Onko kukaan teistä tehnyt unelmista ja haaveista totta? Jos on, loppuiko sen jälkeen haaveilu ja unelmointi?
Itse olen unelmoinut ja haaveillut aika paljon. Ja moni niistä on toteutunutkin, haaveilu ja unelmointi loppui, ja huomasi että kaikki on juuri nyt niin hyvin kuin voi olla, mutta... Mutta mikään niistä ei kestä. Olen vaan kerta toisensa jälkeen joutunut toteamaan sen, että oikein kukaan ei halua elää unelmaansa, vaan mieluummin unelmoi kuin elää sitä unelmaansa.
Miten sen jälkeen on käynyt? No silleen, etten ole hetkeen haaveillut ja unelmoinut yhtään mistään. En vaan ole jaksanut. Ei ole ollut kiire tulla uudestaan kusetetuksi unelmieni ja haaveiden kautta. Jossain vaiheessa ajan kuluessa ei luonteeni ole antanut periksi ja olen taas alkanut haaveilla ja unelmoida. Ja tullut taas uudestaan kusetetuksi niiden puolelta. Olen uskonut muihin samalla tavalla kuin itseeni ja aina pettynyt. Ehkä siihen kaikkeen on jokin tarkoituskin. Ehkä tarkoitus on se, että jatkaisin haaveilijana ja unelmoijana ilman, että ne ikinä lopullisesti toteutuu. Ehkä sillä on se tarkoitus, että haaveilevana ja unelmoivana kykenen joskus luomaan jotain, mitä muuten en tekisi. Kun elää unelmaansa ja haaveitaan, ei ole mitään syytä luoda mitään. Silloin elää siinä, mitä muuten on luomassa. Ehkä ihmistä ei ole tarkoitettu elämään haaveessa ja unelmassa. Ihmisten maailma pysähtyisi muuten...
Tähän loppuun vielä sen verran, että hienoimmat toteutuneet haaveeni ja unelmani on olleet niitä, joita en edes tiennyt unelmoivani ja haaveilevani.
Kuis teillä?
Haaveista ja unelmista totta.
90
940
Vastaukset
- Anonyymi
En juuri mistään suuremmista ole tehnyt vielä totta.
Jotain pienempiä toteutan, mutta tunnen kuin suorittaisin tehtäviä. Joskus ajoittain olen tyytyväinen lopputulokseen. En aina.- Anonyymi
😋😍😋😍😋😍😋😍😋
😋 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#18125111p
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Omat unelmat ovat olleet päämääriä. Kun ne on saavutettu, uusi päämäärä/ unelma nousee esiin. Joskus nämä päämäärät muuttavat suuntaa. Mieli muuttuu, eikä saavuttamattomia unelmia jäädä suremaan. Otetaan käyttöön suunitelma B ja C, jne X, Y, Z.
Unelmani/ päämääräni ovat aina realistisia. En haaskaa aikaani utopistisiin haaveisiin.
Haaveilu/ unelmointi/ päämäärään pyrkiminen, ei lopu koskaan. Ihminen on vahvasti elämässä kiinni, kun hänellä on päämäärä, josta voi unelmoida. 😊- Anonyymi
Ensi vuonna olen elänyt unelmaani jo 25 vuotta.
- Anonyymi
F. U.
- Anonyymi
Joitakin olen toteuttanut, edes osittain ja luopunutkin muutamista jotka ei lopultakaan olleet sitä; mistä unelmoin. Uusia unelmia vanhojen tilalle, niin ei tule puutetta unelmista joita voi toteuttaa.
Lisäksi unelmat saattavat muuttua myös vastuunkannoksi, niistä jo saavutetuista unelmista! Alle kakskymppisenä haaveilin omasta perheestä; aviomiehestä ja lapsista. Iän myötä myös haaveita romuttautui, siis lähinnä minun haaveitani. Kumppanit olisivat jatkaneet suhteita, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Miestä jota mun vanhempani eivät koskaan hyväksyneet, lähinnä ikäeromme peruusteella.
Osan unelmistani olen haudannut lopullisesti, joitakin olen saavuttanut, joista en sovinnolla luovu. Mulle tärkein unelmani oli tyttäreni Mimmi... ja hänelle koti, jonka olen peltomaalle saanut perustettua, vaivalla. Talo on pysrtytetty elementeistä ammattilaisten avustuksella. Talon rakentanut pohjanmaanlainen yritys. kuljetutti niin elementit kuin asian osaavat rakentajatkin paikalle nosturiautoineen.
Iso ja raskas projekti, johon mä osallistuin ainoastaan ruokahuollolla ja laskujen maksajana. Osaksi lainarahalla pankista, osaksi äidiltäni.
Toisesta suuresta projektistani mä luovuin, myyden sen pois kun sopivan tarjouksen sain. Oikeesti pienyritykset ovat hieman pulassa, suurten kansainvälisten yhtiöiden kanssa. Tällä hetkellä olen jälleen työtön ja katselen ympärilleni; mitä jatkossa teen. Mulla ei niin suurta hätää ole rahoituksen suhteen, viime satokaudesta mulla on puutarhani tuotteita suunnilleen kevääseen asti, paitsi perunoita.
Viljelin ainoastaan kesäperunat itse, juureksia, sipuleita ja yrttejä mulla on vaikka muillekin jakaa... ja varmaan tulee myös jaettua, Marjoja ja hedelmiäkin jonkin verran, omiksi tarpeikseni olen jo saanut puutarhastani. Tämä omakotitalo puutarhatontilla, jossa saan viljeltyä itse suuren osan syötävästämme: Oli yksi suurista unelmistani ja näyttää toteutuvan päivä päivältä paremmin.
Päivänjatkoja kaikille!
trollikka- Anonyymi
Minulla on nyt ollut jonkun aikaa päällä projekti, mitä en ikinä edes suunnitellut aloittavani. Olen kyllä kuullut siitä noin 30 vuotta ja risat, että minun pitäisi. Että moni siitä unelmoiva ja sitä tavoitteleva olisi valmis melkein murhaamaan minun lahjoistani. Minua ei vaan ole ikinä kiinnostanut tehdä sitä, en edes unelmoinut siitä. Nyt vaan jostain puskasta alkoi vahingossa tippumaan kaikenlaista ja aloin ajattelemaan, että miksi ei? Teen tämän valmiiksi ja sen jälkeen unohdan sen. Tai jos en unohda, en ainakaan ikinä tule toistamaan sitä missään. Tämä kokonaisuus on syntynyt hetkissä ilman suurempi suunnitteluja ja ajatteluja. Sellaiseksi se saa jäädäkin. Seuraava on sitten jotain muuta. En tiedä ollenkaan mitä siitä tulee, mutta tiedän sen että jotain siitä tulee. Ja juuri nyt elän eräänlaista unelmaani, mitä en ikinä edes unelmoinut ja haaveillut. Siihen asti kun ne ei ole vielä toteutuneita, ei ole oikein muilla minun elämääni tilaa. Ei ainuttakaan häiriötekijää nyt kun latu on auki...
Noista pien yrittäjistä just. mulla tietenkin oma firma unelma. Ja vapaa kilpailu on ok, mutta sen pitää olla reilua. Ja nyt se on kaikkee muuta kuin reilua. Pien yrittäjän pitää noudattaa ympäristömääräyksiä ja verojuttuja niin pilkun tarkasti. kun suuryritys voi vaan härskisti jopa hiilivoimalla ja jättää kaikki eläkkeet sairausvakuutukset maksamatta.
Suurin toteuttamaton unelma tällä haavaa on etelään muutto. Ihanaa kun jäisivät Suomen talvikelit taakse!
- Anonyymi
Loppuisiko sen jälkeen unelmat ja haaveet?
Anonyymi kirjoitti:
Loppuisiko sen jälkeen unelmat ja haaveet?
Ei, seuraava haave olisi tehdä jotain tälle sinkkuelämälle. Ja muutenkin sosiaaliselle elämälle, ja ylipäänsä verkostoitua riittävän hyvin. Uudessa asuinpaikassa olisi tärkeää heti luoda riittävästi ihmissuhteita (ylipäänsä, ei välttämättä seurustelua) ympärilleen, että integroituisi maahan riittävän hyvin.
Ja yksi iso haave on oma hotelli, mutta en usko sen olevan kovin realistinen. Aika näyttää.- Anonyymi
Kirjautumatonpalstalutka kirjoitti:
Ei, seuraava haave olisi tehdä jotain tälle sinkkuelämälle. Ja muutenkin sosiaaliselle elämälle, ja ylipäänsä verkostoitua riittävän hyvin. Uudessa asuinpaikassa olisi tärkeää heti luoda riittävästi ihmissuhteita (ylipäänsä, ei välttämättä seurustelua) ympärilleen, että integroituisi maahan riittävän hyvin.
Ja yksi iso haave on oma hotelli, mutta en usko sen olevan kovin realistinen. Aika näyttää.Nämä kaikki mitä haaveilet on lopulta hyvin realistisia. Ne toteutuvat sillä tavalla, että lakkaa haaveilemasta ja alkaa tekemään jotain niiden eteen. Aika tavalliset ihmiset on vastaavanlaiset haaveet toteuttaneet. Ei ne mitään yli-ihmisiä ole. Ainoa ero heissä ja sinussa on se, että ne ovat tosiaan haaveilun sijaan tehneet asioita. Eikä mikään ole heille tullut ilmaiseksi. Paitsi niille perijöille kultalusikka suussa syntyneille.
Minä olen aina haaveillut mahdottomista asioista. Sen takia kai ne haavet ja unelmat ei ikinä lopu. Ja sen takia minäkin pysyn minuna. En suostu alistumaan, vaikka ikuisesti yksin jäisin tai jotain... :) Kirjautumatonpalstalutka kirjoitti:
Ei, seuraava haave olisi tehdä jotain tälle sinkkuelämälle. Ja muutenkin sosiaaliselle elämälle, ja ylipäänsä verkostoitua riittävän hyvin. Uudessa asuinpaikassa olisi tärkeää heti luoda riittävästi ihmissuhteita (ylipäänsä, ei välttämättä seurustelua) ympärilleen, että integroituisi maahan riittävän hyvin.
Ja yksi iso haave on oma hotelli, mutta en usko sen olevan kovin realistinen. Aika näyttää.Toi ois hienoo hotelli. minne päin espanjaa sä sen perustat. saako varata huonetta. hienoo että ihmisillä on ideoita. Kovasti ne toitottaa että matkailkaa kotimaassa, mutta ei millään pahalla, mä oon jo kiertäny suomen kaupungit ja nähny tän kaiken. ja näin on monella muullakin. Ikää tulee ihmisille ja tekee mieli lämpimään. Ja ei toi mikään mahdoton ajatus, hotelli etelästä. ainakin espanjassa näyttäis tyhjiä taloja löytyvän. että luulis kohtuu hintaan saavan. Tosin ne eri oo mistään turistirysästä, mutta tossakin voi tulla muutos ja ihmiset kaipaavat rauhallisimmelle paikoille.
JeroP kirjoitti:
Toi ois hienoo hotelli. minne päin espanjaa sä sen perustat. saako varata huonetta. hienoo että ihmisillä on ideoita. Kovasti ne toitottaa että matkailkaa kotimaassa, mutta ei millään pahalla, mä oon jo kiertäny suomen kaupungit ja nähny tän kaiken. ja näin on monella muullakin. Ikää tulee ihmisille ja tekee mieli lämpimään. Ja ei toi mikään mahdoton ajatus, hotelli etelästä. ainakin espanjassa näyttäis tyhjiä taloja löytyvän. että luulis kohtuu hintaan saavan. Tosin ne eri oo mistään turistirysästä, mutta tossakin voi tulla muutos ja ihmiset kaipaavat rauhallisimmelle paikoille.
Jos joskus pääsen perustamaan, tulisi se jonnekin päin Valencian aluetta (sisältää mm. Alicanten). Sen verran olen etukäteen "ideoinut", että hotellin yhteydessä olisi myös kirjastohuone, missä voisi lukea kirjoja joko siellä kirjastossa tai lainata hotellivierailun ajaksi omaan huoneeseen luettavaksi, ja kirjaston työntekijä kirjaisi ylös mikä kirja on minnekin huoneeseen lainattu ja se tulee palauttaa viimeistään hotellista uloskirjauduttaessa (ettei tapahtuisi näpistyksiä).
Tämän hetken hinnat Espanjassa ovat sellaiset, että sisämaasta jonkin matkan päässä esim. Costa Blancalta (Valencian rannikkoalue) voi saada ihan sopivankokoisen pienen omakotitalon huomattavasti kohtuullisempaan hintaan kuin Suomesta. Sitten jos menee sille varsinaiselle rannikkoalueelle, niin ei samalla hinnalla saakaan enää muuta kuin pienen tai keskikokoisen kerrostalo-/rivariasunnon. Asumiskustannukset kuten yhtiövastike ovat lähes aina huomattavasti Suomen vastaavia hintoja pienemmät.
Hotellien hinnoista en niinkään tiedä, järkevin muoto sellaiselle taitaisi kuitenkin olla pienehkö Bed&Breakfast-hotelli. Se olisi tunnelmaltaan kodikkaampi kuin rannikoiden luksushehtaarihotellit ja helpompi ylläpitää.Kirjautumatonpalstalutka kirjoitti:
Ei, seuraava haave olisi tehdä jotain tälle sinkkuelämälle. Ja muutenkin sosiaaliselle elämälle, ja ylipäänsä verkostoitua riittävän hyvin. Uudessa asuinpaikassa olisi tärkeää heti luoda riittävästi ihmissuhteita (ylipäänsä, ei välttämättä seurustelua) ympärilleen, että integroituisi maahan riittävän hyvin.
Ja yksi iso haave on oma hotelli, mutta en usko sen olevan kovin realistinen. Aika näyttää.Mä luulen, että sun kannattais vain alkaa tekemään asioita sun ikioman elämän eteen. Eli sen etelään muuton ja mahdollisen majoituslaitoksen suuntaan. Jos sinkkuelämälle on jotain tapahtumassa, niin se todellakin tapahtuu juuri silloin, kun olet omimmillasi, toteutat itseäsi, teet sitä mistä todella nautit. Silloin kohtaat sellaisia ihmisiä, jotka kohtaavat sinut aidoimmillasi. Ja joku niistä kohdatuista voi olla se tuleva kumppanikin...
- Anonyymi
oletko tyhmä kuin espanajain4en mies?
- Anonyymi
Voipi olla. Mutta minulla on minun tyhmyyteni. Ei muiden. :)
- Anonyymi
Kuis :)
- Anonyymi
"Onko kukaan teistä tehnyt unelmista ja haaveista totta?"
Kyllä, se on minulle normaali tapa elää. Kaikki muu olisi ajanhukkaa.
"Jos on, loppuiko sen jälkeen haaveilu ja unelmointi?"
Ei tietenkään. Sen jälkeen tulee aina uusia haaveita, joita voi toteuttaa.
🦄- Anonyymi
Eli mikään ei riitä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli mikään ei riitä?
Kyllä sitten riittää, kun viimeiset henkäykset ovat käsillä. Mutta ei ennen sitä! Ja miksi pitäisikään riittää? Niin kauan kuin ihminen tahtoo jotain, hän haluaa elää. ☺️
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä sitten riittää, kun viimeiset henkäykset ovat käsillä. Mutta ei ennen sitä! Ja miksi pitäisikään riittää? Niin kauan kuin ihminen tahtoo jotain, hän haluaa elää. ☺️
🦄"Rikas on ken hyvin tyytyy"
Onnea valitsemallesi tielle! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Rikas on ken hyvin tyytyy"
Onnea valitsemallesi tielle!Kiitos. Hyvähän tässä on ollut kulkea.
Ja olen kyllä myös tyytyväinen samalla. Monethan ajattelevat, ettei ole mahdollista olla yhtä aikaa tyytyväinen ja haaveilla uusista asioista. En ymmärrä sellaista erottelua. Se on paitsi keinotekoista myös haitallista.
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos. Hyvähän tässä on ollut kulkea.
Ja olen kyllä myös tyytyväinen samalla. Monethan ajattelevat, ettei ole mahdollista olla yhtä aikaa tyytyväinen ja haaveilla uusista asioista. En ymmärrä sellaista erottelua. Se on paitsi keinotekoista myös haitallista.
🦄Mitä on tyytyväisyys?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä on tyytyväisyys?
Se on sitä että voi katsoa omaan mieleensä ja ympärilleen ja olla iloinen.
Ja samalla voi tuntea innostusta tulevaa kohtaan.
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on sitä että voi katsoa omaan mieleensä ja ympärilleen ja olla iloinen.
Ja samalla voi tuntea innostusta tulevaa kohtaan.
🦄Onko se sitä kun hyvän aterian syöneenä ja ylläiseksi tulleena mietit jo seuraavaa? Tai mietit seuraavaa jopa ennen kylläiseksi tuloa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko se sitä kun hyvän aterian syöneenä ja ylläiseksi tulleena mietit jo seuraavaa? Tai mietit seuraavaa jopa ennen kylläiseksi tuloa?
Ruoka ei ole hyvä esimerkki. En pysty ajattelemaan uutta ateriaa, kun vatsa on täynnä. Mutta logiikka menee muuten muilta osin juuri noin.
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ruoka ei ole hyvä esimerkki. En pysty ajattelemaan uutta ateriaa, kun vatsa on täynnä. Mutta logiikka menee muuten muilta osin juuri noin.
🦄Ruoka on erittäin hyvä esimerkki. Me kaikki tarvitaan ruokaa. Mutta kaikki ei ajattele ruokaa samalla tavalla ja yhtä paljon. Eniten ruokaa ajattelee nälkäiset, jatkuvasti nälkäiset. Sama pätee kaikkeen muuhunkin elämässä. Ajatellaan eniten sitä, mistä ajatellaan eniten olevan puutetta. Mistä ollaan kylläisiä, sitä ei pahemmin ajatella. Ollaan tyytyväisiä ja mahdollisesti kiitollisiakin kylläisyydestämme. :)
"All I ever wanted
All I ever needed
Is here, in my arms
Words are very
Unnecessary
They can only do harm..." :)
https://www.youtube.com/watch?v=aGSKrC7dGcY - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ruoka on erittäin hyvä esimerkki. Me kaikki tarvitaan ruokaa. Mutta kaikki ei ajattele ruokaa samalla tavalla ja yhtä paljon. Eniten ruokaa ajattelee nälkäiset, jatkuvasti nälkäiset. Sama pätee kaikkeen muuhunkin elämässä. Ajatellaan eniten sitä, mistä ajatellaan eniten olevan puutetta. Mistä ollaan kylläisiä, sitä ei pahemmin ajatella. Ollaan tyytyväisiä ja mahdollisesti kiitollisiakin kylläisyydestämme. :)
"All I ever wanted
All I ever needed
Is here, in my arms
Words are very
Unnecessary
They can only do harm..." :)
https://www.youtube.com/watch?v=aGSKrC7dGcYRuoka ei ole hyvä esimerkki kahdesta syystä:
1. Se sijoittuu niin selkeän yksiselitteisesti tämänhetkiselle akselille "kylläinen - ei kylläinen", toisin kuin haaveet, jotka voivat toteutua sekä määrällisesti, laadullisesti että ajallisesti eri tavoin.
2. En ihan oikeasti kaipaa lisäannoksia mistään fyysisestä silloin, kun tarvetta ei ole.
🦄
- Anonyymi
Haaveilen parisuhteesta ikäiseni vanhemman miehen kanssa ja uskon että niin tapahtuu vielä joku päivä!
- Anonyymi
Ikäisesi vanhempi mies? Miten tämä pitäisi nyt ymmärtää? :D
Anonyymi kirjoitti:
Ikäisesi vanhempi mies? Miten tämä pitäisi nyt ymmärtää? :D
Mä ymmärsin sen niin, että suunnilleen kirjoittajan ikäinen mutta hieman tätä vanhempi.
- Anonyymi
Kirjautumatonpalstalutka kirjoitti:
Mä ymmärsin sen niin, että suunnilleen kirjoittajan ikäinen mutta hieman tätä vanhempi.
Minä olisin kirjoittanut sen niin. Ei olisi jäänyt mitään epäselväksi. Yleensä vanhemmalla tarkoitetaan vanhempaa, ei ikäistään. :)
- Anonyymi
Kirjautumatonpalstalutka kirjoitti:
Mä ymmärsin sen niin, että suunnilleen kirjoittajan ikäinen mutta hieman tätä vanhempi.
Noin se suunnilleen on, saa olla muutaman vuoden nuorempikin kuin minä. Vanhempi ikäluokka tarkoittaa sitä, että elämää on vuosissa enemmän takana kuin edessä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ikäisesi vanhempi mies? Miten tämä pitäisi nyt ymmärtää? :D
Tuo tarkoittaa että kirjoittaja kokee olevansa " vanhempi nainen" eli iäkäs js kiinnostunut miehestä joka on myös " vanhempi mies" eli myös vanha. Ei siis naista vanhempi, vaan keskimääräistä vanhempi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo tarkoittaa että kirjoittaja kokee olevansa " vanhempi nainen" eli iäkäs js kiinnostunut miehestä joka on myös " vanhempi mies" eli myös vanha. Ei siis naista vanhempi, vaan keskimääräistä vanhempi.
Minä olisin kirjoittanut ikäni ja että haaveilen ikäisestäni naisesta. En ikäisestäni tai ikäistäni vanhemmasta naisesta. Asia olisi ollut heti harvinaisen selvä.
Mutta kukin tyylillään. Minua vaan huvitti se ilmaisumuoto. "Ikäisestäni vanhemmasta miehestä". Jättää hyvin paljon tulkinnanvaraa monesta asiasta... :D
- Anonyymi
hyvä joz on kengät ei ole tyhmä kuin joku espanlainen Carlos heh kun talvi tulee
- Anonyymi
Unelmoin treffeistä ihanan naisen kanssa. Voi kuulostaa kakalta unelmalta, mutta hän on sen arvoinen.
- Anonyymi
Kysymällä sekin selviäisi, että kuin realistinen se unelmasi on. :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kysymällä sekin selviäisi, että kuin realistinen se unelmasi on. :)
Pitää kyllä nostaa omaa tasoa aika paljon, ennen kuin olisi pientäkään toivoa.
- Anonyymi
En juurikaan haaveile, olen realisti.
-harmiseikirj-- Anonyymi
En kiellä realiteetteja. Mutta ajattelen kuitenkin niin, että jos minä, miksei joku muukin? En usko olevani niin ainutlaatuinen tällä maapallolla.
- Anonyymi
Minäkin olen realisti, ei se estä haaveilemasta..
- Sheena
- Anonyymi
Unelmat ovat sitä varten, että ne toteutuvat. Kun unelmat toteutuvat, tulee tietysti aina uusia unelmia.
Elämä ei kuitenkaan mene niin, että eläisi vain kokoajan unelmaansa ja se unelma olisi jatkuvaa ihanuuden kokemusta 24/7 vuositolkulla. Unelmat ovat minulle vähän kuin tavoitteita, ja niiden saavuttaminen vaatii paljon kaikkea muuta kuin itse unelmointia.
- Sheena- Anonyymi
Unelma=uni ja elämä tai jotain...
Meneeköhän teillä nyt tosiaan unelmat ja päämäärät sekaisin? Minusta unelmien ei ole tarkoitus olla päämääriä, eikä päämäärien unelmia.
Unelmasta tulee päämäärä silloin kun alkaa tekemään sen eteen jotain. Päämäärä jää unelmaksi silloin kun ei tee mitään asian eteen. Aina voi puhua ja haaveilla, mutta mikään ei lopulta toteudu puhumalla ja haaveilemalla.
Minä tarkoitin aloituksessa sitä, että yksikään toteutunut haave(päämäärä) ei ole lopulta ollut sitä mistä unelmoin. Ja parhaat toteutuneet unelmani on ollut sellaisia, joista en edes tiennyt haaveilevani.
En ole esimerkiksi ikinä tavoitellut parisuhdetta, en ole nähnyt sitä vaivan arvoisena. Mutta niitä on silti elämässäni ollut jonkun verran ja jotkut niistä hyviä juuri sen takia, etten tavoitellut niitä. Ja huonoja ehkä sen takia, että toinen on etsinyt sellaista. Yksi osaa elää nykyhetkessä ja olla onnellinen siitä mitä on ja toinen on joko menneisyydessä tai haaveilee jostain paremmasta. Tai ei vaan tiedä mitä tahtoo. Silloin yleensä aina haaveet kaatuu. Yksi elää unelmaansa ja toinen unelmoi jostain eikä välttämättä edes tiedä mistä unelmoi. - Anonyymi
Tuo tavoitteet juuri on oikea sana, realistin haaveet on tavoitteita joita kohti voi sitten pyrkiä, joskus tavoitteen saavuttaa ja joskus ei. Ainakin minä ymmärrän asiat enemmän niin, haaveet taas sitten jotain ehkä vähän unenomaista jota ei ehkä ole tarkoituskaan tapahtua. Miten sen nyt sanoisi? vaikka että miehet voi haaveilla tuollaisesta naisesta:
https://www.youtube.com/shorts/HvOaOffatQE
Useimmille jää haaveeksi ja se on ihan ok.
-harmiseikirj- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo tavoitteet juuri on oikea sana, realistin haaveet on tavoitteita joita kohti voi sitten pyrkiä, joskus tavoitteen saavuttaa ja joskus ei. Ainakin minä ymmärrän asiat enemmän niin, haaveet taas sitten jotain ehkä vähän unenomaista jota ei ehkä ole tarkoituskaan tapahtua. Miten sen nyt sanoisi? vaikka että miehet voi haaveilla tuollaisesta naisesta:
https://www.youtube.com/shorts/HvOaOffatQE
Useimmille jää haaveeksi ja se on ihan ok.
-harmiseikirj-Rahalla sellaisen saa :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Rahalla sellaisen saa :)
Joo isolla rahalla jos ihan omaksi haluaa. Siinä se varmaan onkin ero, haaveilija haaveilee, realisti taas jos haaveilee riittävän kovasti keskittyy välitavoitteena tekemään reilusti pinkkaa jotta voi saada haaveet toteutumaan.
-harmiseikirj- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo isolla rahalla jos ihan omaksi haluaa. Siinä se varmaan onkin ero, haaveilija haaveilee, realisti taas jos haaveilee riittävän kovasti keskittyy välitavoitteena tekemään reilusti pinkkaa jotta voi saada haaveet toteutumaan.
-harmiseikirj-Varmaa on se, että rakkaudella ei sellaisia naisia saa. Sellaiset naiset eivät tavoittele rakkautta, vaan luksusta. Kun ovat sen tavoitteen saavuttaneet, silloin hakevat rakkaudellisia panoja salasuhteissa. Miksi? Koska luksuksen tarjonneet miehet ovat liiaksi keskittyneitä hankkimaan luksusta elämään ja panomiesten taitojen kehitys on siinä unohtunut.
Sellaista se elämä on. Kaikkea ei voi saada... :D
- Anonyymi
Haaveilen lähinnä jostain tavaroista ja seksistä jonkun tietyn ihmisen kanssa. Seksihaaveet useimmiten on johtaneet pettymyksiin. Mitä kauemmin odottaa ja haaveilee, sitä suurempi pettymys. Tulee yliodotuksia.
Päätin jo nuorena, mitä kaikkea haluan elämässäni tehdä ja se toteutui peräti viidessä aika isossa asiassa. Ei ehkä niin suureellisesti, mutta toteutui kuitenkin, kovalla työllä. Ne olivat kuitenkin päätöksiä ja kykyjeni tulosta enemmän, kun haaveita.
En siis juurikaan haaveile, olen enemmänkin toteuttaja. Mitkään haaveet ei todellakaan toteutuneet muitten ihmisten ansiosta. Jos jotain haluaa, varmin keino saada se on tehdä itse ja olla välittämättä muitten toppuuttelusta, vähättelystä ja "hyvistä neuvoista".- Anonyymi
Ai ruuasta muuten kyllä haaveilen spontaanisti, viimeksi kookospalloista ja banaanimuffinsseista kun katselin reseptejä netissä. Usein sushi-noutopöydästä tai mäkkäristä.
Lihon helposti ja olen siksi jatkuvasti nälässä. Ruoka myös tylsistyttää ja saa voimaan pahoin. Mun on vaikea keksiä mitä söisin, inhoan kotiruokaa ja sen hajua ja jatkuva ruuantarve ärsyttää.
En ikinä toteuta ruokahaaveitani. Kookospallotkin kallis mälli kaikkea lihottavaa ja muutenkin perinneherkut näyttää paljon paremmalta kun näyttää. Sushibuffetkin on ihan turha, kun en jaksa kerralla paljoa syödä.
Nytkin alkoi ällöttää ruokajutut vaikka on nälkä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ai ruuasta muuten kyllä haaveilen spontaanisti, viimeksi kookospalloista ja banaanimuffinsseista kun katselin reseptejä netissä. Usein sushi-noutopöydästä tai mäkkäristä.
Lihon helposti ja olen siksi jatkuvasti nälässä. Ruoka myös tylsistyttää ja saa voimaan pahoin. Mun on vaikea keksiä mitä söisin, inhoan kotiruokaa ja sen hajua ja jatkuva ruuantarve ärsyttää.
En ikinä toteuta ruokahaaveitani. Kookospallotkin kallis mälli kaikkea lihottavaa ja muutenkin perinneherkut näyttää paljon paremmalta kun näyttää. Sushibuffetkin on ihan turha, kun en jaksa kerralla paljoa syödä.
Nytkin alkoi ällöttää ruokajutut vaikka on nälkä.Minä haaveilin joskus nuorena poikana Gibson Les Paulista. Ei mistään karvalakkimalleista, vaan vähän paremmista. Se oli vaan haave, minkä en ikinä uskonut toteutuvan enkä rehellisyyden nimissä kyllä paljon tehnytkään sen eteen, että olisi ollut varaa ostaa sellainen. En kehittänyt siitä itselleni pakkomiellettä. Pärjäsin hyvin budjettikitaroillakin, sormista on kuitenkin se lopullinen soundi kiinni...
Mutta kuinkas kävikään? Jokunen vuosi sitten oli kaikki tähdet kohillaan ja sain ostettua itselleni lopulta sellaisen, mistä olin joskus haaveillut ja mihin en ikinä uskonut että varaa olisi. Silloin kun sitä vähiten odotin. Ja ei että kuin kaunis rakkaustarina meidän välille on syntynyt... Match made in heaven... <3 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä haaveilin joskus nuorena poikana Gibson Les Paulista. Ei mistään karvalakkimalleista, vaan vähän paremmista. Se oli vaan haave, minkä en ikinä uskonut toteutuvan enkä rehellisyyden nimissä kyllä paljon tehnytkään sen eteen, että olisi ollut varaa ostaa sellainen. En kehittänyt siitä itselleni pakkomiellettä. Pärjäsin hyvin budjettikitaroillakin, sormista on kuitenkin se lopullinen soundi kiinni...
Mutta kuinkas kävikään? Jokunen vuosi sitten oli kaikki tähdet kohillaan ja sain ostettua itselleni lopulta sellaisen, mistä olin joskus haaveillut ja mihin en ikinä uskonut että varaa olisi. Silloin kun sitä vähiten odotin. Ja ei että kuin kaunis rakkaustarina meidän välille on syntynyt... Match made in heaven... <3Mahtavaa, niin sitä pitää💯👍
- Anonyymi
AP manspleinaa ja olettaa tietävänsä muttei tiedä olettavansa, toisten haaveista ja unelmista?
- Anonyymi
Hyvä että laitoit kysymysmerkin loppuun.
Ap kertoi vaan omista kokemuksistaan ja kysyi kuis muilla. :) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä että laitoit kysymysmerkin loppuun.
Ap kertoi vaan omista kokemuksistaan ja kysyi kuis muilla. :)Sä oot joku vanha äijä? Täällä haaveilemassa ja selittämässä mitä jnelmointi tarkoittaa…miksi näin?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sä oot joku vanha äijä? Täällä haaveilemassa ja selittämässä mitä jnelmointi tarkoittaa…miksi näin?
En tiedä mitä jnelmointi tarkoittaa. Sinä tiedät ehkä paremmin. :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tiedä mitä jnelmointi tarkoittaa. Sinä tiedät ehkä paremmin. :)
Kyllä tiedän, enkä kerro SULLE! :D
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä tiedän, enkä kerro SULLE! :D
Hyvä niin. Yksikään taikuri ei paljasta sen salaisuuksiaan... :)
Mäkin oon haaveilja. Toisaalta olen myös teknisiltä tiedoiltani konkreettinen. Haen tietoa, faktaa ja se jo usein eliminoi minun haaveet. Mutta ei kaikkia. 😁
Olen myös jääräpää... hsluan tavoitella monia faktoja ja kyseenalaistaa, välillä luonnontieteitäkin. 🤣
Msksaahan se hitosti todeta kaikkea mitä on jo todettu. Mutta tunnistan tyypin tään takaa: "eikun minä itte!" 😁 Se pikkuinen pörröpää, huithspeli, joka haluaa jääräpäisesti kokea itse rajat". 🤣
Enkä mä voi muuta kuin ihailla sen touhuja. 😁 Mutta se tekee tästä touhusta jännää...mitähän se nyt keksii? 😁
Btw... ei mua tai tätä hönöä mitä seuraan, kukaan kuseta... jotkut asiat maailmassa vaan menee kuten menee..😊- Anonyymi
Minä olen aina inhonnut teorioita. Niillä ei käytännössä tee oikein mitään. Olen aina luottanut enemmän käytännön luovuuteen. Eikä yksikään teoria ole ikinä tukenut niitä ratkaisuja. Havainnointikyky ja luovuus on taas ratkaissut jokaisen ratkaistavissa olevan ongelman.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä olen aina inhonnut teorioita. Niillä ei käytännössä tee oikein mitään. Olen aina luottanut enemmän käytännön luovuuteen. Eikä yksikään teoria ole ikinä tukenut niitä ratkaisuja. Havainnointikyky ja luovuus on taas ratkaissut jokaisen ratkaistavissa olevan ongelman.
Eikö teoria ole vain yhteenveto aikaisemmista havainnoista, joiden tekemiseen on tarvittu juurikin havainnointikykyä?
🦄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö teoria ole vain yhteenveto aikaisemmista havainnoista, joiden tekemiseen on tarvittu juurikin havainnointikykyä?
🦄Ne on suuntaviivoja. Kertonut sulle ennenkin, että suurin hyöty teorioista on silloin kun unohtaa ne.
Anonyymi kirjoitti:
Minä olen aina inhonnut teorioita. Niillä ei käytännössä tee oikein mitään. Olen aina luottanut enemmän käytännön luovuuteen. Eikä yksikään teoria ole ikinä tukenut niitä ratkaisuja. Havainnointikyky ja luovuus on taas ratkaissut jokaisen ratkaistavissa olevan ongelman.
Vituttaa jo kohta tänne vastailla mitään kun joku vitun botti eliminoi kaikki taas...😡
Mut yritän uudestaan...
Teoria on jokin suunta...hypoteesi...jos tuo ja tämä on näin, pitäis käydä noin....🤔
Että siitä voisi tulla totuutta, pitää kaikki määritellä. Muuttujat saada vakioiksi...
Matematiikkaa tosin...mutta pitää ymmärtää, että vakioita yhtälöissä ei usein ole. 😁
Inhimillisyys ei ikinä tule saamaan mitään vakioita...en usko. 😁- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Vituttaa jo kohta tänne vastailla mitään kun joku vitun botti eliminoi kaikki taas...😡
Mut yritän uudestaan...
Teoria on jokin suunta...hypoteesi...jos tuo ja tämä on näin, pitäis käydä noin....🤔
Että siitä voisi tulla totuutta, pitää kaikki määritellä. Muuttujat saada vakioiksi...
Matematiikkaa tosin...mutta pitää ymmärtää, että vakioita yhtälöissä ei usein ole. 😁
Inhimillisyys ei ikinä tule saamaan mitään vakioita...en usko. 😁"Inhimillisyys ei ikinä tule saamaan mitään vakioita...en usko. "
Tästä olen täysin samaa mieltä. Teoriat ei ikinä pysty ennakoimaan muuttuvia tekijöitä, vaikka todella usein mennään kaavamaisesti. Anonyymi kirjoitti:
"Inhimillisyys ei ikinä tule saamaan mitään vakioita...en usko. "
Tästä olen täysin samaa mieltä. Teoriat ei ikinä pysty ennakoimaan muuttuvia tekijöitä, vaikka todella usein mennään kaavamaisesti.Inhimillisyys on niin absrakti asia, että siinä ei mitään matemaattista... mahdotonta etsiä mikään vakio kuin vain tiettyyn hetkeen...eikä se kerro mitään ajan kuluessa...
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Inhimillisyys on niin absrakti asia, että siinä ei mitään matemaattista... mahdotonta etsiä mikään vakio kuin vain tiettyyn hetkeen...eikä se kerro mitään ajan kuluessa...
On siinä matemaattista, mutta ei sillä tavalla matemaattista mitä luullaan olevan. Kaikessa on matematiikkaa, mutta kaikkea matematiikkaa ei van vielä tunneta. Minä henkilökohtaisesti pidän geometrisistä kuvioista. Ne on lopulta hyvin yksinkertaisia, mutta ne tarjoavat rajoittamattomia mahdollisuuksia mihin vaan. Kunhan unohtaa ne teoriat ja keskittyy itse kuvioihin ja niiden funktioihin... :)
Anonyymi kirjoitti:
On siinä matemaattista, mutta ei sillä tavalla matemaattista mitä luullaan olevan. Kaikessa on matematiikkaa, mutta kaikkea matematiikkaa ei van vielä tunneta. Minä henkilökohtaisesti pidän geometrisistä kuvioista. Ne on lopulta hyvin yksinkertaisia, mutta ne tarjoavat rajoittamattomia mahdollisuuksia mihin vaan. Kunhan unohtaa ne teoriat ja keskittyy itse kuvioihin ja niiden funktioihin... :)
Geometria on matemaattista. Paljon samaa...ja yhtäläisyyttä on toteavuus. 😁
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Geometria on matemaattista. Paljon samaa...ja yhtäläisyyttä on toteavuus. 😁
Mä näen ja kuulen esimerkiksi musiikin geometrisinä kuvioina. Jokainen kuvio antaa jonkinlaisen perustan, mutta silti erilaisen. Riippuu siitä mistä ja miten aloitan sen kolmion piirtämisen. Ja mahdollisuudet on tosiaan loputtomat. Esimerkiksi blues ja rock'n'roll on kolmioita. Ja kuinkahan monta blues tai rock'n'roll biisiä on tähän mennessä tehty? Kuin monta tullaan tekemään?
Anonyymi kirjoitti:
Mä näen ja kuulen esimerkiksi musiikin geometrisinä kuvioina. Jokainen kuvio antaa jonkinlaisen perustan, mutta silti erilaisen. Riippuu siitä mistä ja miten aloitan sen kolmion piirtämisen. Ja mahdollisuudet on tosiaan loputtomat. Esimerkiksi blues ja rock'n'roll on kolmioita. Ja kuinkahan monta blues tai rock'n'roll biisiä on tähän mennessä tehty? Kuin monta tullaan tekemään?
No on nättiä, jos sä näet noin...😁
Mä taas kytken geometriaan js matematiikkaan paljon tympeämpiä juttuja...
Ois kiva "turvata" jotain muuttuvsmpaakin sinne, mut en kykene. 🤔- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No on nättiä, jos sä näet noin...😁
Mä taas kytken geometriaan js matematiikkaan paljon tympeämpiä juttuja...
Ois kiva "turvata" jotain muuttuvsmpaakin sinne, mut en kykene. 🤔Kun näin ekan kerran kolmion kitaran otelaudalla, kaikessa alkoi olla järkeä. Ja loppu on historiaa. En jaksanut enää sen enempää perehtyä musiikin teorioihin. Etsin vaan eri geometrisiä kuvioita ja kokeilin mitä kaikkea niillä voi tehdä ja miltä ne kuulostaa. Nyt reilun 30 vuoden jälkeen jotkut piirtämäni kuviot alkaa kuulostamaan kohtuullisen hyviltä... :)
Anonyymi kirjoitti:
Kun näin ekan kerran kolmion kitaran otelaudalla, kaikessa alkoi olla järkeä. Ja loppu on historiaa. En jaksanut enää sen enempää perehtyä musiikin teorioihin. Etsin vaan eri geometrisiä kuvioita ja kokeilin mitä kaikkea niillä voi tehdä ja miltä ne kuulostaa. Nyt reilun 30 vuoden jälkeen jotkut piirtämäni kuviot alkaa kuulostamaan kohtuullisen hyviltä... :)
Mukavaa, että joku boi aistis noin. 😊
Elämässä on hetkiä, jolloin energia menee arjen hoitamiseen eikä tilaa haaveilulle ole. Esimerkkinä tästä on pikkulapsiaika, ainakin silloin kun pieniä lapsia on useampia tai jos lapsilla on haasteita. Toinen esimerkki on, kun elämässä on jostain syystä erityisen vaikeaa.
Olen intuitiivinen ihminen. Haaveilen ja tarvitsen elämään tavoitteita.
Elämässä on ollut paljon totetuneita haaveita/tavoitteita, jotka on toteutuneet. Omia harjoittelu ja kisatavoiteita teininä kilpaurheilijana, myöhemmin omien valmennettavien NSM, SM ja PM-mitalleja, NEM ja EM-kisapaikkoja. Aina tavoitteet ei täyttyneet, mutta silloin pitää ja piti osata luoda katse seuraavaan kauteen. Nuorena myös opiskelupaikka ja valmistuminen oli haave, joka toteutui.
Haaveilin perheestä ja lapsista, ja molemmat sain. Haaveilin väitöskirjasta (koska kaipasin haasteita työssä ja halusin oppia, itse kirja on toisisijainen juttu). Haaveilin työtä, jota en uskonut saavani. Sain enemmän.
Haaveilen kesälomasta maalla. Haaveilen kukkivasta pihasta. Haaveilen, että liikun enemmän. Haaveilen, että lapsista kasvaa onnellisia ja tasapainoisia aikuisia. Kaiken noiden eteen olen tehnyt selkeitä omia valintoja enkä epäile etteikö noita voisi saavuttaa.
Haaveilen vaelluksesta Lapissa ruska-aikaan. Mielelläni olisin myös kunnossa, että jaksan juosta taas 10km, hiihtää 15km tai uida 3km. Silti mikään noista haave ei vaikuta elämäni onnellisuuteen, lähinnä matka sinne olisi merkityksellinen. Haaveilen toki myös pitkästä vakaasta ja rakkaudellisesta parisuhteesta, jossa on paljon hellyyttä, kosketusta, läsnäoloa ja tietysti myös aktiivinen rakkauselämä. Sen toteutuuko haaveet näkee vain elämällä. Yleensä hyvin harva asia toteutuu ilman omaa panostamista ja sen suhteen olen ollut liian pitkään laiska. 😆- Anonyymi
Hirveesti tavoitteita toteuttavaksi. :)
Minä olen aina haaveillut rakkaudesta. Ja on se toteutunutkin useamman kerran elämässäni. Muttei niin kuin siitä joskus haaveilin. Nyt alan vihdoin uskomaan siihen ettei se tule ikinä, niin kuin olen siitä haaveillut, toteutumaankaan. Se on toteutunut täysin eri tavalla ja ehkä hyvä niin. Rakkauteni on minun eikä kenenkään muun. Ehkä sen pitääkin olla näin. Minä en ainakaan pahoinpitele rakkauttani... :) Anonyymi kirjoitti:
Hirveesti tavoitteita toteuttavaksi. :)
Minä olen aina haaveillut rakkaudesta. Ja on se toteutunutkin useamman kerran elämässäni. Muttei niin kuin siitä joskus haaveilin. Nyt alan vihdoin uskomaan siihen ettei se tule ikinä, niin kuin olen siitä haaveillut, toteutumaankaan. Se on toteutunut täysin eri tavalla ja ehkä hyvä niin. Rakkauteni on minun eikä kenenkään muun. Ehkä sen pitääkin olla näin. Minä en ainakaan pahoinpitele rakkauttani... :)Vaikka haaveilen pitkästä ja vakaasta rakkaudesta, en syljeksi muunkaanlaista rakkautta, myöskään sellaista, joka jää yksipuoliseksi tai lyhyeksi. Kaikki rakkaus on arvokasta ja lyhytkin hetki voi antaa paljon.
En kovin paljon määrittele millaista rakkauden pitäisi olla, koska se riippuu niin paljon asioista, johon ei itse voi vaikuttaa. On ihan normaalia elämää, ettei ihan joka kohtaaminen johda sen pidemmälle tai kaikki suhteet ei onnistu, vaikka kuinka yrittäisi. Jos parisuhteessa on vaikka 5 hyvää rakkaudellista vuotta ja 3 huonoa, ei huonot pyyhi hyvää pois tai tee niistä merkityksettömiä.- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Vaikka haaveilen pitkästä ja vakaasta rakkaudesta, en syljeksi muunkaanlaista rakkautta, myöskään sellaista, joka jää yksipuoliseksi tai lyhyeksi. Kaikki rakkaus on arvokasta ja lyhytkin hetki voi antaa paljon.
En kovin paljon määrittele millaista rakkauden pitäisi olla, koska se riippuu niin paljon asioista, johon ei itse voi vaikuttaa. On ihan normaalia elämää, ettei ihan joka kohtaaminen johda sen pidemmälle tai kaikki suhteet ei onnistu, vaikka kuinka yrittäisi. Jos parisuhteessa on vaikka 5 hyvää rakkaudellista vuotta ja 3 huonoa, ei huonot pyyhi hyvää pois tai tee niistä merkityksettömiä.1 kuukausi voi paskoa helposti yli 10 vuotta. Sellaisia me ihmiset ollaan. Minäkin kaikkien muiden joukossa.
Olen sanonut tämän täällä joskus ennenkin. Rakkauden suurin lahja jokaiselle on se, että jokainen saa tuntea rakkautta, jokainen saa rakastaa. Ei se, että tulee rakastetuksi. Se on harhaa. Rakkauden voi tuntea ainoastaan rakastamalla, ei rakastetuksi tulemalla. Siitä syystä yksikään rakkaussuhde ei voi päättyä onnellisesti kunnes kuolema erottaa ja blääblää. Sitä varten on järkisuhteet. Kaikki elämää suuremmat rakkaussuhteet on tuomittu päättymään sydänsuruihin tai johonkin muuhun tragediaan.
Tämä on rakkauden hinta. Jos haluat tuntea rakkauden, ole valmis sydämesi särkymiseen. Anonyymi kirjoitti:
1 kuukausi voi paskoa helposti yli 10 vuotta. Sellaisia me ihmiset ollaan. Minäkin kaikkien muiden joukossa.
Olen sanonut tämän täällä joskus ennenkin. Rakkauden suurin lahja jokaiselle on se, että jokainen saa tuntea rakkautta, jokainen saa rakastaa. Ei se, että tulee rakastetuksi. Se on harhaa. Rakkauden voi tuntea ainoastaan rakastamalla, ei rakastetuksi tulemalla. Siitä syystä yksikään rakkaussuhde ei voi päättyä onnellisesti kunnes kuolema erottaa ja blääblää. Sitä varten on järkisuhteet. Kaikki elämää suuremmat rakkaussuhteet on tuomittu päättymään sydänsuruihin tai johonkin muuhun tragediaan.
Tämä on rakkauden hinta. Jos haluat tuntea rakkauden, ole valmis sydämesi särkymiseen.Tiedostan kyllä, että rakastuminen on riski tulla satutetuksi. En kuitenkaan näe asiaa niin kuin sinä. Itse koen asian paljon armollisempana: riittää kun kummallakin on hyvä tahto ja alunperin oikeat syyt, vaikka joku menisikin mönkään tutustumisessa tai sen jälkeen mahdollisesti tulevassa suhteessa. Muuta ei voi kun yrittää parhaansa ja toivoa, että toinenkin haluaa tehdä saman. Se mihin se riittää näkee vain elämällä. Eikä lyhyempi tai yksipuolinenkaan rakkaus ole välttämättä huono kokemus.
Olen saama mieltä, että rakkauden voi kokea vain uskaltamalla ottaa riskin ja itse rakastamalla. Siksi yksipuolinenkin rakkaus voi olla täysin totta, tosin vain yhdestä suunnasta. Mutta ei suunta rakkautta määrittele. Silti, en ole itse valmis yksipuoliseen rakkauteen. Ei se toimi kuin jonkin aikaa.- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Tiedostan kyllä, että rakastuminen on riski tulla satutetuksi. En kuitenkaan näe asiaa niin kuin sinä. Itse koen asian paljon armollisempana: riittää kun kummallakin on hyvä tahto ja alunperin oikeat syyt, vaikka joku menisikin mönkään tutustumisessa tai sen jälkeen mahdollisesti tulevassa suhteessa. Muuta ei voi kun yrittää parhaansa ja toivoa, että toinenkin haluaa tehdä saman. Se mihin se riittää näkee vain elämällä. Eikä lyhyempi tai yksipuolinenkaan rakkaus ole välttämättä huono kokemus.
Olen saama mieltä, että rakkauden voi kokea vain uskaltamalla ottaa riskin ja itse rakastamalla. Siksi yksipuolinenkin rakkaus voi olla täysin totta, tosin vain yhdestä suunnasta. Mutta ei suunta rakkautta määrittele. Silti, en ole itse valmis yksipuoliseen rakkauteen. Ei se toimi kuin jonkin aikaa.Kukaan meistä ei ole valmis rakkauteen. Jos oltaisi, ei tunnettaisi sitä. Ei siihen olla ikinä valmiita. Sen takia se on lopulta niin hauras ja menee useammin rikki kuin kestää kahden ihmisen välillä. Se on liian iso voima. Ja sen rikkoo lopulta aina se, että sitä yritetään hallita. Se on mahdotonta. Sen kanssa voi elää ainoastaan antautumalla sille, luottamalla siihen. Eikä pidä elää siinä illuusiossa, että se on jotain Bon Jovin Bed of Roses-rakkautta. Se on sitäkin, mutta myös kaikkea muutakin. Se on kaikki mahdolliset ja mahdottomat tunteet mitä yksi ihmislapsi voi tuntea. Ja sen takia se päättyy aina tragediaan. Rakkaus ei ole ihmislapsille luotu. Se on luotu Jumalille heidän Jumalaiseen elämään, missä eletään haaveita ja unelmia eikä tavoitella niitä. :)
Anonyymi kirjoitti:
Kukaan meistä ei ole valmis rakkauteen. Jos oltaisi, ei tunnettaisi sitä. Ei siihen olla ikinä valmiita. Sen takia se on lopulta niin hauras ja menee useammin rikki kuin kestää kahden ihmisen välillä. Se on liian iso voima. Ja sen rikkoo lopulta aina se, että sitä yritetään hallita. Se on mahdotonta. Sen kanssa voi elää ainoastaan antautumalla sille, luottamalla siihen. Eikä pidä elää siinä illuusiossa, että se on jotain Bon Jovin Bed of Roses-rakkautta. Se on sitäkin, mutta myös kaikkea muutakin. Se on kaikki mahdolliset ja mahdottomat tunteet mitä yksi ihmislapsi voi tuntea. Ja sen takia se päättyy aina tragediaan. Rakkaus ei ole ihmislapsille luotu. Se on luotu Jumalille heidän Jumalaiseen elämään, missä eletään haaveita ja unelmia eikä tavoitella niitä. :)
Olen kyllä itse tullut sen voiman kanssa toimeen, kun sen olen kohdannut. Otan sen vastaan sellaisena kun se on. Luotan ja antaudun, mutta en siihen ihan heti yleensä pysty, se vie aikansa. Myös toisella ihmisellä on siinä kohtaa merkitystä, jos hän sanoittaa omia tunteitaan ja aikomuksiaan niin, että olo on hyvä ja turvallinen, on uskaltaminen ja kontrollista irti päästäminen helpompaa. Enkä edes halua painaa kaasua, jos tunnen ettei toinen ole oikeasti mukana touhussa. Sitten vain rakastan hiljaa itsekseni paljon mielummin.
Nuorena rakkauden näki vain lopun elämän juttuna, mutta näin elämää nöhneenä keski-ikäisenä ymmärtää, ettei kaikki rakkaudet ole tarkoitettu sellaisiksi. Lyhyempi rakkaus voi olla yhtä arvokasta, vaikka ihanne olisi pitkäkestoinen.
Rakkauden loppu on aina surullinen ja vaatii aikaa tunteiden käsittelyltä. Ei se silti tragedia ole, vaan ihan tavallista elämää.- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Olen kyllä itse tullut sen voiman kanssa toimeen, kun sen olen kohdannut. Otan sen vastaan sellaisena kun se on. Luotan ja antaudun, mutta en siihen ihan heti yleensä pysty, se vie aikansa. Myös toisella ihmisellä on siinä kohtaa merkitystä, jos hän sanoittaa omia tunteitaan ja aikomuksiaan niin, että olo on hyvä ja turvallinen, on uskaltaminen ja kontrollista irti päästäminen helpompaa. Enkä edes halua painaa kaasua, jos tunnen ettei toinen ole oikeasti mukana touhussa. Sitten vain rakastan hiljaa itsekseni paljon mielummin.
Nuorena rakkauden näki vain lopun elämän juttuna, mutta näin elämää nöhneenä keski-ikäisenä ymmärtää, ettei kaikki rakkaudet ole tarkoitettu sellaisiksi. Lyhyempi rakkaus voi olla yhtä arvokasta, vaikka ihanne olisi pitkäkestoinen.
Rakkauden loppu on aina surullinen ja vaatii aikaa tunteiden käsittelyltä. Ei se silti tragedia ole, vaan ihan tavallista elämää.Rakkauden loppu on aina tragedia. Se nakertaa uskoa rakkauteen. Kolmio menee jotenkin näin:
Ensiksi syytetään toista, sen jälkeen itseä ja lopulta ymmärretään mistä oli kyse. Suurimmalla osalla jää se kolmion piirtäminen kesken. Se jää siihen toiseen pisteeseen. Ja jotkut ei pääse ensimmäistä pistettä pitemmälle...
Kaikella on merkitystä. Meillä on vaan taipumusta ummistaa silmämme asioilta, mitkä saa meidät itsemme näkymään epäedullisessa valossa. Mutta ne ei silti lakkaa olemasta, ne on silti siinä.
Minulla on jo onneksi sen verran ikää ja kokemusta, että selviän kahdessa kuukaudessa mihin aikasemmin nuorempana tarvitsin yli kaksi vuotta. Ja se tekee minusta vielä vaikeamman ihmisen, mitä olin 20 vuotta sitten. Olin silloinkin ihan mahdoton :).
Mut joo. Hyvää yötä. Tämä ei tule tavaksi. Tällaiset avautumiset. Joskus vaan täytyy ja mukavat keskustelukumppanit tekee siitä kohtalaisen miellyttävää. Lopulta olen sitä mieltä, että mitä vähemmän ihmiset tietää sinusta, sen paremmin sinä voit. Voit kertoa miltä sinusta tuntuu ja mitä mieltä mistäkin olet, mutta älä ikinä kerro elämästäsi mitä elät juuri nyt.
Vielä kerran hyvää yötä.
Ps. Kuulet varmaan yhden vaikuttajistani tässä... :)
https://www.youtube.com/watch?v=XaSVkb_XLt4 Anonyymi kirjoitti:
Rakkauden loppu on aina tragedia. Se nakertaa uskoa rakkauteen. Kolmio menee jotenkin näin:
Ensiksi syytetään toista, sen jälkeen itseä ja lopulta ymmärretään mistä oli kyse. Suurimmalla osalla jää se kolmion piirtäminen kesken. Se jää siihen toiseen pisteeseen. Ja jotkut ei pääse ensimmäistä pistettä pitemmälle...
Kaikella on merkitystä. Meillä on vaan taipumusta ummistaa silmämme asioilta, mitkä saa meidät itsemme näkymään epäedullisessa valossa. Mutta ne ei silti lakkaa olemasta, ne on silti siinä.
Minulla on jo onneksi sen verran ikää ja kokemusta, että selviän kahdessa kuukaudessa mihin aikasemmin nuorempana tarvitsin yli kaksi vuotta. Ja se tekee minusta vielä vaikeamman ihmisen, mitä olin 20 vuotta sitten. Olin silloinkin ihan mahdoton :).
Mut joo. Hyvää yötä. Tämä ei tule tavaksi. Tällaiset avautumiset. Joskus vaan täytyy ja mukavat keskustelukumppanit tekee siitä kohtalaisen miellyttävää. Lopulta olen sitä mieltä, että mitä vähemmän ihmiset tietää sinusta, sen paremmin sinä voit. Voit kertoa miltä sinusta tuntuu ja mitä mieltä mistäkin olet, mutta älä ikinä kerro elämästäsi mitä elät juuri nyt.
Vielä kerran hyvää yötä.
Ps. Kuulet varmaan yhden vaikuttajistani tässä... :)
https://www.youtube.com/watch?v=XaSVkb_XLt4Hyvää Yötä sinullekin. Vastaan vielä, luet sitten kun ehdit ja kerkeät. Olen monesta asiasta samaa mieltä kuin sinäkin. Silti, on asioita, jotka koen aivan erilailla kokonaisuuden sisällä.
Minulla rakkauden loppuminen ei vie koko elämää mukanaan. Ehkä siksi, että koen elämäni olevan hyvin tasapainossa. Elämä on kuin pöytä. Jos siinä on vain yksi merkityksellinen jalka, romanttinen rakkaus, jalan kaataminen kaataa koko pöydän eikä sitä saa ihan helposti pystyyn enää. Jos pöydässä on 8 jalkaa, yhden tärkeän jalan katkaiseminen ei tee pöytää edes heiluvaksi, vaikka jalan katkeaminen tekisi ihan h*lvetin kipeää ja vaatisi kipeän surutyön ja monet itkut. Yksi tulevampia jalkoja pöydässäni on asia, mistä minulla ei ole mitään ansiota itselläni: olen saanut kokea lapsena turvallisesti kiintyneen kasvatussuhteen ja paljon kannustusta. Tiedän siis, että en ole koskaan yksin. En edes sitten kun heistä on aika jättänyt. Pöydässäni on myös monta muuta jalkaa, jotka kannattelee tarvittaessa.
Näkökannoissamme on myös luultavasti toinen merkittävä ero. Koen, että omissa epäonnistumisissa pitää osata olla itselle ja toiselle armollinen. Se, että tekee parhaansa ja on oma itsensä sellaisena kuin on, on vain riitettävä. Jos pari ei riitä toisilleen itsenään, on lähtökohtaisesti kyseenalaista kannattaako edes lähteä yrittämään. Ja tarkoitan sillä oikeaa riittämistä, en sitä että jompikumpi tai molemmat omaa epävarmuuttaan pelkää ja vain luulee ettei riitä (vaikka riittäisi).
Armollisuus itselle ja tasapainossa oleva elämänpöytä tekee sen, että rakkauden loppu ei vie pohjaa koko elämältä,
Itse avaudun helposti tiettyyn rajaan saakka, mutta kaikkein syvin ydin on auki vain harvalle. Ihmiset ei edes huomaa usien, että olen sisältä kiinni, koska pinta on niin auki. Kuitenkin vain ne ihmissuhteet, jossa olen aivan auki, loppupeleissä merkitsee. Siksi olen jyrkästi sitä mieltä, että saadakseen on pakko antaa. Mitä tiukempi suojaus, sitä vajaammaksi itse jäät. Siis kannustan avautumaan vain ihmisille, kotka on sen arvoisia.
Vaikuttava musiikki.
On tämän elämän varrella toki monista haaveista tullut tottakin... Eikä niiden toteutuminen ole yhtään latistanut tunnelmaa, vaan päin vastoin, sitä on halunnut saavuttaa enemmän. Jossain vaiheessa elämä kuitenkin alkaa enemmän ottamaan, kuin antamaan.
- Anonyymi
Elämän kannalta merkittävistä ns. suurista haaveistä ei ole tullut totta tähän mennessä, mutta uskon haaveilun olevan osa ihmisluontoa, joten vaikka unelmat toteutuisivat, tulee tilalle uusia unelmia.
Olen saanut elää monet unelmani todeksi. Kaikki unelmat ja haaveet eivät ole toteutuneet tai eivät ainakaan sellaisina kuin ajattelin niiden toteutuvan, ja osan olen menettänyt ne saavutettuani, mutta sellaista elämä joskus on. Isoin haave on ollut tulla äidiksi ja se toteutui, mutkien jälkeen. Minulla on paljon unelmia ja haaveita edelleen, mutta nykyään suhtaudun niihin jotenkin pehmeämmin. Haaveilen esim modernista hirsitalosta, rakastan sitä tyyliä, ja ehkä tuo joskus toteutuu, mutta en elä surkutellen sitä, ettei minulla sellaista tällä hetkellä ole.
Unelmani ovat aina olleet melko arkisia, toteutettavissa olevia. Monet unelmani ovat saavutettavissa näkemällä itse vaivaa asian eteen. Haaveilin esim jatko-opinnoista ja ne sain suoritettua. Se tuntui erityisen hyvältä, koska opiskelin sellaisessa elämäntilanteessa, jossa työn ja opiskelun yhdistäminen oli todella haastavaa. Se, etten luovuttanut, vahvisti uskoa itseeni.
Unelmat ovat kuin eteenpäin puskeva voima. Tavoitteita, joita kohti pyrkiessään ihminen oppii ja kokee matkalla mielettömän hienoja asioita, eritoten itsestään. Sinä päivänä, kun ei ole enää yhtäkään haavetta, tunnen itseni tyhjäksi. Toivottavasti jatkan unelmointia siis elämäni loppuun saakka 😊- Anonyymi
haaveile haaveilijasta... en haaveile haamuista haaveists mutts haaveilijan ajatteleminen tekee hauskoja ajatuksia
- Anonyymi
Mulle haaveilu, tai unelmat ovat hyvin käytännön läheisiä, eli olen kokenut niiden myös paljolti toteutuneen. Eli liittyneet siihenkin, mitä tänään voin vaikuttaa ja tehdä ja antaa. Kyky siihen, ja kokemukseen, että voi vaikuttaa elämäänsä ja asioihin on tärkeää hyvinvoinnille. Kun näen, että muutkin voivat hyvin, ja koen olleeni osallinen siihen yhden päivän aikana, tietoisesti siihen pyrkien, on se paljon. Se on myös onnistumisen tunnetta. Muu on verrattavissa unelmointiin niissä asioissa, jotka odottavat tarkentumista tavoissaan ilmentyä parannuksina ja kykyinä johonkin, tai myös turhana omana päivä viihteenä, tai paremminkin vapaa ajatteluna, joka ei mitenkään ole turhaa. Täytyy muistaa, että ihmisten kunnianhimot, sekä unelmat ja toiveet, eivät ole yhteneväisiä, ja näin ollen samoja lainkaan. Jos saavutan tahdon itsestäni, joka tekee minulle sekä muille oikeasti hyvääkin, innostun siitä ja se saa lisää tilaa. Jos ei läpäise sitä, onko oikeasti minulle hyväksi, saattaa silti saada lisää tilaa, mutta ei kuulu enää unelma tai haave osiooni, vaan kenties taipumukseen paeta jotakin, kun on senkin vuoro, sillä kokonaisuutta ei ole tehty palbvelemaan vain tarkoitusta, mitä se ikinä onkaan. Kunhan mietin.
- Anonyymi
Henkilökohtaisista unelmista tai haaveista puhuttaessa, näen ne pitkälle valintoina, sekä työnä. Tiedän voivani saavuttaa niitä, jos näen ne riittävän merkityksellisinä tehdäkseni tarvittavat askeleet matkan varrella sinne päästäkseni. Eli, eivät näyttäydy jonakin, jossa saisin joltakin jotakin tyyliin, olinpa onnekas, tai ansaitsen tämän. Vaan hyvinkin onnellisena matkana, jos päätän energiani sinne valjastaa. Mutta kyseessä on nimenomaan valinta ja energia resurssi kysymys.
- Anonyymi
Juu... Onhan noita haaveita, unelmia ts. ehkä tavoitteita saavutettu. Hyvä mielihän niistä on tullut ja vieläkin tulee kun asioita miettii. Osa on jo häipynyt aikaan, jokunen on vieläkin hyvää tuottamassa. Tässä en olisi, jollen aikaisempia tavoitteitani olisi saavuttanut.
Ehkä mun tavoitteeni on usein niin laaja-alaisia, ettei niiden toteuttaminen lopu ehkä koskaan. Pienissä osissa kohti, askel ja porras kerallaan. Ja maailmakin muuttuu ympärillä, tavoitteetkin siinä elävät mukana.
xLiner Aika pitkälti olen rajoittanut unelmoinnin ja haaveilun ihan käytännön tasolle, tasolle minkä tiedän pystyväni saavuttamaan. Joskus tulee päästettyä ponit laukkaamaan omille teilleen ihan pelkästään tylsyyden poistamiseksi, heittämään vähäsen tähtipölyä arkipäivään.
- Anonyymi
jooo siitä laulu..m olloti-molloti-molle korjaaMolle, molloti-molle-korjaamolle... koska tulimieleen noistä pörriäisistä kun moottoripyörien koraaMolle- paikka ajelevat usein.
molle, molle molle, korjaaMOLLE.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuvat! Dannyyn liitetty Helmi Loukasmäki, 22, on puhjennut naisena kukkaan - Some sekoaa: "Sä..."
Ooo, kaunis aikuinen nainen Helmistä on kasvanut siinä yli 80-vuotiaan Dannyn rinnalla! Katso uudet kuvat: https://ww543807- 472701
Suodatinpussin kastelemalla saa parempaa kahvia
Kokeilin niksiä ja kyllä tämä kahvi on parempaa nyt. Ei lainkaan maistu paperiselta. Huljuttelee hanan alla suppiloa pap1312037Tidätkö nainen
että suoraan sanottuna v.tut.aa että pääsit näin lähelle minua. Ei olisi oikeasti aikaa tähän mutta silti aina välillä o1021763Mikä on kaivattusi etunimi?
Otsikossa siis on kysymys eriteltynä. Vain oikeat vastaukset hyväksytään.571206Onkohan sinulla kaikki hyvin?
Nyt vähän sellainen outo tunne tuli. Sinun asiasi niin ei minulle toki tarvitse kertoa. Kunhan mietin...381137- 1731036
En kestä katsoa
Sitä miten sinusta on muut kiinnostuneita. Olen kateellinen. Siksi pitäisi lähteä pois84976Huikeeta, mahtavaa, ihan mielettömän upeeta
Me ostettiin talo Espanjasta. Tosin saadaan käyttää sitä vain muutama viikko vuodessa kun on monta muutakin ostajaa! M177957Oho! Arja Koriseva paljastaa TTK:n ekasta suorasta lähetyksestä: "On vähän ärsyttävä yhtälö!"
Upea Arja Koriseva! Tsemppiä haasteelliseen tilanteeseen! Lue lisää: https://www.suomi24.fi/viihde/oho-arja-koriseva-14914