On onni jos vauvan saa, on onni jos kaikki hyvin menisi ja vauva terveenä syntyisi.
Niin pieni ja avuton, vauva on niin riippuvainen äidistään, tarvitsee hoitoa 24h vuorokaudessa, rakkautta, hellyyttä, huomiota ja suojelua.
Joku tulee toivotusti raskaaksi, jollekin raskaus on yllätys, joidenkin raskaus "tuomitaan" ja joku sanoo äidille ettei tämän vauvan kuulu syntyä.
Jotkut taas ei tule ollenkaan raskaaksi, hoidoista ja yrityksistä huolimatta.
Elämää!
Vauva ei selviäisi jollei häntä joku hoitaisi, antaisi rakkautta ja huomioisi.
Se pienen pieni tyttö/poika on kallis arvoisin ja oli vauva millainen tahansa, sille kuuluu antaa rakkautta, hoivata, hellyyttä, huomioida, tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin.
Jokainen vauva ansaitsee kaiken tämän, ei yhtään vähempää, vauva ansaitsee olla toivottu ja rakastettu ennen kuin hän edes syntyy.
Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Nainen on kovan paikan edessä kun tulee raskaaksi yllättäen, hänestä tulisi äiti, mutta hän tietää ettei pysty antamaan kaikkea tälle vauvalle, adoptiossa ei äiti tietäisi onko vauvalla kaikki mitä tarvitsee.
Siis vauva joka hän synnytti, antoi pois eikä näe häntä enään ikinä.
Vauvalla siis pitää olla kaikki, mutta jos ei oikea äiti pysty sitä hänelle antamaan niin silloin kallistuisin aborttiin.
Kun puhuin tässä 'vauvasta' niin tarkoitin vielä syntymätöntä täysin olemattoman kokoista sikiötä, sikiö joka on jo yli 12 viikkoa vanha ja äiti joka keskeyttää raskauden vauvan ollessa terve, voi sen sanoa murhaksi. Silloinhan sikiö on lähes ihminen.
Olen äiti ja tullin raskaaksi yllättäen, mutta tiesin että vauva tulee saamaan äidiltä, isältä ja sukulaisilta mielettömän määrän rakkautta, hoivaamista ja hellyyttä.
En ole huono äiti, vaikka suututtaisi kun lapsi kiukuttelee, olen hyvä äiti koska rakastan ja tulen aina rakastamaan omaa pientä känkkäränkkääni (=
Niin pieni ja avuton, vauva on niin riippuvainen äidistään, tarvitsee hoitoa 24h vuorokaudessa, rakkautta, hellyyttä, huomiota ja suojelua.
Joku tulee toivotusti raskaaksi, jollekin raskaus on yllätys, joidenkin raskaus "tuomitaan" ja joku sanoo äidille ettei tämän vauvan kuulu syntyä.
Jotkut taas ei tule ollenkaan raskaaksi, hoidoista ja yrityksistä huolimatta.
Elämää!
Vauva ei selviäisi jollei häntä joku hoitaisi, antaisi rakkautta ja huomioisi.
Se pienen pieni tyttö/poika on kallis arvoisin ja oli vauva millainen tahansa, sille kuuluu antaa rakkautta, hoivata, hellyyttä, huomioida, tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin.
Jokainen vauva ansaitsee kaiken tämän, ei yhtään vähempää, vauva ansaitsee olla toivottu ja rakastettu ennen kuin hän edes syntyy.
Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Nainen on kovan paikan edessä kun tulee raskaaksi yllättäen, hänestä tulisi äiti, mutta hän tietää ettei pysty antamaan kaikkea tälle vauvalle, adoptiossa ei äiti tietäisi onko vauvalla kaikki mitä tarvitsee.
Siis vauva joka hän synnytti, antoi pois eikä näe häntä enään ikinä.
Vauvalla siis pitää olla kaikki, mutta jos ei oikea äiti pysty sitä hänelle antamaan niin silloin kallistuisin aborttiin.
Kun puhuin tässä 'vauvasta' niin tarkoitin vielä syntymätöntä täysin olemattoman kokoista sikiötä, sikiö joka on jo yli 12 viikkoa vanha ja äiti joka keskeyttää raskauden vauvan ollessa terve, voi sen sanoa murhaksi. Silloinhan sikiö on lähes ihminen.
Olen äiti ja tullin raskaaksi yllättäen, mutta tiesin että vauva tulee saamaan äidiltä, isältä ja sukulaisilta mielettömän määrän rakkautta, hoivaamista ja hellyyttä.
En ole huono äiti, vaikka suututtaisi kun lapsi kiukuttelee, olen hyvä äiti koska rakastan ja tulen aina rakastamaan omaa pientä känkkäränkkääni (=
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mullakin. seurustelua oli takana vasta muutama kk ja ehkäsystä vasta puhuttu kun olin jo raskaana(muutama kumi hajos), saatoin kumminkin tulla raskaaksi muutenkin sillä harrastimme seksiä myös ilman kumia koska ne hajos usein.
Kummallekin taisi kuitenkin olla selvyys et laps pidetään joka tapauksessa, mulla lapsia oli jo 4 ja miehellä ei yhtään. Niin nuoriakaan ei enään olla etteikö vastuuta tekemästämme kannettais.
Laskettun aikaan ei enään ole ku muutama viikko ja parisuhde hyvässä mallissa. Tulevalle isälle lapsi merkitsee mielettömän paljon ja minä olen siitä onnelinen. Tämä on ensinmäinen kerta kun tuleva isukki osallistuu odotukseen ja lapsen tarvikkeiden hankintaan, olen todella otettu asiasta.
Vaikka tämä onkin ylläri vauva odotan sitä yhtä innolla ja rakkaudella kun kaikkia muitakin lapsiani jotka on harkitusti tehty.
"Mullakin. seurustelua oli takana vasta muutama kk ja ehkäsystä vasta puhuttu kun olin jo raskaana(muutama kumi hajos), saatoin kumminkin tulla raskaaksi muutenkin sillä harrastimme seksiä myös ilman kumia koska ne hajos usein."
Tuon ehkäisyn osalta touhu ei kyllä kauhean vastuulliselta vaikuta. Jos kerran ei aina ole edes mitään ehkäisyä käytetty. Luulisi nyt neljän lapsen äidin tietävän, että kertakin ilman tai yksikin rikkoutunut kumi riittää.
Arvasin saavani kitiikkiä asiasta. Tottakai tiedettiin et näin voi käydä!
Lapsi on kuitenkin meille kummallekin rakas ja parisuhde toimii onko siinä jotain väärää?? Vai aborttiko olis pitäny teettää??Kun ylläri vauva kerran vai onko mulla jo liikaa lapsia hä???
Empä muuten tullukkaan ajatelleex et oon edes vastuuton yli 30v ihminen. Vieläpä kohta 5 lapsen äitinä, voi helvetti...
Sehän olisi kauheaa jos ette lastanne rakastaisi kun kerran sen pidittekin. Ja olenko muka sanonut että tee abortti?
Ja jos et ole asiaa vielä sisäistänyt niin yllärivauva ei ole sama asia kuin ei toivottu.
"Empä muuten tullukkaan ajatelleex et oon edes vastuuton yli 30v ihminen. Vieläpä kohta 5 lapsen äitinä, voi helvetti..."
Kertomasi käytös ehkäisyn suhteen ei todellakaan vaikuta vastuulliselta. Etenkin kun olet yli 30 v ja viiden lapsen äiti. Entäpä jos olisit saanut suojaamattomassa yhdynnässä aidsin? Orvoiksi olisivat sinunkin lapsesi voineet jäädä.
Ja ihan pieni infoisku. Vaikka olisi lapsia 20 ja ikää 50 v. ei se ihmisestä sen vastuullisempaa tee. Kyllä se vastuullisuus on jotain ihan muuta.
sentään, tuliko mieleen et olisin sen aidsin saanu myös kumin hajottua eli se olis mulla ollu jo ennen ku ilman kumia...
Varmasti olen vastuuton kun en syö pillereitä ollesani yksin lasten kanssa!!!Enkä heti miehen tavattuani juossu lekurilta niitä hakeen he he
Kuinkas ne pillerit muuten ois mut siltä mainitesemaltasi aidislta pelastanu???
Tiedän muuten ihmisiä jotka tekee lapsen vieläpä harkitusti ja sit katuvat loppu elämänsä ja viaton lapsi kärsii se vasta kauheeta on !!!
Olen samaa mieltä, että "vauva" ei ansaitse yhtään huonompaa kohtelua, eikä yhtään vähempää rakkautta kuin sanoit.
Ja kaikkien olisi hyvä muistaa, että kaikki eivät pysty tuntemaan sitä alkiota kohtaan läheskään samalla tavalla kuin lasta halunnut ja ehkä kauan kaivannutkin. Sillä he näkevät sen persoonana, vauvana, jota se vielä todellisuudessa ole.
Jos nainen tietää mihin pystyy ja mihin ei, kannattaa toimia sen mukaan.
Lapsen synnyttäminen on kuitenkin koko elämään radikaalisti vaikuttava tekiä.
Ja mitä aborttiin tulee, tutkimusten mukaan aika pieni osa katuu ratkaisuaan. Mikä kertoo mielestäni siitä, että asiaa on pohdittu huolella, eikä kukaan ole painostanut.
Raskaus on melko usein yllätys. Riippuu niin ihmisestä ja tilanteesta onko yllätys iloinen vai ei...