Mooseksen ilmestys

’Ei ole meidän asiamme, Eeva, sinun ahneutesi ja valituksesi, vaan sinun omasi; sillä sinusta on petojen suku noussut. Kuinka sinun suusi avattiin syömään puusta, josta Herrä käski sinun olemaan syömättä? Tämän tähden myös meidän muotomme on muutettu. Siksi et voi kestää sitä, jos minä alan nuhtelemaan sinua.’

Luku 12.

Sitten Seet puhui pedolle, ’Sulje suusi ja ole hiljaa ja pysy erossa Jumalan kuvasta tuomion päivään saakka.’ Sitten peto sanoi Seetille: ’Katso, minä pysyn erossa Jumalan kuvasta.’ Ja hän meni pesäänsä.

Luku 13.

Ja Seet meni Eevan kanssa lähelle paratiisia, ja he itkivät siellä, ja rukoilivat Jumalaa lähettämään enkelinsä ja antamaan heille armon öljyä. Ja Jumala lähetti arkkienkeli Mikaelin ja hän puhui Seetille: ’Seet, Jumalan mies, älä rukoile ja ano liittyen puuhun, joka virtaa öljyä voitelemaan isäsi Aadamin. Sillä se ei tule olemaan sinun nyt, vaan aikojen lopussa. Silloin kaikki liha nostetaan ylös Aadamista tuohon suureen päivään saakka, ja kaikki jotka ovat pyhää kansaa. Silloin heille annetaan paratiisin ilot ja Jumala tulee olemaan heidän keskellään. Eivätkä he enää tee syntiä hänen kasvojensa edessä, sillä pahat sydämet otetaan heistä ja heille annetaan sydän ymmärtämään hyvää ja palvelemaan vain Jumalaa. Mutta mene takaisin isäsi luokse. Sillä hänen elämänsä on täytetty ja hän elää kolme päivää tästä ja kuolee. Mutta kun hänen sielunsa on lähdössä, sinun täytyy katsoa hänen kauhea poistumisensa.’

Luku 14.

Näin puhui enkeli ja lähti heidän luotaan. Ja Seet ja Eeva tulivat majaan johon Aadam oli laitettu. Ja Aadam sanoi Eevalle: ’Eeva, mitä sinä olet tehnyt meille? Olet tuonut yllemme suuren vihan, joka on kuolema, halliten koko lajiamme.’ Ja hän sanoi hänelle, ’Kutsu kaikkia lapsiamme ja lastemme lapsia ja kerro heille rikkomuksemme tapa.’

Luku 15.

Sitten Eeva sanoi heille: ’Kuulkaa kaikki lapseni ja lasteni lapset, ja minä kerron teille kuinka vihollinen petti meitä. Oli tapahtunut, että me olimme vartioimassa paratiisia, jokainen meistä Jumalan meille osoittamaa osaa. Nyt minä olin vartioimassa omaani, länttä ja etelää. Mutta paholainen meni Aadamin puolelle, missä miespuoliset olennot olivat. Sillä Jumala jakoi olennot; kaikki miespuoliset hän antoi isällenne ja kaikki naispuoliset annettiin minulle.

Luku 16.

Ja paholainen puhui käärmeelle sanoen, ’Nouse, tule luokseni ja minä kerron sinulle sanan josta voi olla sinulle hyötyä.’ Ja hän nousi ja meni hänen luokseen. Ja paholainen sanoi hänelle: ’Olen kuullut että sinä olet viisaampi kuin kaikki pedot, ja minä olen tullut neuvomaan sinua. Miksi sinä syöt Aadamin lustetta etkä paratiisin? Nouse, ja me järjestämme hänet ulos paratiisista, vaikka meidät heitettäisiin ulos hänen kanssaan.’ Käärme sanoi hänelle: ’Minä pelkään että Herra vihastuu minulle.’ Paholainen sanoi hänelle: ’Älä pelkää, ole vain minun asuntoni ja minä puhun suusi kautta sanat hänen pettämisekseen.’

Luku 17.

Ja heti hän asettui roikkumaan paratiisin muurista, ja kun enkelit nousivat palvomaan Jumalaa, silloin Saatana ilmestyi enkelin muodossa ja lauloi virsiä kuin enkelit. Ja minä kumarruin muurin yli ja näin hänet, kuin enkelin. Mutta hän sanoi minulle: ’Oletko sinä Eeva?’ Ja minä sanoin hänelle, ’Minä olen.’ ’Mitä sinä teet paratiisissa?’ Ja minä sanoin hänelle, ’Jumala lähetti meidät vartioimaan sitä ja syömään siitä.’ Paholainen vastasi käärmeen suun kautta: ’Te teette hyvin, mutta te ette syö kaikista kasveista.’ Ja minä sanoin: ’Kyllä, me syömme kaikista paitsi yhdestä, mikä on paratiisin keskellä, josta Jumala vaati meitä olemaan syömättä: sillä, Hän sanoi meille, päivänä jolloin syömme siitä, meidän tulee kuolla kuolemalla.’

Luku 18.

Sitten käärme sanoi minulle, ’Eläköön Jumala! Mutta minä olen murheellinen sinun tähtesi, sillä en voi olla välinpitämätön sinua kohtaan. Mutta nouse, tule tänne, kuule minua ja syö ja muista tuon puun arvo.’ Mutta minä sanoin hänelle, ’Minä pelkään että Jumala vihastuu minulle, kuten hän on meille kertonut.’ Ja hän sanoi minulle: ’Älä pelkää, sillä niin pian kuin sinä syöt siitä, te tulette olemaan kuin Jumala, niin että tiedätte hyvän ja pahan. Mutta Jumala havaitsi tämän, että teistä tulisi hänen kaltaisiaan, niin hän tuli teille kateelliseksi ja sanoi ettette saisi syödä siitä. Ei, antakaa huomionne tuolle kasville ja tulette näkemään sen suuren kunnian.’ Vieläkin minä pelkäsin ottaa hedelmää. Ja hän sanoi minulle: ’Tule tänne, ja minä annan sen sinulle. Seuraa minua.’

Luku 19.

Ja minä avauduin hänelle ja hän kulki vähän matkaa, sitten kääntyi ja sanoi minulle: ’Olen muuttanut mieleni, enkä anna sinulle syötävää ennen kuin vannot minulle antavasi myös miehellesi.’ Minä sanoin: ’Minkälainen vala minun tulee vannoa sinulle? Sen mukaan, mitä tiedän, sanon sinulle: Mestarin valtaistuimen kautta, ja Kerubien ja Elämän Puun kautta! Minä annan myös mieheni syödä.’ Ja kun hän oli saanut valan minulta, hän meni ja kaatoi hedelmän ylle ilkeytensä myrkkyä, mikä on himo, jokaisen synnin juuri ja alku,

Ja minä avauduin hänelle ja hän kulki vähän matkaa, sitten kääntyi ja sanoi minulle: ’Olen muuttanut mieleni, enkä anna sinulle syötävää ennen kuin vannot minulle antavasi myös miehellesi.’ Minä sanoin: ’Minkälainen vala minun tulee vannoa sinulle? Sen mukaan, mitä tiedän, sanon sinulle: Mestarin valtaistuimen kautta, ja Kerubien ja Elämän Puun kautta! Minä annan myös mieheni syödä.’ Ja kun hän oli saanut valan minulta, hän meni ja kaatoi hedelmän ylle ilkeytensä myrkkyä, mikä on himo, jokaisen synnin juuri ja alku, ja hän taittoi oksan maassa ja minä otin hedelmää ja minä söin.

Luku 20.

Ja sillä hetkellä minun silmäni avautuivat, ja siitä lähtien minä tiesin, että minä kannoin sitä oikeamielisyyttä, millä minut oli vaatetettu, ja minä itkin ja sanoin hänelle: ’Miksi olet tehnyt minulle tämän, että sinä olet riistänyt minulta kunnian, jolla minut oli puettu?’ Mutta minä itkin myös sen valan tähden, minkä olin vannonut. Mutta hän laskeutui puusta ja katosi. Ja minä aloin etsiä, alastomuudessani, osassani lehtiä peittämään häpeäni, mutta en löytänyt yhtäkään, sillä heti kun olin syönyt, lehdet putosivat alas kaikista puista minun puolellani, paitsi havupuista. Mutta minä otin lehtiä siitä ja tein itselleni hameen ja se oli siitä samasta kasvista, josta olin syönyt.

Luku 21.

Ja tuolla hetkellä minä huusin ääneen, ’Aadam, Aadam, missä olet? Nouse, tule luokseni ja minä näytän sinulle suuren salaisuuden.’ Mutta kun teidän isänne tuli, minä puhuin hänelle rikkomuksen sanoja, jotka ovat pudottaneet meidät suuresta kunniastamme. Sillä kun hän tuli, minä avasin suuni ja paholainen puhui, ja minä aloin kehottaa häntä ja sanoin, ’Tule tänne, herrani Aadam, kuule minua ja syö hedelmää puusta, josta Jumala kielsi meitä syömästä, ja sinä tulet Jumalan kaltaiseksi.’ Ja teidän isänne vastasi ja sanoi, ’Minä pelkään, että Jumala vihastuu minuun.’ Ja minä sanoin hänelle, ’Älä pelkää, sillä heti kun olet syönyt, sinä tulet tietämään hyvän ja pahan.’ Ja nopeasti minä painostin häntä, ja hän söi ja heti hänen silmänsä avautuivat ja hänkin tiesi alastomuutensa. Ja minulle hän sanoi, ’Oi ilkeä nainen! Mitä minä olen tehnyt sinulle, että olet riistänyt minulta Jumalan kunnian?’

Luku 22.

Ja tuolla samalla hetkellä me kuulimme arkkienkeli Mikaelin puhaltavan torvellaan ja kutsuen enkeleitä ja sanoen: ’Näin sanoo Herra, Tulkaa kanssani paratiisiin ja kuulkaa tuomio, millä tuomitsen Aadamin.’ Ja kun Jumala ilmestyi paratiisiin kerubiensa vaunuilla enkelien kulkiessa hänen edellään ja laulaen ylistysvirsiä, kaikki paratiisin kasvit, sekä isänne puolelta että minun, puhkesivat kukkaan. Ja Jumalan valtaistuin asetettiin siihen, missä oli Elämän Puu.

Luku 23.

Ja Jumala kutsui Aadamia sanoen, ’Aadam, missä olet? Voiko talo piiloutua rakentajaltaan?’ Silloin isänne vastasi: ’En siksi ole piilossa, ettet löytäisi, Herra, vaan minä pelkäsin koska olen alasti, ja häpesin mahtavuuttasi, Mestari.’ Jumala sanoi hänelle, ’Kuka näytti sinulle että olet alasti, ellet ole hylännyt käskyäni, jonka annoin sinulle pidettäväksi.’ Sitten Aadam muisti sanan, jonka minä puhuin hänelle, ’Minä takaan sinut Jumalan edessä’, ja hän kääntyi ja sanoi minulle: ’Miksi olet tehnyt tämän?’ Ja minä sanoin, ’Käärme petti minut.’

Luku 24.

Jumala sanoi Aadamille: ’Koska olet halveksinut käskyäni ja olet kuunnellut vaimoasi, olkoon maa kirottu teoissasi. Sinä teet työtä sen kanssa eikä se anna voimaansa: orjantappurat ja ohdakkeet kukoistavat puolestasi, ja kasvosi hiessä sinun täytyy syödä leipäsi. Sinä tulet olemaan uupunut etkä lepää; kuumuuden tähden sinä väsyt ja kylmyyden tähden olet puutteessa: runsaasti tulet kiirehtimään, mutta sinusta ei tule rikasta; ja sinä lihot mutta et pääse loppuun. Pedot, joita hallitsit, nousevat kapinaan sinua vastaan, sillä sinä et ole pitänyt käskyäni.’

Luku 25.

Ja Herra kääntyi minun puoleeni ja sanoi: ’Koska olet kuunnellut käärmettä, ja kääntänyt kuuron korvan käskylleni, sinä tulet olemaan synnytystuskissa ja kestämättömissä kivuissa; sinä kannat lapsia suurella murheella ja yhdellä hetkellä tulet synnyttämään ja menettämään elämäsi murheiden ja kipujen tähden. Mutta sinä tulet tunnustamaan ja sanomaan: ’Herra, Herra, pelasta minut, enkä enää käänny lihan syntiin.’ Ja tämän tähden, omista sanoistasi minä tuomitsen sinut, vihan syystä jonka vihollinen on istuttanut sinuun.’

Mutta hän kääntyi käärmeen puoleen ja sanoi: ’Koska olet tehnyt tämän, ja tullut kiittämättömäksi kunnes olet pettänyt viattomat sydämet, olet kirottu kaikkien petojen keskuudessa. Sinä jäät osattomaksi aterioista joita syöt ja ruokit itsesi tomulla kaikki elinpäiväsi: mahallasi sinä tulet kulkemaan ja sinulta ryöstetään pois kädet ja jalat. Eikä sinulle jää korvia eikä siipiä, eikä yhtäkään ruumiinjäsentä, joilla viettelit heidät ilkeyteesi ja aiheutit heille häädön paratiisista; ja minä laitan vihamielisyyden sinun ja hänen siemenensä välille: hän murskaa pääsi ja sinä tulet murskaamaan hänen kantapäänsä tuomion päivään saakka.’

Luku 27.

Näin hän puhui ja komensi enkeleitä heittämään meidät ulos paratiisista: ja kun meitä ajettiin pois kovaäänisten valitustemme kanssa, isänne Aadam anoi enkeleitä sanoen: ’Jättäkää minut hetkeksi että voisin rukoilla Herraa säälimään minua, sillä vain minä olen tehnyt syntiä.’ Ja he lopettivat hänen ulos ajamisensa ja Aadam huusi ääneen ja itki sanoen; ’Anna minulle anteeksi, oi Herra, minun tekoni.’ Sitten Herra sanoi enkeleille: ’Miksi ette aja Aadamia paratiisista? Olenko minä tehnyt tai tuominnut väärin?’ Sitten enkelit lankesivat maahan ja palvoivat Herraa sanoen, ’Sinä olet oikea, oi Herra, ja sinun tuomiosi on oikea tuomio.’

Luku 28.

Mutta Herra kääntyi Aadamin puoleen ja sanoi: ’Tästä lähtien minä en anna sinun olla paratiisissa.’ Ja Aadam vastasi ja sanoi, ’Suo minulle, oi Herra, että voisin syödä Elämän Puusta ennen kuin minut heitetään ulos.’ Sitten Herra puhui Aadamille, ’Sinä et ota siitä nyt, sillä minä olen käskenyt kerubia liekehtivän miekan kanssa vartioimaan sitä sinulta ettet maistaisi siitä; mutta sinulla on sota, jonka vihollinen on sinuun laittanut, vielä kun sinut on heitetty ulos paratiisista, ja jos voit pidättää itsesi kaikesta pahasta kuolemaan saakka, kun jälleen tulee ylösnousemuksen aika, minä nostan sinut ylös ja silloin sinun annetaan syödä Elämän Puusta.’

Luku 29.

Näin puhui Herra ja määräsi meidät heitettäviksi ulos paratiisista. Mutta teidän isänne Aadam itki enkelien edessä paratiisia vastapäätä ja enkelit sanoivat hänelle: ’Mitä sinä haluaisit meidän tekevän, Aadam?’ Ja teidän isänne sanoi heille, ’Katso, te heitätte minut ulos. Minä rukoilen teitä, antakaa minun ottaa tuoksuvia yrttejä paratiisista, niin että voisin uhrata uhrin Jumalalle sen jälkeen, kun olen lähtenyt paratiisista, että hän kuulisi minua.’ Ja enkelit lähestyivät Jumalaa ja sanoivat: ’JA’EL, Ikuinen Kuningas, komenna, Herramme, että Aadamille annettaisiin suloiselta tuoksuvaa suitsuketta paratiisista ja siemeniä hänen syötäväkseen.’ Ja Jumala antoi Aadamin mennä ja ottaa makeita mausteita ja tuoksuvia yrttejä paratiisista ja siemeniä syötäväkseen. Ja enkelit antoivat hänen mennä ja hän otti neljää lajia: krookus ja nardus ja kalmojuuri ja kaneli ja muita siemeniä syötäväkseen: ja näiden ottamisen jälkeen hän lähti paratiisista. Ja me olimme maan päällä.

Luku 30.

Nyt siis, minun lapseni, minä olen näyttänyt teille millä tavalla meitä petettiin; ja vartioikaa itseänne rikkomasta hyvää vastaan.’

Luku 31.

Ja kun Eeva oli sanonut tämän poikiensa keskellä, ja kun Aadam makasi sairaana kuolemaisillaan yhden päivän sairauden jälkeen, hän sanoi Aadamille: ’Kuinka sinä kuolet ja minä jään eloon tai kuinka kauan minun täytyy elää kun sinä olet kuollut? Kerro minulle.’ Ja Aadam sanoi hänelle: ’Älä välitä tästä, sillä sinä et elä (kauaa) minun jälkeeni, vaan me molemmat kuolemme. Mutta kun minä kuolen, voitele minut äläkä anna kenenkään koskettaa minua ennen kuin Herran enkeli puhuu jotain minuun liittyvää. Sillä Jumala ei unohda minua, vaan etsii Hänen luomustaan; ja nyt mieluummin nouse ja rukoile Jumalaa kunnes annan henkeni Hänen käsiinsä, joka antoi sen minulle. Sillä me emme tiedä, kuinka me tapaamme luojamme, onko hän vihainen meille, tai armollinen ja säälivä ja ottaa meidät vastaan.’

Eipä ollu kummallakaan paljo valinnanvaraa.
Jos uskovaiset periytyy noista niin jatkuva sukurutsa selittääkin paljon.

Onko Wellut ottanut uuden askeleen, Raamatun käyttöönsä kopioimalla kommenteitta sitä, se on rikollista, Palstan sääntöjen vastasta.