehen luottaa. Eli terapeutin valitsee ite. Kai se nyt on mahdollista?

    Huono terapia voi viedä alaspäinkin, oon kuullu...

    Mutta että jos ei käsittele traumoja, niin ei nouse kaivosta.

    Aina ei kaivosta voi nousta omin avuin.

    Sairaalaan jäämisestä tai siellä hoidosta nyt en oikeastaan tarkoittanut. Vaan että ihmisen pitäs hoidattaa ennen sinne joutumista, tai siis ettei vaan joudu sinne. Jos menee pahaksi, niin varmaan valkotakkiset tulee.

    Ja se, että jos on hoitomotivaatio itellä, on parempi ennuste parantua. Tosin hankala kai sellaista saada, posotiivista asennette toiseen, jos se ei näe valoa tunnelissaan

    Äänestä

jep kyllä se on ihan totta että siellä sairaallassa ei saa aina ansaitsemaansa kohtelua, eikä ne lääkkeetkään kaikilla toimi vaan huonontaa vaan ... ehkä terapia olis se ratkaisu mitä tulee hoitoon kunhan se vaan itse suostuisi

Äänestä
  • se, jos ei saa yrittää sinne... ei niinku vängätä. Ja sanoo, että menee itte jos menee. Ja ei saa mentyä. Eli mitään ei tapahdu. Sama olotila on ja pysyy. Ei edistystä.

    Äänestä

kysymys, miksi aloit seurustella valmiiksi sairaan ihmisen kanssa?
Jutustasi ei käy lainkaan selville, minkä ikäisiä olette; veikkaukseni on, melko nuoria!

Elämänkokemuksesta johtuen voin sanoa kirkkain silmin, ettei ko. sairautta potevan henkilön lupaukset ole minkään veroisia, olkoonkin, että olisi sitä miettinyt.

Neuvot ovat vähissä, ainut asia, minkä kerroit on, että vetelehtii, eikä saa mitään aikaiseksi; no sehän on kuin kuvaus minusta (emännän mielipide).

Ehkä, jos mahdollista, unohda koko juttu, maailma kun on niin raadollinen, mutta jos se ei käy päinsä, ni mun neuvot alkaa käydä vähiin!

Tsemppiä sulle joka tapauksessa!

Äänestä
  • NO, varsinaisesti tai virallisesti ei seurusteltu. Mutta tunteita oli. Mietin, että alkaako millekkään vai ei. Sit kysyin mielipidettä eräältä psykologian opettajalta ja hän sanoi, että skitsofrenian takia ei kannata jättääkkään tai hylätä henkilöä, mutta säälistä ei kannata alkaakaan... Jotain tollaista ohjetta sain. Ja myönsi myös, että jos suhde jää se on haitaksi ko. henkilölle, kun itse ensin arvelin mahdollisen eron haittaa. Sitäkin meinasi, että ko. henkilöille kiinteät ihmissuhteet on hyväksi.

    Mitäs vielä? No, en tietenkään kertonut kaikkea, mitä suhteemme on sisältänyt.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ihmeissäni kirjoitti:

Kyseessä on eräs tuttu, miespuolinen, johon tutustuin. Mutta enää en voi pitää häneen yhteyttä. Tosin hänen äidilleen olen pari kolme kertaa soittanu. Hänkin on neuvoton. Hänen poikansa ei suostu hoitoon, vaikka sitä tarvitsisi. Hänellä on lievempi skitsofrenian muoto, ja tälle hetkellä ilman lääkitystä ja ilman terapiaa. Vetelehtii. Ei saa juuri mitään aikaiseksi. Ei ole sairaudentuntoa ajoittain ja pelkää kauheasti hoitoon menemistä...

Miten hänet saisi ymmärtämään, että hoitoa tarvis?

Aikoo tappaa itsensä ennen kuin pakkohoitoon... Eli häntä ei saa pakottaa. Itse mieluummin haluaa tehdä ratkaisun, muttei silti tee mitään. Antaako tällaisen siis olla? Missään tapauksessahan kukaan ei halua hänen itseään tappavan. Ja yks asia, minkä hän lienee unohtanut: Vaadin sellaista häneltä tutustumiseni alussa, ettei hän saa tappaa itseään milloinkaan, sillä ehdolla aloin kaveriksi. Ja hän suostui. Taisi miettiä sitä, mutta lopulta suostui. Tosin kaveruuden on laittanu poikki, jotenka onko niin, ettei välitä hengestäkään?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu