sain tänään aborttiajan..en tiedä itkeäkkö vaiko nauraa, ja en tiedä onko oikea päätös.
Tiedän vain että tilanteeni on huono, ja en antaisi lapselle niin hyvää elämää kun se ansaitsisi.. : (
Talous epävakaa, suhde sitäkin enemmän, ja minusta ei henkisesti jäljellä juuri mitään.
Tabletit laukussa ahdistaa, ja odotusta 1,5vkoa edessä..mieli muuttuu jatkuvasti,vaikka tiedän järjelläajatellen että tämä kannattaa tehdä.Silti ajatus vauvasta houkuttelee.Miten saan ajatukseni kasaan??Pelkään että herään nukutuksesta ja huomaan tehneeni virheen...silti...tilanne ei ole kohdallani hyvä...
Tiedän vain että tilanteeni on huono, ja en antaisi lapselle niin hyvää elämää kun se ansaitsisi.. : (
Talous epävakaa, suhde sitäkin enemmän, ja minusta ei henkisesti jäljellä juuri mitään.
Tabletit laukussa ahdistaa, ja odotusta 1,5vkoa edessä..mieli muuttuu jatkuvasti,vaikka tiedän järjelläajatellen että tämä kannattaa tehdä.Silti ajatus vauvasta houkuttelee.Miten saan ajatukseni kasaan??Pelkään että herään nukutuksesta ja huomaan tehneeni virheen...silti...tilanne ei ole kohdallani hyvä...
Vastaukset 17
Vanhimmat
ja pidä pienokainen itselläsi. Unohda ne pillerit! Sinä kyllä selviät tulevaisuudesta kun sitä todella tahdot. Viimeistään silloin kun olet saanut vastasyntyneen vauvasi rinnallesi, tiedät, että teit OIKEAN ratkaisun. Älä jää miettimään asiaa vaan kuuntele sisintäsi. Haluan tukea sinua tässä tilanteessa!
ei asiat vaan ole noin helppoja.
takana yksi ero josta lapsi.Ainaista taistelua ja luopumista rakkaasta lapsesta säännöllisesti.
Nyt ero uudesta suhteesta ja tämä yllätys..En jaksa taistella uudestakin lapsesta, tuntuu liian kovalta elämältä antaa lapselle..kokemuksen syvällä rintaäänellä...kaksi lasta eri isille ja yh..yhteiskuntakin tuomitsee.been there, done that.
Ja surullisinta että lapset maksaisivat suurimman laskun.En voi tehdä sitä tieten tahtoen.
samoja fiiliksiä oli itellä just n viikkoa ennen aborttia, sillon eniten sitä mietti että pitäiskin lapsen. pidin kuitenkin pääni ja tein abortin. jälkeenpäin olen sitä katunut, toisaalta tajuan että silloin päätös tuntui oikealla enkä voi sitä enään muuttaa. nyt on noin vuosi kulunut ja vuoteen on mahtunut paljon syyllisyyttä, itkua, katumista. ristiriitaisia ajatuksia. tuntuu että puutuin asiaan joka ei minulle kuulu, johon ei ole oikeutta puuttua. paransin omaa elämääni toisen elämän lopettamisen kustannuksella. jos olisin pitänyt lapsen, ei koulunkäynnistä olisi tullut varmaan mitään. välillä mietin mitä senkin nyt on väliä. aborttia mietin varmaan vielä tulevaisuudessa paljonkin. olen ollut masentunut ja aloittelen terapiaa (taustalla kyllä muitakin juttuja kuin abortti) välillä tosi vaikeaa! toisaalta oma kyvyttömyys äidiks on aika selvää, hyvä että itsestään saa pidettyä huolen. en tiedä mitä sanoa sinulle. kumpikin vaihtoehto tuo isoja muutoksia elämääsi ja molempia kannat mukanasi loppuun asti. aika kuitenkin loppuu abortin päätöstä miettiessä ja johonkin on päädyttävä. anna aikaa itsellesi ja tunteille, anna niiden tulla ja puhu tai kirjoita asioita ulos, piilottamalla eivät häviä, pahentuu vaan. tiedät itse mitä on tehtävä.
Ehkä yhteiskunta tuomitsee, mutta onko se lapsesi vika? Onko toisenkin lapsen kanssa varmasti tulossa kiistelyä huoltajuudesta? Tiedän monia yh-äitejä, joiden lapset ovat eri isille. Lapset ovat kuitenkin ihania ja tasapainoisia, ja ainakin minulle on merkityksetöntä, miten he ovat alkunsa saaneet.
Kirjoitan vain siksi, että ajattelisit tätäkin näkökulmaa. Eivät kaikki tuomitse, vaikka joskus siltä tuntuukin ehkä. Päätös on kuitenkin yksin sinun, joten tarkoitus oli olla lähinnä antamassa tukea, ei vaikuttamassa päätökseesi!!
Voimia!
jos nainen tosissaan haluaa lapsen niin ei se mieti aborttia laisinkaan..entä sitten kun se syntyy..kirvaatko myöhemmin että olisi pitänytkin tehä se..tää on kyl elämän vaikein päätös naisille niin myös miehille..mutta on sulla tilaisuus vielä tehä myöhemminkin lapset..
keskeytys on melkeimpä sama kuin jälkiehkäsypillerit..kummassakin tilanteessa hylkäät lapsen..tää on mun mielipide asiasta..ja jos abortista jää traumoja on sulla mahdollisuus saaha siihen apua.kun vain haet sitä..ei saa vain liikaa miettiä muuten se tekee aivan älyttömän kipeää..jos päätät asian niin elä enää mieti et jos sittenkin..muuten koko loppuelämän saatat miettiä asiaa..tai jos raskaus on kerennyt mennä jo niin pitkälle että joutuisit tekemään ns.myöhäisen abortin jos tuletkin toisiin ajatuksiin..tämä asia ei ooe mitenkään helpoin juttu..mutta koita ajatella nyt järkevästi..kirjoita vaikka paperille plussat ja miinukset..jos ne helpottavat oloa...älä mieti yksin asioita..silloin on vaikeaa..puhu poikakaverillesi, ystävillesi, tai käy jossain juttelemassa kyl se olo vielä siitä helpottuu..
ilmoittele mihin päätökseen tulit..
iloista kesän alkua!!
Mieti ihan käytännössä, mitä vauva toisi mukanaan.
Minkälaiset tuntemukset sinulla on nyt vauvaa kohtaan? Miten ajattelisit suhtautuvasi, kun vauva tulee maailmaan? Haluatko tehdä mieluummin omia juttua, vai oletko sellaisessa elämäntilanteessa, että toisen ihmisen hoitaminen voisi olla jopa helpotus? Jaksatko luopua pitkään nukkumisesta aamuisin, aikatauluttomasta elämästä, iltariennoista? Pystytkö olemaan päihteettä?
Rahanmeno on yksi asia, mutta siihen saa myös tukea yhteiskunnalta. Voit ottaa selvää Kelan sivuilta, miten tukia saa. Asuntoasiat järjestyvät usein helpomminkin kun on lapsi.
Monesti nuo asiat saa järjestykseen, jos itse haluaa, mutta syntyvän vauvan elämä voi olla todella vaikeaa, jos äiti ei pysty luopumaan mistään.
Parisuhteesta ei voi koskaan olla varma. Joskus asiat sujuvat paremmin, kun on vauva hoidettavana, ja monesti vaikka suhde olis hyvä, tulee ero, kun vauvanhoito vie ajan. Mitä ajattelisit tilanteesta jäädä yksinhuoltajaksi? Jos teet abortin parisuhteen/miehen takia, miten suhtaudut niihin sen jälkeen, kun itselläsi on tyhjä olo, mutta kumppanilla ehkä ei?
Jos teet abortin, sitä ei oikeastaan tiedä etukäteen, miltä sinusta tuntuu myöhemmin. Mutta yleensä jos jo ennen aborttia tuntee lämpimiä tunteita vauvaa kohtaan, ne eivät tosiaan häviä. Suurin osa naisista tuntee syyllisyyttä abortin jälkeen ja voi hyvin käydä niin, että järjenvastaisesti alat kaivata lasta takaisin. Tämä on aina papereissasi ensimmäinen raskaus, ja ehkä myös henkisesti et ole koskaan enää sama kuin ennen raskaaksituloa, olet aina jo ollut raskaana. Sitä ei voi ulkopuolelta sanoa, mikä on oikea päätös, mutta abortissa käyneenä ja elämäni sen takia romuttaneena sanon vaan, että mieti, mahdollisimman paljon kaikkia eri vaihtoehtoja.
Oma elämäni ei sallinut lasta, tein abortin ja jälkikäteen olen pystynyt kääntämään kaiken ylösalaisin ja kaikki ne uraan, jaksamiseen ja talouteen liittyvät seikat, jotka estivät vauvan saannin, ovat saaneet mennä, koska en enää siedä itseäni tai sitä elämäntyyliäni.
on ennestään siis jo lapsi.Tiedän kaiken mitä se pitää sisällään.En pelkää heräilyjä, en huutoja.
olen elänyt yhteiskunnan paineen alla jäädessäni 20v.yksinhuoltajaksi, ja riitaisan eron jälkeen.Tuntuu pahalta kun lapseni on saanut myös osakseen yhteiskunnan epäilyjä.syytönhän pikkuiseni on.
Nyt päätän pitääkkö sisälläni kasvava lapsi, ja saada lisää stressiä,paineita ja huolta lapsen puolesta.Hävetä ollessani köyhä äiti,yksin kahden kanssa, velkataakkoineni.
Haluaisin antaa jälkeläisilleni enemmän..Ahdistaa..haluaisin olla varma ettei minua syyllistetä vaikka olenkin kahdelle eri miehelle lapseni tehnyt, ja ettei minun tarvitsisi luopua seuraavastta säännöllisesti niinkuin ensimmäisestäni..se repii äidin sydäntä liikaa...
Et ole päättämässä ihmisten juoruista vaan lapsesi elämästä. Kumpi onkaan tärkeämpää?
Ei ole häpeä olla köyhä. Ei ole häpeä kantaa ja kasvattaa lasta yksin. Nykyisin parisuhteet eivät yleensä kestä. Elämässä vastuun ottaminen on kunnia. Häpeään jäävät ihmisten juorut ja pahantaitoisuus.
Kuka Sinua voisi mistään syyllistää? Eihän se ole mahdollista!
Olen aivan varma, että olet hyvä äiti lapsillesi. He saavat aivan tarpeeksi aineellisia ja henkisiä eväitä. Ole siis rauhallinen. Asiat järjestyvät.
Luin muut vastauksesi vasta kun olin kun olin kirjoittanut viestini.
Omaan aborttiini vaikutti tosi paljon ihmisten mielipiteet ja näin jälkikäteen tuntuu, että se oli suurin virhe, minkä tein. Siksi suren aborttiani niin kovasti, koska en edes uskaltanut ajatella omia tunteitani tai arvojani. Asetin toisten mielipiteet ja kulissivaatimuksen isommalle sijalle kuin lapseni elämän.
Tiedän, että rahat tiukalla ei ole mukava elää, mutta ajattele tässä asiassa itsekkäästi: mikä on sinulle tärkeintä elämässä, mitkä arvot ovat itsellesi tärkeimmät. Loppujen lopuksi jos teet abortin, monikaan ei saa siitä tietää mitään, mutta itse aina tiedät sen tehneesi ja yhtä hyvin julkinen keskustelu (tai nämä hihhulit täällä) tuomitsee abortin tehneen kuin au-äidin. Aina tekee jotain väärin; vaikka olisi uraohjus, jonkun mielipiteen mukaan elää kelvotonta elämää!
mä kävin viime perjantaina abortin tekemässä. ei mullakaa olisi ollut mitään mahdollisuuksia pitää lasta...vaikka abortti olikin mun kannalta "parhain" ratkasu,mutta silti oon nyt perjantaista asti ollu ihan hukassa. en mä oikein pysty tekee muuta ku itkemään ja makaamaan sängyn pohjalla. olis se silti osa mua.
kaverit ei ymmärrä..ne kuvittelee et se on ihan pikkujuttu.ei se ole.
haluun vaa toivottaa sulle jaksamista ja voimia!!!
miten saan oloni varmaksi ratkaisusta jos nyt päätän pitää lapsen?en halua havahtua viikolla 16 että olen yhä epävarma ja sitten onkin pakko olla valmis ajatukseen.
velat jäävät taas hoitamatta 4 vuodeksi, ja menetän uuden työni.(koeaika)
haluaisin talouden kuntoon...millä, kun ei äitiysrahat maksuihin riitä..
Uskon, että hormonit tekevät aika paljon. Kun olet raskaana, rakastut välttämättä lapseen jossain vaiheessa.
Abortin jälkeen sitä voi vain katua tai yrittää unohtaa, koska ei ole mitään, mihin kiinnittyä.
Uskon, että omalle psyykelle lapsen saanti on pienempi juttu kuin abortti.
Voisitko mennä juttelemaan velkaneuvojalle/sossuun tms rahatilanteestasi?
eikös sitä niin sanota että jos yhtään epäröi abortin suhteen, ei sitä kannata tehdä? toisille abortti on "itsestään selvyys" (onpa kylmästi sanottu!). en tarkoita tällä sitä etteikö myöskin he mietisi koko elämän sitä menetettyä lastaan. mutta jos siis yhtään epäröit, niin eikös sinulla silloin jo tavallaan ole tunteita lasta kohtaan. uskon että varmasti pärjäät ja saisit elämäsi järjestykseen vaikka vauvan pitäisitkin. eikä se ole mikään häpeä jos on lapset eri isille. ja vieläpä silti yh. harkitse vielä kuitenkin tarkkaan, päätös on varmasti vaikea. kadutko aborttia koko loppu elämän ja joudut miettimään miltä pikkuisesi nättäisi? vai pidätkö lapsen? tottakai sekin muuttaa elämää. kyllä lapsellesi pystytään tarjoamaan kaikki se mitä hän tarvitsee, jos et itse pysty, niin joku ainakin pystyy. itse pitäisin vauvan vaikka elämäni on tällä hetkellä aivan tuusana.
heippa kaikki,
olen tehnyt päätökseni.pidän pikkuiseni.
yritän saada edes jotain velkajärjestelyä, vaikkakin olen pian työtön odottaja...
en ole uraihminen, olen äiti henkeen ja vereen,piste.
aion rakastaa tätä tulevaa niinkuin en olisi ikinä aborttia edes ajatellutkaan! : ))
ettekä usko kuinka paljon taustatukea kaikkien teidän tekstinne toivat!!onneksi maailmassa on myös ihmisiä jotka näkevät myös yh;jen pinnan alle!
nyt alan iloita odotuksestani täysin rinnoin!!!
olen iloinen puolestasi ja vauvan puolesta!!! nauttikkaa elämästä ja toisistanne :)
Kaikkea hyvää jatkoon!!
IHANA asia, että teit näin inhimillisen ratkaisun. Olen tosi onnellinen puolestasi. Palasin uudelleen viestiisi päivien tauon jälkeen ja kun luin em. päätöksestäsi, olen varma, että jatkossakin haluan rohkaista teitä tulevat äidit, tähän onnellisempaan....