Näin nimettömänä kyselen, vieläkö uskotte, että tämän ikäiset saisivat uuden työpaikan? Entinen on menossa alta. Yrittäjäksi en taida osata ryhtyä.
Koska teidät on viimeksi palkattu uuteen työpaikkaan?
Mistä haette töitä? Työvoimatoimistosta vai lehti-ilmoituksista?
Koska teidät on viimeksi palkattu uuteen työpaikkaan?
Mistä haette töitä? Työvoimatoimistosta vai lehti-ilmoituksista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mieheltäni vietiin ammatinharjoittamiseen tarvittava lupa EU:n direktiivin myötä.Oli näet syntymävamma jota ei aiemman luokituksen mukaan tarvinnut huomioida.Hän ei ollut koskaan elämänsä aikana tehnyt muuta,kuin harjoittanut kyseistä ammattiaan.Karsee isku,päin pläsiä tuli heti kerralla.Sitten alkoikin uuden työn katselmus kierre.Työvoimatoimistohan järjesti sitten ns.henkiinjäämiskurssin ja siippa meni sille kurssille.Tuli työharjoittelun aika ja paikka olisi ollut "pölyjen pyyhintään".Aikoi lopettaa kurssin kesken,mutta ehdotin erään Suomalaisen suurfirman pomon pakeille menoa ja harjoittelupaikka järjestyi.Kurssi loppui aikanaa ja noin kuukausi kurssin loppumisen jälkeen soittivat harjoittelupaikasta että kelpaisiko työ.Ensin sopivat puolenvuoden pestistä,mutta vakinaistivat paikan jo kolmen kuukauden kuluttua,ja on ollut saman firman palveluksessa jo kohta neljä vuotta.Tässäpä tämä yhden selviytyjän tarina.
Ps.Jos tarjoavat sinulle niitä ns. henkiinjäämiskursseja, mene.Se voi tosiaan poikia työpaikan.
Kyllä se saattaa tämän ikäistäkin onnistaa. Itse olen pestannut viiskymppisiä töihin. Mutta työkkäristä on kokolailla turha mitään odottaa. Pitää olla itse aktiivinen. Käypä ahkerasti mol.fi-sivustoilla ja ota itse yhteyttä työnantajiin ilman mitään välikäsiä. Oma aktiivisuus antaa työnantajalle aina positiivisen kuvan, ainakin minuun on tehnyt. Mieluummin otan töihin tällaisen kuin työkkärin kautta osoitetun, koska se kertoo ihmisestä, joka todella haluaa töitä, eikä ole pakotettu karenssin pelossa ottamaan yhteyttä. Peukkuja etsintään!
Sitä se vaatii.
Olin myös työttömänä kolmisen vuotta, kurssitustakin siinä jonkin aikaa.
Ja työvälitykseen tietysti kannattaa ilmottautua, mutta ei sieltä yleensä kai kukaan työtä saa.
Siitäpä tuli mieleen, että voitaisiin järjestää uuden nimen keksimis-kilpailu sille toimistolle.
Ramppaus-toimistokin olisi oikein paikallaan.
Turhaahan siellä rampataan.
Soittelet vaan läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat, sillä lailla minuakin onnisti.
Olin jo yli viisikymmentä silloin.
Nyt vielä enemmän!
Olen miettinyt, että jos niin käy, niin tutkisin kaikenlaisia mahdollisuuksia - myös oman ammattiryhmäni ulkopuolella, enkä olisi kovin kranttu työn "statuksen" suhteen. Palkkatasokin todennäköisesti romahtaisi, mutta ehkä se olisi parempi kuin että vielä 10 vuotta eteenpäin joutuisi "siperiaan" eli peruspäivärahalle...
Siivojaksi en menisi koska fysiikka ei siihen enää riittäisi kun en siedä vahvoja liuottimia, mutta voisin mennä vaikka K-marketin kassaksi, jos huolittais... Taikka Sokokselle tms. Olen mielelläni ihmisten kanssa tekemisissä kun olen melko iloinen luonne. Leipätiskin taaksekin voisin hyvinkin mennä! Ja muutenkin tehdä kaikenlaista kaupassa kuten hyllyjen täyttämistä ja siivoamista / järjestelemistä. Mukavinta olisi joku pienempi kauppa eikä suurmarket.
En tiedä onnistuisiko, mutta sen tiedän, että kranttu ei saa olla eikä liian ylpeä tai tarkka palkasta.