Nimittäin kirjoitan parhaillaan kirjaa liittyen viimeisen vuoden sisällä tapahtuneisiin asioihin. Rakastuin ja aloin seurustelemaan ensimmäisen kerran, suutelin, menetin neitsyyteni... Tämä mies oli jotain niin ihanaa! Ainakin aluksi luulin niin, kunnes erosimme ja jälkeenpäin psykiatrini kanssa jutellessani tajusin, minkälaisen sairaan pervon kanssa tosiaan seurustelin! Sairastuin keskivaikeaan masennukseen, itkin päivittäin ilman erityistä syytä, makasin vain sängyssä, jouduin lopettamaan hienosti alkaneen ammattikoulun...
Tunsin itseni hyväkskäytetyksi ja halvaksi huoraksi...
Mitä sanotte, kannattaako mun jatkaa kyseisen kirjan kirjoittamista ja kiinnostaako ihmisiä ylipäätään tämmönen aihe?
Itse ainakin haluaisin jakaa kokemukseni erityisesti nuorten tyttöjen kanssa, jotka hinkuavat päästä neitsyydestään. Kokemukseni ovat kuitenkin jotain, mitä en haluaisi kenenkään muun kokevan...
Tunsin itseni hyväkskäytetyksi ja halvaksi huoraksi...
Mitä sanotte, kannattaako mun jatkaa kyseisen kirjan kirjoittamista ja kiinnostaako ihmisiä ylipäätään tämmönen aihe?
Itse ainakin haluaisin jakaa kokemukseni erityisesti nuorten tyttöjen kanssa, jotka hinkuavat päästä neitsyydestään. Kokemukseni ovat kuitenkin jotain, mitä en haluaisi kenenkään muun kokevan...
Vastaukset 46
Vanhimmat
Kysyt: "kannattaako mun jatkaa kyseisen kirjan kirjoittamista ja kiinnostaako ihmisiä ylipäätään tämmönen aihe"
Vastaan: Kyllä ja ei.
Perustelen: kirjoittamisella on usein eheyttävä ja terapeuttinen vaikutus, sen kautta voi saada tietyllä tavalla etäisyyttä kokemuksiin. Sekavaakin kokemusta voi jäsentää ja muodostaa kokonaiskuvan. Sinun kannattaa kirjoittaa itsesi ulos pahasta kokemuksesta.
Kirjallisuutena terapiatarinat ovat tyypillisesti melko kelvottomia. Poikkeuksiakin on, mutta usein tarinat ovat tärkeämpiä kirjoittajalle kuin lukijakunnalle. Lisäksi mahdollisen lukijakunnan huomioiminen voi syödä kirjoitusprosessin terapeuttista voimaa.
Edellä mainituista syistä ohjeeni on, että kirjoitat paskan sielustasi ja suuntaat sitten muihin aiheisiin.
Sinulle kirjoittaja ystävällisenä huomautuksena, että 'tårta på tårta' ei kieli hyvää kirjoittajasta, ellei tehokeino sitten halua olla tarkoituksellinen. 'Perverssi' ja 'pervo' tarkoittavat jo sinänsä poikkeavaa, luonnotonta, sairasta, joten tarkistathan tekstistäsi tämän. Jatka kirjoittamista!
Vetisen sadepäivän terveisin
Pervola
Mutta pervo ja sairas ei ole sama asia...
"ja jälkeenpäin psykiatrini kanssa jutellessani tajusin, minkälaisen sairaan pervon kanssa tosiaan seurustelin! Sairastuin keskivaikeaan masennukseen"
Huono Psykiatri sulla on ollut.
Kiinnostaisiko aihe? Epäilenpä, jos ei ole todella erikoista tapahtunut, pistä vähän esimakua, niin osaa paremmin ottaa kantaa.
T. Sherlokki (c) 2005
En taida laittaa mitään esimakua, koska yleensä vaan toisten kärsimyksestä nauttivat pervot haluavat lukea kaikkea jortikkaa nostattavaa...
Eikä muuten oo huono psykiatri vaan aivan mahtava! Se on just nuorten psykiatri ja tietää asioista paljon. Hän osaa auttaa.
No annan sit esimakua:
Mun ex-poikaystävä valehteli rakastavansa mua, tapasi kuitenkin useammin exäänsä, hänellä on kronofobia, olin vielä niin nuori ja kokematon ja rakkaudesta sokea, joten hän pystyi aika hyvin manipuloimaan minua. Kolme päivää ekoista treffeistä tyydytin häntä jo käsin hänen painostuksestaan, menetin neitsyyteni hänelle viikko ekoista treffeistä ja sitten kun sanoin hänelle, etten ole vielä valmis harrastamaan useasti seksiä, hän jätti mut huonon tekosyyn varjolla. Kahden viikon päästä siitä hän halusi mut takasin, koska oli palannut exänsä luo eikä heillä seksi toiminut. Olin edelleen sokeasti rakastunut, joten suostuin. Hän sepitti mulle, kokemattomalle, kuinka vaikeaa kortsujen kanssa on ja se on yhtä häsläystä jne. Joten hän raahasi mut nuorisoneuvolaan ja "pakotti" alottamaan e-pillerit. Sen jälkeen hän aina ajatteli seksin aikana vain itseään, harvasen kerta tyydytti mua sormin/suin, mutta pisti mut aina ottaan hältä suihin ja vetään käteen. Ja mä tein sen kaiken, koska halusin osottaa sillä mun suurta rakkautta sitä kohtaan. Toispuoleista rakkautta.
Tämä kronofobia on sitten taas ihan toinen juttu. Siihen liittyy ajankulumisenpelkoa ja kuolemanpelkoa ja myös masennusta. Seurustelumme aika oli syksyä ja talvea ja hän uskotteli, että se on sairaudelle pahinta aikaa. Sillon masentaa ja ainoa, mikä auttaa, on seksi. Hän kyseli vielä, että tahdonhan mä varmasti auttaa tekemään hänelle hyvän olon keinolla millä hyvänsä ja tottakai halusin!
Näimme harvoin, vain silloin kun hänelle sopi, koska asuimme 25km päästä toisistamme ja olin alaikäinen ja hänellä oli auto. Näimme n. kerran viikossa ja sillonkin vain vähän aikaa, suurinpiirtein seksiaktin verran.
Sitten hän yritti saada mua lihomaan ja haukkui rintojani pieniksi ja pahoitteli vain, että "hän ei voi sille mitään, että tykkää isoista ja täyteläisistä rinnoista". Mun kuppikokohan on b...ei kelvannut...
Sitten mun äiti tekstas hälle multa salaa, että jätä mun tyttö ja etsi vertastas seuraa, senkin kaksavioinen! Suutuin tietenkin äidilleni ja asiaa pahensi vielä sekin, että äitini oli lukenut tietsikalle tallentamiani meilejä ja lukenut textareitani ja päiväkirjaani. En voi enää luottaa äitiini täydellisesti eikä välimme muutenkaan ole enää ennallaan.
Sitten sain kuulla exäni kaverilta, että exäni on tapaillut jotain toista, jätin exäni textarilla julmasti haukkuen ja hän kiisti uuden huoransa olemassaolon. Sitten sanoi vaan, ettei halunnut loukata...yeah right...
Nykyään seurustelen tämän exäni kaverin kanssa ja tässä kuussa meille tulee täyteen 7kk.
Oliko tossa nyt tarpeeksi esimakua?
Se sairas pervous on?
Tekstistäsi paistaa selvästi läpi vanhan suhteen kaipuu. Yrität itsellesi todistella kuinka kamalaa oli, vain siksi koska sinut hylättiin?
Kiusaksi aloit seurustella kaverin kanssa?
EI EI, mitään kiinnostavaa ei rakennu näillä eväillä.
Eikä viisari värähtänyt.
T. Sherlokki (c) 2005
En todellakaan kaipaa exääni enkä ole mikään kostaja, että kostaisin seurustelemalla kaverin kanssa ja näkisin ylipäätänsä niin paljon vaivaa vain kostaakseni. Tuskin oltais ees nykyiseni kanssa seurusteltu 7kk, jos vaan "kostaisin"...
Enkä mä ny ala sulle pervoilun yksityiskohtia kertomaan, ei kuulu sulle!
Toi on mun mielestä jotenkin niin loukkaavaa ja halventavaa, että ensin pyydät jotain vitun esimakua ja sitten alat vittuilemaan ja pilkkaamaan. Unohdin, kuinka turhaa on kirjotella foorumeihin ku aina saan vaan haukut päällensä...
Jos olit tarkkana, esitettyjen asioiden perässä oli kysymysmerkit.
Tekstistäsi tuli määrätyt asiat mieleen, kun ne noin kirjoitit.
Ei ne yksityikohdat kiinnosta, on paljon elettyä elämää takana. Mutta näillä eväillä ei kiinnostavaa tarinaa saa aikaiseksi. Se on minun mielipiteeni ja saa vapaasti olla eri mieltä.
Kova olet muuten kiroilemaan, miksi?
T. Sherlokki (c) 2005
Julmaa ja asiatonta arviointia, joka ei nähdäkseni ole palstan linjan mukaista millään muotoa. Sopimatonta ja kovasieluista arviointia. Siis arviointia. Ihan puistattaa.
Älkää hyvät ihmiset alistuko tämänkaltaisiin henkisiin oksennuksiin, jotka on naamioitu kirjallisuuden arvosteluksi, vaikka ovat jotain elukkamaisia pahanolon purkauksia.
""Mitä sanotte, kannattaako mun jatkaa kyseisen kirjan kirjoittamista ja kiinnostaako ihmisiä ylipäätään tämmönen aihe? ""
Tämähän oli keskustelun avaus.
Ehkä ko. kirjoituksen paikka olisi toisaalla, kuin kirjailijanalut osiossa?
Miksi Tommi ei antanut parempaa ja oikeellisempaa arviointia? Vaan lähti taas tälle linjalle?
T. Sherlokki (c) 2005
Onko näytteen tyyli samaa kuin ajattelit lopuulisne tekstin olevan?
Jos on, niin vahvistat edellä kuvaamiani olettamuksia. Minäkään en muuten näe tässä pervoutta, mitä mahdat tarkoittaa sillä? Ei ole pervoutta toimia toisen tahdon tai edun vastaisesti. Minusta tarinassa neito ei vain saanut vastarakkautta ja on jälkikäteen kiukkuinen itselleen, kun tuli antaneeksi pimpsaa siinä uskossa, että mies sitä kautta puhkeaisi rakkauteen.
Kumpi on sairaampaa, suostua vastenmielisiin tekoihin saadaakseen hyväksyntää vai ottaa pillua kun sitä on tarjolla?
"Kumpi on sairaampaa, suostua vastenmielisiin tekoihin saadaakseen hyväksyntää vai ottaa pillua kun sitä on tarjolla?"
Ehkä kumpikaan ei ole sairautta, mutta säälittävää kuitenkin. Ihminen, joka kunnioittaa ja arvostaa itseään, miettii mitä tekee ja kenen kanssa!!! Ja kunnioittaa myös toisten parisuhteita eikä ole varattujen ihmisten kanssa!
Kannattaisi mielummin kuvata miehen painostuskeinoja, millä keinoilla hän pääsi tavoitteeseensa, omia tuntemuksiasi, tunteitasi ym. kiinnostavaa. Seksiaktit kuin eivät jaksa kiinnostaa kuin ehkä murkkuikäisiä poikia ja sairaita pervoja ;-)
Johan nyt on, ettei seksiasiat kiinnosta kuin mainitsemiasi ryhmiä.
Tuolla ajattelutavalla ihmiskunta kuolee sukupuuttoon lähimmän sadan vuoden kuluessa.
Tarkoitin lähinnä sitä, etteivät seksiaktit olisi liian hallitsevia kirjassa. Jos olisin niistä ylettömän kiinnostunut, ostaisin pornolehtiä.
"Tuolla ajattelutavalla ihmiskunta kuolee sukupuuttoon lähimmän sadan vuoden kuluessa."
Olisikohan tuo kovinkaan suuri menetys... ja tietääkseni kukaan ei ole vielä lisääntynyt lukemalla seksistä, kyllä siihen vielä nykyään joitain muitakin toimenpiteitä tarvitaan. Kukahan se siellä tynnyrissä oikein on... nyt näkyy jotain... miukumaukuhan se sieltä kurkkii...
Tarvitaanko siihen tosiaan muutakin, kuin seksiä siältävää kirjallisuutta ja pornolehtiä.
Ilmankos minulla ei olekaan lapsia :)
Oot ihan oikeessa, ettei se sukupuutto niin kauhean suuri vahinko olisi.
Kiva kun sattuu välillä joku palstalle, jolla on huumorintajuakin. Välillä mennyt turhan totiseksi tämä arvostelutyö.
Kömmin ulos tynnyristäni ja alan katsella maailmaa uusin silmin.
Sait minut hyvälle tuulelle, kiitos.
Kiva, että otit sen huumorilla, koska lämpimin ja ystävällisin ajatuksin sen kirjoitin :-)
ei olekaan täällä liikaa näkynyt. Tuntuu, että välillä olisi menossa talvisota.
Jokainen arvostelee tietysti tyylillään, mutta itse en oikein aina ymmärrä liiallista tylyyttä.
Usein koko arvosteltavaksi laitettu tarina unohtuu, kun "kriitikot" alkavat suomia toisiaan.
Kriittinen voi olla kohteliaastikin.
-Vain minun mielipiteeni.
Osoitat mielipiteelläsi henkistä kypsyyttä. Miellyttävää. Tuo talvisota-vertaus oli rento =)
Aiheessa ei ole mitään vikaa! Lähinnä kyse on siitä kuinka hyvin osaat kirjoittaa. Mikäli osaat, kuulostaa homma erittäin kiinnostavalta autenttisuutensa vuoksi.
Edustat vaiettua osaa Suomen kansasta, joka pääsee yleensä esille vain objektina, eli puheen kohteena. Kirjoita rehellisesti ja omakohtaisesti ilman kohun hakemista!
Tsemppia sinulle.
Olen persoonallinen kirjoittaja ja lukioäidinkieli oli 10...
Kiitos kommentistasi...piristi sen jälkeen, kun luin noita muitten kommentteja...
Joissain määrin ihmisiä kiehtoo sairas mieli, mutta sinun tarinasi ei kerro sairaasta pervosta vaan pikemminkin alaikäisiin sekaantuvasta hyväksikäyttäjästä, joka jonkin sairauden turvin saattoi vaatia seksiä ja löysi vielä sinun kaltaisesi nuoren tytön, joka sokeasti rakastuneena teki mitä käskettiin.
Mutta nuoruus ja hulluus kulkevat käsikädessä pitkään elämän kinttupolulla. (kokemuksella...)
Jos jaksat vaivautua kirjoittamaan kirjasi ajatellen takautuvasti kaikkea sitä mitä kohtasit silloin viimeisen vuoden sisällä niin onnea yritykseen ja ota jo valmiiksi psykiatrisi numero lähelle.
Kirjoittaminen voi näet auttaa, mutta se voi myös musertaa alleen.
Kunnioittaen
Shiyo Chiji
ja minustakaan miehessä ei ollut lainkaan sairasta pervoa... mutta jos mies on naimisissa ja tahtoo naruttaa pikkumuijaa.. tuo vaikuttaa täysin luonnolliselta keinolta.
eli on vain paska mies ja pettynyt pikkuakka.. tuosta saa ehkä tarinan jos vähän maalailee rajummin.. noin pettymyksenä ja sen väistämisenä... en usko että ainesta on.
tinkeri... mietippä ensin mitkä olivat miehen vaikuttimet?
seksi
mitkä sinun?
rakkauden jakaminen ja saaminen hänen esittäminsä keinoin...
sinä suostuit.. ehkä tietämättäsi tai näkemättäsi.. mutten minä tuota mitään pervoksi kyllä nimittäisi.. kyllä pervoilu on jotain ihan muuta... näin aikuihmisen mielikuvissa :)
noin tuo hymy taas nostattaa tunteita... pervoilu hmm ei se aina vaadi psykiatrista hoitoa...
mutta siis tuo mies oli vain normaali, paska...
Onko todella niin että tuo on mielestäsi normaalia miehen käytöstä? Täysin sydämetöntä ja hyväksikäyttävää. Olen ollut varmaan onnekas koska tuo ei ole minun mielipiteeni normaalista miehestä.
Normaali mies?!
Enhän minä sanonut, että mies on normaalin ihana, vaan normaali paska?!?!?
Mutta siis tuollaisia miehiä on maailma pullollaan.. ei heitä kaikkia voi sulkea laitoksiin koska naruttavat naisia...
tämä taas on vain ja ainoastaan minun mielipiteeni.. minun elämässäni on kai enemmän noita normaaleja paskoja ukkoja.. kuin normaaleja kultaisia ja ihania miehiä... josta luullakseni johtuu kyynisyyteni, joka estää minua koskaan uskomasta vastaavanlaista kusetusta (sallinette karkean ilmaisuni)
Yhdyn edellisen sanomaan. Toisilla on taipumus hakeutua hyväksikäyttäjien seuraan läpi elämänsä. Ja on miehiä, jotka käyttävät hyväkseen niitä naisia, joita voivat ja kunnioituksen saavat naiset, joita ei voi käyttää hyväkseen.
Näin elämä menee. Minulla on ollut hyviä miehiä, hyväksikäyttäjiinkin olen törmännyt. Mutta onnekseni olen päässyt heistä eroon nopeasti.
Tinkeri. Aihe on oikeasti mielenkiintoinen, koska se on herättänyt tälläkin palstalla näin paljon keskustelua. Eli kirjoita se kirja. Mutta mieti kirjoittaessasi myös omaa osuuttasi tapahtumiin. Silloin kirjasta ei tule vain katkeraa vuodatusta. Sillä viime kädessä sinulla on vastuu omasta elämästäsi ja käytöksestäsi.
"Mutta siis tuollaisia miehiä on maailma pullollaan.. ei heitä kaikkia voi sulkea laitoksiin koska naruttavat naisia..."
Exäni ei kyllä edes lievästikään sanottuna naruttanut vaan käytti hyväksi. Ja eri asiahan se olisi, jos olisin aikuinen nainen ja monta kertaa harrastanut seksiä, mutta kun olin 16, hyväuskonen ja neitsyt...
Jos kirjoitat
"mutta siis tuo mies oli vain normaali, paska..."
, miettisit pilkun paikkaa tai pitäisikö sitä olla ollenkaan?
Vai onko paska mielestäsi normaali? Niinkin varmaan on. Kadun että lähdin koko keskusteluun.
Eli edellinen oli kirjoitettu tunnekuohussa ja pilkkua nussien :O
Miksi?
mutta tulkinta on lukijalla. Se ei ole sen huonompi kuin oma tulkintani. Olen kauhean kyllästynyt nais-mies -keskusteluun, se ei mielestäni ole hedelmällistä. Ihmiset ovat ensisijassa mielestäni ihmisiä, eivät sukupuolia. Paskoja ja parempia löytyy meistä kaikista, ja jopa samasta persoonasta.
aihe on ok, yleisesti ottaen.. itse suunnittelen kirjaa holismista. Siitä kuinka suuri valta miehellä on naisen elämään.. ja kuinka "auttaessaan" voi tuhota lähimmän ihmisen.
Mutta minun kirjassani ei ole kyse lyhyestä suhteesta ja psykiatrin tuomasta avusta. Vaan siitä kuinka hitaasti toinen nujerretaan, kuinka "auttaja" kantaa sädekehää läpi koko taipaleen ja vasta kymmenen- viidentoistavuoden jälkeen "autettu" alkaa herätä horroksesta.. kun katuoja jo kutsuu.
kaikki mikä näytti kivalta. Perhe, koti, elämä, ystävät... kaikki voi olla harhaista illuusioita joka pysyy pystyssä vain siksi että ympäristö tukee tuon "auttajan" hyvyyttä. Uskoo hänen näkökulmansa oikeaksi..jne.
mutta siis loppuratkaisu ei ole hoito ja lääkitys vaan selviytyminen. Herääminen todellisuuteen ja kunnon kamppailu koko maailmaa vastaan jotta totuus tulee lopulta pintaan.
Tavallaan tuo tinkerin jutun mies.. on paha.. vain tuo nuori nainen uskoo hänestä hyvää.. mutta entä jos "paha" onkin herttainen hyvä isä, täydellinen aviomies, ei juo, ei käytä fyysistä väkivaltaa.. käyttää vain naisen sisään kurjan lapsuuden ja nuoruuden vuoksi rakentuneita virhearviointeja naista itseään vastaan.
sellaisen kirjan minä ajattelin seuraavaksi väkertää :) miten on olisiko tuollaiselle lukijoita?
tietysti paha lopussa saisi palkkansa... tai hänet jätettäisiin tuonne ulos kulkemaan. Jotenkin olen aina viehättynyt kirjoista joissa pahis on ihan tavallinen naapurin mies tai nainen :) Sellainen jonka jokainen tuntee lähipiirissään... siinä on tiettyä viehätystä, nukkua aina toinen silmä auki... kun ei tiedä kenen vieressä nukkuu...
Aloittamani keskustelun edessä palaa liekki ja keskustelun aiheena on, kannattaako mun, tinkerin, kirjottaa kirja ko. aiheesta.
Ei tarvitse hyväkskäyttää mun liekkejä vaan kirjota oma, uus aihe.
ps. En lukisi kirjaasi, vaikka maksettaisiin...
jessus mikä pentu olet! ja ideasi on aika pitkälti perseestä. kuvailemasi mies on aivan normaali itsekäs, mulkullaan ajatteleva jätkä, joka on ottanut kun yksinkertainen akka on antanut. ja se lukion kymppi äidinkielessä ei sinua kirjan kirjoittamisessa auta.
kysehän on vain siitä kumpi saa kirjastaan niin elävän, että kustantaja siitä kiinnostuu..
sitäpaitti.. enhän minä pervosta kirjoittaa aikonut.. kun aivan täydellisen ihanasta aviomiehestä :)
luet hiukan oman napasi kautta näitä... mutta opit kyllä ajallaan ottamaan asiat asioina..
:)
aikoinani nakoin jonkin verran aiheita vapaasti käytettäväksi, vain kosken itse kaikkea ehdi kirjoittaa..
eivät aiheet kirjoittamalla lopu.. edes hulluja miehiä sivuavat aiheet..
Ideasi on kerrassaan mielenkiintoinen.
Jos sen kirjoitat ilmoita minullekin niin käyn etsimässä sen luettavakseni.
Etenkin tuo ajatuksesi, että tavallinen naapuri voi olla se "paha". Sellainen on kiehtonut minua itseänikin ja joskus katselen ihmisiä jotka näen ympärilläni päivittäin ja mietin millaisia he oikeastaan ovat.
Ja päätöksesi siitä ettei loppuratkaisu ole hoidossa tai lääkityksessä on mielestäni oikea.
Elämässä selviytyminen on yhdenlainen itsepuollustuslaji. Jos sen osaa pystyy melkein mihin tahansa ja jos ei voi joutua pahoihin vaikeuksiin itsensä, muiden ja elämänsä kanssa.
Pidä tuo idea vireillä. Siitä tulee vielä jotakin.
Kunnioittaen
Shiyo Chiji
Sivuverso,
tekstiäsi on äärettömän hankala lukea, koska siinä on:
- liikaa piste-piste-piste -merkkejä
- piittaamattomuuksia kielen sovituista säännöistä
- liikaa kiroilua
- liikaa itsetehostusta
Sinulla on ajatuksia, mutta miksi tuo mielipuolinen itsetehostus? Tämä kirjoitus ei ole tutkimus, vaan vain oma, mutta arvokas mielipiteeni.
se on: itsepuolustustalaji
se ei ole: itsepuollustuslaji
Olet aivan oikeassa :) kiitos.
piste näemmä jumittuu sormieni alle. Pitää olla skarpinpana täst edes.
Itsetehostus johtunee äärettömästä itserakkaudestani.
Kiroilenko minä paljon? toisinaan en lainkaan. Olen kai kuin pahatapainen lapsi, kun ärräpäitä lähtee niitä tulee suuntäydeltä, toisinaan siistin suuni ja puhun nätisti.
Kielensäännöistä sanoisin että nämä mielipiteet ja nakkaukset ovat muotoilematta kehiin nakattuja. Yleensä jopa pyrin kirjoittamaan mielipiteeni puhekielisinä, vaikka se taatusti enemmän suomenkieltä opiskelleita ärsyttää, jostain syystä kuvittelen että ajatukseni tulevat näin puhtaampina esille, kuin jos pyrkisin täysin oikeelliseen kirjakieleen.
Tuota muuten kokeilin novellia kirjoittaessa. Kun kirjoitan ensin puhekieltä ja karsean sekavaa murretta ja hierrän vasta toisella kertaa tekstin äidinkielen sääntöjen mukaiseksi. Kieli säilyy elävänä. Jos pyrkisin heti virheettömään tuotokseen, kangistun sanoihin ja tekstistä tulee jäykkää.
Mutta siis näitä en muokkaile, en puhuessanikaan vaihda kirjakieleen vaikka vastassa olisi filosofian maisteri, :) mielestäni kun jokaisen oma kieli on kielellinen rikkaus.
Tietysti fiksuja tekstejä kirjoittaessani käytän sekä vihreitä että punaisia alleviivauksia, joilla pyrin pilkuttamaan tekstini kustannustoimittajaa miellyttävällä tavalla. Mutta jotta muistaisimme kuka ja mitä olen sanon jälleen että kärsin vuosia luki- ja kirjoitushäiriöstä josta syystä mm. yhdyssanat ovat edelleen musta pisteeni.
kun satun olemaan kulttuurista joissa kahta ällää ei ole peräkkäin eli virheitä sattuu tässä asiassa hyvin usein.
Ja enköhän minä mustalla vyöllä olevana tiedä tuon asian yhtä hyvin kuin sinäkin.
Joten älä ala korjailemaan sanaa, jonka sanoma on kaikille täysin selvä ilmankin. Se ei ole kovin kypsää eikä varsinkaan järkevää käytöstä.
Kaikella hyvällä
kunnioittavasti
Shiyo Chiji
Luin kirjoituksesi ja suuren osan saamistasi kommenteista. Jäin vain ihmettelemään sitä, että etkö itse nauti seksistä? Onko seksistä tullut joku asia mistä miestä voi aina syyttää? En todellakaan ymmärrä, että harrastit seksiä jos et sitä halunnut, tai miksi edes rakastit koko ihmistä jos et halunnut seksiä hänen kanssaan? Ymmärrän kyllä, että naiset eivät välttämättä ole samanlaisia seksuaalisen aktiivisuuden suhteen kuin miehet, mutta emme me miehet mitään ajatusten lukijoita ole kyllä ne pelisäännöt sinun ruumiisesi pitäisi tulla sinulta.
Tästä hyvästä psykiatrista kysyisin vielä sen verran, että määräsikö hän lääkitystä tähän masennuksen hoitoon? Aiotko todella popsia jotain pillereitä lopun ikääsi kun joku viisas on sanonut niin? Etkö ymmärrä että kokemasi suuret vääryydet ovat osa nuoruutta ja kokemattomuutta ja siitä johtuvaa ailahtelevuutta, jos nyt alat syömään lääkkeitä niin voit sanoa hyvästit itsekunnioituksellesi ja elämällesi normaalina ihnmisenä, koska vaikka näitä lääkkeitä kyllä tuputetaan kaikille niin ei niitä kuitenkaan avoimesti hyväksytä vaan sinut luokitellaan antenniosastolle ja kaikki mitä teet arvioidaan sen perusteella, niistä eroon pääseminen voi myös olla vaikeaa. Jos olisit kokenut jotain todella hirveää vääryyttä esim. raiskauksen tai jotain muuta vastaavaa niin tuskin tulisit tälle palstalle suunnittelemaan kirjoittamista aiheesta, eli oliko kokemuksesi loppujen lopuksi hyvä vai paha? Olitko sairaan perverssin seksilelu vai annoitko tehdä sen tietoisesti?
Tietenkin nautin seksistä ja nautin seksistä exäni kanssa, KOSKA luulin hänen rakastavan minua takaisin. Mun mielestä seksi koostuu kahdesta TOISIAAN rakastavasta ihmisestä ja rakkaudella annetusta nautinnosta. Exäni tiesi, että olen helposti pimautettava neitsytblondi. Onhan se neitsyyden vieminen tietenkin yks kokemus lisää tämän mulkun elämässä.
Kyllä, psykiatrini kysyi, haluanko alottaa syömään lääkkeitä, kertoi niitten hyvistä puolista ja huonoista puolista, tosin huonoja puolia ei ole. Nykyään masennuslääkkeet ovat niin pitkälle kehittyneitä, etteivät ne aiheuta riippuvuutta eikä niissä ole sivuvaikutuksia.
Mutta itseni tuntien, en tarvitse lääkkeitä vaan tunsin pääseväni asiasta pikkuhiljaa yli. Tiedän olevani vahva ja viisas ajattelija (blondiksi :)
Minun ja exäni erosta on nyt kohta jo vuosi aikaa ja nyt vasta olen ns. "terve". Kyllähän asia vielä suuresti painaa mieltä, mutta en ajattele sitä vaivaksi asti. En sääli itseäni, pidän itseäni onnekkaana.
Suomen lakikin on psykiatrilleni tuttu ja hän sanoi, että on mahdollista myös haastaa exäni oikeuteen. Mutta en jaksaisi alkaa käymään läpi tuntemattomien ihmisten kanssa kokemuksiani enkä myöskään tahdo vanhempieni tietävän kaikkea.
Sitten jos saan kirjani julkaistua, en estä toki vanhempiani/sukulaisiani lukemasta kirjaani. En minä häpeä, eihän se minun syytäni ollut, mitä se mulkku teki.
Olihan kokemuksistani tietty hyötyäkin, osaan varoa tästedes sen tyyppisiä miehiä ja pääsin hieman maistamaan "aikuisuuden paskamaisuuksia", tosin ehkä hiukan liian nuorena.
Nuoret kokemattomat tytöt eivät joskus vaan yksinkertaisesti ymmärrä kokeneitten miesten aikeita ja ajatusperiä. Siksi myös tahtoisin kirjoittaa kirjani ja saadaa nuoria tyttöjä lukemaan sen ja tajuamaan, että ei ne kaikki miehet niin sinisilmäisiä ole, sanoivat he mitä hyvänsä...
Sanoivat ihmiset sitten mitä hyvänsä kirjoitusaikeistani ja aiheestani, aion kirjoittaa sen loppuun mahdollisimman pian ja katsotaan sitten, mihin se loppujen lopuksi päätyy...
Jos 16-vuotiaan kimman ekoihin kokemuksiin kuuluu moinen edellä kuvailtu, mun mielestä ollaan tultu ihmiskunnan tien päähän. Ja jos jonkun mielestä tuo ei ole tarpeeksi "hirveä vääryys", mun mielestä olisi syytä mennä itseensä.
Ensinnäkin ihmiset on yksilöitä ja jokainen kokee asiat oman mielensä kautta, klisee?
Sama asia ei ole yhtä merkitsevä kaikille ihmisille. Herkkyyttä pitää varjella eikä tehdä meistä kaikista massayksilöitä, yksilöllisyyttä pitää kunnioittaa, eikä pyrkiä siihen että ollaan kaikki samaa sarjaa...
Mä istuksin tässä äimän ämmänä aamutakissa, poltan sikaria kissojeni vielä nukkuessa ja katselen tätä löyhäperäisen poikamiesfraseologian ulossuoltamaan trollia mieleni kiemuralla. Oikeastaan mua ei tässä lätinässä intressaa (ressaa) muu kuin tuo Viskisiepparin käsittämätön heitto naisen ja miehen seksuaalisten halujen esiintymisaktiivisuuden "erilaisuudesta."
Tsiisus!
Ainakin tässä taloudessa on näet niin, että minä vanhana femmenä, olen nähnyt niin paljon miehen kyvyttömyyttä, että allekirjoitan Siepparin väitteen oikolukematta.
Mielestäni onkin sekä älyllisesti että nautinnollisesti johdonmukaista, että asun nykyään naisen kanssa.
Sellaista aihetta ei ole olemassakaan, josta ei kannattaisi kirjoittaa. Kyse on vain siitä miten sen teet.
Kirjoitat siis kirjan ihmissuhteista, elämästä ja nuoruudesta, mutta se mitä paljastuu on yksinäisyyttä, syrjäytymistä, angstia ja kyynistä asennetta ihmisyyttä kohtaan.
Kyllä, jokainen nuoruuden elänyt ja kirjoitustaitoinen saisi kirjoitettavaa monta kirjallista.
Kyllä, sinun kannattaa kirjoittaa kirjasi loppuun.
Kyllä, joku kustantaja SAATTAA kustantaa kirjasi.
Ei, kukaan ei helvetissä halua MAKSAA siitä, että saa vilkaista toisen angstia. Maailma on julma.