Moni velallinen painiskelee velka-asioidensa kanssa aivan yksin. Moni myös varmasti saisi veloilleen velkajärjestelyn tai muun ratkaisun, jos olisi aktiivisempi.
Mutta kun tietoa ei ole riittävästi tai tilanne on riittävän pitkään ollut toivoton, niin passiivisuus on alkanut purra. Ja se on täysin ymmärrettävää.
Passiivisuudesta on esimerkkinä tuo velkasovinto, jonka avulla saatiin vain muutama tuhat sovintoa aikaiseksi, vaikka tuon sovinnon piiriin katsottiin kuuluvat jopa 70.000 velallista. Joku estää hakemasta apua, mutta mikä?
Ehdota keinoja, joilla velallisia saataisi aktivoitumaan omien velka-asioiden osalta. Varmasti monelle löytyisi joku keino päästä tilanteesta ulos, kunhan velallinen itse tekisi sen ensimmäisen aloitteen eli pistäisi asiat pyörimään. Mutta mikä saisi nuo pyörät pyörimään?
Mutta kun tietoa ei ole riittävästi tai tilanne on riittävän pitkään ollut toivoton, niin passiivisuus on alkanut purra. Ja se on täysin ymmärrettävää.
Passiivisuudesta on esimerkkinä tuo velkasovinto, jonka avulla saatiin vain muutama tuhat sovintoa aikaiseksi, vaikka tuon sovinnon piiriin katsottiin kuuluvat jopa 70.000 velallista. Joku estää hakemasta apua, mutta mikä?
Ehdota keinoja, joilla velallisia saataisi aktivoitumaan omien velka-asioiden osalta. Varmasti monelle löytyisi joku keino päästä tilanteesta ulos, kunhan velallinen itse tekisi sen ensimmäisen aloitteen eli pistäisi asiat pyörimään. Mutta mikä saisi nuo pyörät pyörimään?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tiedän erään eläkeläisen, jolla on vain yksi iso takausvelka. Hän haki velkasovintoa, mutta tuli suoralta kädeltä torjutuksi, siksi hänellä on eläke. Velkasovinto oli ilmeisesti rajattu koskemaan hyvin pientä osaa kaikkien tukien ulkopuolelle pudonneita henkilöitä. Kyselin itsekkin sitä kunnan velkaneuvojalta silloin kun siitä ensi kerran uutisoitiin, mutta sain kuulla että minulla ei ole kyseisen asian kanssa mitään tekemistä kun a) minulla on normaali palkka ja b) velkojia on useampia.
Mitä tulee julkisuuteen ja kaapista ulos tulemiseen, niin sehän olisi tosi tärkeää, sillä velkojat käyttävät hyväkseen velallisten verkostoitumattomuutta ja "häveliäisyyttä".
Mutta miksi siis ei tulla kaapista?
1) Jos on kyseessä yrittäjä niin asiakkaat katoaisivat
2) Jos on kyseessä palkansaaja niin menettäisi myöskin uskottavuuttansa.
3) Jos on lapsia, niin on otettava huomioon että lapset saattaisivat tulla ihmeellisesti kohdelluiksi jos tiedettäisiin laajemmalti että heidän vanhempansa ovat ylivelkaisia.
Velallisen julkisuuskuvaan liitetään monitahoinen syrjäytyminen, mielenterveysongelmat, epäluotettavuus ym. Jos nämä tunnisteet henkilön kohdalla täyttyvät, niin silloin hän yleensä esiintyykin hyvin avoimesti ylivelkaisena, siis kaapissaolo ei koske tuota ryhmää. Tiedän pari päihdeongelmaista, jotka ovat saaneet velkajärjestelyn, ja se on tottakai ihan oikein että ovat saaneet.
Käytännössä kuitenkin viime laman jäljiltä on olemassa suuri joukko velallisia, jotka ovat ihan tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä, monessa tapauksessa hyvinkoulutettuja ja työelämässä menestyviä. Heidän kohdallaan imagolla on erittäin suuri immateriaalinen arvo, joka on suorastaan konvertoitavissa materiaalisiin arvoihin.
Ei ole kyse mistään häpeilystä niinkuin usein luullaan. Kuka nyt häpeisi sellaisten velkojen vuoksi, jotka on otettu vuosikymmeniä sitten ja jo vähintään kertaalleen maksettu pois, vaikka käytännössä ulosotto jatkuu liitännäiskustannusten vuoksi. Kyse on niistä konkreettisista haitoista, joita koituisi itselle ja lapsille sosiaalisessa lähiympäristössä jos asiasta rupeaisi puhumaan. Näissä olosuhteissa ainoat jotka sanovat julkisesti olevansa ylivelkaisia, ovat sellaiset henkilöt, joilla ei ole imagon suhteen mitään menetettävää.
Ongelma on erittäin vakava. Tässä olisi pr-toimistolle työtä. Kuka keksii "menestys-lamavelallisen" uuden liikkeen keulakuvaksi?
T.Marcia
I
Kiitos vastauksestasi, joka oli asiallinen ja hyvin perusteltu.
En tarkoittanut kuitenkaan sitä, että velallisen pitäisi tulla "kaapista ulos" kaikkien tietoon tuon ongelman kanssa. Tarkoitin, että mikä velallisen saisi aktivoitua toimimaan omien velka-asioiden hyväksi.
Joku tarvitsee vain neuvoja tai yhteydenoton velkojaan/perintätoimistoon. Miksi ei pyydetä apua tai oteta yhteyttä esim. maksusuunnitelmasta sopimiseksi?
Joku tarvitsee hieman järeämpiä toimia kuten neuvotteluja akordista, velkajärjestelyä tai muuta ratkaisua. Tällöin viimeistään avuksi tulee kunnallinen velkaneuvoja. Vaikka ensimmäisen kerran velkaneuvojalle saattaa joutua jonottamaan, silti palvelu on maksutonta ja yleensä se kannattaa.
Mikä siinä nykyisessä tilanteessa on niin paljon parempaa, että mieluummin kärsii tilanteesta (perhe, ystävät, työ...) kuin hakee apua? Jos maksuvaraa ei ole, tällöin asianajajankaan neuvot eivät maksa mitään. Jos maksuvaraa on, tällöin asianajajan palveluista saattaa joutua maksamaan omavastuuosuuden. Vaikka tilanne olisi asiana vaikeakin, silti "yrittänyttä ei laiteta".
Tilanne tuntuu siltä, että ihan kuin velallinen olisi tehnyt jonkun vakavan rikoksen, josta ei pystyisi kertomaan kenellekään, jottei paljastuisi ja joutuisi vankilaan. Entä sitten, kun tämä rikos paljastuukin? Eikö olisi parempi vapaaehtoisesti sovittaa "teko" ja saada elämä kuntoon. Kyllä elämä on todella tuskaista, jos melkein joka päivä joutuu tuota asiaa salaamaan. Ja onneksi kysymys on vain talousasioita - ei rikoksesta.
Ymmärrän sen kyllä täysin, mitä tarkoittaa meidän yhteiskunnassa kertoa tuosta asiasta julkisesti. Ainakin yleisesti tuntuu siltä, että asian julkituomisella saattaisi olla negatiivisiä vaikutuksia. Mutta käytännössä kun kukaan ei puhu, faktaa tästä asiasta ei ole (yksittäisistä kokemuksista ei voi mitään päätellä). Reagointi saattaa olla suurelta osin jopa täysin päinvastaista - ymmärtävää, kannustavaa...
Mutta mikä siis saisi velallisen toimimaan ja ottamaan esim. vain yhteyttä velkaneuvojaan tilanteen kartoittamiseksi? Mikä siis saisi velallisen aktivoitumaan?
- Pitäisiko asiaa mainostaa jollain tavoin vai lähetellä kirjeitä/soitella, tarjota jotain etua, järjestää jokin aiheeseen liittyvä info-tilaisuus... mikä?
VN: En tarkoittanut kuitenkaan sitä, että velallisen pitäisi tulla "kaapista ulos" kaikkien tietoon tuon ongelman kanssa. Tarkoitin, että mikä velallisen saisi aktivoitua toimimaan omien velka-asioiden hyväksi.
E: Tunnen monta keskiluokkaan tahi ylempään keskiluokkaan kuuluvaa ylivelkaista jotka ovat toimineen kovastikkin velka-asiassansa, mutta tuloksettomasti. He nimittäin kuuluvat siihen populaan, jotka nimenomaan elättävät velkojen osto- ja myyntiliikkeitä, ja heistä pidetään kiinni poikkeuksellisen lujasti. Ikäänkuin sattumalta tunnen kaksi erittäin tehokasta työihmistä, jotka ovat maksaneet velkasaneerauksessa vanhan rahan aikaan noin 7000 markkaa kuukaudessa ja, kuinka ollakkaan, heiltä pimahti pimahti velkajärjestely jonkin keksityn pikkuasian vuoksi neljän ja puolen vuoden kohdalla. Siis että kannatti maksaa velkajärjestelyyn???? He ovat edelleenkin velkaneuvojien ja asianajajien asiakkaana, kumma kyllä tuloksettomasti, vaikka he muilla elämän alueilla pystyvät tekemään tulosta oihan mukavasti.
Näiden kahden lisäksi oli vielä kolmas puolituttu, johtavassa asemassa ollut henkilö, jolla velkajärjestely oli vähällä pimahtaa samoin kuin näillä kahdella. Hänellä oli onneksi kuitenkin 26000 silloista mummonmarkkaa sukanvarressa asianajajalle, ja niin hän täpärästi pelastautui ja sai vietyä velkajärjestelynsä onnelliseen loppuun.
VN: Joku tarvitsee vain neuvoja tai yhteydenoton velkojaan/perintätoimistoon. Miksi ei pyydetä apua tai oteta yhteyttä esim. maksusuunnitelmasta sopimiseksi?
E: En ole vielä kuullut kenestäkään niin tollosta, että ei osaisi hoitaa tuollaisia yhteydenottoja ja maksusuunnitelman veivaamisia. Uskon ilman muuta että heitäkin on, sillä velkaneuvojanahan heihinkin törmää.
VN: Joku tarvitsee hieman järeämpiä toimia kuten neuvotteluja akordista, velkajärjestelyä tai muuta ratkaisua. Tällöin viimeistään avuksi tulee kunnallinen velkaneuvoja. Vaikka ensimmäisen kerran velkaneuvojalle saattaa joutua jonottamaan, silti palvelu on maksutonta ja yleensä se kannattaa.
E: Nuo kohtalotoverit, joista puhuin, ovat konsultoineet useampia velkaneuvojia, sekä kunnallisia että yksityisiä, vaihtelevalla menestyksellä.
VN: Mikä siinä nykyisessä tilanteessa on niin paljon parempaa, että mieluummin kärsii tilanteesta (perhe, ystävät, työ...) kuin hakee apua? Jos maksuvaraa ei ole, tällöin asianajajankaan neuvot eivät maksa mitään. Jos maksuvaraa on, tällöin asianajajan palveluista saattaa joutua maksamaan omavastuuosuuden. Vaikka tilanne olisi asiana vaikeakin, silti "yrittänyttä ei laiteta".
E: Olen muutaman kerran lasketuttanut että mikä olisi käteen jäävä osuus velkajärjestelyssä. Elämäntilanteeni ei vielä ole ollut niin selkeä, että voisin tulla toimeen ja elättää perheeni sillä rahalla. Tietenkin voi sanoa että siinä siirretään asiaa vain eteenpäin. Niin siirretäänkin, mutta parempi on hoitaa asia vasta sitten kun aikuiset lapset ovat itsenäistyneet, eikä silloin kun he vielä ovat syrjäytymisuhkan alla ja tarvitsevat ajoittain rahallista tukea opinnoissaan. Vääränä ajankohtana rahattomana olo saattaa kostautua pahemminkin tulevaisuudessa, ei suoraan itselle, vaan lapsille, ja sitä kautta myös lopulta itselle.
VN: Tilanne tuntuu siltä, että ihan kuin velallinen olisi tehnyt jonkun vakavan rikoksen, josta ei pystyisi kertomaan kenellekään, jottei paljastuisi ja joutuisi vankilaan.
E: Aivan niin! Tuo on kansan keskuudessa aivan yleisesti vallitseva käsitys meistä "huijareista" ja "lamasyyllisistä". Tämä ei ole velallisten oma käsitys, vaan tämä on tavallisten asuntovelallisten keskuudessa yleisesti vallitseva käsitys. He ovat meille hyvin katkeria, sillä he luulevat meidän jo saaneen velkamme anteeksi, vaikkapa sen paljon mainostetun, mutta humbuugiksi osoittautuneen pikamenettelyn kautta.
VN: Entä sitten, kun tämä rikos paljastuukin? Eikö olisi parempi vapaaehtoisesti sovittaa "teko" ja saada elämä kuntoon. Kyllä elämä on todella tuskaista, jos melkein joka päivä joutuu tuota asiaa salaamaan. Ja onneksi kysymys on vain talousasioita - ei rikoksesta.
E: Väärin ajoitettuna liiallisella avoimuudella voi vaikka menettää tuöpaikkansa ja/tai asiakkaansa.
VN: Ymmärrän sen kyllä täysin, mitä tarkoittaa meidän yhteiskunnassa kertoa tuosta asiasta julkisesti. Ainakin yleisesti tuntuu siltä, että asian julkituomisella saattaisi olla negatiivisiä vaikutuksia. Mutta käytännössä kun kukaan ei puhu, faktaa tästä asiasta ei ole (yksittäisistä kokemuksista ei voi mitään päätellä). Reagointi saattaa olla suurelta osin jopa täysin päinvastaista - ymmärtävää, kannustavaa...
E: Aivan. Löytyy hyvinkin empaattisia tahoja. Pari tuttavaani olivat kuntoutusta hakiessaan tuoneet asian työterveyshuollon tietoon, siis huom! käytännöllisenä haitta-asiana, ei sairautena. Heille oli suositeltu psykoterapiaa ja yliempaattisesti kirjoiteltu lähetteitä. He ovat syystäkin raivoissaan moisesta, sillä eiväthän psykoterapeutit tunne velkajärjestelylainsäädäntöä, eivätkä he pysty siinä byrokratiassa luovimisessa jeesaamaan. Minullekkin työterveyslääkäri velka-asian ensi kerran kuultuaan tarjosi vastaavaa, mutta ymmärsi onneksi melkein välittömästi, etten ole terapian tarpeessa.
Tämä psykiatrisointi osoittaa että empatiaa löytyy, mutta toisaalta se myös osoittaa mikä on yleinen käsitys meistä, siis että elämänhallinta hukassa, vika velallisessa mutta ei systeemissä.
VN: - Pitäisiko asiaa mainostaa jollain tavoin vai lähetellä kirjeitä/soitella, tarjota jotain etua, järjestää jokin aiheeseen liittyvä info-tilaisuus... mikä?
E: Käytännössä on todettu että noihin infotilaisuuksiin ei uskalleta tulla näyttämään naamaa. Kotipaikkakunnallani järjestettiin sellainen ja sinne uskaltautui minun lisäkseni yksi henkilö. Hänen kanssaan olen sittemmin pitänyt yhteyttä. Ilman muuta tilaisuuksia täytyy järjestää. Markkinoinnissa on oltava tosi tarkkana. Meidät samaistetaan toisaalta ("ylöspäin") upporikkaisiin huijareihin, joiden rahat on Cayman-saarilla ja toisaalta ("alaspäin")luusereihin. Yleisessä tietoisuudessa ei vielä ole se tosiasia, että olemme suurimmaksi osaksi jotain siltä väliltä.
Nuo mainitsemani ääriryhmät pystyvät itse asiassa hoitamaan paremmin asiansa. Erittäin rikkaalla velkautuneella on usein jotain sukanvarressa, joten hänen ei tarvitse edes velkajärjestelyn voimassaollessa elää totaalisessa köyhyydessä. Oikealla luuserilla taas ei ole maineessa mitään menettämistä, joten hän voi avoimesti hakea apua, ja hänen velkajärjestelyssä käteen jäävä rahansa muodostuu jopa suuremmaksi kuin ulosmittauksen jälkeinen. Usein ei edes löydy mitään ulosmitattavaa.
Summa summarum: minusta ongelma on siinä että keskiluokkaisilla lamavelkaisilla ei ole mitään myönteistä samaistumiskohdetta. Realistinen arvio vain heidän kohdallaan osoittaa, että jopa piileksiminen kaikkine haittapuolineen joskus saattaa olla aiheellista. Tätä asiaa vastaan voidaan taistella yrittämällä rakentaa myönteisiä ikoneita, esimerkiksi perustaa "Talousneuvontaklubi", jonka nimessä ei esiintyisi velka-sanaa.
E.
Kiitos vastauksestasi.
Se oli oikea mallivastaus. ;)
Nyt vain muidenkin kokemuksia/näkemyksiä tulemaan...
Miksi Velkaneuvoja nimimierkillä oleva henkilö kyselee moisia asioita täällä netti keskustelussa?
Oletko tekemässä jotain akateemista tutkimusta tai kvasiakateemista aiheesta?
Sinällään mielenkiintoinen aihe ns. hyvinvointiyhteiskuntamme nurjasta puolesta ja ihmisten ihmisarvon riistämisestä sekä kansamme kulttuuriin istutetusta velkaantumisen pelosta,velkaantuneiden syyllistämisestä ja luterilaisesta moraalista.
Toisin kuin Essi, olen sitä mieltä, että ennen lamaa ylivelkaantuneet eivät ole sen parempia ihmisiä kuin laman jälkeen samaan tilanteeseen joutuneet. Moni ns. luuseri ei ole luuseri omasta tahdostaan. Yhteiskuntamme rakenteita ja tukipalveluita on ajettu tietoisesti alas jo vuosikausia. Yrittäköön ken pystyy nousemaan puolustamaan oikeuksiaan masennuksen, työttömyyden ja perintätoimen kurimuksesta.Terveydenhoitojärjestelmä on mätä, samoin sosiaalitoimi ja ns. velkaneuvonta. Syy ei ole ihmisten jotka siellä työskentelevät vaan poliittisen päätöksentekojärjestelmän sekä sen taustalla lymyilevän uusliberalistisen eliitin, joka on täysin piittaamaton siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja mitä päätösten seuraamukset ovat. Juuri tätä kirjoittaessa "uutisoitiin" hallituksen lanseeramassa ns. matalapalkka-alojen tuesta. Yllätys, yllätys - sitä ei suunnata osa-aikaisile. Missä hitossa on tilapäistöitä syrjääntyneille muualla kuin osa-aika työsuhteissa? Milläs lyhennät velkojas ja maksat kulusi esim. pääkaupunkiseudulla ellei edes osa-päivätöillä elä? Jokin kummallinen illuusio on ihmisillä, että sosiaalitukea saa, jos joutuu ansiotulojen ja työttömyyskorvauksen ulkopuolelle ja on velallinen. Näin ei ole, jos et heittäydy täysin yhteiskunnan ulkopuolelle ns. puliukkojen ja -akkojen kastiin. Uskallappa velallisena elää yhdessä ihmisen kanssa joka pystyy elättämään itsensä ja majoittamaan ja ruokkimaan sinut ja jolla ei ole osaa eikä arpaa velkoihisi sekä sairasta samalla niin, ettet voi työllistyä. Tulosi tulevat olemaan lottovoitto-Suomessa 0 EUR ja velkasi kasvavat kasvamistaan perintätoimistot hierovat käsiään yhteen...
E: Vastaan Kummastelevalle seuraavaan lauseeseen:
K :Toisin kuin Essi, olen sitä mieltä, että ennen lamaa ylivelkaantuneet eivät ole sen parempia ihmisiä kuin laman jälkeen samaan tilanteeseen joutuneet.
E: Olen pahoillani jos tekstistäni jäi sellainen käsitys että luokittelisin velallisia eri kasteihin. Olen toki itsekkin viisitoista vuotta sitten kuulunut "hiljattain velkaantuneisiin". Minusta kaikkien velallisten on, velkaantumisen ajankohdasta riippumasta puhallettava samaan hiileen. Todella kiusallista jos jo entuudestaan erityksissä olevan ryhmän sisälläkin luodaan uusia raja-aitoja.
Ymmärrän kyllä mitä Kummasteleva tarkoittaa. Aikoinaan juttelin erään liikemiehen kanssa, jolla oli kymmenen miljoonan mummon kupru. Hän ei ollut saanut omaa asiaansa hoidetuksi, sen enempää kuin minäkään. Mutta hänen jutuissaan minua ällistytti että hän jaksoi olla kateellinen toisille, jotka olivat saaneet velkajärjestelyn. Hän jankutti: "sen ei olis pitäny saada... ja sen ja sen ei ois pitäny saada" jne. Tuo oli todella ärsyttävää. Toisten saamista velkajärjestelyistä ei ollut hänelle haittaa, päinvastoin jos joku muu sai niin se voi jopa toimia prejudikaattina myös hänen tapauksessaan elikkä niinmuodoin auttaa häntäkin saamaan.
Palaan K:n tekstiin:
K: Miksi Velkaneuvoja nimimierkillä oleva henkilö kyselee moisia asioita täällä netti keskustelussa?
Oletko tekemässä jotain akateemista tutkimusta tai kvasiakateemista aiheesta?
Sinällään mielenkiintoinen aihe ns. hyvinvointiyhteiskuntamme nurjasta puolesta ja ihmisten ihmisarvon riistämisestä sekä kansamme kulttuuriin istutetusta velkaantumisen pelosta,velkaantuneiden syyllistämisestä ja luterilaisesta moraalista.
E: Tuosta aiheesta pitäisi tehdä enemmän tutkimuksia. Kansan keskuudessa vallitseva mutu-tuntuma on aika erilainen kuin todellisuus ja siksi olisi ihan hyvä jos asioita tieteellisesti verifioitaisiin. Mikä sitten on oikea tutkimusmenetelmä, sitä en osaa sanoa. Minusta nimimerkki Velkaneuvoja on antanut ihan hyvää tekstiä palstalle keskustelun pohjaksi, on hän sitten tekemässä tutkimusta tai ei.
K: Moni ns. luuseri ei ole luuseri omasta tahdostaan. Yhteiskuntamme rakenteita ja tukipalveluita on ajettu tietoisesti alas jo vuosikausia. Yrittäköön ken pystyy nousemaan puolustamaan oikeuksiaan masennuksen, työttömyyden ja perintätoimen kurimuksesta.
E: Totta
K: Terveydenhoitojärjestelmä on mätä, samoin sosiaalitoimi ja ns. velkaneuvonta. Syy ei ole ihmisten jotka siellä työskentelevät vaan poliittisen päätöksentekojärjestelmän sekä sen taustalla lymyilevän uusliberalistisen eliitin, joka on täysin piittaamaton siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja mitä päätösten seuraamukset ovat.
E: Terveydenhoitojärjestelmässä on paljon puutteita. Byrokratia on paisunut siinä määrin että lausuntojen kirjoittaminen ja paperinpyörittäminen vie lääkärien ajan. Eivät he itsekkään ole tilanteeseen tyytyväisiä.
Sosiaalitoimi on myös raskassoutuinen. Kyllä soska auttaa, mutta täytyy olla itse rautainen paperitiikeri jotta saa asioitansa eteenpäin. Soskassa käyminenkin on työtä. Käy suorastaan sääliksi soskaa, kun soska joutuu lihottamaan perintäyrityksiä. Sitähän se on, kun ulosoton kohde joutuu hakemaan soskasta rahaa. Rahavirrat kulkevat veronmaksajilta soskaan - soskasta ulosoton kohteelle - ulosoton kohteelta voudille - voudilta velkojen osto- ja myyntiliikkeille, eli toisinsanoen rahat kulkevat veronmaksajilta erinäisten välikäsien kautta noille osto- ja myyntiliikkeille. Perintätoimi on yhteiskunnan erityisessä suojeluksessa olevaa tuottoisaa liiketoimintaa, jota tavalliset veronmaksajat ylläpitävät. Tietenkin on tärkeää että soska auttaa ulosoton kohdetta, siis jos auttaa.
Mitä tulee velkaneuvontaan, niin ihmettelen miten siinä työskentelevät ihmiset jaksavat. Kyllä siinä kyynistyy. Velkaneuvojat ovat seinän ja tapetin välissä, siis siten että velkojat ovat seinä ja velalliset tapetti. Vaikka kuinka väitettäisiin että ollaan puolueettomia, niin se ei ole ikinä mahdollista jos voimasuhteet ovat ne mitkä ovat. Kyllä me velalliset tarvitsisimme joukkovoimaa. me tarvitsisimme kattavia luetteloita eri perintäyritysten omistussuhteista ja seurantatiedostoja niiden toiminnasta. Onhan heilläkin seurantatiedostoja meistä.
Kuten Kummasteleva totesi, syy ei ole terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa ja velkaneuvonnassa työskentelevien ihmisten, vaan piittaamattoman uusliberalistisen eliitin.
K: Jokin kummallinen illuusio on ihmisillä, että sosiaalitukea saa, jos joutuu ansiotulojen ja työttömyyskorvauksen ulkopuolelle ja on velallinen. Näin ei ole, jos et heittäydy täysin yhteiskunnan ulkopuolelle ns. puliukkojen ja -akkojen kastiin.
E: Noin on. Todennäköisesti pultsari tai kokonaan harmaan talouden puolelle jättäytynyt saa soskasta helpoimmin. Meille muille sosiaalipalvelujen käyttö merkitsee mittavaa työprojektia, jossa pitää koko ajan olla varautunut saamaan "ei oota". Miten paljon työpäiviä kuluukaan sekä soskalta että työelämässä plus ulosotossa olevilta "rajatapauksilta". jotka eivät laskennallisesti ole oikeutettuja varsinaiseen toimeentulotukeen, mutta voivat saada harkinnanvaraista toimeentulotukea, jos jaksavat puurtaa hakemuksiaan niska limassa viikonloput ympäri. Kyllä sellaiselle työkapasiteetille olisi muutakin käyttöä, mutta tässä yhtälössä se menee harakoille. Jopa kansalaispalkka olisi parempi kuin kuukausittainen byrokratiamyllyssä pyörittely.
K: Uskallappa velallisena elää yhdessä ihmisen kanssa joka pystyy elättämään itsensä ja majoittamaan ja ruokkimaan sinut ja jolla ei ole osaa eikä arpaa velkoihisi sekä sairasta samalla niin, ettet voi työllistyä. Tulosi tulevat olemaan lottovoitto-Suomessa 0 EUR ja velkasi kasvavat kasvamistaan perintätoimistot hierovat käsiään yhteen...
E: Tuo jopa myöhemmin ilmaantuneen partnerin sekoittaminen velallisen asioihin on yksi käsittämättömimpiä yksityiselämän loukkauksia. Se pakottaa käytännössä monet velalliset olemaan yksin.
Essi
Tuo kaikki kertomasi on totta. Jos teet vastuullista työtä isossa organisaatiossa et käytännössä voi paljastaa tilannettasi, se melko varmasti aiheuttaa siirtosi vähäisempiin tehtäviin ja potkut tekosyyllä ensimmäisissä YT-neuvotteluissa. Olet tahra yrityksen imagossa.
En ymmärrä kuinka epärealistisesti luullaan että ympäristö auvoisesti "auttaa" ylivelkaista kunhan tämä vain julkistaa kaiken ympäristönsä räävittäväksi. Ei se noin mene. Toverisi sekä kukkahattutädit suorastaan onanoivat tilanteellasi ja saattavat tehdä olosi työympäristössä mahdottomaksi.Ja uuden työpaikan saaminen on käytännössä mahdotonta jos olet saneerauksessa. On siis monia syitä miksi et voi "julkistaa" aina kaikkea kuten kerrotkin.
Valitettavasti suurimpana syynä on suomalainen luonne johon kuuluu yleinen lynkkaushenki. En ymmärrä enkä ole ikinä ymmärtänyt sitä vaikka se selittää monta asiaa lähihistoriastamme.
Minäkin olen muutaman kerran yrittänyt velkasaneerausta, mutta olen sen aina hylännyt. Ja tässä syyt: Olen ottanut velkaa yritykseen 16v sitten, ja tänään siinä pankin esittämässä velkakirjassa on lähes 300000mk enemmän kuin olen ottanut.
Olen esittänyt tämän asian velkaneuvojille, tuomareille, kaikilta heiltä olen saanut saman vastauksen; ei ole mitään väliä, ei ole mitään väliä mitä on tapahtunut yli 1000000mk omaisuudelle, väliä on ainoastaan sillä kuinka paljon saadaan vielä revittyä. Millään muulla ei ole väliä, ei edes sillä olisiko koko velkaa olemassakaan, jos olisi toimittu lain mukaan.
Turhaan velkaneuvoja ihmettelet, miksi meitä vielä on. Ajatteleppa miltä tuntuu, kun yhteiskunta ja oikeuslaitos sormella näyttää, että sinun oikeutesi on vedetty lavuaarista alas, sen kanssa ei ole hirmu mukava elää.
Toisekseen meikäläinen maksaa vielä joka kuukausi lähes 600€ ulosottoon, koko oma elämä on mennyt lavuaarista alas. Omaisuus, sukulaiset, ihmissuhteet ym...menneisyys, nykysyys, tulevaisuus...
Ja nyt joku ajattelee; taas joku vinkuja, itsepähän on tilanteensa aihettanut. Niin olen. Olen ainoastaan pyytänyt puoleetonta asioiden selvitystä, siihen minä ja muut kaltaiseni ovat oikeutettuja. Mutta se on meiltä evätty.
Sellaisen tuomarin eteen en mene, joka perustaa päätöksensä valokopioihin.
Kyllä velkasaneeraukseen kannattaa hakeutua jos vaan saa sen menemään normaalisti läpi. Meitä ainaki jatkuvasti velkojat ahdistelee ja tätä piinaa on kestänyt jo 12 vuotta milloin mistäki syystä velkojat on yrittäny kaataa ohjelmaa. Nyt on kaikki melkein maksettu mutta eiköhän taas haastemies käyny tuomassa yhen lapun jossa velkojat on taas jotain vailla. Ne kaivaa ja kaivaa kuoppaa koko ajan. Koko velkasaneerauslaki on *?/&%¤##" . Me realisoitiin oma asunto ja yms. yms. Pitäs vissin jättäytyä yhteiskunnan elätiksi mutta sinni ei anna periksi. Velkaneuvojat vaihtuu jne.... Toivottavasti ees joku pääsee sen 5 vuodessa läpi. Mutta jatkaa valituskierrettä mekin meinataan. Meitä ei lannisteta varsinkaan kun velat on takausveloista tulleita juttuja 90 luvun alkupuolelta. Ite päävelallinen elää normaalia elämää ja on saanu ohjelmansa 0 ratkaisuna läpi. Sillä ei ole ees perhettä. Sikamainen laki ja oikeudenmukaisuus puuttuu.
Olen aina ihmetellyt tuota samaa asiaa. Minäkään en pyytänyt velkojen anteeksiantoa vaan asiani OIKEUDENMUKAISTA käsittelyä. Se miten koneistomme asiaan suhtautuu ei ole enemmistöllä tiedossa.Moni väärä käsitys nojaa siihen että luullaan että oikeus aina tapahtuu kunhan vain asia sinne menee käsittelyyn. Ylivelkaisena oli minullekin yllätys miten minuun ylipäätään eri instansseissa suhtauduttiin, minä näet en ollut ollut tekemisissä yhteiskuntakoneiston kanssa juurikaan terveyskeskuskäyntejä lukuunottamatta ja luotin systeemiin. En luota enää. En saanut esim. pankeista omia papereitani ja oikeuden päätösten perusteena olivat erilaiset, pankin antamat paperit kuin oli aikoinaan tehty. Minusta tuo "oikeuden toteutuminen aina täällä omassa ja turvallisessa ankkalammikossamme" on todella vaarallinen harha.
Sitä ei ymmärrä ennenkuin huomaa että tässäkin tapauksessa se on illuusio.
Kiitos tulleista vastauksista.
En tee asiassa mitään virallista tutkimusta - ihan vain mielenkiinnosta kysyn ja herättelen keskustelua.
Pieni vinkki tuleville vastaajille!!!! Anna tulla (ulos) kaikki mitä aiheeseen liittyy, mutta samalla voisit vastata jotain alkuperäiseen kysymykseenikin.
Jos et omalta kohdaltasi löydä mitään aktivoivaa seikkaa, voisit tarkastella asiaa vaikka hieman yleisemmällä tasolla, sillä kaikilla ei tilanne ole samanlainen.
Jotkut eivät ole ehkä kokeneet niin kovia takaiskuja velka-asioissa, joillakin elämän/talouden tilanne on toinen, jotkut eivät tiedä velka-asioista mitään / osaa hallita talouttansa ja kaikki eivät tietystikään lue tätä keskustelupalstaa - mikä on tietysti erittäin yllättävää.
Sain lopulta omat velkani sovituiksi, mutta iso ongelma oli lopulta se, että velkojen sopiminen aiheuttaa kahdeksi vuodeksi merkinnän luottotietoihin!
Menetin omistusasuntoni 1990 - luvun alussa. Maksoin sen jälkeen 1/3 kaikista palkkatuloistani. Työni olivat pätkätöitä, ja paikkakuntaa piti muuttaa usein. Jouduin asumaan kahteen otteeseen taivasalla ja 1980 - luvun alun henkilöautossa yhteensä lähes vuoden sen takia, että luottokelvottomana saanut vuokra-asuntoa edes tavanomaista suurempaa vakuutta vastaan.
Kun viimein olin ollut niin kauan yhtämittaisessa työsuhteessa (ja yhtämittaisessa palkan ulosotossa), että varattomuusmerkintä poistui, en enää kovin mielelläni vaarantanut asumistani. Työssäkäynti ja eläminen kadulta käsin oli sen verran nöyryyttävä kokemus.
Omalla kohdallani ainakin on kaksi päätekijää, joiden vuoksi on vaikea lähteä hakemaan apua. Ensimmäinen on luonnollisesti häpeä. Yleinen suhtautuminen ylivelkaisiin on tuomitsevaa ja syyttelevää. Kaikki eivät kuitenkaan ole niita puolihuolimattomasti tai tarkoituksella velkaantuneita. (Itse olen jäänyt leskeksi alle 35vuotiaana ja joutunut maksuvaikeuksiin sen takia. )
Toinen päätekijä on se, että taidan olla kaikkien tukimuotojen ulkopuolella. Ongelma on se, että saatavilla on vain pätkätöitä silloin tällöin ja taloudellinen tilanteeni on ja pysyy epävakaana. Takuu-säätiön järjestelylainaa ei saa, koska ei ole säännöllisiä vakituisia tuloja niin, että maksuvaraa riittäisi seuraavaksi viideksi vuodeksi. Pätkätöitä kun on max. 6kk kerrallaan. Velkajärjestelyä taas ei voi hakea, koska pitäisi olla pari vuotta yhtämittaa työttömänä, jotta tilanne olisi "vakiintunut". Aina vaan odotellaan joko pitkäaikaista työllistymistä tai pitkäaikaistyöttömyyttä. Sitä on odotettu jo pian 10 vuotta. Velkataakka on sinä aikana kolminkertaistunut (korot, oikeudenkäyntikulut jne). Uo-pidätykset eivät enää riitä edes korkoihin.
Ainoa keino ulospääsyyn on tuo uuden lain mukainen 15v uo-katto tai heittäytyminen pysyvästi elämäntapatyöttömäksi.
Miksi siis edes enää yrittäisin selvittää asioitani, kun mitään ei ole tehtävissä =(