Ja Suomen, kirjoittaa Li Andersson esseessään Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaus tarina.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010008516.html
HS pääkirjoitustoimitus on pyytänyt kaikilta presidentti ehdokkailta kuvaamaan Suomesta suomalaisuuden kirjallisuuden kautta.
Mika Aaltola jo aiemmin kuvasi esseessään Juni Ahon romaanista Juha
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009987541.html
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010008516.html
HS pääkirjoitustoimitus on pyytänyt kaikilta presidentti ehdokkailta kuvaamaan Suomesta suomalaisuuden kirjallisuuden kautta.
Mika Aaltola jo aiemmin kuvasi esseessään Juni Ahon romaanista Juha
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009987541.html
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mielenkiinnolla luin molemmat tähänastiset esseet.
Molemmat ovat mielestäni hyviä, totean näin, menemättä
yksityiskohtiin.
Mielenkiintoista on mitkä kirjat valtavasta valikoimasta
herättävät henkilön kirjoittamaan, mikä on se aspekti,
jonka he haluavat nostaa esiin.
Mika Aaltolaa haastateltiin menneellä viikolla Kauppalehdessä.
Haastattelussa tulee esiin Aaltolan vahva geopolitiikan asiantuntemus ja
tavoite tuoda ihmisiä yhteen.
Hän haluaa olla arvojohtaja, joka vahvistaa demokratiaa
ja näyttää mitä vahva demokratia voi tehdä ihmisten eteen.
Onko Pertikki lukenut Tikkasta?
Hyvin erilaisia tarinoita Suomesta. Se onkin hyvä. Suomi on moni-ilmeinen.
Suomalaiset ovat hyvin erilaisia. Ei ole olemassa tyypillistä suomalaista.
Jokainen on yksilö, jokainen voisi olla minkämaalainen vain,
rohkenen sanoa. En väitä.
👍Hyvin sanottu.
Aleksis kiven seitsemän veljestä kuvaa jotain alkuperäistä suomea, maahenkistä eikä siitä ajasta ole kovin pitkää aikaa.
Elämämme murrosaikaa, suomalainen voi toisessa polvessa syntyperältään olla suomalainen, käänne tapahtunut muutamassa kymmenessä vuodessa.
Aika seitsemästä veljeksestä tähän päivään lyhyt, muutos on valtava, sama aika 150 vuotta eteenpäin määritellä suomen kansalainen, mitä ajattelevat suomalaisuudesta, mitä siitä jäljellä.
Pertikki
"Omaa Suomeani" kuvaavat parhaiten Aleksis Kivi ja Veikko Huovinen.
Aleksis Kivi - Suomenmaa
>>Maa kunnasten ja laaksojen,
mi on tuo kaunoinen?
Tuo hohtees kesäpäivien,
tuo loistees pohjan tulien,
tää talven, suven ihana,
mi ompi soma maa?
Siel tuhansissa järvissä
yön tähdet kimmeltää
ja kanteleitten pauhina
siel kaikuu ympär kallioi
ja kultanummen hongat soi:
se ompi Suomenmaa.
En milloinkaan mä unohtas
sun lempeet taivastas,
en tulta heljän aurinkos,
en kirkast kuuta kuusistos,
en kaskiesi sauhua
päin pilviin nousevaa.
Ol’ monta näissä laaksoissa
tok’ aikaa ankaraa,
kun yöseen halla hyyrteinen
vei vainiomme viljasen;
mut toivon aamu, toivon työ
taas poisti halla-yön.
Viel' monta näissä laaksoissa
on käynyt kauhua,
kun sota surman, kuolon toi
ja tanner miesten verta joi;
mut sankarien kunnian
sai Suomi loistavan.
Nyt ihanainen, kallis maa
on meidän ainiaan;
tuos aaltoileva peltomme,
tuos viherjäinen niittumme,
tuos metsiemme jylhä yö
ja meriemme vyö!
Tuon lehtimetsän kaikunaa
mi autuus kuullella,
kun valjetessa aamuisen
siel pauhaa torvi paimenen,
tai koska laulain laaksossa
käy impi illalla!
Mi autuus helmaas nukkua,
sä uniemme maa,
sä kehtomme, sä hautamme,
sä aina uusi toivomme,
oi Suomenniemi kaunoinen,
sä ijankaikkinen!<<
🦢~~~
Valitut teokset II, 1878.
*
Veikko Huovinen - Kylän koirat:
https://books.google.fi/books/about/Kylän_koirat.html?id=mXo7CQAAQBAJ&printsec=frontcover&source=kp_read_button&hl=fi&newbks=1&newbks_redir=0&gboemv=1&redir_esc=y#v=onepage&q&f=false
*
Todella mielenkiintoiset esseet molemmilta.
Li Anderssonin esseessä Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina, romaanista on myös yhtäläisyys Märta Tikkasen Miestä ei voi raiskata romaaniin, joiden yhteisestä teemasta essee mielestäni koostuu.
Mika Aaltolan valinta Juhani Ahon romaani Juha esseeksi, oli yllättävä, koska oletti hänen ikäisensä miehen olevan hieman uudemman kirjallisuuden lukija.
Esseenä toki Juha oli hyvä ja perustelut rajan tuomista ristiriidoista hyvine ja huonoine puolineen hyvin kirjoitettuja.
Odotan mielenkiinnolla muiden ehdokkaiden esseitä.
Juhani Aho oli yksi, useammista mukanaolleista, suomenkielisen Kirkkoraamattu 1933/-38 käännöksen tekstin kauniiseen, kirjalliseen asuun muokkaajista.
Itse käytän ainoastaan KR 33/38:aa.
Sari Essayah esseessään Uuno Kailaan runo Suomalainen rukous.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010023599.html
Pertikki