Miten rakastua itselle sopivaan naiseen?

Minkä ikäinen olet ja löydytkö Suomi24 treffien puolelta? 🙂

Haluat toimivan parisuhteen järjen kautta ajateltuna ja suunniteltuna. Se ei välttämättä tarkoita kummoista rakastumista ja rakkautta. Vaikka löytäisitkin sen täydellisen kumppanin, niin mitä sitten jos hän ei rakastukaan sinuun samalla tavoin? Taas ollaan umpikujassa. Kaikkea ei voi siis saada ja lottovoiton odottaminen on aika epämääräinen taktiikka. Oletko siis valmis luopumaan palavasta ja intohimoisesta ihastumisesta ja rakastumisesta, kunhan kumppani on paperilla kriteerit täyttävä?

Ko. naisia saisi olla enemmänkin lesboissa. Onko siis ihme ettei molemminpuolisia ihastumisia löydy helposti. Ulkonäönkin pitäis tietty miellyttää luonteen lisäksi, ja suoraan sanoen, monessa yli 30v naisessa alkaa näkyä radalla viihtyminen.

Olen rakastunut neljä kertaa, kaksi niistä oli huteja ja kahdesta olisi voinut tulla jotain elämää suurempaa. Ei kuitenkaan tullut erinäisistä syistä. Pari suhdetta jäi ihastumisen tasolle, tunteet eivät siitä syventyneet vaan kuihtuivat pois. Ei kohdattu riittävästi.

Tottakai rakkaudessa on intohimoa ja suurta tunnetta. Sitähän se on muun muassa. Sen varassa ei kuitenkaan mikään suhde edes kunnolla ala, puhumattakaan, että pysyisi yllä. Tarvitaan paljon muutakin ja pääasiassa sitä muuta.

Luin kerran kirjaa jossa sanottiin, että jokainen kohtaa elämänsä aikana seitsemään sopivaa ehdokasta. Niihin tilaisuuksiin joko tarttuu tai ei. En tiedä uskonko siihen, mutta voisin vaikka alkaa uskomaan. Niin ollen pelivaraa on kummasti vielä jäljellä. Uskomuksethan on usein itseään toteuttava ennusteita.

Ongelmahan piilee siinä, että töissä käyvän aikuisen ihmisen läheisimmät ihmiskontaktit, sukulaisten ja ystävien lisäksi, syntyvät lähinnä työpaikalla ja harrastuksissa. Jos on lisäksi ikuinen opiskelija, siellä on kolmas mahdollinen areena. Somejutuista, deittiapeistä, tapahtumista yms. ei synny mitään. Jos noilla kolmella areenalla ei ole vapaita, sopivan ikäisiä, oman tyylisiä ei-heteroita, niin sattuman kaupaksi jää.

Yksi tärkein neuvo on, ei ne sanat vaan teot puhuu puolestaan, tyhjänpuhujia kannattaa välttää, jos lupaukset eivät toteudu.
Samanlainen arvomaailma on tärkeä ja että tulevaisuuden suunnitelmat on molemmilla samanlaiset.
Henkinen yhteys ainakin itselle merkittävä juttu, kun toiseen tutustuu, intohimo laantuu aikanaan, toki tietty kipinä oltava.
Ulkonäölläkin on oma merkityksensä ja täytyy olla tiettyä vetovoimaa toiseen.
Myöhäisheränneiden kanssa joidenkin on oma riskinsä, jos toteavat ettei tämä olekkaan mun juttu, olis kurjaa olla vaan pelkkä kokeilu. Eihän se helppoa ole löytää itselleen sopivaa kumppania.

En tiedä. Kiinnostukseni osuu epäsopiviin kohteisiin. Kas kun l-naisissa on vähän heteronoloisia, hyvännäköisiä, naisellisia, normaalipainoisia, ikäisiäni, ei hörhöjä, kypsiä ja kouluttautuneita naisia. Jos on, he ovat usein varattuja.

Nosto.

Voisin lisätä oleellisena asiana, että mulle sopiva nainen ei pyöri sukupuoli-identiteettiongelmiensa ympärillä, hyväksyy naiseutensa ja kehonsa. On siis rehdisti nainen, eikä ei-nainen/kohdullinen/non-binary.

Hyvin saman kaltaiset ajatukset on varmasti täällä monella.

Olisihan se mahtavaa joskus kohdata se oikea, vieläpä niin että olisi itse se oikea sille oikealleen.

Olen elänyt pitkässä suhteessa sen paperilla hyvän kanssa, ja kyllä, ollut tietyllä tavalla hyvä elämä.

Mutta en voi väittää etteikö kaduttaisi ja välillä mietytyttäisi ne nuorena katsomatta jääneet kortit. Sellaiset joista näin pidemmällä elämänkokemuksella tajuaa että olivat moleminpuoleisia ihastuksia. Olisi pitänyt olla rohkeampi silloin.