SH ja parisuhde

Onko kokemuksia parisuhteen päättymisestä tai kuormittumisesta syömishäiriön takia? Olen seurustellut kohta vuoden naisen kanssa, joka on sairastanut 5 vuotta, nyt 20v. Hänellä ei omien sanojensa mukaan ole ollut yhtä paha tilanne aiemmin, vaan jaksoittain ahminut/oksentanut tai paastonnut. Hän on käynyt psypolilla pakkohoidossa kerran seurusteluaikanamme mutta vapauduttuaan hyvin nopeasti palasi vanhaan. Mikään ruoka ei maistu ja jos on pakkoruokailun tilanne esim sukulaisten edessä, se täytyy heti oksentaa ulos. Bmi 15 ollut jo pitkään. On pyörtyilyä, hiusten lähtöä, kuukautisia ei ole näkynyt vuoteen. Ajoittain naisellani on kova halu parantua mutta ahdistus vie aina voiton. Omista fiiliksistä: riittämättömyyden tunne ja iso huoli. Koen etten osaa auttaa tarpeeksi eikä ole työkaluja. Lisäksi naiseni seksihalut ovat hiljattain menneet eikä hän ota mitään kontaktia. Miehenä tuntuu etten ole kiinnostava vaikka ymmärrän että se on oire pitkästä syömishäiriöstä ja ahdistuksesta. Mitä teen? Annan tilaa olla ja tarjoan vaan ruokaa jos se joskus maistuisi vai otanko itse lääkäriin yhteyttä? Olen reagoinut asiaan hyvin ja huonosti ja kaikkea siltä väliltä. Tunneskaala on raivosta suruun ja huoleen. T. Avuton