Olenko optimisti, jos ajattelen, että aina voi hävitä?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Millä tavalla? Nykymaailman kriteerien mukaan?
Kaikki täällä ovat eksyksissä, mutta kukaan ei tiedä sitä.
Ja koska kukaan ei tiedä, että he ovat eksyksissä, saa sellaisen vaikutelman, että he eivät ole eksyksissä.
Mutta hyvänen aika, koska emme edes tiedä, keitä oikeasti olemme, silloin olemme tietysti kaikki eksyksissä.
Jos kaikki ovat ankanpoikasia, joutsen saattaa vaikuttaa epänormaalilta niiden joukossa.
"Kuolla elääkseen" on erittäin hyvä Hegelin ilmaus.
Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj
Tämä on elämän prosessi - kuolla täysin sellaisina kuin olemme...kokonaisena ja täydellisenä, ilman varauksia. Mutta te ette kuole. Samalla on selvää, että haluatte kuolla, mutta ette voi kuolla. Oivallatte: "Olen yrittänyt saada kuolemaa aikaan, mutta kuolema ei tule. Miksi? Olen yrittänyt syleillä kuolemaa, mutta kuolema ei tule. Mikä hätänä? Haluan kuolla. Mutta en kuole, koska olen ikuinen. Olen energiaa." Rohkeuden energia kasvaa. Miten? Se on yagya, mikä tarkoittaa "sitä, joka laitetaan tuleen". Laitatte itsenne tuleen, rakkaimman asianne laitatte tuleen. Yagya tarkoittaa "uhrausta".
Kuolla elääksesi."
"Tavoitteen saavuttamiseksi on maksettava hinta. On 'kuoltava elääkseen', ja silloin tunnette, ettei se ole petos. Tunnette tämän edetessänne valitsemallanne tiellä. Jokaisella askeleella eteenpäin koet kolme tunnetta: tyytyväisyyttä, kylläisyyttä ja nälän sammumista.
Se, joka haluaa sitä, saa sen
Olipa ihminen sopiva tai ei, jokainen, joka vain haluaa sitä, saa sen."
Kosminen ohjelma. Uni unessa.
Tietokoneessa on käyttöjärjestelmä "Windows" - nämä ovat kuvia. Niiden takana on käyttöliittymä. Nyt he yrittävät luoda kolmiulotteisia virtuaalisia kehoja. Jumalalla on sellaiset kyvyt, että Hän luo kehonne, ainutlaatuisen käyttöjärjestelmän ja antaa teille ainutlaatuisen avatarin, egon. Voitteko kuvitella tietokoneet seisovan avaruudessa?
...
...
Jokainen tunne, joka sinulla on, jokainen hermo - kaikki on käsikirjoitettu. Mutta ohjelmoijat ovat hyvin ... - he ovat ohjelmoijia, jotka luovat maailmankaikkeuden. Kun suljet tietokoneen, se menee nukkumaan, siirtyy "ilmenemättömään" tilaan. Mustat aukot ovat paljastumattomia maailmankaikkeuksia, jotka "romahtavat". Universumit "avautuvat" ja "sulkeutuvat".
Sanotaan, että kaikki elämänmuodot ja ylipäätään kaikki on jo olemassa valmiiksi ohjelmassa, eikä Krishnalla ole mitään tekemistä sen kanssa. Hän luo yhden ohjelmoijan, Brahman, joka luo kaiken. Mutta tietysti Herra astuu kaikkeen sisään Vishnuna. Tämä on mielenkiintoinen seikka. Esimerkiksi Descartes mainitsee lauseen "unta unessa". Ja Srila Sridhar Maharaj selittää kirjassaan "Tietoisuuden evoluutio" hienon ajatuksen: Vishnu nukkuu, ja me elämme Vishnun unessa miljoonia elämiä.
(A. Maharaj)
Vishnu ei ole mukana illuusiossa, tämä maailma on Shivan ja Parvatin (maya) alainen - mies- ja naispuoliset hienovaraiset aineelliset alut. Ja tämän illuusion voima ilmenee tässä sukupuolten välisessä suhteessa. Nämä suhteet muistuttavat hyvin paljon rakkautta, mutta eivät ole sitä. Me kaikki haluamme löytää näistä suhteista jotain aitoa, mutta ne eivät ole itsessään aitoja. Kuitenkin näissäkin suhteissa on erilaisia asteita. Japanilaisille rakkautta eivät symbolisoi poika ja tyttö, vaan isovanhemmat.
Kun Shridhar Maharajilta kysyttiin sukupuolten välisistä suhteista tässä maailmassa, hän nauroi: "Te valkoiset ette ymmärrä lainkaan, mitä rakkaus on. Meidän Veda-järjestelmässämme vain yksi voi rakastaa - nainen - ja hän uhraa kaiken rakastettunsa vuoksi." Toisin sanoen Vedojen näkökulmasta mies ei voi rakastaa aidosti, häneltä on riistetty tämä kyky. Hän voi rakastaa jossain määrin, mutta vain nainen kykenee osoittamaan rakkauden täydellisyydessään (aineellisessa maailmassa).
Tämä maailma on maya-dhama, aineellinen maailma. Meille annettiin tiettyjä mahdollisuuksia, halusimme "hallita" ja jouduimme tähän virtuaalitodellisuuteen. Ongelma on, että kaikki täällä ovat sellaisia, joskus he yhdistyvät -.... Ajoittain. He tajuavat, etteivät he voi selviytyä yksin, joten heidän on pakko yhdistyä heimojen ja kansallisuuksien mukaan. Kollektiivinen selviytyminen, kollektiivinen vapaus - kuin merirosvot, jotka yhdistyvät ryöstääkseen yhdessä.
Jättäkää jopa maallinen uskonto paratiisin saavuttamisesta. Se on rakennettu periaatteelle "minä sinulle, sinä minulle": tee jotain hyvää, niin nouset varmasti ylös. Se on kuin lapsille sanotaan: opiskele ahkerasti, niin saat karkkia.
Miten voit toteuttaa potentiaalisi?
A. Maharaj: Hyvä kysymys. Potentiaalinne vapauttamiseksi teidän on ensinnäkin tunnettava, että ette ole vapauttaneet sitä. Selitän, kuinka tärkeää tämä on. Jos ihminen tuntee, että hän on saavuttanut jotain tai että hän on täydellinen, hänestä ei koskaan tule täydellistä. Niinpä ihmisen pitäisi tuntea ensimmäiseksi oma epätäydellisyytensä, samalla kun hän pyrkii täydellisyyteen.
... [Newtonin] esimerkkinä. Tämä suuri filosofi sanoi: "Tiedän, että poimin kiviä tiedon valtameren rannalta." Hän sanoi: "Tiedän, että poimin kiviä tiedon valtameren rannalta." Sokrates sanoi sen vielä paremmin: "Olen tietämätön." Kaikki nauroivat hänelle: "Miksi sitten otat filosofin aseman?" Hän sanoi: "Miksi sitten otat filosofin aseman?" - "Teen niin, koska olen todella tietämätön, mutta muut luulevat olevansa älykkäitä. Siksi olen parempi kuin he: heitä sokaisee oma käsityksensä täydellisyydestä, mutta minä tunnen tarvetta kehittyä."
"... jos ajattelen, että aina voi hävitä?"
Mitä hävittävää sinulla on?
A. Maharaj:
.... Näytelmäkirjailijat sanovat: ihmisen luonne muuttuu olosuhteiden mukaan. Oletteko katsoneet elokuvan "Life of Pi"? Itse asiassa tämän elokuvan viesti on seuraava (meille hyvin epämiellyttävä): jos haluat uida tämän elämän valtameren poikki, purjehdi veneessä, jossa on tiikeri. Ja me haluamme koko ajan potkia tiikeriä (ulos asunnosta ja niin edelleen). Mutta P sanoi: "Jos ei olisi ollut tuota tiikeriä, en olisi varmasti pystynyt uimaan yli, olisin sataprosenttisesti kuollut. Tiikeri piti minut koko ajan kunnossa."
Jokaisella teistä on varmasti oma "tiikerinsä", jonka haluaa potkia ulos. Joku haluaa potkia tiikerin ulos selluliitin muodossa, joku tarvitsee toisen huoneen, jollain toisella ei ole tarpeeksi autoa, tarkoitan, että jokaisen "tiikeri" ilmenee eri tavalla. Ihmiset ajattelevat: "Kunhan saan tämän, kaikki on hyvin." Mutta todellisuudessa kukaan ei ole koskaan tyytyväinen mihinkään maalliseen.
A. Maharaj:
Tämä kertoo meille, että ... elämässämme tulee sellainen hetki, saavutamme sellaisen tietoisuuden tilan, jolloin menetämme pelon, loukkaantumisen ja tyhmyyden. Se ei tapahdu heti, mutta se tapahtuu varmasti.
Teitä loukataan, teitä torutaan, mutta sisäisesti ymmärrätte, että "se en ole minä". Todellinen minä ei ole vaikuttunut.
Tämä on vasta henkisen valaistumisen alku, se ei ole edes taso henkisille ihmisille.
Kuvitelkaa, jos Kristus olisi loukkaantunut: "Miksi sidotte minut? Minä aion valittaa teistä!" Voitteko kuvitella? Hän ei loukkaantunut edes murhaajistaan.
Sokrates joi myrkyn. Hän sanoi: "Hyvälle ihmiselle ei voi tapahtua mitään pahaa." Jos ihmisellä on todellista henkistä tietoa, hän tuntee näin sisältäpäin.
Aurinko liikkuu kiertoradallaan. Aina jossain paikassa keskiyöllä, aina jossain paikassa keskipäivällä, aina jossain paikassa auringonnousulla, aina jossain paikassa auringonlaskulla. Samanaikaisesti. Se on hyvin tärkeä ajatus. Mutta joskus näemme auringonlaskun, joskus auringonnousun. ...Olen ikuinen kuolematon sielu.
Näin ollen auringonnousu on aina olemassa...
Tämä tietoisuus voi olla intuitiivisesti läsnä meissä elämästä toiseen. Uskomme johonkin joka elämässä, mutta kyse ei ole vain sisäisestä, intuitiivisesta näkemyksestä. ... Kun tämä näkemys herää meissä, meillä on kyky liikkua auringon mukana.
... maailma ei ole litteä todellisuus, vaan se on moniulotteinen. Ymmärrämme, että on olemassa erilaisia olemisen tasoja.
Teidän on taas ymmärrettävä, että miljoonat, miljardit vuodet verrattuna ikuisuuteen ovat vain silmänräpäys. Siksi Sokrates sanoi: nukahdamme ja heräämme joka päivä, niin myös elämä ja kuolema: se ei ole mitään muuta kuin nukahtamista ja heräämistä.
Nukahtamisen ja [heräämisen] välissä me oleskelemme jossain. Joskus näemme painajaista, ..... Tämä on tehtävämme: mennä vaistojemme yli. Nykyään meitä hallitsevat vaistot kuin eläimiä: itsesäilytysvaisto, lisääntymisvaisto...
Tämä on niin vakava sairaus: meidät pakotetaan syntymään ja kuolemaan. Ikuinen sielu, joka on itsessään kuolematon ja autuas, on joutunut tällaiseen tilaan. Niinpä me otamme nyt lääkettä; se on hyvin hienovaraista. Tämä lääke alkaa vaikuttaa meihin ja se toimii, ehkä ikuisuuden ajan. ..
Meillä on ollut jo miljardeja elämiä, jotka syntyvät ja kuolevat nukahtaessamme. Jokainen elämämme on unta: nukahdamme, heräämme. Ja noissa miljardeissa elämissä olemme varmasti yrittäneet tyydyttää itseämme jollain tavalla: meillä oli aviomiehiä, lapsia, vaimoja, mitä tahansa. .... Synnyimme epäsuotuisassa tilanteessa: jumalattomien kommunistien maassa, jossa sanalle Jumala naurettiin. .... Meidän on pakko tehdä kovasti töitä vain selvitäksemme hengissä. Kaikessa tässä elämässä olemme kuitenkin keränneet tiettyjä hurskaita ansioita, sukritia.
Nykyaikainen yhteiskunta ei vahvista ihmisen sisäistä itsetuntoa lainkaan. Se arvioi ihmisen arvon ulkoisten ominaisuuksien asteikolla: rikkaus, kauneus, asema, maine. Henkilö, joka luopuu sisäisestä itsetunnosta noudattaakseen nyky-yhteiskunnan asettamia arvomaailman standardeja, kärsii naamioidusta masennuksesta. Hän on masentunut, mutta ei näe sitä, koska hänellä on liian kiire jahdata vääriä tavoitteita. On odotettavissa, että jossain vaiheessa hänen masennuksensa tulee avoimeksi, kun hän epäonnistuu ponnistelujen jälkeen ollakseen joku, jota hän ei ole.
Esimoderni persoonallisuus
...n kaksi tyyppiä: kristillinen ja klassinen (jälkimmäinen koostuu ihmisistä, jotka suuntautuvat antiikin Kreikan ja Rooman arvoihin).
Esimoderni tyyppi on vielä nykyäänkin kanssamme, ainakin osittain. Itse asiassa kuka tahansa ihminen on sekoitus molempia tyyppejä, premodernia ja modernia. Vanha klassinen ja kristillinen tyyppi on syvään juurtunut. Se ei ole kokonaan kadonnut vielä nykyäänkään. Emme myöskään voi osoittaa nykymaailmasta tiettyjä henkilöitä, joiden persoonallisuus on täysin selkeä uuden moraalityypin ruumiillistuma.
Kaikissa ihmisissä on sekä vanhaa että uutta. Monet nyky-yhteiskunnan neuroosit ovat osa tutkittavaa kulttuuridynamiikkaa, mutta lisää ahdistusta ja hämmennystä aiheutuu siitä, että persoonallisuudet omaksuvat tämän dynamiikan lisäksi myös muita persoonallisuuden piirteitä, joiden kanssa se on yhteensopimaton.
... esimoderni eurooppalainen muistuttaa monin tavoin klassisen veda-kulttuurin jäsentä. Hänen maailmankuvansa on uskonnollinen. Hän on tietoinen ihmiskunnan langenneesta tilasta. Esimoderni ihminen uskoo moraalisen ja älyllisen ponnistelun tai jumalallisen armon kautta tapahtuvaan edistykseen, mutta tunnustaa, että joitakin rajoituksia on aina jäljellä.
...Näin ollen esi-moderni ihminen pitää itsekritiikkiä hyveenä. Kärsimys ei ole hänelle odottamatonta, eikä hän paheksu sitä ansaitsemattomana. Hän ei pidä hyvinvointia ja onnellisuutta itsestäänselvyytenä, vaan on syytä kiittää Jumalaa.
Esimoderni ihminen on terävästi tietoinen heikkouksistaan, koska hän mittaa itseään korkeilla moraalinormeilla, jotka vievät hänet pois näkemyksestä itsestään nautiskelijana. Aristoteleen ja Ciceron etiikka on askeettista, Kristuksen vuorisaarna on mystistä. Esimoderni ihminen tunnustaa, että hänen moraaliset puutteensa ovat hänen omiaan: hän ja vain hän on vastuussa luonteensa parantamisesta.
Elämän ongelmat nähdään moraalisen epäonnistumisen seurauksena. Ongelmien ratkaisemiseksi ihmisen on tehtävä kaikkensa luonteensa parantamiseksi. Ja vaikka hän edistyisikin jonkin verran, jäljelle jää monia virheitä, jotka vaativat vielä suurempia ponnisteluja. Kristillistä yhteiskuntaa on yhdistänyt ajatus siitä, että lähimmäisen ongelmat ovat sen omia.
Vertaillessaan modernia ja premodernia tyyppiä...Premoderni persoonallisuus "Modernin tyypin käyttäytyminen on hyvin erilaista kuin premodernin tyypin. Modernilla ihmisellä on suuria toiveita väheksymättä maallisen olemassaolon mahdollisuuksia. Francis Bacon oli yksi ensimmäisistä, joka uskoi loputtomaan edistykseen. Hän uskoi, että vanhojen taikauskojen häviämisen ja kokeellisen tieteen menetelmien täydellisen käyttöönoton myötä ihmiselämää olisi mahdollista parantaa huomattavasti. Valistuksen aikakausi laajensi näitä odotuksia.
Toivo uudesta ja paremmasta maailmasta ei välttämättä perustunut uskoon tieteeseen ja järkeen. Itse skientismin* taustalla havaittavissa oleva perustavin pyrkimys oli ihmiselämän perustavanlaatuinen muutos, suuri vapautuminen, laajentuminen ja syventyminen, joka tekisi elämästä tyydyttävämpää äärettömiin."
________________________
*Scientismi on filosofinen suuntaus, joka pitää tieteellistä tietoa korkeimpana kulttuurisena arvona.
________________________
Jean-Jacques Rousseau on vain varhainen ja erinomainen esimerkki henkilöstä, joka uskoi, että klassinen ja kristillinen sivilisaatio perustui syvään harhakuvitelmiin ja että oli aika lopettaa sen perustalta alkunsa saanut sorto, jotta ihmiskunta voisi saavuttaa uuden ja paremman olemassaolon. Keskeinen ero modernin ja esi-modernin näkemysten välillä näkyy ihmisoikeuksien käsitteessä.
Moderni ihminen ei pidä hyvää elämää ansaitsemattomana lahjana. Hän pitää sitä pikemminkin oikeutena. Ihmiset väittävät, että heillä on oikeuksia. John Locken ja Jean-Jacques Rousseaun kaltaisten teoreetikoiden esittämät "luonnolliset ihmisoikeudet" ovat muuttuneet vuosisadallamme yksityiskohtaisemmiksi ja konkreettisemmiksi Yhdistyneiden Kansakuntien myötä.
Ihmisillä on jo syntyessään oikeus ruokaan, suojaan, terveydenhoitoon jne., mutta kukaan ei vaadi siitä seuraavia velvollisuuksia. Vaatiessaan oikeuksiaan nykyihminen ei aseta erityisiä vaatimuksia persoonallisuudelleen. Hän ei ole taipuvainen näkemään, että hänessä on jotain vikaa. Kuten kuuluisa sanonta kuuluu: "Minä olen ok, sinä olet ok".
Rousseau julisti ihmisen hyvyyttä jo 1700-luvulla ja hylkäsi perisyntiopin, joka loukkasi ihmisluontoa. Elämän syvistä ja lukuisista pettymyksistä ei ollut syynä jokin ihmisen tai luonnon vika tai puute, vaan ahdistavat ja vääristävät yhteiskunnalliset instituutiot ja konventiot. Kuten Rousseau väittää, parannuskeinona on, että ihmiskunta heittää irti kahleet, jotka riistävät sen hyvyyttä.
Yksi maailma ei riitä
Elämä aineellisessa maailmassa oli esimodernille ihmiselle yhtä tärkeää kuin nykyihmisellekin. Kaikista oikeuksistaan ja odotuksistaan huolimatta nykyihmisen on edelleen elettävä olemassa olevassa historiallisessa maailmassa, ja tämä maailma pysyy sitkeästi sellaisena kuin se on aina ollut: se on täynnä ylä- ja alamäkiä ja täynnä epätäydellisyyksiä.
Nykyaikaisen ihmisen vaikeutena on hänen korkeiden odotustensa vuoksi se, että hän joutuu kokemaan ihmiselämälle ominaisia pettymyksiä, hän saa osansa epäoikeudenmukaisuudesta, taloudellisista paineista ja sairauksista. Läheiset ihmiset kuolevat yksi toisensa jälkeen. Yhteiskunta on ahne, suvaitsematon, häikäilemätön ja rikollinen.
Ajoittain on sotia tai muita tuskallisia sosiaalisia ongelmia. Suurin osa elämästä on yksinkertaisesti tylsää. Kun ihminen huomaa, että aineellinen maailma hänen ympärillään ei välitä hänen itsensä tärkeäksi julistamasta merkityksestään uuden ajan lapsena, hän kokee vakavan pettymyksen. Amerikkalainen runoilija Stephen Crane (1871-1900) kuvasi nykyajan ihmisen tunteita seuraavasti: Ihminen huusi maailmankaikkeudelle:
...
Koska nykyihminen on taipuvainen odottamaan täyttymyksellistä elämää, jopa onnellisuutta, hän toivoo turhaan, että maailma täyttää lupauksensa. Mutta suurimmaksi osaksi hänen jokapäiväinen elämänsä on kooste vaisuista harmaan sävyistä. Koska hänen todellinen tilansa jää kauas hänen toiveistaan, hän tuntee itsensä pian petetyksi, merkitykseltään huijatuksi.
Viha paisuu hänen rinnassaan. Jokainen uusi pettymys vahvistaa petoksen tunnetta. Tulee aika, jolloin yhteiskunta - itse asiassa koko elämä - tuntuu hänestä epäoikeudenmukaiselta ja ahdistavalta, aivan kuin pahaenteiset voimat manipuloisivat häntä. Jean-Jacques Rousseau kuvasi ensimmäisenä oppikirjaesimerkin turhautumisen ja tappion tunteista. Elämänsä loppupuolella hän kirjoitti: "Minut luotiin elämään, ja minä kuolen elämättä." Hän valitteli tarvetta palauttaa luojalleen monia "turhautuneita hyviä aikomuksia".
S. Swami. "Vedantan psykologia".
Miten voittaa pettymys elämässä...
Pettymys elämässä ei tarvitse voittaa. Se tulee syystä. Pettymys on luonnollinen seuraus aineellisen elämän epäonnistumisista, jotka jokainen kohtaa ennemmin tai myöhemmin. Ehdottomasti jokainen on pettynyt. Meidän on ymmärrettävä, mitä se tarkoittaa kohtalossamme - pääsääntöisesti se on halu tehdä jotain muuta. Etsi uutta viehätystä, uutta lähdettä, inspiroivaa viestintää. Meidän on nähtävä tarkoitus. Tarkoitus itsessään pakottaa toimintaan.
Se, miten reaktiivisia tai proaktiivisia olemme, voidaan ymmärtää myös siitä, miten reagoimme ulkoisiin ulosuhteisiin. Reaktiivinen eli liian riippuvainen ulkoisesta lähestymistavasta osoittaa siis sisäisen valinnanvapauden puutetta tai tarkemmin sanottuna ymmärtämättömyyttä siitä, että sisäinen potentiaali on vielä olemassa. Miksi tämä varanto ei ilmene? Ensimmäinen on menneen karman aiheuttama rajoitus, toinen on alkeellinen tietämättömyys. Onneksi karma voidaan korjata tiedon pohjalta. Vedat sanovat, että tässä kehossa on karman sitoman sielun lisäksi myös itsenäinen Korkein Herra, joka ohjaa kaikkia kehomme monimutkaisimpia prosesseja. Hän, joka aineellisen energiansa avulla pitää meidät menneisyytemme karman kahleissa, ja Hän vapauttaa meidät karmasta, kun käännämme kasvomme Häneen. Vapautta voi siis laajentaa sisäisen potentiaalin kautta eli nostamalla henkisyyden tasoa.
Ulkoisen huolenpiirin ongelmia ei ratkaista niin nopeasti ja helposti. Jos tästä huolimatta vietämme suurimman osan ajastamme huolen piirissä ilman, että se vaikuttaa suoraan meihin, meillä on taipumus reagoida, hermostua, tuhoutua ja turhautua. Tämä täyttää meidät negatiivisella energialla ja kaventaa vaikutuspiiriämme. Yritämme muokata maailmaa ja muita uudelleen, tuhlaamme hukkaan aikaa ja energiaa. Jos vietämme riittävästi aikaa keskittymällä sisäiseen vaikutuspiiriin - elämme proaktiivisesti, sisäinen vapautumispotentiaalimme laajenee huomattavasti ja pystymme paremmin vaikuttamaan huolenaiheemme piiriin. Yritys muuttaa maailmaa muuttamatta itseämme on toivoton tehtävä huolen piirissä...
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18156029/en-tieda-kuka-olet-tai-missa-olet-mutta-ole-suojelijani!
Mistä löytää oikea vertailukohta, miten välttää virheet ja saada vankka jalansija? Mistä tiedämme, mitkä voimat ovat vuorovaikutuksessa, jotta voimme orientoitua oikein tapahtumiin? Aiempi kokemus ei enää riitä antamaan vastauksia näihin kysymyksiin. Tarvitsemme perustietoa asioiden luonteesta. Ne eivät ole pinnalla ja tavallisen ihmisen ulottumattomissa. Tämä tieto on ylimaailmallista. Sen voi saada vain ylhäältä tulevan armon kautta. Toivottomuuden tunne synnyttää avunpyynnön. Vastauksena tähän anomukseen hänen sydämessään herää ääni, joka alkaa opastaa häntä elämässä. Tämä ääni on vielä heikko, ihminen kuulee sen tai ei kuule sitä, eksyy usein arvailujen sekaan ja liikkuu eri suuntiin. Mutta kuitenkin hän lähestyy askel askeleelta vaalittua päämäärää. Hänen etsintänsä onnistuminen riippuu hänen pyrkimystensä puhtaudesta ja vilpittömyydestä. Häntä ohjaa sisäinen vaisto, ja kuin lakmustestin avulla hän määrittää: "Tämä ei ole sitä, tämä ei ole sitä, mutta tämä on kokeilemisen arvoista." …