Haluaisin kuulla onko kenelläkään sattunut yhteishuollossa samaa kuin minun lapsilla ja mielellään kuulisin muitakin kommentteja vastaavista asioista.
Erosimme reilu kolme vuotta sitten ja sovimme yhteishuollosta. Alaikäisiä lapsia tuolloin kuusi. Välit olivat todella hyvät vielä silloin. Tällä hetkellä tapaamis- ja luonapitokiista koskee kahta nuorinta lasta (7 ja 8v.). Taistelu jatkunut jo yli vuoden.
Ensi alkuun lapset menivät mielellään isän luo viikonlopuiksi ja lomiksi. Sitten alkoi isän uudet suhteet ja niitä oli monta peräkkäin noin kahden-kolmen kuukauden välein edellisestä suhteesta. Lapset eivät tienneet koskaan kuka olisi isän luona kun menivät sinne.
Lasten käyttäytyminen alkoi muuttua ja sain todella tehdä töitä, että he tuntisivat olonsa hyväksi. Nyt isällä on ollut vähän pidempi suhde ja alusta alkaen lasten on ollut vaikea hyväksyä sitä. Myös vanhemmat lapset, jotka ovat jo omissa elämissään eivät ymmärrä tätä tilannetta. Tämä uusi äitipuoli ei ole juuri koskaan silloin lasten isän luona kun lapset ovat minulla, mutta heti kun koittaa viikonloppu jolloin lasten on määrä olla isällä tulee hänkin sinne. Tämä tuntuu vain kiusanteolta. Isän aika menee seurustellessa ja lapset eivät saa isältä huomiota ja riittävästi aikaa. Eihän se aika riitä kun on muuta mielessä. Lupauksia annetaan joka kerta mutta yhtään niistä ei ole vielä toteutettu. Se on jäänyt minun tehtäväksi. Lahjonta on ollut yksi keino pitää lapset tyytyväisinä, mutta se on kostautunut nyt.
Viimeinen pisara lapsille oli tämän naisen yritys lyödä toista lasta toisen katsoessa vierestä. Isä ei uskonut lasten kertomaa ja kaikki on nyt käännetty minua vastaan. Olen muka omilla puheillani manipuloinut lapset heitä vastaan. Kukaan ei ole tähän päivään mennessä kunnolla kuunnellut lapsia vaikka he selvästi kärsivät henkisesti isän luona olemisesta. Isän tyyli jatkuu ja enää ei uskalla luottaa edes sosiaaliviranomaisiin. Nämä lasten ongelmat on laitettu minun syyksi vaikka en ole koskaan millään tavoin puhunut pahaa heidän isästään ja hänen elämästään.
Tällä hetkellä kun yritän saada asioita hoidettua lasten edun mukaisesti saan jopa sosiaalista kuulla olevani syyllinen. Asioista joista olen puhunut heidän kanssaan tehdään naurettavia. Tilanne on todella kireä ja lapset tässä kärsivät. Pitääkö oikeuden päättää lasten hyvinvoinnista vai miksi heidän ei anneta elää lapsuuttaan edes jotenkin turvallisesti? Isä on aina kiireinen ja ne muutamat päivät kuukaudesta olisivat heille tosi tärkeitä saada olla vain isän kanssa.
Tottakai haluaisin lasten viihtyvän isän luona, mutta voiko lapsia pakottaa elämään aikuisten elämää? Lasten puheet ovat jo sellaisia, että ovat kuunnelleet isän luona liikaa aikuisten puheita ja minun haukkumista. Sekin on jokapäiväistä siellä. Purkavat kaiken aina kun tulevat kotiin. Välillä itkevät ja nukkumaanlaitto on hankalaa. Luulevat, että minä hylkään heidät. Kaikki puheet lähtevät isän luota.
Tietysti nyt joku ajattelee, että sellaistahan se on uusioperheissä, mutta kuka vastaa lasten henkisestä hyvinvoinnista?
Toivottavasti en ole ainut joka näin on asiaan reagoinut. Kirjoittakaa mitä mieltä olette. Jospa saisin jotain uutta tietoa miten toimia lasten edun vuoksi.
Erosimme reilu kolme vuotta sitten ja sovimme yhteishuollosta. Alaikäisiä lapsia tuolloin kuusi. Välit olivat todella hyvät vielä silloin. Tällä hetkellä tapaamis- ja luonapitokiista koskee kahta nuorinta lasta (7 ja 8v.). Taistelu jatkunut jo yli vuoden.
Ensi alkuun lapset menivät mielellään isän luo viikonlopuiksi ja lomiksi. Sitten alkoi isän uudet suhteet ja niitä oli monta peräkkäin noin kahden-kolmen kuukauden välein edellisestä suhteesta. Lapset eivät tienneet koskaan kuka olisi isän luona kun menivät sinne.
Lasten käyttäytyminen alkoi muuttua ja sain todella tehdä töitä, että he tuntisivat olonsa hyväksi. Nyt isällä on ollut vähän pidempi suhde ja alusta alkaen lasten on ollut vaikea hyväksyä sitä. Myös vanhemmat lapset, jotka ovat jo omissa elämissään eivät ymmärrä tätä tilannetta. Tämä uusi äitipuoli ei ole juuri koskaan silloin lasten isän luona kun lapset ovat minulla, mutta heti kun koittaa viikonloppu jolloin lasten on määrä olla isällä tulee hänkin sinne. Tämä tuntuu vain kiusanteolta. Isän aika menee seurustellessa ja lapset eivät saa isältä huomiota ja riittävästi aikaa. Eihän se aika riitä kun on muuta mielessä. Lupauksia annetaan joka kerta mutta yhtään niistä ei ole vielä toteutettu. Se on jäänyt minun tehtäväksi. Lahjonta on ollut yksi keino pitää lapset tyytyväisinä, mutta se on kostautunut nyt.
Viimeinen pisara lapsille oli tämän naisen yritys lyödä toista lasta toisen katsoessa vierestä. Isä ei uskonut lasten kertomaa ja kaikki on nyt käännetty minua vastaan. Olen muka omilla puheillani manipuloinut lapset heitä vastaan. Kukaan ei ole tähän päivään mennessä kunnolla kuunnellut lapsia vaikka he selvästi kärsivät henkisesti isän luona olemisesta. Isän tyyli jatkuu ja enää ei uskalla luottaa edes sosiaaliviranomaisiin. Nämä lasten ongelmat on laitettu minun syyksi vaikka en ole koskaan millään tavoin puhunut pahaa heidän isästään ja hänen elämästään.
Tällä hetkellä kun yritän saada asioita hoidettua lasten edun mukaisesti saan jopa sosiaalista kuulla olevani syyllinen. Asioista joista olen puhunut heidän kanssaan tehdään naurettavia. Tilanne on todella kireä ja lapset tässä kärsivät. Pitääkö oikeuden päättää lasten hyvinvoinnista vai miksi heidän ei anneta elää lapsuuttaan edes jotenkin turvallisesti? Isä on aina kiireinen ja ne muutamat päivät kuukaudesta olisivat heille tosi tärkeitä saada olla vain isän kanssa.
Tottakai haluaisin lasten viihtyvän isän luona, mutta voiko lapsia pakottaa elämään aikuisten elämää? Lasten puheet ovat jo sellaisia, että ovat kuunnelleet isän luona liikaa aikuisten puheita ja minun haukkumista. Sekin on jokapäiväistä siellä. Purkavat kaiken aina kun tulevat kotiin. Välillä itkevät ja nukkumaanlaitto on hankalaa. Luulevat, että minä hylkään heidät. Kaikki puheet lähtevät isän luota.
Tietysti nyt joku ajattelee, että sellaistahan se on uusioperheissä, mutta kuka vastaa lasten henkisestä hyvinvoinnista?
Toivottavasti en ole ainut joka näin on asiaan reagoinut. Kirjoittakaa mitä mieltä olette. Jospa saisin jotain uutta tietoa miten toimia lasten edun vuoksi.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Meillä ei ole lasten annettu tutustua äiskän eikä iskän uusiin, ennen kuin ollaan tosissaan ja vakaalla pohjalla uuden kanssa ja sitten vasta totuttelu pikkuhiljaa ja tämä on ollut meidän molempien tahto. Itselläni ei kylläkään ole ollut kuin tämä yksi, joka nyt sitten on oma aviosiippani. Miehelläni oli muutama lyhyt suhde ja hän piti myös sopimuksesta kiinni eikä tutustuttanut aikaisempia naisystäviä, vaikka naiset sitä pyysivät. Nykyisen kanssa hän sitten kun oli asioista varma alkoi pikkuhiljaa tutustuttamaan lapsia ja uutta ystäväänsä. Mielestämme ei ole normaalia lapsen kehityksen kannalta oppia heti pienenä, että kaveria vaihdetaan kuin paitaa, eikä siinä opi kiintymään oikealla tavalla. He kun oppivat hyvin pian, että näinhän se menee ja jatkavat perinteitä ja ovat sitten aikuisina kykenemättömiä pitempiaikaiseen suhteeseen. (Tämä on meidän näkemys)
Sen olen huomannut, että kun lapset tulevat kotia isänsä luota ovat he känkkäränkkä päällä ja itkuisia, eikä se johdu siitä, että heillä olisi ollut jotenkin huonot olo isällänsä, vaan siitä, että heillä on ollut ikävä ja mielestäni se on tavallaan luottamuksen osoitus. Osoittaahan se, että äiti pysyy luona ja rakastaa, vaikka aina ei niin kiltisti jaksakkaan olla. Ja toiseksi: lapsethan helpommin juonittelee äidille kuin isälle oli sitten kyse ydinperheestä tai uusioperheestä.
Hah.
Minun mieheni exä kiikutti uuden sulhasensa asumaan hänen ja lasten kanssa jo ennen kuin ero oli virallistettu.
Samoin mieheni oli halukas esittelemään minut lapsilleen kohta pian suhteemme alettua.
Itse sen sijaan suostuin tapaamaan lapset ensimmäisen kerran vasta n. puoli vuotta seurusteltuamme ja silloinkin aluksi harvakseltaan.
Siis minä, vittumaisena äitipuolena, osasin olla järkevämpi kuin mieheni ja ex-rouvansa yhteensä ...
..teit ihan hyvän ja viisaan ratkaisun..
Muuten, en minä sillä, että ex:n "hellut" olisivat olleet huonoja äitipuolia. Kyse on vain siitä, että ei tahdo lapsen kärsivän kovin monista eroista, kun jokaiseen uuteen äiti/isäpuoleen tutustuu ja sitten kiintyy ja jos sattuu, ettei suhde kestäkkään kuin sen 3 kk ja lapsi kokee taas menettäneensä jonkun tärkeän aikuisen, johon on sattunut kiintymään. Eikä todellakaan anna kovin hyvää roolimallia lapsen tulevia suhteita kohtaa. Niinkuin sanoin, saattaa olla etteivät aikuisena ole kykeneviä solmimaan vakaita pitkäaikaisia suhteita, vaan lentelevät kukasta kukkaan.
Minusta meillä on ollut ihan hyvät ja toimivat keskinäiset sopimukset.
Joillakin pareilla taas on toisenlainen näkemys ja opetusmalli lapsiensa suhteen, kuten ehkä miehelläsi ja hänen exällään.
Joo.
Jännää tässä asiassa on se, että miehen ex-vaimolla on nyt meneillään kolmas suhde, joista ensimmäinen alkoi siis jo ennen eron virallistamista. Kaikki "suhteet" on myös esitelty lapsille välittömästi.
Minä puolestani olen mieheni ensimmäinen ja ainoa eron jälkeen. Eli mieheni ei ole tarvinnut esitellä lapsille "vaihtuvia äitipuolia".
Siksipä taidankin tulla lasten kanssa niin hyvin toimeen.
Aivan järkyttävää luettavaa! Kuka soisi omille lapsille tuollaiset olot? Onneks meillä on tehty selväksi alusta asti, kun mies lähti, että yksikään tuollainen lumpukka ei meidän lapsia saa nähdä! Olen todella ollut päätöksestäni ylpeä, olenhan suojellut lapsiani järkyttäviltä kokemuksilta.
Minkäänlaisia ongelmia ei ole ollut kun pitää päänsä ja käskee heidän pysyä poissa lasten elämästä.
Isä voi lapsiaan tavata lasten kotona ja muuallakin, ei niiden naikkosten tarvi jokapaikkaan ängetä, Isäähän lapset tapaavat, viis he hulluista!
Ei voi muuta kuin toivoa, että teillä asiat paranevat.
Onko sama ollut sinulla!? ettei lapsesi ole nähneet sinun äijjiä tai panokoneita miksi nyt haluat niitä sitten nimetä!
Vai onko lapsilla oikeus tavata äidin uusi muttei isän?!
Taidat olla hieman mustasukkainen lasten isälle...tai hänen uusilleen...
Saitpahan taas sanoa. Mutta tällaiset vastaukset eivät yhtään auta alkuperäistä kirjoittajaa, kunhan vaan puratte omaa katkeruuttanne. Hän pyysi NEUVOJA, ei ilkeitä kommentteja asioista, joista te arvostelijat ette mitään tiedä! Taas paistaa läpi ajatus, että yksinhuoltajaäidit ovat vain ja ainoastaan kiinnostuneita munasta ja sen saatavuudesta. Miksi me ryntäisimme heti hankkimaan uutta miestä, kun edellisestä on hädin tuskin päästy eroon?! Mutta se ei olekaan nyt keskustelun alla tässä.
Itse kirjoittajan tilanteessa menisin kuitenkin vielä sinne sossuun selittämään. Johan se on kumma, jos eivät usko, että isän epämääräiset suhteet eivät ole lapsille hyväksi. Vedä asia vaikka oikeuteen, ellei muu auta! Ei se tarkoita automaattisesti sitä, että isän oikeuksia aletaan taas polkea, mutta hänetkin on saatava kuriin ja noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä. Jos se ei hänelle sovi, niin yritä purkaa yhteishuoltajuus.
Nekin jotka suureen ääneen huutavat isien oikeuksien puolesta, eivät näy tajuavan sitä tosiseikkaa, että sanat on sanoja ja todellinen elämä aivan toista, valitettavasti.
Ei miehet ole läheskään noin sairasmielisiä kuin naiset! Kukaan uusi mies ei varmasti tunge lasten elämään luvatta ja väkisin! Ei ainakaan minun. Miehet ovat hyväkäytöksisiä, ei tuollaisia ihme apinoita kuin naiset, jotka sääliä tuntematta, hyökkäävät lasten isän elämään tarkoituksena vain etäännyttää lapset kokonaan pois!
Jos ei muuten, niin haukutaan lasten äiti, ja lapset ja koko suku, niin kyllä jossain vaiheessa se mies ymmärtää, että elämän pilaajat olikin oma vaimo ja lapset!
Parempi siis myöhemmin kuin milloinkaan!!
Ex-puolisona ei voi puuttua toisen elämään - isällä on täysi oikeus elää lastensa ja puolisonsa kanssa kuten haluaa.
Isällä on oikeus lapsiin ja päinvstoin, mutta lapsilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta niihin lumppuihin, eikä lumpuilla ole oikeutta toisten lapsiin.
Järkevä äiti pitää lapset erossa ihmisistä, jotka eihän kuulu millään muotoa lasten elämään!
Oiskos susta täysin oikein et sun ex miehen uus naikkonen vetäs turpiin sun lasta kun ei miellytä???
Siinä on isän ja miehen mitta, kumpa on tärkeempi omat lapset vai lumput! Siitä saa hyvän kuvan, millainen mies on. Meillä näin muilla toisin!
Lapsemme ovat hyvin menestyneitä, iloisia järkeviä ja loistavia pakkauksia kukin erikseen ja yhdessä, minä en suo heille, että heidän elämänsä yhden lumpun takia tuhoutuu.
Jos lapsemme tuo äitienpäivänä minulle kukkia, itse poimittuja, onnittelee ja halaa, en ole voinut epäonnistua, olen tehnyt juuri oikeat ratkaisut! Se onkin suurin kiitos, minkä lapset minulle aina järjestävät. Olen ylpeä heistä.
Miten kauan tämä pimiö on tällä pastalla oikein heilunut? Kirjoitusten määrästä päätellen ei juuri ehdi perhe-elämään keskittymään, ainoastaan lumpuista ja huorista raivoamiseen.
Jokaisella täällä on oikeus mielipiteisiinsä ja kannan ottoihin! Ja koska vastaat hänen viesteihinsä, sinulla on myös sanottavaa ja ajattelet hänen kirjoituksiaan. Muuten vastaamatta jättäminen, tarkoittaisi se ja sama, hälläväli!
Muuten ei ole ainoa joka niistä raivoaa, täällä on varmasti puolet ihmisistä puhuu epäasiallisesti!
"Lapsemme ovat hyvin menestyneitä, iloisia järkeviä ja loistavia pakkauksia kukin erikseen ja yhdessä, minä en suo heille, että heidän elämänsä yhden lumpun takia tuhoutuu."
Jos asiasi ovat noin loistavasti, niin miksi pelkäät, että "yksi lumppu" voisi pilata lastesi elämän???????
Voitko sinä yksin päättää keitä kuuluu lastesi elämään?????? Lastesi elämään kuuluu valtavasti ihmisiä tavalla tai toisella, suoraan tai välillisesti. Veikkaan, ettet varmastikaan pysty kontrolloimaan ja hyväksymään/hylkäämään heitä kaikkia!
Tääs tää sama helkutin ämmä, kertoo näitä sairaita mielipiteitään!
Poistu palstalta kiitos!
Järkyttävintä lapsillesi on se, että olet heidän äitinsä.
Älä itke myöhemmin kun lapsesi ovat samanlaisia sekopäitä kun sinä.
Taas tätä äitipuolet on perseestä juttua jatketaan!
En siis ymmärrä miksi asioita yleistetään aivan hirveästi. oma äitipuoleni ei todellakaan ole erkaannuttanut meitä isästämme eikä muutenkaan pilannut meidän välejä! Enemmän ehkä isäpuoli! Hän halusi että me vaihtaisimme sukunimen hänen omaan sukunimeen! En todellakaan ollut vaihtamassa en edes ymmärrä miten hän kehtasi niin edes kysyä! Toinen juttu on se kuinka hän manipuloi äidin mieltä. Äiti tekee kaiken mitä se äijjä haluaa. suoraansanoen elää tossun alla.
Niin että yhtäpahoja ne miehetkin voi olla!!!
En pelkääkään, koska tiedän että niin ei käy.
Lasteni elämään kuuluu paljon ihania aikuisia, ja tidän tasan tarkkaan ketä. He eivät itsekkään hyväky niitä naikkosia isin elämässä eikä toden totta halua tunteakaan. Ex mihenikin on hyväksynyt asian eikä ole koskaan esitellyt yhtäkään vaihtuvaa.
Miten sä voit päättää siitä kenen mielipiteet ovat sairaita ja kenen ns. asiallisia??
Kukaan ei välttämättä ajattele samoista asioista samallatavalla, eikä ne ole silti kumpaisenkaan ajatusmalli väärin!
Miksi aina on oltava samaa mieltä joka helkutin asiasta ja vain enemmistön mielipiteet on oikein? Eihän se niin ole. Jos et uskalla puolustaa omaa näkemystäsi, ole sitten hiljaa, mutta anna ihmisten keskustella haukkumatta silti heidän mielipiteitänsä vääriksi.
Jos minä en hyväksy niitä lumppuja lasteni elämään, en hyväksy vain siitä syystä että joku muu hyväksyy! Näitä täällä lukiessani niistä uusista naisista, olen niin vakuuttunut, että omieni lasten kodalla olen tehnyt oikean ratkaisun. Täällähän on suorastaan järkyttäviä kertomuksia siitä miten ne naiset kohtelee lapsia. Haluatkos sinä että sun lapsiasi joku kohtelee huonosti?
Luulenpa että lapsistani ei tule sekopäitä. Juurihan heitä siltä suojelen ja varoittelen. Pahoin pelkään, että sekopäiksi olisi tulleet, jos ratkaisuni olisi ollut toinen. Mutta luojan kiitos, että olen pitänyt pääni.
Olen heidän äitinsä, ja huolehdin siitä, että lapsillani on turvallinen ja hyvä lapsuus edelleenkin. Siitä myös isä on ollut samaa mieltä, eikä hänen kanssaan koskaan ole ollut moisesta asiasta ongelmaa.
puhua, mutta mieti mitä/miten puhut.
Annat lapsillesi täysin vääristyneen kuvan jo puhuessasi "lumpuista". Ex-miehelläsi on ilmeisesti tapana valita itselleen vääränlaisia naisia. Mitähän se kertoo sinusta?
Mitä jos itse tapaat elämäsi rakkauden? Vai menikö se jo sivu suun kun ex tapasi uuden "lumpun"?
Muista, että lapset on lainaa, ei niitä kukaan omista sen enempää kun puolisoakaan. Puolison kanssa on vaan kiva olla sen jälkeen kun lapset on lentäneet maailmalle.
Vai meinaatko sitoa ne kotiin loppuelämäksi?
Mitähän tapahtuu kun lapsi tuo kotiin "lumpun"?
En koskaan kaunistele asioita, silloin siitä saisi väärän kuvan! Puhun sanoilla joilla viesti ymmäretään, oikein! Inhoan nuoleskelemista, olla mukamas samaa mieltä vaikka oma ajatusmaailma olisi päinvastainen! En nuoleskele edes ystävieni ajatuksia, sanon aina mitä ajattelen, eivätkä he siitä suutu, ei edes loukkaannu, koska tietävät että se on minua!
Ei lapset ole lainaa, ne ovat aina minun lapsiani, vaikka täysttäisivät 60 vuotta! Enhän luovu heistä koskaan, vaikka muualle muuttaisivatkin. Laina tarkoittaa luopumista kun laina-aika on ohi. En ole lainannut heitä keneltäkään. Lapset eivät ole tavaraa. He ovat pysyvää.
En puutu lasteni elämään silloin kun ovat aikuisia, mutta toivon, että he aikoinaan ovat järkevämpiä kuin heidän isänsä, joka jätti omat juuri silloin kun he olisivat isää tarvinneet. Luulenpa, että isän tarviessa joskus vanhana lapsiaan, ei lapsilla ole aikaa...!
Asia on kyllä niin että lapsilla on oikeus isään mutta ei pakkoa elää isän valitsemaa uutta elämää. Tai sietää uutta kumppania.
Sattuipa kerran niin että lapsi tuli kotiin mustelmia käsissään. Asia tietysti selitettiin kaatumisena. Läpi se ei mennyt ja isän uusi ihana tyttöystävä joutui vastuuseen asiasta. Tämä tapaus osoittaa vain sen että jos lapsen lähi on äiti niin varmaan kantaa huolta joka sekunti kun lapset on isän luona. Silloin voi jopa olla sallittua vähän puuttua siihen elämään mitä isä elää. Oli sitten niin ihana mainen kun vaan voi olla niin se ei oikeuta tekemään tuollaista. Mutta kuka katsoisi hyvällä sellaista jos lapset tulee kotiin mustelmilla??
Pakko sellaiseen on puuttua. Ja vaikka toisen elämään ei voi vaikuttaa niin kyllä lapset on kuitenki kaikkein tärkeimpiä!
exäsi ei uskalla sinulle mitään sanoa kun ei tiedä mitä tapahtuu sen jälkeen!
Mielestäni jokaisella on oikeus uuteen suhteeseen ja jos suhde kestää niin kyllä miehellä on oikeus esitellä lapsensa uudelle naiselleen!
ylämmälle tekstille ei alku peräiselle!
Olen samaa mieltä ettei viikoittain vaihtuvia kumppaneita tarvitsisi lapsille esitellä. Sitä vaan ihmettelen, että vaikka suhde olisi tuore/vanha niin onko sitä heti pakko esitellä isän/äidin uutena tyttöystävänä... Voihan sitä "sattumalta" törmätä jossain puistossa tai vastaavassa niin, että lapset tapaavat vain isän/äidin mukavan ystävän. Siitä sitten pikkuhiljaa eteenpäin... En myöskään ymmärrä miksei lapset saa tavata isän/äidin uutta kumppania? Perusteluina on ainakin jossain ollut ettei lapset tarvitse uusia ihmisiä elämäänsä... Jos asia on näin, niin miten sitten tehdään, kun päiväkotiin tulee uusi hoitaja? Saako lapset olla hänen kanssaan tekemisissä? Mitäs jos lapsen lähipiirissä joku alkaa seurustelemaan esim. setä tai täti? Saako tätä kumppania esitellä lapsille? Vai onko isän/äidin uuden kumppanin ainoa vika se, että hän "viettää yönsä" isän/äidin kanssa? Ihan vaan ajatuksena vielä heitän, että miltä mahtaa lapsesta tuntua, kun ei ole koskaan etäisän/äidin omaa asuntoa nähnyt tai pahimmassa tapauksessa puolisiskojaan ja -veljiään? Eikö se etäisän/äidin elämän arkikin kuuluisi lapselle, eikä vain tapaamiset puistoissa tai lähivanhemman kotona?
Jotain tolkkua noissa mielipiteissä on, mut mitä sitten jos jomman kumman uus vaikka 'vahingossa' lyö lasta ku hermostuu. Niinhän siinä ekassa oli melkein tapahtunu. Isä/äiti ei usko lapsen puhetta. Pitäiskö lapset pakottaa mukaan sellaseen elämään jossa jomman kumman uus kurittaa ja komentalee pieniä lapsia? Koettu tuoki tilanne ja ei siinä tarvis kauan miettiä ku antais kenkää. Miks isän uus saa tehdä vaikka mitä? Ai siks ku se on nainen mut äidin uus mies ei saa tehdä yhtään mitään. Pelkkä väärä katse jo tuomitaan. Miehet on todella sellasia et ku se uus löytyy niin siitä pidetään kiinni kynsin hampain ja haetaan 'sitä p..:a' vain säälistä ku muuta ei ole tarjolla.
Asiasta toiseen. Sattuuko kellään olemaan kokemusta lähestymiskiellon hankkimisesta toisen vanhemman uudelle kumppanille ja millä perusteilla? Lapsethan sitä hakevat jos tuntevat olevansa 'vaarassa' sen uusen isä/äitipuolen kanssa.
Siinäpä lisää aihetta ku näyttää toi keskustelu käyvän niin kuumana...
Riippuu vähän et mitä tarkoitat kurittamisella? Fyysinen kuritushan ei ole sallittua, mutta kyllähän lasten elämässä on monia ihmisiä, jotka heitä komentavat ja opettavat oikean ja väärän eroja esim. hoitotädit, opettajat jne. Miksei siis myös isän/äidin uusi kumppani? Mutta jos tilanne on tosiaan sellainen, että lapset pelkäävät isän/äidin luo menoa, koska uusi kumppani kohtelee lapsia huonosti niin mitä silloin voi oikeasti tehdä? Sehän on ihan ymmärrettävää ettei etävanhempi usko lähivanhemman sanaa, kun tämä kertoo mitä lapset ovat sanoneet, koska silloinhan arvostelu kohdistuu epäsuorasti myös etään itseensä ja hänen kumppanin valintaansa. Kukapa nyt haluaisin myöntää tehneensä virheen... Ehkäpä asia pitäisi ottaa esille jotenkin "mutkan kautta" tyyliin, että "lapset puhuu nyt tällaisia asioita, mutta en oikein usko, että asia pitää paikkansa ja että on varmaan vaan väärinkäsitystä, mutta voisitko vähän seurata tilannetta niin voisi sitten lapsille selittää asioitten oikea laadun". Antaa toiselle vanhemmalle mahdollisuus nähdä asiat ja korjata tilanne. Ryhtyä sitten muihin toimiin, jos ei mitään muutosta tapahdu. Muilla toimilla tarkoitan sosiaaliviranomaisia ja valvottuja tapaamisia jne.
Isäni ja äitini erosivat viime keväänä, sulassa sovussa, me lapset olemme jo kaikki melkein täysi-iässä, minua lukuunottamatta.
Isäni on seurustellut nyt pari kertaa, ensimmäisen kanssa pari kuukautta, muttei antanut minun nähdä tätä naista, koska ei voinut olla varma, oliko juuri tämä nainen se oikea hänelle ja siksi hän halusi odottaa suhteen vakiintumista.
Nyt hänellä on aivan mahtava naisystävä, joka ei tungeksi äitimme paikalle vaan antaa neuvoja aikuisena naisena eikä puutu perheemme asioihin.
Sulle neuvoisin, että pyytäisit isän käymään teillä ilman tyttöystäviä. Ei ole lapsille todellakaan hyväksi nähdä kumppanin vaihtuvan jatkuvasti. Oman lapseni isä on tehnyt kahden muun naisen kanssa lapsia (moralisoinnit pois, kiitos) ja nyt yksi nuorimmista ei tiedä, ketä sanoa iskäksi, kun yksi äiti seurustelee uuden miehen kanssa ja oma isä käy niin harvoin katsomassa. . .
Ennen kaikkea teet selväksi, ettei tällainen peli vetele alkuunkaan!
Meillä on niin, että lapsen isä "seurustelee" n. kolme viikkoa kerrallaan eri ihmisten kanssa, okei, no aika kärjistetysti. Kaikki pitää tietysti esitellä lapselle.
Itselläni oli yksi suhteenpätkä, ja nyt kun se päättyi, en aio enää yrittää. Siksi koska minulla ei ole ketään kelle lapsen siksi aikaa laittaisin hoitoon jos haluaisin johonkin tutustua, eli jos yrittäisin seurustella/edes tutustua niin joutuisin pakosti esittelemään samantien lapselle = ei hyvä.
Katsotaan uudelleen sitten 15 vuoden päästä.