Suomen maastoraja.

Helppoa on aika monessa kohdassa.

Varmaan on hyvin vaikea, jos ei metsässä osaa liikkua. Mutta, jos rajalle tuodaan voi olla helpompaa. Täytyy vaan toivoa, että kuntta ja kuuset estävät rajan yli tulon.

Keväällä, kun sammakot kurnuttaa, on helppoa tulla yli monesta kohdasta ja kävellä ",kotiin".

Paras tietämäni paikka on alle kilometrin päässä rajan suuntaisesta valtatiestä oleva jossa näkyvästä Venäjän tähystystornista päätellen sinne menee jonkin tason tiekin.
90-luvulla ajoin ko. tietä pitkin maanataisin varhain aamulla, klo 5:n jälkeen työpaikkakunnalleni. Yhtenä myöhäissyksyn aamuna näin kahden pusakka- / saapasukon tallovan rajan suunnasta tielle. Outo ajankohta. Outo suunta. Silloin ei ollut mitään varsinaista tunkua.
Em. paikka on hyvin lähellä pienehköä järveä joka on samalla rajavesi. Järven pohjukka ulottuu päätiehen.

Muutenkin kuivapohjaiset kangasmastot ovat helppoja liikkujille. Aurinkoisella ilmalla ei tarvitse edes kompassia.

nyky ihmiset ei selviä kairassa eikä arktisessa ympäristössä

monen metsämihen kuolo on suden ja karhun aiheuttamaa
ja eksyessäs lappiin niin kuolo korjaa nopeasti

kokeileppa ottaa ihan ite sateliitti kuvaa guuklesta suomen rajasta niin suurin osa matkasta on ns kairaa, ei sieltä hevin tulla

pelkästään venäjän puolella on 30 kilometrin eristys alue, 10 km tarkastuspisteet

jos tuntuu että kävelet noin 40 kilometriä 15 asteen pakkasessa suomeen niin täytyy olla nuori ja kunnossa terveys

ei sieltä sairaita tai vajakkeja tuu niin kai ymmärrät

Toi venäläiset rajalle rajanylityspaikoista, kyllä ne osaa tuoda virallisten ylityspaikkojen vierestä.
Venäläiset ei välitä, jos muutama sata jäätyy hankeen. Siitä voi syyttää suomalaisia.
Näin raaka maa se on. Ei välitä omista kansalaisistaan, vielä vähemmän muista..

Ne kuskataan niin lähelle Suomen rajaa, että loppumatkan voi tehdä lakerikengissä.

Isäni kotitilasta jäi rajan Suomen puolelle noin 7ha metsää.
Samalla alueella kulkee vanha maantie Suomen puolen noin 10 kilometrin päässä olevan taajaman ja Venäjän puolelle jääneen pikkukylän välillä.
Suomen puolella ei ole mitään kiinteää vartioita. Ainoastaan rajavyöhykkeen puoli ja männyissä keltaiset vyöhykemerkinnät.
Siellä on erinomaiset sieni- ja puolukkamaastot joita olen hyödyntänyt tulematta kertaakaan meikäläisten rajavartioiden häiritsemäksi.
Kyseinen tienoo olisi erinomaisen helppo ja selkeä paikka kutsumattomien vieraiden saapumiselle.
Eikä taatusti ole ainoa pitkällä rajallamme. Rajan ylittävä tiestö, vaikkakin vanha, on käytettävissä. Suomen puolella pääsee nopeasti ilmoittautumaan turvikseksi tai soluttautumaan paikkakunnan Suomen puolella asuvien venäläisten joukkoon.

Vaalimaan kohdalla helppoa kuin heinän teko.

No, no, menkäähän takaisin sinne kotiinpäin sieltä rajan pinnasta, turha urkkia täältä tietoja. Jos tietoja saatte, niin nehän johtavat suoraan ansaan, upottavaan suohon

Kyllä se on varminta, kun jaksaa odotella siellä Venäjällä vielä sen kuukauden, niin pääsee sitten ihan kuivin jaloin pyöräilemään Suomeen raja-asemien kautta, saa heti rajalla lämmintä nuudelisoppa ja teetä sekä bussikuljetuksen eteenpäin uuteen asuinpaikkaansa, missä on täysylläpito puhtaitten lakanoitten välissä.
Turha hätäillä lähteä rämpimään pitkin metsiä ja vaarantaa terveytensä, jopa henkensä.

Kannattaa ensin siellä Venäjän puolella opetella tanssimaan ripaskaa ennenkuin lähtee rajaseudun metsiin.
Sillä tavallahan se tanssi on syntynyt, kun kasakat kyykkypaskalla ollessaan hätistelivät potkimalla susia kauemmaksi.

Taas tuli metsänpuolelta 11 yli.

Juuri tuli uutisista matkaa tieltä Suomeen 180 metriä. Ajatelkaa melkein 200 metriä.

"ei niitten tarvi kuin 100 m kulkea lumessa" Sanoi nainen joka asui lähellä.

Aloitukseen, ei ole koskaan tarvinnut tulla laittomasti Suomeen eikä muuhunkaan valtioon. Aina on ollut voimassa oleva passi tai henkilökortti jota näyttää ja voinut matkustaa mihin maapallon valtioon mihin halunnut.
En tiedä mistään mitään Suomen metsien olosuhteita enkä uskalla edes nykyisen asuinvaltioni metsiin mennä yksin edes marjastamaan eli sienestämään. Suunnistus ei ollut aikoinaan se parhain liikunnanmuoto edes peruskoulun liikuntatunneilla.

Reilu satametriä umpihangesss ja sitten " haluan turvapaikan". " Tottakai saat, mutta vaihdetaan ensin sulle lämpimät vaatteet, ettei tarvitse ruokapöydässä palella"

Rajavartioston edustaja kertoi, kuinka vaikeaa on metsän kautta Suomeen tulla, lähes mahdotonta.Hämmästyin, kun matka on 200m , tosin lumessa pohlaamista.

Rajan takana vähintäänkin 3000 ihmistä odottelemassa suotuisia kelejä tai rajan aukeamista.

Saadaan sitten vanhoille harpuille "soittelijoita" non nätisti sanottuna...

Rajavartioille tarkoitettu aloitus jos ette tiedä mitä venäjän puolelta tulossa.

Hutunmäentie on lähes rajassa kiinni, Konnun kylässä, sieltä asutaan muutaman sadan metrin päässä rajasta. Kyllä rajapäällikkö tämän tietää.

Takaisinottosopimus on voimassa, sanoo rajavartiolaitoksen J.L.

Katsokaahan sotaa edeltäviä topokgrafikarttoja. Itä -länsi suunnassa on sen ajan meikäläisten teitä joiden liikenteen raja kohdisti virallisille ylityspaikoille!
Eipä tarvitse paljoakaan umpimetsässä rämpiä vaikka itänaapurin rajaheput eivät opastaisikaan.
Eiköhän ainakin osa noista teistä ole ollut, ja ole vieläkin itäisten rajavartioiden käytössä. Majoitus, huoltokuljetukset, valvontapisteet ml. tornit jne.

Vaikeaa lumista peltoa yli 200m , onneksi saa sen jälkeen lämmintä mehua ja hyvää ruokaa.

Toimenpiteellä ei saa loukata ketään turvapaikkaa hakevia. Asiat pitää käsitellä.

"Työkalupakista" löytyy ratkaisu itärajan ongelmiin, sanoi Turkulainen perheenisä.

Sieltä ei enää läpi tulla, ulkomaalaiset vartijat auttaa meitä selviytymään. Tämä uhkakuva on selätetty, kiitos hallituksen. Toiminta loppuu, naapuri antaa periksi.