Yksinäinen mutta onnellinen

Vaimon lennettyä tuon ilmaisiin jo vuosia sitten, luonnollisesti minusta tuli miespuolinen leski.
Talo on lähes 100 vuotta sitten, aluksi mökiksi rakennettu. Välipohjasta löytyy 1930 luvun sanomalehtiä.
Asun yksin vaikka tulijoita olisi. Oma rauha on autismikirjon henkilölle tärkee asia, sano.
Sahanpurulla eristetty talo pysyy lämpimän puolella puu- ja sähkö-lämmitteisenä.
Terveys menee "päivä kerrallaan", kuten 85 vuotiaan kohdalla voi jo sanoo.

Kymsote, jonka alueella asun, kertoo, että hoivakoti-asuinmuotojakin voisit jo harkita. Varmaan sinnekin on jo pientä jonoa.
Pystyn klenkkaamaan vielä lähikaupassa miten kuten joko sauvoilla tai apurollalla.

On onnellista viihtyä yksin. Se on itsenäisyyttä.

Itse viihdyn hetken muidenkin joukossa tai kaksin, mutta aina on ihanaa päästä omaan rauhaan. Onneksi saan valita vapaasti.