Minulla on se ongelma, että punastun, vaikka en olisi edes tehnyt mitään noloa tai mitään muutakaan, mistä "pitäisi" punastua.
Olin esim. yhtenä päivänä kahvilla ja kaverit sanoivat sitten että olen ihan punainen! Ja olin ollut hiljaa siinä vähän aikaa enkä löytänyt mitään syytä punastumiselleni.
Se myös kävi ahdistamaan, kun ne sanoivat sen pariin kertaan..
Yleenä punastun melko helposti, mutta tuo oli omituista, eli, kysymys on se, että käykö muillekkin näin? että punastelee yhtäkkiä ilman mitään syytä?
Ainiin, luin jostain että verenpainetauti luultavasti liittyy jotenkin tähän, eli liittyykö?
ja olen 18vuotias niin onko tämän ikäisillä edes verenpainetautia? :)
Olin esim. yhtenä päivänä kahvilla ja kaverit sanoivat sitten että olen ihan punainen! Ja olin ollut hiljaa siinä vähän aikaa enkä löytänyt mitään syytä punastumiselleni.
Se myös kävi ahdistamaan, kun ne sanoivat sen pariin kertaan..
Yleenä punastun melko helposti, mutta tuo oli omituista, eli, kysymys on se, että käykö muillekkin näin? että punastelee yhtäkkiä ilman mitään syytä?
Ainiin, luin jostain että verenpainetauti luultavasti liittyy jotenkin tähän, eli liittyykö?
ja olen 18vuotias niin onko tämän ikäisillä edes verenpainetautia? :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
voimakas punastuminen tuntuu kiusalliselta varsinkin jos muut kiinnittää siihen huomiota. Se ei tilannetta ainakaan paranna vaan naama helottaa sitten entistäkin punaisempana. Sitten siitä seuraa kierre, eli ei tarvi kun ajatella punastumista, niin sieltähän se väri taas tulla tupsahtaa! Liitynee monilla jotenkin sosiaalisiin pelkoihin ja ujouteen tuo juttu eikä siinä tarvi olla mitään somaattista taustalla. Ainakin itellä se tapahtuu takuuvarmasti jos jostain syystä joutuu huomion keskipisteeksi.
Mutta mutta... Ei tämä varmaankaan paljon lohduta, itsehän tuon kokee todellisena ongelmana, mutta ainakin minusta on söpöä jos tyttö punastuu:) Saattaahan ne kaverit kuittailla mutta kannattaa olla välittämättä ja aina parempi jos löytää vielä huumoria kehiin, sillä lailla saattaa tuo taipumus kadota ihan huomaamatta.
Siitä yhtäkkisestä punastumisesta tuli vaan sellanen melkein "pelottava" olo, koska en yleensäkkään kauheasti punastele.. mutta kuka nyt punastumista pelkää tosissaan? :)
Olen muutenkin vähän sairauden pelkoinen että heti tuli joku verenpainetauti mieleen..*häpeää*
Punastuminen on ihan normaalia..Eikös vaan?:)
Eiköhän se verenpainetauti ole yksi niitä harvinaisempia punastelun syitä:) Ja luulisin, että siinä tapauksessa olisi enemmän tai vähemmän punaisena koko ajan. "Punastuskohtaus" saattaa tosiaan tulla vaikka ihan yhtäkkiä ja syy jää monesti itsellekin arvoitukseksi. Tai muuten: olisitkohan juonut tavallista reilummin kahvia siinä tilanteessa? Kofeiinihan nostaa hetkellisesti sykettä ja verenpainetta.
Eniten se punastelu vaivaa varmasti itseä, mutta muut tuskin miettii asiaa sen enempää. Ja kyllä; punastelu on ihan normaalia. En usko että Sinun tarvii olla huolissaan:)
On se ihan normaalia, ylireagoin, kuten aina:)
Kiitos mukavista vastauksistasi :)
Ole hyvä:)
Punastuminen ei ole niitä mieluisampia tilanteita varsinkin, jos sen rinnalla kalpenee liikennevalotkin... :)
Itse punastelen säännöllisen epäsäännöllisesti. Joskus vaatimattomasti. Joskus taas roihuaa siihen malliin että itsekin havahtuu, kun poskipäitä kuumottaa. Kuitenkin veriarvot ja yleiskunto ovat kohdallaan. Siksi ei kannata hätääntyä...
Hei, kyllä se varmaan johtuu itsevarmuudesta, olen itse "vähän" vanhempi kuin sinä ja silti punastelen vieläkin, ihan vaan ykskaks, mutta olen sisäistänyt itseeni että olen vaan alunperin ollut ujo. Itsevarmuuteni on nollassa ehkä vieläkin, silloin tälloin vaan punastun, ihan kaupan kassalla tai jossain vaan ykskaks. Koeta vaan näyttää itsevarmalta ja mennä tilanteisiin, helppo sanoa tiedän :)
elät sen sitten punaisen tai valkoisena. punastumiseen liittyy aina voimakas kuumotus naamassa,jota toinen ihminen ei pysty tajuamaan, ymmärtämään.vain punastuja itse sen pystyy tajuamaan,sen saatanallisen tunteen joka tekee ihmisestä täydellisen ramman.lähes aina lääkärit naureskelee tälle ongelmalle .on leikkaus ,on lääkkeitä ,mutta perimmäinen ongelmä on ja pysyy. kärsit tästä saatanallisesta ongelmasta koko ikäsi. tämä on vain rankka totuus... olen tässä asiassa täydellinen asiantuntija. jos joku nuorempi haluaa tietoa tästä " kehitysvammasta" niin uskallan väittää että minulta sitä tietoa löytyy. jo 50 vuotta . mutta lähes aina saat olla yksin tämän jutskan kanssa,perkele, mitään et voi. ainainen vittuilu naaman väristä on jatkuvaa ,aina saat kokea pilkan osuvan kipeään haavaan. sanat ja nauru ,onko tuttua? elämä on punastelua aamusta iltaan ainainen alistuminen j ja vittuilun hyväksyminen alkaa ottaa päähän ,mutta kuten sanoin olet yksin asian kanssa....
paskat mistään verepainetaudista ole kyse
itse olen joskus punastunut ilman että olen tätä havainnut... no kerran on käynyt näin...
pohjimmiltaan punastuminen on jonkinlainen piilotajunnan (jos tällaista sinänsä täysin bullshit termiä haluaa käyttää) ilmenemismuodosta. Toisin sanoen, punastuminen ei ole mitään olemuksesta irrallista. Se pyrkii ohjaamaan johonkin. Ehkä syvempään itsetuntemukseen? Paskat, en todella tiedä, tuskin kukaan tietää. Pointti on se, että on täysin samantekevää käytätkö ongelmaasi huumeita vai lääkäreiden suosimaa lääkitystä. Täysin sama asia. Miedot huumeet uskoakseni ovat jopa terveempi ratkaisu, ja tämä voi jopa auttaa itsetuntemuksessa. Pohjimmiltaan lääkitys on kuitenkin perseestä lähinnä siksi, ettei se kuuntele itse ongelmaa eli punastumista. Missä tilanteissa punastuminen ilmenee ja miten? Viestivätkö unesi jotenkin punastumisesta? Tässä liikutaan koiranpaska alueella, mutta lopulta tämä askel on pakko ottaa jokaisen psyykkisen vaivan hoidossa... koska taustalla on jotakin syvempää aina... kielsi sitä tai ei... paskamaista sinänsä... mutta tämä syvempi taso on ja vittu kuinka rimpuilet siitä irti, kuten allekirjoittanut, se ei vaan toimi niin. Ehkä täydellisyys löytyy näille voimille antautumisesta, selittämättömille ilmiöille jota punastuminenkin on, inhimillinen reaktio vailla selitystä... Kukaan ei voi vittu sano mistä se johtuu! Kaikki loogiset selitykset sille ovat paskanjauhantaa ja yhtä tyhjän kanssa! Kyseessä on juuri tyhjyyden, selittämättömän ongelma ja siihen on ratkaisu löydettävä. Tutustukaa itseenne. Väitän kuitenkin että punastuminen johtaa, kuten muutkin psyykkiset ongelmat, aina syvempään tietoisuuteen kuin muuten. ainakin ideaalitilanteessa. Kuunnelkaa itseäänne, jättäkää vaikka koulu kesken, mutta vittu älkää alkako puhua niin kuin homma olisi selvää kauraa... toisin sanoen: minä punastun, joten en voi olla ihmisten seurassa. Täyttä paskaa. Kyseessä ei vittu ole mikään ongelma mikä paranee vuosien saatossa ja vaikka olisikin, se on vitun samantekevää. Ongelma ja ristiriita on läsnä että siihen reagoitaisiin tässä ja nyt, oli reaktio millainen hyvänsä. Tiedän tämän paskan, koska käyn tätä läpi edelleen ja sanon näin silläkin uhalla, että tiedän tällaisten ilmiöiden brutaalin subjektiivisuuden. Joten siitä on turha tulla aikomaan!
Sanotaan vaikka näin, että kukaan ei tunne toisia ihmisiä, eikä varsinkaan itseään. Ymmärtäkää tämä. Eli ymmärtäkää ne mielikuvat toisissa ihmisissä, jotka aiheuttavat punastumista, oman mielenne tuotoksiksi ja taistelkaa itseänne vastaan. Että te mitään ulkopuolista vastusta, tässä on pointti, vaan omia ristiriitojanne. Te ette edes tiedä muusta, kuin omasta sisäisestä shitistänne, joka muka ilmenee muissa ihmisissä niin kuin se olisi todellista. Vittu, ihminen on subjektiivinen paska, se ei mitään objektiivista näe vaikka kuinka tiiraisi silmillään. Omat petonsa se näkee ja niin kauan kuin tätä ei hyväksytä, olemme paskassa... Saatana jos voisimme löytää yhteisöllisen ratkaisun psyykkisiin ongelmiin niin kaukki olisi jees, mutta ei tietenkään, yksilö on aina kaiken mitta vaikkei hän todella tunne itseään, vaikka hän tietämättään olisi täysi paska peto...