Olen sairastanut masennusta ja paniikkihäiriötä noin kolmisen vuotta. Lisäksi on ahdistuneisuutta ollut muutaman vuoden ajan. Syön tällä hetkellä Exeforia 20mg, mutta annostusta ollaan nostamassa. Muitakin masennuslääkkeitä on tullut kokeiltua.
Mietityttää, että miten te parantuneet, syöttekö lääkkeitä edelleen parantumisenne jälkeenkin? Voiko ne niin vain jättää taakseen ja olo on parempi kuin koskaan ennen?
Ja mitä helvettiä minä sitten teen, jos olen joskus parantunut tästä? En edes muista aikaa ilman masennusta.. En osaa tehdä yhtään mitään enkä kuvitella itseäni aktiivisena, iloisena yms.
Todennäköisyys masennuksen uusiutumiseen tuntuu 100 prosenttisen varmalta.. ainakin saan pelätä sitä loppuelämäni. Jos sitä nyt on yhtään jäljellä tämän sairastelun päättymisen jälkeen.
Mietityttää, että miten te parantuneet, syöttekö lääkkeitä edelleen parantumisenne jälkeenkin? Voiko ne niin vain jättää taakseen ja olo on parempi kuin koskaan ennen?
Ja mitä helvettiä minä sitten teen, jos olen joskus parantunut tästä? En edes muista aikaa ilman masennusta.. En osaa tehdä yhtään mitään enkä kuvitella itseäni aktiivisena, iloisena yms.
Todennäköisyys masennuksen uusiutumiseen tuntuu 100 prosenttisen varmalta.. ainakin saan pelätä sitä loppuelämäni. Jos sitä nyt on yhtään jäljellä tämän sairastelun päättymisen jälkeen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sama juttu mullaki.pelottaa et en ikinä parannu.syön nyt kahta masislääkettä,seronil ja remeron,ja unilääkkeeks tenoxia.mäkää en muista aikaa ilman masennusta.en tiedä miltä tuntuu olla todella onnellinen.vituttaa.
Minulla on nyt 13. vuosi menossa lääkityksellä. Noin kahdeksan viimeistä vuotta olen pärjännyt pelkän estolääkityksen turvin, Cipramil 20 mg/vrk normaalin 40 mg:n sijaan. Viime vuosina olen lisäksi voinut jättää lääkkeet kesäksi kokonaan, entinen vaikea depressio on muuttunut kaamosmasennuksen tyyppiseksi ja tietenkin huomattavasti lievemmäksi.
Täydellistä parantumista vuosien vaikean masennuksen jälkeen on tuskin odotettavissa. Estolääkityksen avulla olen kyllä melkein terveen väärti..... Hetkittäin jopa onnellinen.
20 vuotta tähän mennessä takana, ja pahalta näyttää tulevaisuuskin.
mutta mitä lääkkeisiin tulee niin en syö lääkkeitä enään xanorin 10vuoden riippuvuus (mahdoton lopettaa) sai aikaan pelon lääkkeitä kohtaan.
eikä kannata pelätä sitä (Epävarmaa) parantumista masentuneena jollon varmasti et nää siinä mitään hyvää ja siihen on syynä se miksi alunperinkään olet masentunut.
Uskalsin asteittain luopua lääkkeistä, kun olo alkoi parantua.Söin 7 v. erilaisii masislääkkeitä, mielialan tasoittajia ym.Olen lopettanut vastikään kun tuntui vain siltä.Tuli vain hetkittäin sellaisia parempia oloja ja ajatuksia alkoi virrata päässä. On tas. painoisempi olo nyt.Ja pelot on poistuneet.Elämäntilanteellakin on varmasti osuutensa tai sanotaanko että Amorilla.Se uskaltaminen oli vaikeinta, miten pärjään ilman lääkkeitä, kun on niin kauan käyttänyt niitä.Mutta en suosittele niille lopettamista jotka vielä kamppailevat masennuksen tai muiden oireiden kanssa.Ja ihan tyhjän päälle ei kannata jäädä. Terapiassa aion vielä käydä. Ja syön omega-3:sta.Hyvä ihmissuhde vielä siihen päälle, siis kumppani joka ymmärtää mistä on kyse. Niin hyvä siitä tulee.
Mulla on masennus ja paniikkihäiriö ja olen vähentänyt annostusta puoleen entisestä sen vuoksi, että menee niin hyvin! Kyllä se siitä.