Ainakin muutama vuosi sitten suljettu osasto oli ankeampi paikka kuin vankila. Monta levotonta potilasta oli sullottu samaan huoneeseen. En tosin päässyt tätä varsinaista "makuuhuonetta" katsomaan, koska vieraat otettiin vastaan siihen tarkoitetussa tilassa. hoitajat tai paremminkin vartijat käyskentelivät tiloissa. Tietääkseni mitään varsinaista terapiaa ei ollut tarjolla, nappipurkki tuotiin määrätyin väliajoin.
Kun potilas oli saatu pillereillä puolitainnoksiin, oli kotiuttamisen aika, eli avohoitoon, joka hyvin avointa onkin, eli ei minkään sortin hoitoa. Kyllä siinä omaiset joutuvat psykologeiksi ja välillä vartijoiksikin.
Ymmärrän, että lääkehoitoa psykoosin hoitoon tarvitaan, mutta se muu kuntoutus on ala-arvoista.
Kun potilas oli saatu pillereillä puolitainnoksiin, oli kotiuttamisen aika, eli avohoitoon, joka hyvin avointa onkin, eli ei minkään sortin hoitoa. Kyllä siinä omaiset joutuvat psykologeiksi ja välillä vartijoiksikin.
Ymmärrän, että lääkehoitoa psykoosin hoitoon tarvitaan, mutta se muu kuntoutus on ala-arvoista.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Siellä sairaalassa ei ole kuin jokunen vilpittömästi "levoton tapaus". Loput ovat ahdistuneet suljettuun laitokseen ja laitos on siten omalla toiminnallaan aiheuttanut "oireet", jotka nämäkään ei ole pakkohoidon perusteita vaikkin potiulaita pidetään väkipakolla sairaaloissa. Oikeusturva potilailla on lähes olematon.
Lääkityksistä sen vertaa, ettei psyykelääkkeellä ole minkäänlaista tervehdyttävää voimaa. Käytännössä potilas voi vetää pillerit viemäristä alas kotiuduttuaa, eikä kukaan taikka mikään voi velvoittaa käymään tämän jälkeen lanttumaakarilla saati syömään pillereitä, joten lääkitykaset jäävät vaikutukseltaan psykoloogisiksi.
Saavat vain jotakin sairasta mielihyvää siitä, että saavat riistää vapautta ja alistaa ja laittaa pilleripurkin käteen. Jotkut kun ei ota uskoakseen, että vaikka hakisivat Paris Hiltonin ottamaan suihin, niin "hoidoista" ja mölkkien "järjen" juoksusta ei juurikaan piitata.
Suosittelen lukemaan potilaan oikeudet laki pykälistä koska olet korvauksen alainen jos kokemuksesi on totta, ja rikolliset pääsee ite sairaalaan.
Psyykelääkkeillä on itseasiassa usein erittäinkin suuri tervehdyttävä voima ja tiedän tämän sekä lukuisista tutkimustuloksista että lähiomaisen (eli äidin) skitsofreniaa ikäni seuranneena. Psyykelääkkeet vievät potilaiden harhaisuuden ja vasta kun hallusinaatiot yms. on saatu kunnolla kuriin, voidaan potilasta alkaa terapeuttisesti hoitamaan. Ikävää on tosin se, että oireiden kuriin saaminen vaatii aluksi erittäin voimakasta lääkitystä, josta on sivuvaikutuksena mm. erilaiset lihasvapinat ja muutenkin fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen. Tämä on kuitenkin ainoastaan väliaikaista, koska ajan kanssa lääkitys saadaan useimmiten sellaiseksi, että potilaan sivuoireet helpottavat. Lääkityksen jatkaminen kotioloissa on toki suuri ongelma, mutta esimerkiksi äitini tapauksessa perheen tuki on antanut äidille halua jatkaa lääkitystä.
Mitä taas alkuperäiselle kirjoittajalle haluaisin sanoa: ainakin äitini tapauksessa suljetulla osastolla oli päivittäin monen tunnin vierailuaika, jolloin saattoi vierailla joko osaston yhteisissä oleskelutiloissa tai potilaan huoneessa. Äitini kunnosta riippuen saimme myös välillä luvan käydä puistossa kävelyllä tai sairaalan kanttiinissa. Mielestäni kyseisen sairaalan henkilökunta oli kaiken kaikkiaan ystävällistä ja asiantuntevaa.
Äitini asui sairaalassa välillä yksin ja välillä taas huonetoverin kanssa. Yksi syy siihen, että suljetulla osastolla voidaan pyrkiä siihen, että määrätyt potilaat asustelevat huonetovereiden kanssa on se, että tällä halutaan estää moniin psyykkisiin sairauksiin voimakkaasti liittyvä muista ihmisistä eristäytyminen.
Toki suljettujaosastoja on varmasti monenlaisia ympäri Suomea. Toisissa on varmasti paremmat olot ja toisissa taas ankeampaa. Sama pätee varmasti myös henkilökuntaa. Toiset hoitavat rakkaudesta hoitotyöhön, toiset taas vallasta...
Kysehän oli psykoloogisesta hoitolaitoksesta ja sinun viestistähän sen jo havannoi, että "hoidoilla" ja lääkityksellä on psykolooginen vaikutus potilaaseen ja lähimäiseen. Pillerillä ja hoidoilla siis pyritään vain luomaan aasinsiltoja ihmisen terveyden tai huonovointisuuden ja hoitojen välille. Osaltaan hoidot ovat hyvin pitkälle politiikkaa. Lakimmekin antaa jo mieltää, että ihminen saa olla kuuro, sokea, rampa ja tyhmä. Ihminen ei siltikään saisi olla harhainen. Monesti hoitaja taikka lääkäri ei tiedä mikä on totta ja mikä tarua. Tuolloin jopa lääkärin väitteet voi olla hyvinkin harhaisia.
Joidenkin "sairauksien" osalta ollaan määritelty selkeä ikä, jolloin ihminen olisi altis sairaustumaan. Yleensä siis 20-30 vuotias katsotaan alttiiksi sairastumiselle. Toisaalta tiede ei kykene osoittamaan alttiutta, mutta tiede kykenee siltikin slvittämään mm. se miten ihminen on parhaimillaan nuorena aikuisena mm. hormooneista johtuen.
Onhan omalkin äitini pihalla kuin lumiukko, mutta en ole mielestäni oikeutettu moralisoimaan mummoa siksi, että hänb elää tottumallaan tavallaan. Samoin papparaisten mielihalut moralisoida nuorempia on täysin järjettömiä. Emmehän voi elää elämän parasta aikaa siten, kun jokin velttolullinen ja täystumpelo haluaa.
Ei korppi korpin silmää noki. Virkaloinen ei siis tuomitse toista vaikka olisi perusteitakin. Toisaalta hoitoja ei saada oikeuden tutkitavaksi ja jos saa, niin asiaa vedätetään niin pitkään esim. työttömän kohdalla, että tämä on jo työelämässä mukana ja tuolloin voi koitua maksettavaksi mahdottomat lakimies ja oikeuskulut.
puhut. mutta valitettavasti joka puolella suomea eivät asiat ole yhtä hyvin kuin äitisi tapauksessa. Pohjoisessa matkat ovat pitkät, joten ihan käytännön syistä ei voi vierailla mielin määrin, kun on vielä työ ja perhekin hoidettavana. naisten osastolla en ele käynyt, mutta miesten osasto oli aika hurja.
Kylhän se näin on että avohoidossa kontaktit hoitohenkilökuntaan on satunnaisia ja lääkeannosta vaan lisätään jos kehtaa valittaa. Sellasille osastoille josta olisi potilaalle hyötyä on kauheat jonot ,ainoa mihin pääsee on psykiatrinen päivystys jossa on kieltämättä kauheaa.
Kun kerta ei ole olemassa "hoitoa" joka toimisi taikka jossa potilas taikka henkilökunta tuntisi olonsa mielekkääksi, niin eikös olisi helpointa luopua täysin turhista hoidoista ja luoda tilalle jotakin mielekästä esim. kylpyläloma taikka vastaavaa. Mielenterveystyö nykymuodossaan ei ole muuta kuin huonoa provoa.
Minkä asteen mielisairaalasta puhut ?, mahdollisesti vanki mielisairaalasta ?, vai kuin monta vuotta sitten ?.
Koska muistan 10 vuoden takaa että jouduin suljetulle kun olin itselleni vaaraksi ja en huomannu siinä paljoa eroa nykyisin masennuksen takia avo/kriisi osastolla oloon.
Ei ollut vankimielisairaalaa, joka mielestäni tuli tekstistä selväksi. Sen verran suomenkielestä. Sairaalatkin ovat laitoksia.
Siis, ei ollut vankimielisairaala. Oli lipsahtanut kaksa a:ta. Sori!
halua ja aktiivisuutta. Ei kukaan tule kotiin hoitoja tarjoamaan. Potilaan on hankkiuduttava mielenterveystoimiston tai jonkun yksityisen psykiatrin potilaaksi ja tehtävä töitä sen eteen, että tulee valoisampia päiviä. Psykologisia laitoksia ei Suomessa ole olemassakaan. On vain psykiatrisia sairaaloita ja osastoja.
Psykologia on nk. terveiden ihmisten sara, missä joitan lieviä oireita oiotaan. Psykiatria on keskittynyt mielenterveydellisiin häiriöihin ja niiden hoitoon.
Psykologit, jotka ovat perehtyneet terapiaan on sitten oma sarkansa.
Minusta on hyvä, että sairaala on tavallaan neutraali paikka. Psykoosissa, uupuneena jne. ei tarvitse yhtään lisää häiriöitä esim. ympäristöstä. Toipuminen on muutenkin vaikeaa.
Olipas tekstiä. Kuinka aloitekykyiseksi arvioisit juuri kotiutetun potilaan. siinä on kuin nalli kalliolla. Pitäisi perinpohjaisesti tutkia eri instansseista omat oikeutensa. Sitten tilailla aikoja mielenterveyskeskukseen, hoitaa esim. vakuutusasiat y.m. Mielestäni mielisairaalan pitäisi velvoittaa mtk:n ottamaan yhteyttä kotiutettuun ja antamaan edes sen ensimmäisen ajan. On vielä otetttava huomioon se seikka, että monet potilaat ovat yksin asuvia ja mahdolliset sukulaiset eivät edes tiedä hänen asioistaan mitään.
Vaikuttaa, että palstoilla, kaikki kunnia useimmille, vaikuttaa huonon omantuntonsa kanssa painivia alan henkilöitä.
Se on juuri mt-hoidon keskeinen tarkoitus, että vaativat lisää (vapaaehtoisia)hoitojaksoja, jotta hoitajille riittäisi työtä. Mielenterveyden hoitokeinot alkavat vain jäämään muun maailman kehityksen jalkoihin. Olin jopa todistamassa tilannetta, jossa "täyspäinen" nainen oli huoltoasemalla uudella 40.000€ autolla, jonka polttoainetankin korkkia tämä ei osannut avata. Samaan aikaan ihminen voi kotiutua suljetusta hoidosta taikka olla juuri joutumaisillaan suljettuun hoitoon, mutta siltikin kaikki vakuutus, pankki ja muut asiat tulee hoidettua aivan kuten auton huolto ja tietokoneen perinpohjainen huoltaminen/korjaaminen/päivittäminenkin sujuu. Ns. terveet ja kykeneväiset katsovat ihmisiä helposti sairaaksi siksi, etteivät itse ole kehityksessä mukana taikka muutoin kokevat itse kyvyttömyyttä yksikertaisiin tehtäviin ja siksipä olettavat "potilaan" kärsivän vastaavanlaisesta avuttomuudesta. Maailma muuttuu, mutta lanttuhoito pysyttelee Freud linjoilla loppumaailman kaikkeuden.