Suomen vaaranpaikat ja niistä selviytyminen

4. Kun alkoi näyttää siltä, että Saksa tulisi häviämään sodan, Suomessa ymmärrettiin, että oman nahkamme pelastamiseksi Saksasta tulisi irrottautua mahdollisimman pian. Risto Ryti on tässä suursankari. Hän keksi juonen, missä takasi omissa nimissään Suomen pysyvän Saksan rinnalla karmaisevaan loppuun asti. Ryti teki sen tietoisesti vain omissa nimissään, joten lupaus ei koskenut hänen seuraajaansa. Niinpä Mannerhein saattoi osaltaan päättää Suomen irroittamisesta sodasta ja rauhasta NL:n kanssa. Tässäkin kohtaa voi kysyä, miksi Stalin suostui rauhaan, kun se eteni vauhdilla kohden Berliiniäkin. Juuri siksi. Berliiniin ei päässyt Helsingin kautta. Meri ei kantaisi panssarivaunuja. Maantiede pelasti Suomen. Ja Stalinin strateginen järki. Puolustusvoimillamme oli pieni rooli asiassa. Se kykeni hidastamaan riittävästi NL:n etenemistä, mikä samalla hidastaisi etenemistä Berliiniin. Voimat piti siis koota Berliinin valtaukseen. Suomen voisi jättää rauhaan ja ehkä ratkaista sitten myöhemmin. Tämä pelasti tällä kertaa Suomen. Eli ei ainakaan ollut pelkästään omissa käissämme.

5. Pariisin rauhansopimus tuli Suomelle kreivin aikaan tai niin sanotusti viimeisellä portilla. Sen vuoksi itsenäisyytemme säilyi. On myös pidetty tärkeänä sitä, että Iso-Britannia suhtautui neuvotteluissa kylmäkirkoisesti Suomeen ja vaati puolustusvoimiemme tasoon heikennyksiä. Britit laskivat, että Suomi tulisi olemaan NL:n etupiirissä ja siksi olisi hyvä, että lännellä olisi vastassaan sotilaallisesti heikko Suomi. Toisaalta tämä kanta miellytti venäläisiä, joten heidän ei täytynyt vaatia enempää. Sitten iski kylmä sota ja esim. Itävallan rauhansopimus viivästyi aina vuoteen 1955 saakka. Suomelle olisi voinut siis käydä kylmät, jos emme olisi olleet ajoissa mukana rauhansopimuksessa. Tässä taisi tuurilla olla suuri rooli. Mutta sanotaanhan, että tuurilla ne suuretkin laivat seilaa. Rauhanneuvottelijamme tietysti tekivät parhaansa, mutta kuunteliko heitä kukaan, on sitten eri asia.

6. Vaaran vuodet alkoivat sodan jälkeen. Koko Stalinin valtakausi oli yhtä vaaran aikaa. Samoin Brezhnevin. Hrustsevin ja Gorbachovin kaudet olivat suojasään aikoja. Suomessahan me olemme kiitelleet Paasikiven-Kekkosen-Koiviston linjaa asioiden hoidossa. Oltiin riittävät nöyriä, jotta oma vapautemme ala olisi mahdollisimman suuri. Kyllä tässä onnistuttiinkin ihan kohtuullisesti. Hionomminkin olisi voinut käydä. Lännen apuun oli turha laskea, sillä Suomi luettiin NL:n etupiiriin kuuluvaksi de facto. Itsenäisyytemme ei liene ollut uhattuna koko aikana kovin konkreettisesti. Tietysti NL rajoitti päätöksentekovaltaamme, mutta ei ratkaisevasti esi. talouden kehittymisen kannalta. Itse asiassa Suomi myös hyötyi idänkaupasta, jonka ehdot olivat Suomelle edulliset. Saimme energiaa ja puutavaraa vaihtokaupassa, jossa veimme naapuriin huonolaatuisia punaisia verkkareita ja muuta rättiä. Tekstiiliteollisuus kukoisti Suomessa tuohon aikaan ja romahti sitten NL:n romahtaessa.

7. Itsenäisuuden säilyminen oli sitten NL:n hajotessa valtaosin omissa käsissämme. Toki se edellytti myötäsukaisuutta länsimailta ja sitä heiltä riitti. Ensimmäisiä sankareitamme olivat presidentti Koivisto ja päämisteri Aho, jotka akoivat ajaa pontevasti YYA-sopimuksen irtisanomista ja EU-jäsenyyttä. Se siirtäisi Suomen kerralla lännen leiriin ja niinhän siinä onneksemme kävi. Vastaan panivat epäisänmaallisesti puolet kepulaisista ja pieni joukko vanhoja aatekommunisteja. Persut ovat typeryyttään jatkaneet näihin päiviin asti EU-vastaisuutta ja puolueen tavoitteena on Suomen eroaminen EUsta. Ennen Natoon liittymistä se olisi tiennyt vaaraa joutua Venäjän etupiiriin eli samankaltaiseen asemaan, missä Ukraina on nyt. Tämä on ollut joiltain suomalaisilta sanoin kuvaamatonta typeryyttä.

8. Nato-jäsenyys sinetöi Suomen liittämisen läntiseen leiriin. Se on Suomen kannalta paljon vakavampi asia kuin EU-sopimus, koska turvallisuuspolitiikka on aina elämän ja kuoleman kysymys. Voi sanoa, että Natoon liityttiin lähes täydellisen yksituumaisuuden vallassa. Se on hyvä asia, koska tällaisessa asiassa se yhdistää kansaa jatkossakin. Jos teimme oikein taikka väärin, teimme sen kuitenkin yhdessä eikä erimielisinä. Sankarin viittaa voivat sovitella itselleen kansan syvien rivien lisäksi presidentti Niinistö ja pääministeri Marin sekä lähes koko eduskunta. Nato-optiota kannattaneet SDP ja Kepu toimivat nopeasti eikä persuillakaan ollut vaikeuksia luopua entisistä Venäjä-myönteisistä näkemyksistään. Tähän auttoi varmasti persujen suurmestarin Ukraina-myönteisyys. Onhan Ukraina ollut mestarille vähän niin kuin toinen kotimaa. Mestari taisi ostaa jonkun onnittelutekstinkin pommiin, joka ammuttaisiin tarkoituksena tappaa niin monta venäläistä kuin suinkin mahdollista. Ei tiedetä osuiko tämä Halla-ahon nimikkopommi kohteeseensa.

Loppukaneettia vailla...

Lopputulema: Kohtalomme on ollut vaaran aikoina ja historian käännekohdissa vain ehkä siltä pienemmältä osin omassa päätäntävallassamme. Suomi-laivaa ovat soutaneet muutkin kuin suomalaiset. Ja tulevat jatkossakin soutamaan. Eivät EU- ja Nato-jäsenyys meistä mitään riippumattomia tee. Päinvastoin, olemme nyt ehkä paljon enemmän riippuvaisia kuin koskaan itsenäisyytemme aikana. Erona on vain se, että nyt olemme itse valinneet sen, kenen joukossa seisomme ja ehkä sitten kaadummekin. Erityisesti Nato-prosessi oli samanmielisyydestä hieno episodi. Eu-jäsenyys vielä valitettavasti jakoi kansaa, koska osa kansasta asetti lyhytnäköiset taloudelliset etunsa itsenäisyyden edelle. Myöhemmin perusjen piirissä on levinnyt harhakuvitelmia siitä, mitä itsenäisyys on. Hei eivät ole ymmärtäneet sitä, että EU-jäsenyyden vaihtoehtona ei ole koskaan ollut minkäänmoinen suurempi itsenäisyys vaan vaihtoehto on kuuluminen Venäjän etupiiriin. Venäjä ei olisi jättänyt sellaista tilaisuutta käyttämättä vaan pyrkinyt eri tavoin sitomaan Suomen itseensä ja ns. puolueettomuuteen. EU-jäsenmaksua on kannattanut maksaa jo pelkästään turvallisuuspoliittiisista syistä. EU-jäsenyys helpottanut suuresti Suomen lännettymistä ja siten samalla Nato-jäsenyyden saamista.

Edellä oleva katsaus erilaisista vaaran ajoista osoittanee, etteivät asiat ja niiden suunta ole olleet omissa käsissämme kuin korkeintaan osittain. Joskus ei lainkaan kuten 12.11.1940, kun Molotov joutui palamaan maitojunalla takaisin Moskovaan. Hitler päätti tuolloin asian puolestamme tuskin edes meiltä asiaa tiedustelemalla.

Se että meiltä ei ole kysytty aina, mitä Suomen kanssa tehdään, puoltanee nykyistä liittoutumista. Nyt on ainakin asioita etukäteen sovittu ja tulevaisuus on siten ennakoitavampaa kuin ilman liittolaisia. Voimme tietysti polttaa näppimme, kun liittoutuneisuus voi sitoa meitä epämiellyttäviinkin asioihin. On hyvä muistaa, että liittoutuneisuus oli merkittävä syy ensimmäisen maailmansodan syntymiseen. Se johti dominopalloefektiin ja sellainen vaara on edelleen olemassa. USAn sota Kiinan kanssa on helposti myös meidänkin sotamme.

Ei Molotov - Ribbentrop sopimus ollut mikään talvisodan syy tai edellytys, se ainoastaan varmisti sen, että Saksa pysyi puolueettomana.

Neuvostoliitto olisi joka tapauksessa jatkanut Jartsevin aloittamia neuvotteluja aluevaihdoista, koska Saksa koettiin uhkaksi.