Olen tavallaan ollut orpo jo lapsesta. Kun toinen vanhempi kuoli, hylkäsi se toinenkin kokonaan. Se on sitten jättänyt sellaisen trauman, etten kestä hylätyksi tulemista ollenkaan ja en voi päästää ketään lähelleni. Siinä olisi liian iso riski sille, etten selviä.
Ja onhan niitä suhteita ollut. Mutta ilmeisesti ne ei sitten ollut kovin läheisiä kuitenkaan. Hyvin yksinäinen olo kyllä on ja kaipaan jotain.
Mutta suhde ilman tunteita on pskaa ja tunteita en kestä. Olisi niin paljon helpompaa, kun ei olisi tällainen herkkis ja tunteellinen.
Rakastuin muutama vuosi sitten ja se melkein tuhosi minut kokonaan. Kurjaa huomata, ettei elämä ollut siinä asiassa omassa hallinnassa.
Elän nyt päivän kerrallaan. Tulevaisuuden näkymiä ei ole. Systeemi vei minulta ja vie edelleen jotain hyvin arvokasta. Jotain, mitä en voi saada takaisin enää. Tapahtui peruuttamatonta vahinkoa, jota ei voi enää korjata.
Sitä miten se kaikki nakertaa elinvoimaa, ei voi ymmärtää kuin saman kokenut. En pääse irti tästä systeemistä ja tämä sairas systeemi sairastuttaa minua koko ajan lisää. Elän sen sisällä vankina. Jos voisin, muuttaisin jonnekin pois. Mutta en pääse, kun on velvollisuudet.
Ja onhan niitä suhteita ollut. Mutta ilmeisesti ne ei sitten ollut kovin läheisiä kuitenkaan. Hyvin yksinäinen olo kyllä on ja kaipaan jotain.
Mutta suhde ilman tunteita on pskaa ja tunteita en kestä. Olisi niin paljon helpompaa, kun ei olisi tällainen herkkis ja tunteellinen.
Rakastuin muutama vuosi sitten ja se melkein tuhosi minut kokonaan. Kurjaa huomata, ettei elämä ollut siinä asiassa omassa hallinnassa.
Elän nyt päivän kerrallaan. Tulevaisuuden näkymiä ei ole. Systeemi vei minulta ja vie edelleen jotain hyvin arvokasta. Jotain, mitä en voi saada takaisin enää. Tapahtui peruuttamatonta vahinkoa, jota ei voi enää korjata.
Sitä miten se kaikki nakertaa elinvoimaa, ei voi ymmärtää kuin saman kokenut. En pääse irti tästä systeemistä ja tämä sairas systeemi sairastuttaa minua koko ajan lisää. Elän sen sisällä vankina. Jos voisin, muuttaisin jonnekin pois. Mutta en pääse, kun on velvollisuudet.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Itse ottaisin tuon voimavarana. Katso mistä itsekin olet selvinnyt omillasi.
Niin. Välillä tuntuu että jaksan hyvinkin seistä omilla jaloillani ja tapahtuu voimaantumista. Mutta se loppuu yleensä aika pian motivaation puutteeseen.
Alko itkettää, tsemppiä.
Kiitos tsempeistä ja sinne myös.
ap
Millä tavalla kuvittelemasi hylätyksi tuleminen eroaa emotionaalisessa mielessä siitä tilanteesta, jossa nyt olet?
Hylätyksi kun tulee, on se astetta pahempi kuolema kuin tämä nykyinen. Tämän kanssa pärjää jotenkuten. Se tunne kun tuli hylätyksi - niin. Olisin toivonut, että olisi vaikka tappanut ennemmin kokonaan.
Hylätyksi tulemisen kai kuuluukin tuntua pahalta. Se on biologisessa mielessä samanlainen asia kuin iso avohaava: tietyissä olosuhteissa kauan sitten ihminen olisi ollut välittömässä hengenvaarassa, jos hänet olisi hylätty. Tämä vaikutelma korostuu jos elää yksinäistä elämää ja yksi tai muutama tärkeä ihminen hylkää. On siis vain hyväksyttävä, että aivomme tulkitsevat yksin jäämisen vaaraksi, vaikka se ei sitä nykyolosuhteissa tarkoittaisikaan.
Toinen asia on sitten rakkauden ja hyväksynnän kaipuu. Moni tietää tai pystyy kuvittelemaan, millaista elämä on tai voisi olla, kun rakkaus täyttää jokaisen päivän. Tuntuu ikävältä kuulla, kun joku tärkeä suoraan sanoo, ettei voisi kuvitellakaan tuollaista elämää juuri minun kanssani, tai ei ole tyytyväinen siihen rakkauteen, jota olemme osoittaneet.
Minut on useammin torjuttu kuin hylätty. Se on hieman erilainen kokemus mutta kivulias myös. Nämä ihmiset eivät koskaan halunneet tutustua minuun. Se tuntui pahalta, mutta selvisin siitä aina ajattelemalla sydämessäni olevaa rakkautta. Tiesin sisimmässäni, että jos joku vain haluaisi kokea rakkautta kanssani, hän saisi sitä aina juuri niin paljon kuin tarvitsisi ja enemmänkin, ja että minun kanssani olisi hyvä elää. Tietysti ymmärsin, etteivät kaikenlaiset ihmiset koskaan viihtyisi kanssani, mutta tiesin myös, millaiset viihtyisivät ja millaiset eivät.
Selvisin torjutuksi tulemisesta aina sen avulla, että jaksoin uskoa omaan rakkauteeni siinäkin vaiheessa, kun en vielä ollut saanut kohdistaa sitä keneenkään, tai kun joku minulle tärkeä torjui rakkauteni. Tunsin rakkauden sydämessäni ja pyrin parhaani mukaan kohdistamaan sen itseeni silloin, kun joku minulle tärkeä sanoi, ettei halua rakkauttani.
Sellaista elämä oli silloin, ja nyt se on erilaista. Opin hyväksymään, että torjutuksi ja hylätyksi tuleminen kuuluvat elämään samaan tapaan kuin syntyminen ja kuoleminen, ilo ja suru, innostukset ja pettymykset, sairastuminen ja parantuminen, nukkuminen ja väsyminen, syöminen ja nälkä, ja niin edelleen. Rakkauskin ja rakastettuna oleminen tuntuu paremmalta, kun on kokenut myös rakkaudettomuutta ja torjutuksi tulemista.
Mutta kun se hylkääminen tuntuu liian pahalta. Tunsin rakastavani koko sydämestäni sitä yhtä ihmistä. Hän jätti minut taaksensa tuosta noin vain, haukkui vielä lähtiessään. En minä siitä toipunut, enkä halua kokea mitään vastaavaa enää.
Sanot että tuntuukin kuulua pahalta. No niin varmasti. Mutta ihmiset kestävät asioita eri tavalla. En minä ole kasvanut siltä osin vahvaksi, siellä missä olen kasvanut. On suojeltava itseäni, sitä kun ei kukaan muu puolestani tee.
ap
Tietysti se tuntuu pahalta. Liian pahalta ja sellaiselta, jota kukaan ei halua kokea. Minäkin tiedän, miltä tuntuu, kun mikään määrä minun täydestä sydämestäni tulevaa rakkautta ei riittänyt toiselle.
Sinuna kysyisin itseltäni, mitä se rakkaus sitten on. Jos se on sinussa tai myös sinussa, eihän kukaan toinen voi viedä sitä sinulta pois.
En itse näe mitään muuta keinoa suojella itseäni sydänsurujen varalta tai aikana kuin se rakkaus, joka sisälläni on. Vahvuus viittaa johonkin ulkoiseen suojakuoreen. Minä ajattelen että se on juuri minun sisälläni oleva rakkaus ja lämpö, joka minua suojaa ja johon kenenkään muiden torjumiset ja hylkäämiset eivät voi vaikuttaa. Ei se ole vahvaa tai kovaa vaan pientä, hiljaista ja lepattavaa. Mutta se on niin kiinteä osa minua, ettei kukaan voi sitä koskaan tuhota.
Kiitos hienosta kirjoituksesta, se antoi ajattelemisen aihetta. Kyllä se liekki siellä lepattaa. Olen vaan välillä ihan hukassa itseni kanssa. Todella hukassa. ap
Sivusta, ap:n kokemus on ollut pahimmalta mahdollisella tavalla traumaattinen ja syvin mahdollinen haava syntynyt lapsuudessa ja hän ei ole saanut asian käsittelyyn tukea, jota olisi tarvinnut, ja tämä olisi ollut aikuisten tehtävä ymmärtää ja hoitaa.
Tuntemuksia ei pitäisi koskaan vertailla, kukin tuntee eri tavoin asiat ja kokemukset, ja se on sallittua, olemme erilaisia.
Kuitenkin ap:n parisuhteessa tapahtunut hylkäämiskokemus on hänelle täysin erilainen (käsittelemättömän trauman vuoksi) asia kohdata kuin sellaiselle, kuka ei ole samaa traumaa lapsuudessaan joutunut kokemaan. Ap:n tunnehaava on syvin mahdollinen, (mutta siitäkin on mahdollista eheytyä).
Ajattelen että kaikissa hylätyksi tulemisen kokemuksissa on paljon samaa, ihan universaalilla tasolla. Tietysti tuntemukset ovat jokaisella erilaiset riippuen taustasta, aikaisemmista kokemuksista, persoonasta ja omista voimavaroista, maailmankatsomuksesta ja kulttuurista ja niin edelleen.
Useimmat meistä haluavat kuitenkin elää yhteydessä toisten kanssa ja kokea rakkautta. Eivät tietenkään kaikki. Hylätyksi tuleminen, kun kokemus on voimakas, voi tuntua samalta kuin elämän loppuminen. Sisällytän mm. väkivallan hylätyksi tulemisen kokemuksiin, koska väkivaltakin tarkoittaa sitä, että tekijä ei tunnusta uhrin ihmisyyttä.
Pidän hyvänä asiana sitä, että aikaisemmin elämässä syntyneet tunnehaavat tulevat esiin uudestaan myöhemmin elämässä, koska jokainen kivulias kokemus on uusi mahdollisuus parantua ja päästää kivusta irti. Kun siitä on päästänyt irti, sama asia tulevaisuudessa ei enää satuta sillä tavalla kuin ennen. Jokaisen hylätyn täytyy kysyä, kumpi tällä hetkellä pääsee ajatuksissa ja sydämessä etualalle: hylätyksi tulemisen kokemus vai sisällä tuntuva rakkaus. Vain siihen voi enää vaikuttaa, koska menneisyyttä ei voi enää muuttaa.
Kyllä, viisaita sanoja ja laillasi uskon minäkin.
Yritin omalla aiemmalla viestillä nostaa jotenkin esiin sitä, että mekanismiltaan ap:n lapsuudessa tapahtunut hylkäämiskokemus on (traumatutkimusten ja hoitokäytänteiden mukaan käytännössä ) ollut pahin mahdollinen sisäisen haavan, vakavan trauman ja hylkäämiskokemuksen aiheuttaja, koska hän ei saanut sen käsittelyyn lapsena apua aikuisilta joiden tehtävä se olisi ollut järjestää .
Ymmärrettävästi pelko ja tunteiden kokemisen sietämättömyys kumpuaa sieltä. On eri asia tulla hylätyksi jonkun taholta aikuisiässä tai vaikka teini-iässä kuin silloin , jos hylkäämiskokemus on syntynyt lapsuudessa lähimpien ihmisten taholta. Myös ap:n toisen vanhemman kuolema on ollut ap:lle pahin mahdollinen hylkäämiskokemus, koska asiaa ei ole käsitelty. Lapsi kokee sen niin, ellei asiaa käsitellä hänen kanssaan. 😢 Lapsi ei pysty käsittelemään näitä asioita yksin, hänellä ei ole keinoja eikä työkaluja sellaiseen.
Toki niitä on mahdollista oppia myöhemmin ja eheytyä kokemuksesta kuten toit esimerkein esille. Tuntemukset jne. hylkäämiskokemuksissa voivat olla hyvin samankaltaisia, mutta kuitenkaan ei voi verrata keskenään vaikkapa aikuisiässä ja lapsuudessa (ei ole saanut apua aikuisilta käsittelyyn ja esim pystynyt ymmärtämään ja tunnistamaan tunteitaan, tai tilannetta, tällainen traumatisoi pahasti joka vaikuttaa eri tavoin) tapahtuvia hylkäämiskokemuksia.
Yritän siis sanoa, että ap:lla pelko saattaa kummuta ihan eri tavalla ja eri sfääreissä kuin jollakin, joka tulee aikuisena hylätyksi.
Vertaistuesta on varmasti myös apua, ja paljon tärkeitä sekä hyviä asioita olet nostanut esiin.
Tarkoitin universaaliudella enemmänkin sitä, että hylkäämisen kokemuksia on niin monella. Sekä lapsilla että aikuisilla. Se on valitettavaa. Ymmärrän että aikuisten keinot käsitellä hylätyksi tulemista ovat erilaiset kuin lapsilla.
Voi sinua aloittaja. Miksi et usko, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät hylkää?
Sinulla on ehkä luotettava ystävä. Miksi hän sinut hylkäisi, jos et ole tehnyt mitään pahaa hänelle. Ystävyys ja rakkaus myös on niin suuri voimavara elämässä, että kannattaa ottaa riski ja päästää toinen lähelle.
Itse asiassa samana kesänä hylkäsi myös lapsuudesta asti ollut ystävä. Sanoi viimeisellä näkemisellä: " Mikään ei voi tulla meidän ystävyyden väliin".
Lepää välillä hyvää yötä
Hyvää yötä ja kauniita unia.
Elämme monimutkaisia aikoja, harras hiljaisuus nytten
Ikävä kuulla että käynyt noin. 😢
Kokemuksena ollut erittäin haavoittava ja käsittelemätön tuollainen kokemus aiheuttaa ymmärrettävästi tuollaisia tuntemuksia, pelkoja ja ajatuksia.
Tuo asia olisi tärkeää saada käsitellä. Mielestäni sulla kannattaisi käsitellä asia traumaterapiassa, jos itse koet siihen halukkuutta. Kävin 4 vuotta itse lapsuuden erittäin pahojen traumojen takia. Hyvän traumaterapeutin löysin, esim jatkuva stressitila, järkyttävät pelkotilat, ali-ja ylivireys, itsesyytökset ja jatkuvat dissosiaatio-oireet jääneet pois, uskomukset itsestäni, huono itsetuntokin on korjaantunut. Jossain vaiheessa terapiaa käväisi notkahdusvaihe, rankkojen asioiden käsittely oli niin rankkaa. Tiesin että se tulee ja menee ohi. Tuolla hetkellä tunsin katumusta terapiasta, kun vaihe ohittui, en enää. Yksi parhaista asioista mitä mulle on tapahtunut, oli tuo terapia.
Ennen terapiaa kirjoitin runoja, itsellä toimiva keino jollain tavalla pahimpaan kun en pystynyt puhumaan kenelläkään.
Toivon, että sinäkin löydät avun asiaasi ja tosi tärkeää sulla olisi saada purkaa nuo asiat. ❤️
Lisään vielä, että ajattelin aiemmin herkkänä ja tunteellisena juuri samalla tavalla vuosikymmeniä - kunpa minulla ei olisi näitä tunteita, enkä olisi näin herkkä. :(
Mutta ilman herkkyyttä sä et olisi sä, tunteet on osa ihmisyyttä. Ne pitäisi uskaltaa ottaa vastaan. Kokea. Sanoittaamalla itselleen tunnetilan mitä sillä hetkellä tuntee (surua, pelkoa, ahdistusta, iloa, riittämättömyyttä jne), oppii hallitsemaan tunteitaan esim ahdistus menee ohi, kun kertoo itselleen että nyt ahdistaa. Itse olin ihan ulalla välillä mistä mikäkin tunnetila johtui, oliko tunne pelko, ahdistus vai mikä, mutta opin kuitenkin.
Mulla oli mennyt ennen terapiaa tähän systeemiin (esim lastensuojelu) mä käsittelin nekin terapiassa.
Toivon kaikkea hyvää sinulle, voi kun tekisi mieli halata sua ja sanoa että kaikki vielä järjestyy. ❤️