Olin nuorempana epävakaa. Sain jotain hulluuskohtauksia aika ajoin. Pahin on, että lapset näkivät ja kuulivat kaiken. Nyt alkavassa keski-iässä olen rauhallinen ja tyyni lähes kaiken aikaa. Kun katson taaksepäin, niin kaduttaa oma käytökseni. Helvata kun harmittaa, kun olin vielä tunnekylmä. En tekisi samoja virheitä uudestaan, mutta eipä se paljon lohduta. Olin niin rikkinäinen ihminen kuin olla voi. Henkisesti hajalla. Sillä voi olla pitkäkantoiset seuraukset jälkikasvun elämiin. Traumoja liikaa... 😢
Voi vitura
Anonyymi-ap
0120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.