Tässä se on, kiveen hakattu totuus:
Parisuhteessa on rakkautta täsmälleen niin kauan kun kummallakin on halu antaa kumppanilleen riittävän paljon sitä mitä kumppani haluaa/tarvitsee.
Yksi sana (halu) voi muuttaa kaiken. Se mitä itse haluaa kumppanilleen antaa on (usein) merkityksetöntä tai toissijaista kumppanin silmissä. Kummatkin haluavat saada sitä mitä tarvitsevat.
Parisuhteessa on rakkautta täsmälleen niin kauan kun kummallakin on halu antaa kumppanilleen riittävän paljon sitä mitä kumppani haluaa/tarvitsee.
Yksi sana (halu) voi muuttaa kaiken. Se mitä itse haluaa kumppanilleen antaa on (usein) merkityksetöntä tai toissijaista kumppanin silmissä. Kummatkin haluavat saada sitä mitä tarvitsevat.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Juuri tämän vuoksi ihmisten välillä ei voi olla rakkautta, sikäli kuin suhteeseen kuuluu seksi. Rakkaus on pyyteetöntä, ja yleisestihän on tiedossa, että miehen "rakkaus" loppuu jos seksi loppuu. Tästä voidaan päätellä, että rakkautta ei ko. tapauksessa ole olemassakaan.
Suhteeseen/parisuhteeseen kuuluu seksi (leikit, yhdyntä, laajemmin erotiikka) aivan elimellisesti. Seksi on peruste miksi hedelmälliset ihmiset pariutuvat, heillä vietti/tarve on vielä tallella ja voimissaan.
Rakkaus on olemassa, sitä kuvitelmaa joka rakkauteen yleensä liitetään ei ole olemassa mutta kuin saduissa, tyttöjen kirjoissa, saippuaoopperoissa, yms.
Yhtään mikään ei ole ihmisille (eikä millekään muulle lajille) pyyteetöntä, mutta joskus ei ole helppo ymmärtää/oivaltaa mitä se on mitä pyydystetään.
Seksiin perustuva "rakkaus" ei ole mitään muuta kuin alkukantaisten viettien orjana olemista, mutta on ymmärrettävää, että sinä et muusta tiedä etkä olisi kykenevä ymmärtämäänkään.
Rakkautta on monenlaista, se ei ole mitään yksioikoista.
Ystävyydessä voi myös olla rakkautta.
Toiset ihmiset eivät voi päättää mikä on rakkautta ja mikä ei ole, kun on kyseessä toisten ihmisten suhteet.
Sinun rakkautesi on näköjään erittäin heikoissa kantimissa. Tuosta lähtökohdasta on paha saada aikaiseksi edes ystävyyttä.
Jokainen parisuhde on uniikki
Jokainen pari voi tehdä siitä omanlaisensa
En usko, että meidän suhde olisi ns tavanomainen
Nyt ei puhuttukaan parisuhteesta, vaan rakkaudesta. Parisuhteen tietenkin voi perustaa vaikka pelkkään taloudelliseen sopimukseen. Ei sitä kukaan estä.
Kyseessä on rakkaus ("rakkaus") joka on, tai ei ole, parisuhdekumppaneiden välillä. Se on aina sopimus, vaikka sitä ei yleensä kirjoiteta paperille eikä sovita edes suullisesti (ääneen). Se vain aistitaan tai tunnetaan (luullaan, kuvitellaan).
Rakkaus ei ole koskaan sopimus. Jos tarvitaan sopimus, niin ei ole olemassakaan rakkautta.
Pieni täsmennys vielä, koska "sitä mitä" on yksikömuodossa:
𝓟𝓪𝓻𝓲𝓼𝓾𝓱𝓽𝓮𝓮𝓼𝓼𝓪 𝓸𝓷 𝓻𝓪𝓴𝓴𝓪𝓾𝓽𝓽𝓪 𝓽𝓪̈𝓼𝓶𝓪̈𝓵𝓵𝓮𝓮𝓷 𝓷𝓲𝓲𝓷 𝓴𝓪𝓾𝓪𝓷 𝓴𝓾𝓷 𝓴𝓾𝓶𝓶𝓪𝓵𝓵𝓪𝓴𝓲𝓷 𝓸𝓷 𝓱𝓪𝓵𝓾 𝓪𝓷𝓽𝓪𝓪 𝓴𝓾𝓶𝓹𝓹𝓪𝓷𝓲𝓵𝓵𝓮𝓮𝓷 𝓻𝓲𝓲𝓽𝓽𝓪̈𝓿𝓪̈𝓷 𝓹𝓪𝓵𝓳𝓸𝓷 𝓴𝓪𝓲𝓴𝓴𝓮𝓪 𝓼𝓮𝓵𝓵𝓪𝓲𝓼𝓽𝓪 𝓶𝓲𝓽𝓪̈ 𝓴𝓾𝓶𝓹𝓹𝓪𝓷𝓲 𝓱𝓪𝓵𝓾𝓪𝓪/𝓽𝓪𝓻𝓿𝓲𝓽𝓼𝓮𝓮.
Eli, tyytymätön ei rakasta.
Ehdottomasti tyytymätön voi helpostikin rakastaa. Ihminen voi helposti rakastaa, vaikka toinen ei antaisi mitään vastineeksi.
Vähäinen määrä poikkeuksia on olemassa, mutta parisuhde tyypillisesti päättyy, ennemmin tai myöhemmin, kun jompi kumpi on tyytymätön siihen suhteeseen (eli kumppaniin). Todella harva kärvistelee riittävän huonossa suhteessa.
Määritelmä siis pätee parisuhteen ollessa kyseessä, muunlaiset "rakkaudet" kannattaa analysoida terapellen kanssa.
Ei, vaan poikkeuksia ovat he, jotka eivät rakasta myös tyytymättöminä, jos aidosti rakastavat. Rakkaus ei katoa, vaikka toinen ihminen v.tuttaisi ja ärsyttäisi ja kokisit, ettei hän anna mitään takaisi. Rakkaus ja "kärvistely suhteessa" eivät oikeastaan liity mitenkään toisiinsa. Ihminen voi rakastaa, vaikka on tyytymätön ja vaikka eroaisi. Jos rakastaa, niin ei se rakkaus katoa, vaikka eroaisikin. Toisinaan sitä rakastaa, vaikka toinen ei olisi lainkaan sen rakkauden arvoinen ja sitä rakastaa silti, vaikka päättää, että on parempi lopettaa. Rakkaus ei silti katoa mihinkään, jos se oli oikeaa rakkautta. Sun kohdallasi tilanne on tietysti eri, sillä sinä et ole koskaan rakastanut. Ehkä et oppinut koskaan lapsuudessasi rakastamaan.
Uusi versio, sama asia, vieläkin täsmällisemmin:
𝒫𝒶𝓇𝒾𝓈𝓊𝒽𝓉ℯℯ𝓈𝓈𝒶 ℴ𝓃 𝓇𝒶𝓀𝓀𝒶𝓊𝓉𝓉𝒶 𝓉𝒶̈𝓈𝓂𝒶̈𝓁𝓁ℯℯ𝓃 𝓃𝒾𝒾𝓃 𝓀𝒶𝓊𝒶𝓃 𝓀𝓊𝒾𝓃 𝓀𝓊𝓂𝓅𝒾𝓀𝒾𝓃 𝒶𝓃𝓉𝒶𝓋𝒶𝒶 𝓉ℴ𝒾𝓈ℯ𝓁𝓁ℯℯ𝓃 𝓇𝒾𝒾𝓉𝓉𝒶̈𝓋𝒶̈𝓈𝓉𝒾 𝓀𝒶𝒾𝓀𝓀ℯ𝒶 𝓈ℯ𝓁𝓁𝒶𝒾𝓈𝓉𝒶 𝓂𝒾𝓉𝒶̈ 𝓉ℴ𝒾𝓃ℯ𝓃 𝒽𝒶𝓁𝓊𝒶𝒶/𝓉𝒶𝓇𝓋𝒾𝓉𝓈ℯℯ, 𝓈ℯ𝓀𝒶̈ 𝓀𝓊𝓂𝓅𝒾𝓀𝒾𝓃 𝓀ℴ𝓀ℯℯ 𝓈𝒶𝒶𝓋𝒶𝓃𝓈𝒶 𝓉ℴ𝒾𝓈ℯ𝓁𝓉𝒶𝒶𝓃 𝓇𝒾𝒾𝓉𝓉𝒶̈𝓋𝒶̈𝓈𝓉𝒾 𝓀𝒶𝒾𝓀𝓀ℯ𝒶 𝓈ℯ𝓁𝓁𝒶𝒾𝓈𝓉𝒶 𝓂𝒾𝓉𝒶̈ 𝒾𝓉𝓈ℯ 𝒽𝒶𝓁𝓊𝒶𝒶/𝓉𝒶𝓇𝓋𝒾𝓉𝓈ℯℯ.
Liian pientä tekstiä
Tässä on myös kiljoitusvirhe kirjattu:
𝑷𝒂𝒓𝒊𝒔𝒖𝒉𝒕𝒆𝒆𝒔𝒔𝒂 𝒐𝒏 𝒓𝒂𝒌𝒌𝒂𝒖𝒕𝒕𝒂 𝒕𝒂̈𝒔𝒎𝒂̈𝒍𝒍𝒆𝒆𝒏 𝒏𝒊𝒊𝒏 𝒌𝒂𝒖𝒂𝒏 𝒌𝒖𝒊𝒏 𝒌𝒖𝒎𝒑𝒊𝒌𝒊𝒏 𝒂𝒏𝒕𝒂𝒂 𝒕𝒐𝒊𝒔𝒆𝒍𝒍𝒆𝒆𝒏 𝒓𝒊𝒊𝒕𝒕𝒂̈𝒗𝒂̈𝒔𝒕𝒊 𝒌𝒂𝒊𝒌𝒌𝒆𝒂 𝒔𝒆𝒍𝒍𝒂𝒊𝒔𝒕𝒂 𝒎𝒊𝒕𝒂̈ 𝒕𝒐𝒊𝒏𝒆𝒏 𝒉𝒂𝒍𝒖𝒂𝒂/𝒕𝒂𝒓𝒗𝒊𝒕𝒔𝒆𝒆, 𝒔𝒆𝒌𝒂̈ 𝒌𝒖𝒎𝒑𝒊𝒌𝒊𝒏 𝒌𝒐𝒌𝒆𝒆 𝒔𝒂𝒂𝒗𝒂𝒏𝒔𝒂 𝒕𝒐𝒊𝒔𝒆𝒍𝒕𝒂𝒂𝒏 𝒓𝒊𝒊𝒕𝒕𝒂̈𝒗𝒂̈𝒔𝒕𝒊 𝒌𝒂𝒊𝒌𝒌𝒆𝒂 𝒔𝒆𝒍𝒍𝒂𝒊𝒔𝒕𝒂 𝒎𝒊𝒕𝒂̈ 𝒊𝒕𝒔𝒆 𝒉𝒂𝒍𝒖𝒂𝒂/𝒕𝒂𝒓𝒗𝒊𝒕𝒔𝒆𝒆.
Juu, sinun "rakkautesi" on itsekästä "kaikki mulle". Oikeaa rakkautta et ole kosjaan tuntenut ja se on vähän sääli.
Parisuhteissa, ja kaikissa muissakin suhteissa, kummatkin ovat aina ensisijassa itsekkäitä. Ihminen aina ajattelee omia etujaan ensin. Nykyään av(i)oliittosopimus on erittäin yleinen, sekin kuuluu "rakkauteen".
Vuoropuhelu on tärkiätä. Joo oot jyvällä eli peesaan aloituspostaajaa. Samaa mielt =)
Ei kai kovin itsekeskeiset sovi edes parisuhde-elämään?