Hyvä kuolema?

Niin.. minulta taas raskaamman puoleinen aloitus..
Olen kuunnellut äänikirjaa hyvästä kuolemasta keskiajalla ja siinä on kerrottu minkälainen oli hyvä kuolema ammoisina aikoina.

Nykyisellään ihmiset tuntuvat välttelevän kuolevaisuuttaan hinnalla millä hyvänsä, kun myöhäisellä keskiajalla taasen se oli erittäin merkityksellinen tapahtuma. Kuolema siis. Oli jopa oppaita hyvään kuolemaan. Kuolemisen taito, se oli osa elämää.

Minulle henkilökohtaisesti hyvä kuolema merkitsee sitä että saan jättää tämän elämän mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Ilman mitään kromeluureja. En välitä siitä, miten kuolen ja papin aamenta en kaipaa. Se riittää, että saan jättää elämäni rauhassa on hyvä.

En ole kuoleman hakuinen, mutta tiedostan kuolevaisuuteni ja aihe kiinnostaa minua. Aikaisemmin olen todennut, että silloin on hyvä kuolla, kun on hyvin elänyt, mutta koskaan en ole miettinyt mitä merkitsee minulle hyvä kuolema.

Kuinka sinä koet asian? Millainen on sinun hyvä kuolemasi?

Ihan mielenkiinnolla kyselen, sillä aihe kiinnostaa minua.

142

2831

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Joskus aikanaan mä en vielä ollut ihan sinut kuolevaisuuden kanssa. Mutta nyt olen saavuttanut sen pisteen, etten lainkaan harmittele tulevaa kuolevaisuuttani ja osaan ottaa sen mahdollisimman luonnollisesti sitten kun sen aika tulee.

      Tämä siis tietysti vain siinä tapauksessa, jos saan elää kohtuupitkän elämän enkä kuole parin - kymmenen vuoden sisään mihinkään ennenaikaiseen sairauteen tai tapaturmaan. Olen ajatellut, että kun ehtii tarpeeksi vanhaksi, niin pikkuhiljaa tulee tunne että haluaa vaan yhä enemmän ja enemmän nukkua, ja mitä pidempään, sen parempi. Kunnes jossain kohtaa tulee se piste, että on jo sen verran väsynyt elämään, että nukahtaa ihan raukein mielin ikiuneen.

      • Toi on aika ideaali. Iän myötä haurastuu ja rapistuu fyysisesti ja usein voi käydä niinkin että levon tarve vähenee iän myötä. Kun kroppa ei jaksa olla aktiivinen, niin lepoa ei kaipaa samalla tavalla.

        Isoisäni äiti kuoli pelosta vapisten ja itkien. Apua huutaen. Olimme sairaalassa katsomassa häntä kuolinpäivänään. Hän ei ilmeisesti ollut työstänyt ajatustaan kuolemastaan elinaikanaan tai sitten oli jo ajatukseltaan niin rapistunut.

        Hätä ja huoli.. niitä en itse haluaisi tuntea kuolinhetkelläni. Tuollainen pois hiipuminen joka sinulla on mielessäsi ei myöskään ole minulle mieleen.

        Kuoleminen on arvaamaton asia. Sitä ei oikeasti tiedä ennakkoon minkälaisen arvan siinä saa.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Toi on aika ideaali. Iän myötä haurastuu ja rapistuu fyysisesti ja usein voi käydä niinkin että levon tarve vähenee iän myötä. Kun kroppa ei jaksa olla aktiivinen, niin lepoa ei kaipaa samalla tavalla.

        Isoisäni äiti kuoli pelosta vapisten ja itkien. Apua huutaen. Olimme sairaalassa katsomassa häntä kuolinpäivänään. Hän ei ilmeisesti ollut työstänyt ajatustaan kuolemastaan elinaikanaan tai sitten oli jo ajatukseltaan niin rapistunut.

        Hätä ja huoli.. niitä en itse haluaisi tuntea kuolinhetkelläni. Tuollainen pois hiipuminen joka sinulla on mielessäsi ei myöskään ole minulle mieleen.

        Kuoleminen on arvaamaton asia. Sitä ei oikeasti tiedä ennakkoon minkälaisen arvan siinä saa.

        Mun äidin kuolemasta tulee kuukauden päästä 10 vuotta. Hän kuoli suht rauhallisesti ja taudin (ALS) tappavuus tiedettiin jo silloin kun diagnoosi tuli, mutta yhtä kaikki tuli siltikin järkytyksenä kun se päivä eteen tuli. Äitini oli toivonut saada olla kotihoidossa loppuun asti, ei halunnut missään nimessä joutua sairaalahoitoon. Kävi sitten niin että kuolinpäivänä jouduttiin soittamaan ambulanssi ja vietiin sairaalaan, mutta äiti ei joutunut olemaan siellä vuorokauttakaan koska nukkui siellä pois saman illan aikana.

        ALS:ia on lukemani mukaan myös perinnöllistä sorttia, mutta jostain syystä en usko että omalle kohdalle olisi sattunut sentään niin p*ska mäihä. No, aikahan sen vaan näyttää että mihin ja milloin itse kukin kupsahtaa.


      • Kirjautumatonpalstalutka kirjoitti:

        Mun äidin kuolemasta tulee kuukauden päästä 10 vuotta. Hän kuoli suht rauhallisesti ja taudin (ALS) tappavuus tiedettiin jo silloin kun diagnoosi tuli, mutta yhtä kaikki tuli siltikin järkytyksenä kun se päivä eteen tuli. Äitini oli toivonut saada olla kotihoidossa loppuun asti, ei halunnut missään nimessä joutua sairaalahoitoon. Kävi sitten niin että kuolinpäivänä jouduttiin soittamaan ambulanssi ja vietiin sairaalaan, mutta äiti ei joutunut olemaan siellä vuorokauttakaan koska nukkui siellä pois saman illan aikana.

        ALS:ia on lukemani mukaan myös perinnöllistä sorttia, mutta jostain syystä en usko että omalle kohdalle olisi sattunut sentään niin p*ska mäihä. No, aikahan sen vaan näyttää että mihin ja milloin itse kukin kupsahtaa.

        Juu.. mun äidillä oli mm. PSP, joka saman tyylinen kuin ALS. Kuolemaa osattiin odottaa ja se oli sitten lopulta äidin oman käden kautta. Hän ei pystynyt loppuaikoina nielemään ja silti joi vettä. Mikä meni keuhkoihin ja lopulta keuhkot lakkasi toimimasta.

        Sai olla kotona viimeiseen päivään asti. Mikä oli hänen toiveensa.

        En toivoisi pahimmalle vihamiehellekään sellaisia kärsimyksiä mitä nuo mainitsemani sairaudet aiheuttaa.


    • Mä oon ollut hautausmaalla töissä ja se oli eka työpaikka, niin mulle kuolema ei oo mikään niin erityinen ja ihmeellinen. Tärkeintä ettei elämää pitkitetä tarpeettomaksi. Kuolemaan pitäis enemmän saada itsemääräämisoikeutta. Tässä taannoin jossakin vanhusten talossa yksi asukkaista oli kuollut kun oli juonut viemärin aukaisuainetta. Ja kauhea selvitys siitä kuka aineen oli jättänyt, vaikka se on tässä asiassa epäolennaista. vaan tärkein olisi selvittää miksi joku haluaa päättää päivänsä näinkin epämielyttävällä tavalla. koska se aine on ihan kauhean makuista ja on vaatinut todella sisua ja päättäväisyyttä että sen on pystynyt juomaan.

      Omalta osalta on hiukan kriisi, kun on 50 eikä jälkikasvua. Mutta oon ratkaissut sen juuri kirjoittamalla kirjaa. Sitä mä suosittelen muillekin. Meillä kun on sellanen laki, että kansalliskirjastoon pitää toimittaa vapaakappale ja jos painos on yli 50 niin yhteensä 6 kappaletta yliopistokirjastoihin. Mä oon aatellu että painatan Bodilla just ton 6 kappaletta, koska mistä ne sen tietää mikä on kokonaispainomäärä. Tää on aika härski temppu, mutta kun tollanen porsaanreikä jätetty niin miksen käyttäis hyväksi. Toi vähän harmittaa kun aina koitan suosia suomalaista, mutta painatan saksassa, mutta se käyttöliittymä vaan on heillä niin helppo. Että sinne tiputan tekstin ja kuvat paikoilleen eikä tarvi opiskella erikseen kirjan taittamista ja hankkia kallista taitto ohjelma lisenssiä. Kun kyse on nyt yhdestä kirjasta tai mahdollisesti kahdesta, kun tota materiaalia on jääny noin paljon yli.

      • Niin, sinä valmistaudut kuoleman jälkeiseen aikaan jättämällä perinnön kirjan muodossa. Tapa se on tuokin jättää jälkensä tähän maailmaan.

        Äitini teki tavallaan myös itsemurhan juomalla vettä. Hän olisi kuollut muutoinkin pian ja varmasti kamalammalla tavalla. Hän oli jo pitkään sairastanut ja päätti lopulta itse kuolemastaan.

        Ja tuossa olen samaa mieltä, että ihmisen elämää pitkitetään ihan suotta. Ei mitään järkeä. Ja tuo putkenavaaja-episodi kertoo samaa tarinaa. Höösätään kuolemansairaita ja ikäloppuja.
        Oma vaarini elvytettiin viidesti. Aivan tyhjänpäiväisen takia. Hän oli elävä kuollut.

        Mutta haluaisin kysyä sinultakin, minkälaisena pidät hyvää kuolemaa?


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Niin, sinä valmistaudut kuoleman jälkeiseen aikaan jättämällä perinnön kirjan muodossa. Tapa se on tuokin jättää jälkensä tähän maailmaan.

        Äitini teki tavallaan myös itsemurhan juomalla vettä. Hän olisi kuollut muutoinkin pian ja varmasti kamalammalla tavalla. Hän oli jo pitkään sairastanut ja päätti lopulta itse kuolemastaan.

        Ja tuossa olen samaa mieltä, että ihmisen elämää pitkitetään ihan suotta. Ei mitään järkeä. Ja tuo putkenavaaja-episodi kertoo samaa tarinaa. Höösätään kuolemansairaita ja ikäloppuja.
        Oma vaarini elvytettiin viidesti. Aivan tyhjänpäiväisen takia. Hän oli elävä kuollut.

        Mutta haluaisin kysyä sinultakin, minkälaisena pidät hyvää kuolemaa?

        Tohon on paha vastata, kun mä oon aatellu kuolemaa aika paljon sellasena teknisenä juttuna. Raskaita oli katsoa ensin ihan pienenä vaarin viimeisiä hetkiä, sitten mummon ja sitten isän. kaikki oli melko hitaita kuolemia. Mutta ainakin parempaan suuntaan on menty siinä, että nykyään on saattohoito järjestetty ja kuoleman hetki pystytään järjestämään rauhalliseksi.


      • JeroP kirjoitti:

        Tohon on paha vastata, kun mä oon aatellu kuolemaa aika paljon sellasena teknisenä juttuna. Raskaita oli katsoa ensin ihan pienenä vaarin viimeisiä hetkiä, sitten mummon ja sitten isän. kaikki oli melko hitaita kuolemia. Mutta ainakin parempaan suuntaan on menty siinä, että nykyään on saattohoito järjestetty ja kuoleman hetki pystytään järjestämään rauhalliseksi.

        Onhan se raskasta katsoa toisen hiipumista vierestä. Varsinkin rakkaimpiensa.

        Jokainen meistä kai kokee kuoleman vähän eri lailla.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Onhan se raskasta katsoa toisen hiipumista vierestä. Varsinkin rakkaimpiensa.

        Jokainen meistä kai kokee kuoleman vähän eri lailla.

        Olen menettänyt 3 vuotiaan lapsen ja on sanottava ,että sen jälkeen elämäni on ollut erilaista ja kuolema on joka päivä läsnä ,aivan kun kaveri matkalla omaan kuolemaan sitten joskus ei masentavalla tavalla vaan elämään kuuluvalla osana .


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olen menettänyt 3 vuotiaan lapsen ja on sanottava ,että sen jälkeen elämäni on ollut erilaista ja kuolema on joka päivä läsnä ,aivan kun kaveri matkalla omaan kuolemaan sitten joskus ei masentavalla tavalla vaan elämään kuuluvalla osana .

        Kuolema jää kuin seuralaiseksi. Rajua settiä olet käynyt lävitse täytyy sanoa. Lapsen menettäminen.. en tiedä mitään rajumpaa.


    • Anonyymi

      Millainen oli keskiajan hyvä kuolema?

      • Siihen liittyi monia asioita.. muistetaan että silloin oli katolilaisuus vallassa.

        Olen kirjassa vasta kolmanneksessa joten voin kertoa asioista joita tapahtuu ennen kuolemaa.

        Hyvään kuolemaan kuului testamentti, jolla sai maalliset asiat suoritettua ja lahjoituksilla kirkoille esimerkiksi sai ostettua itselleen paremman mahdollisuuden taivaspaikkaan. Sijoitus kuoleman jälkeiseen elämään.

        Myös kuolinasento oli tärkeä. Mieluiten maassa tai lattialla, silmät suunnattuna taivaaseen.

        Viimeinen voitelu ja pyhät sakramentit ennen kuolemaa olivat tärkeitä. Ilman papin suorittamaa siirtymäriittiä ei voitu puhua hyvästä kuolemasta.

        Hyvään kuolemaan kuului myös ostaa kirkolta tai luostarilta sielunmessuja kuolemansa jälkeiseksi ajaksi.

        Enempää en voi kertoa, sillä kirja on vielä kesken.


      • Anonyymi

        Mä olen kuunnellut Ylen Areenasta useamman jutun aiheesta. Ainakin Elävässä Historiassa on jakso, joka käsittelee kuolemaa juuro tuolta historilliselta "oikein kuolemisen" kantilta ja olisko Kulttuuriykkösessä ollut hiljakkoin myös ainakin yksi jakso aiheesta.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Siihen liittyi monia asioita.. muistetaan että silloin oli katolilaisuus vallassa.

        Olen kirjassa vasta kolmanneksessa joten voin kertoa asioista joita tapahtuu ennen kuolemaa.

        Hyvään kuolemaan kuului testamentti, jolla sai maalliset asiat suoritettua ja lahjoituksilla kirkoille esimerkiksi sai ostettua itselleen paremman mahdollisuuden taivaspaikkaan. Sijoitus kuoleman jälkeiseen elämään.

        Myös kuolinasento oli tärkeä. Mieluiten maassa tai lattialla, silmät suunnattuna taivaaseen.

        Viimeinen voitelu ja pyhät sakramentit ennen kuolemaa olivat tärkeitä. Ilman papin suorittamaa siirtymäriittiä ei voitu puhua hyvästä kuolemasta.

        Hyvään kuolemaan kuului myös ostaa kirkolta tai luostarilta sielunmessuja kuolemansa jälkeiseksi ajaksi.

        Enempää en voi kertoa, sillä kirja on vielä kesken.

        Nykypäivänä ymmärretään, että nuo riitit kuvasivat sen ajan ihmiskäsitystä ja käsitystä elämästä mm. sitä miten papit olivat tärkeässä roolissa vaikkei sillä kuolleelle ollut mitään merkitystä mutta usko ja uskomukset olivat vahvoja.

        Kirkolta ja luostarilta ostettiin sielunmessuja; näin kirkko teki bisnestä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Nykypäivänä ymmärretään, että nuo riitit kuvasivat sen ajan ihmiskäsitystä ja käsitystä elämästä mm. sitä miten papit olivat tärkeässä roolissa vaikkei sillä kuolleelle ollut mitään merkitystä mutta usko ja uskomukset olivat vahvoja.

        Kirkolta ja luostarilta ostettiin sielunmessuja; näin kirkko teki bisnestä.

        Ja tuon kirjan mukaan ihan törkeästi takoi fyffeä kuolemalla.


    • Mielenkiintoinen aihe. Kyllähän kuolema on osa elämää ja olisi luonnollista ottaa se osaksi muiden elämänvaiheiden suunnitelua. Tällaisia elämänvaiheita ovat esimerkiksi opiskelu, työura, eläkepäivät.

      Nykyään kuolema on häivytetty perheistä ja koko yhteiskunnasta kauaksi sairaaloiden, terveyskeskusten vuodeosastojen ja hoivakotien suljettujen ovien taakse. Aikoinaan sukupolvet elivät yhdessä ja kuolema oli luonnollinen osa elämää ja sen kiertoa.

      Yleensä ihmiset eivät halua sairastaa ja hidas kuoleman odottaminen ahdistaa jo ajatuksena. Koska kuolemaa ei ylipäätään haluta ajatella, haluavat useimmat kuoleman kohtaavan äkkiä ja äkkiarvaamatta kesken kaiken jotain mukavaa tekemistä. On kuitenkin syytä pohtia, että olisiko sittenkin tarvetta suoda eloon jääville mahdollisuus hyvästellä, vaikka itse niitä hyvästejä kovasti pelkääkin.

      En näe pitkäaikaistakaan sairastamista kuoleman edellä mahdottoman ikävänä asiana. Siinä on aikaa irrottaa itsensä elämästä, lakastua vähitellen, nähdä kaikki uudella tavalla ja lopulta hyväksyä kaikki tapahtuva. Toisaalta kuukahtamisella naisen reisien väliin on omat puolensa, mutta tuskinpa sitä kannattaa elämässään tavoitteeksi ottaa.

      • Anonyymi

        Sodassa kuoleminen voi olla melko hyvä kuolema. Saa jättää hyvästit ja kaatua saappaat jalassa. Hyvässä lykyssä henki lähtee nopeasti ja jää sankarimaine. Sodasta elossa selviäminen taas on toinen juttu.


      • No niih.. minulla on hieman tapana ottaa raskaitakin aiheita esille. Kuolee ne sinkutkin nääs.

        Toisaalta olet kyllä oikeassa, että sairauden myötä joutuu totuttelemaan omaan kuolevaisuuteensa.
        Mutta siinä voi käydä niinkin, että kituu vuosikausia ilman kuoleman hepotusta.

        Minun tapani on kai just tämä. Siis lähestyä omaa kuolevaisuuttani perehtymällä aiheeseen ja keskustelemalla.

        Ennen kuolema oli läsnä jokapäiväistä elämää ja nykyään se tosiaan on ulkoistettu. Kuten vanhukset ja sairaat. Ulkoistettuja. Emme törmää kuolevaisuuden olemassaoloon kuin uutisissa. Mikä on eräänlaista viihdettä sekin. Miten ihmeessä sitten osaamme ihmisinä valmistautua kuolemaamme tässä ilmapiirissä jossa ihannoidaan ikinuorekkuutta ja terveyttä?

        Kukaanhan ei välty kuolemalta ja siispä.. minkälainen on hyvä kuolema?


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        No niih.. minulla on hieman tapana ottaa raskaitakin aiheita esille. Kuolee ne sinkutkin nääs.

        Toisaalta olet kyllä oikeassa, että sairauden myötä joutuu totuttelemaan omaan kuolevaisuuteensa.
        Mutta siinä voi käydä niinkin, että kituu vuosikausia ilman kuoleman hepotusta.

        Minun tapani on kai just tämä. Siis lähestyä omaa kuolevaisuuttani perehtymällä aiheeseen ja keskustelemalla.

        Ennen kuolema oli läsnä jokapäiväistä elämää ja nykyään se tosiaan on ulkoistettu. Kuten vanhukset ja sairaat. Ulkoistettuja. Emme törmää kuolevaisuuden olemassaoloon kuin uutisissa. Mikä on eräänlaista viihdettä sekin. Miten ihmeessä sitten osaamme ihmisinä valmistautua kuolemaamme tässä ilmapiirissä jossa ihannoidaan ikinuorekkuutta ja terveyttä?

        Kukaanhan ei välty kuolemalta ja siispä.. minkälainen on hyvä kuolema?

        Hmm...Kumpa sais ihan terveeltään seisovilta jaloiltansa äkikseltänsä kuolla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hmm...Kumpa sais ihan terveeltään seisovilta jaloiltansa äkikseltänsä kuolla.

        Kuka kuolee terveenä ?


      • Anonyymi

        Niin, ja sille naiselle olisi kyllä kamala kokemus...

        Isoisäni sanoi aina olevansa iloinen että oli sydänvika, koska se nosti nopean lähdön todennäköisyyttä. Hänen suvussaan oli jonkin verran muistisairauksia ja hän pelkäsi varmaan eniten sellaista kohtaloa, koska oli elänyt aina niin aktiivisesti ja nautti uuden oppimisesta. Ymmärtän kyllä täysin. Ja äkkiä se sitten tapahtuikin. Hän oli kuitenkin jo 90 eli hyvästelläkin tavallaan ehdittiin. Ja vaikka kaipaankin häntä niin olen iloinen, että hän sai lähteä niinkuin halusikin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, ja sille naiselle olisi kyllä kamala kokemus...

        Isoisäni sanoi aina olevansa iloinen että oli sydänvika, koska se nosti nopean lähdön todennäköisyyttä. Hänen suvussaan oli jonkin verran muistisairauksia ja hän pelkäsi varmaan eniten sellaista kohtaloa, koska oli elänyt aina niin aktiivisesti ja nautti uuden oppimisesta. Ymmärtän kyllä täysin. Ja äkkiä se sitten tapahtuikin. Hän oli kuitenkin jo 90 eli hyvästelläkin tavallaan ehdittiin. Ja vaikka kaipaankin häntä niin olen iloinen, että hän sai lähteä niinkuin halusikin.

        Edellinen oli siis tavallaan vastaus sille, joka haaveili naisen syliin kupsahtamisesta kesken kaiken. Lainaus ei nyt jostain syystä näy. Jos joku siis ihmettelee...


    • Anonyymi
    • Tavallaan sitä ajattelee, että sitten on hyvä kuolla, kun asiat on kunnossa täällä, eikä minua tarvita. Mutta minä en siitä itse ole päättämässä, välttämättä, että milloin täältä lähden. Toivon lähteväni kivuttomasti ja nopeasti, sitten kun sen aika on. Sitten, kun elämä ei enää anna yhtään mitään hyvää minulle, niin on mielestäni hyvä aika lähteä. Kun elämä lakkaa olemasta, elämisen arvoista.

      • Elä hyvä elämä, sit on hyvä kuolla. Näe elämän rikkaus jokapaiväisessä elämässäsi ja ymmärrä sinun oma ainutkertaisuutesi. Olet hyvä tyyppi ja arvosta itseäsi ja elämääsi. Ja kun se päättyy.. olet elänyt hyvän elämän.
        Avainasia on, että sinun itsesi pitää arvostaa elämääsi ja sen valtaisaa rikkautta ensin. Sit on hyvä elää. Ja hyvän elämän jälkeennon hyvä kuolla.

        Näin minä asian koen.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Elä hyvä elämä, sit on hyvä kuolla. Näe elämän rikkaus jokapaiväisessä elämässäsi ja ymmärrä sinun oma ainutkertaisuutesi. Olet hyvä tyyppi ja arvosta itseäsi ja elämääsi. Ja kun se päättyy.. olet elänyt hyvän elämän.
        Avainasia on, että sinun itsesi pitää arvostaa elämääsi ja sen valtaisaa rikkautta ensin. Sit on hyvä elää. Ja hyvän elämän jälkeennon hyvä kuolla.

        Näin minä asian koen.

        No, elämä on sitä mitä se on... Niillä korteilla mennään, mitkä on annettu. Eikä kovin hyviltä näytä.


      • mustasusi kirjoitti:

        No, elämä on sitä mitä se on... Niillä korteilla mennään, mitkä on annettu. Eikä kovin hyviltä näytä.

        Niillä mennään mitä on. Tosi. Ei ne minunkaan kortit kovin häävejä ole. Silti elän niillä hyvää elämää. Se että osaa.. niin.. osaa arvostaa elämäänsä on asennekysymys.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Niillä mennään mitä on. Tosi. Ei ne minunkaan kortit kovin häävejä ole. Silti elän niillä hyvää elämää. Se että osaa.. niin.. osaa arvostaa elämäänsä on asennekysymys.

        Onhan se niin. Kun ei ole tähänkään ikään vielä oppinut arvostamaan...


      • mustasusi kirjoitti:

        Onhan se niin. Kun ei ole tähänkään ikään vielä oppinut arvostamaan...

        Kai sä kuitenkin tajuat, että sä olet ainutkertainen ja erinomainen sinä. Saat olla suomalainen eikä tarvitse elää missään slummissa nälkäkuoleman partaalla. Helppoa elämää. Sitä ei monille suoda. Niin helppoa, että elämä tuntuu vaikealta tyhjänpäiväisyyksien vuoksi. Mikä oikeasti on tärkeää?


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Kai sä kuitenkin tajuat, että sä olet ainutkertainen ja erinomainen sinä. Saat olla suomalainen eikä tarvitse elää missään slummissa nälkäkuoleman partaalla. Helppoa elämää. Sitä ei monille suoda. Niin helppoa, että elämä tuntuu vaikealta tyhjänpäiväisyyksien vuoksi. Mikä oikeasti on tärkeää?

        No onhan se toki tuolla tavalla ajateltuna....


      • Anonyymi
        mustasusi kirjoitti:

        Onhan se niin. Kun ei ole tähänkään ikään vielä oppinut arvostamaan...

        sitten kun pääset panee teiniä niin itsensä arvostaminen nousee janilla


      • Anonyymi kirjoitti:

        sitten kun pääset panee teiniä niin itsensä arvostaminen nousee janilla

        Hitto mikä pällinaama olet. Lopeta tommoinen kiusaaminen. Ymmärrän jos olet kateellinen sudelle mutta yritäppäs kuitenkin kasvaa ihmiseksi.


      • Anonyymi
        mustasusi kirjoitti:

        No, elämä on sitä mitä se on... Niillä korteilla mennään, mitkä on annettu. Eikä kovin hyviltä näytä.

        Miltä mies tuntuu kun ei ole muita juttukavereita kuin pomppia välilehdeltä toiselle ja olla kirjautuneena suomi24 n viidellä eri profiililla yhtäaikaa?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miltä mies tuntuu kun ei ole muita juttukavereita kuin pomppia välilehdeltä toiselle ja olla kirjautuneena suomi24 n viidellä eri profiililla yhtäaikaa?

        Miltä tuntuu kuvitella pienessä mielessäsi, että jollain on tällainen multinikkiharrastus suoli24 palstalla?


    • Tiiä vaik naapurin ukko ois kuollut. Perjantaina aamupäivällä oli vielä elossa kun traktorilla aurasin pihaansa, iltapäivällä lähti ambulanssilla, sen jälkeen talo ollut pimeänä.

      • No, jos oli aika, niin oli sit hänen aikansa. Noista ei tiedä.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        No, jos oli aika, niin oli sit hänen aikansa. Noista ei tiedä.

        Naapurin ukon terveys alkoi mennä huonompaan suuntaan kun siskonsa kuoli 99 vuotiaana

        Omaa kuolemaa en juuri ole ajatellut, nopea lähtö kävisi hyvin


      • pujotteIija kirjoitti:

        Naapurin ukon terveys alkoi mennä huonompaan suuntaan kun siskonsa kuoli 99 vuotiaana

        Omaa kuolemaa en juuri ole ajatellut, nopea lähtö kävisi hyvin

        Toivon toki sinulle nopeaa lähtöä, mutta ei ihan vielä.


    • Anonyymi

      kohta alkaa suosikkiohjelmani nelosella: selviyjät...

      niin.. no on se saatanallis5a pi5ää jo6in poliixin ylikomisaaa4ions teinien ju66ujs 6ukkixdedxw

      Vi6un pefogiili-kondyssp4reli6

      • Okei..?


    • Anonyymi

      muasta parta tai viikset aina teror4is5in merkki, mutta arvaa, kestää vähän aikaa höylähä6ä lreuksw... gilleten vaahdollkin, mut niin jow ei näyä asponaslle

    • Kaikki, mitä elämä tuo tullessaan, on helpompi elää läpi, kun sen hyväksyy. Kuolemansakin.

      Mä oon nähnyt kivuliastakin kuolemaa, mutta luulen sellaiaenkin pystyväni läpikäymään ja noh....pakkohan se on, jos niin käy. 😁

      Tietenkin toivon nopeaa kupsahtamista suorilta jaloilta tai nukkuessa, mutta pessimisti ei pety.

      Mä katsoin kerran erään nuoren naisen syöpätaistelut läpi ja hänen vikan videonsskin. Oli kyllä aika raffi juttu, mutta urhea nuori nainen oli. Löydänköhän mä hänen viimeisen videon?

      https://youtu.be/pmSFG56LKo4?si=ArfUa0ttVGP5bHNQ

      R.I.P Siiri. ❤️

      • Anonyymi

        Kuuntele Hellstenin kirjoja


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuuntele Hellstenin kirjoja

        Mä oon lukenut niitä.


      • Tuossa hyväksymisessä olet mielestäni ihan oikeassa. Pitkälle on kyse siitä miten asennoituu asioihin.

        Itse olen sitä mieltä, että elämä on asennekysymys. Miksipä siten kuolema olisi eri juttu. Mutta se ei saa olla tabu. Siitä pitää pystyä puhumaan ja keskustelemaan.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Tuossa hyväksymisessä olet mielestäni ihan oikeassa. Pitkälle on kyse siitä miten asennoituu asioihin.

        Itse olen sitä mieltä, että elämä on asennekysymys. Miksipä siten kuolema olisi eri juttu. Mutta se ei saa olla tabu. Siitä pitää pystyä puhumaan ja keskustelemaan.

        Niinpä...

        Onhsn se elävänä karseaa nähdä tai tietää jonkun läheisen kuolleen.

        Mutts kuolemassa oikeastaan väliä on vain elämään jääneillä. Hiffaatko?

        Mutsi mietti sitä, että pitikö hän väärästä kädestä sittenkin isääni kiinni kun hän kuoli? Oliko se se halvaantunut puoli? Mä sanoin pokkana, ettei ollut. Kyllä hän tundi kun pidit kädestä kiinni. Jopa vähän valehtrlin, ettetkö nähnyt hänen levollista ilmettä (kun puettiin hänet arkkuun) jouduin leikkaamaan kenkiäkin, kun jalat olivat turvoksissa...

        Äitini halusi, että hänen tuhkataan ja tuhkat levitettäisiin hänen kotipaikalleen. Mutta sitten muisti, että se olisi rasite tilalle...

        Mä pokkana sanoin, että se ei olisi ongelma. Ei kerrota krnellekään. Tyhjä uurna lasketaan sit isän viereen ja pääset oikeasti oman kotipaikan multiin sekoittunaan. Mutsi oli ihan töpinöissään, katsoi mua silmiin ja kysyi todellakinko? Vastasin, todellakin...

        En mä oikeasti tiedä? En tiedä pitikö jän oikeasta kädestä, tunsiko isä hänet siinä, pystynkö toteuttamaan hänen oman toiveen...

        Mutta tärkeintä on, että hän kokee sen nyt...

        Mä ehkä oon tylsä kuolevainen. 😁 Mulle ei tarvitse selitellä mitään... kun lähtö tulee, voi tehdä mitä huvittaa...oikeastaan ois hyvä kun naurattaiskin. Sitähän mä oon monesti eläissänikin usein yrittänyt. 😄


      • Disseisback kirjoitti:

        Niinpä...

        Onhsn se elävänä karseaa nähdä tai tietää jonkun läheisen kuolleen.

        Mutts kuolemassa oikeastaan väliä on vain elämään jääneillä. Hiffaatko?

        Mutsi mietti sitä, että pitikö hän väärästä kädestä sittenkin isääni kiinni kun hän kuoli? Oliko se se halvaantunut puoli? Mä sanoin pokkana, ettei ollut. Kyllä hän tundi kun pidit kädestä kiinni. Jopa vähän valehtrlin, ettetkö nähnyt hänen levollista ilmettä (kun puettiin hänet arkkuun) jouduin leikkaamaan kenkiäkin, kun jalat olivat turvoksissa...

        Äitini halusi, että hänen tuhkataan ja tuhkat levitettäisiin hänen kotipaikalleen. Mutta sitten muisti, että se olisi rasite tilalle...

        Mä pokkana sanoin, että se ei olisi ongelma. Ei kerrota krnellekään. Tyhjä uurna lasketaan sit isän viereen ja pääset oikeasti oman kotipaikan multiin sekoittunaan. Mutsi oli ihan töpinöissään, katsoi mua silmiin ja kysyi todellakinko? Vastasin, todellakin...

        En mä oikeasti tiedä? En tiedä pitikö jän oikeasta kädestä, tunsiko isä hänet siinä, pystynkö toteuttamaan hänen oman toiveen...

        Mutta tärkeintä on, että hän kokee sen nyt...

        Mä ehkä oon tylsä kuolevainen. 😁 Mulle ei tarvitse selitellä mitään... kun lähtö tulee, voi tehdä mitä huvittaa...oikeastaan ois hyvä kun naurattaiskin. Sitähän mä oon monesti eläissänikin usein yrittänyt. 😄

        Auts.. ymmärrän kyllä, että valehtelet rakkaudesta .. mut silti. Mä en pysty käsittämään valehtelua.

        Ei kuollut elämää tarvitse. Elävät tarvitsee sitä kuollutta.
        Onhan se niin, että kuolema korjaa ja elävien kirjoissa olevat maksaa hinnan kaipauksena ja kärsimyksenä. Kuollut on vaan kuollut. Eli kyllä mä hiffaan.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Auts.. ymmärrän kyllä, että valehtelet rakkaudesta .. mut silti. Mä en pysty käsittämään valehtelua.

        Ei kuollut elämää tarvitse. Elävät tarvitsee sitä kuollutta.
        Onhan se niin, että kuolema korjaa ja elävien kirjoissa olevat maksaa hinnan kaipauksena ja kärsimyksenä. Kuollut on vaan kuollut. Eli kyllä mä hiffaan.

        No nämähän puree sinne missä näihin "kusetuksiin" on tarvis...

        Sidko teki hoitovirhe-raportin... varmaan oli tehty montakin asiaa väärin isän kohdalla...mutta...

        Ehkä isä halusi salata sairautebsa, kyvyttömyyden ja paskan olon...

        Eikö niin vanha mies saa tehdä?

        Mun isä pelkäsi kuolemaa, tiedän hyvin...

        Mutta hän halusi viineiseen asti kieltää sen...pimitti mrilyä hoitohommia, lääkityksiä...ja mitä se muuttaa, oikeasti?

        Mä tiedän, että oon oikeasti tylyn kliininen...ei kuolema tule syyttä. Se tulee, koska ei enää ole edellytyksiä elää...faktaa... ktoppa antaa periksi. Ei siinä ole mitään henkimaailman hommia. Ja kun kuolet, et ole enää mitään. Kaikki loppuu...

        Mutta joillekin tänne rlämään jääneille se pitää glorisoida. Ja mäkin voisin pyytää eläessä vaikka mitenkä suuret seremoniat...mut mistäpä niistä tietäisin...luvatahdn voi vain sitten kun elää...


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Auts.. ymmärrän kyllä, että valehtelet rakkaudesta .. mut silti. Mä en pysty käsittämään valehtelua.

        Ei kuollut elämää tarvitse. Elävät tarvitsee sitä kuollutta.
        Onhan se niin, että kuolema korjaa ja elävien kirjoissa olevat maksaa hinnan kaipauksena ja kärsimyksenä. Kuollut on vaan kuollut. Eli kyllä mä hiffaan.

        Niin ja jos nyt sinne pilven päälle itse eksyn, niin siellä mutsikin varmaan sit iskän kainalosta tuumii, että olinps mukss poitsu kun sain hänet tuntemaan noin...

        Siihen uskon...

        Mut kuolrminrn lopulta on ihan yhtä karua takuulla kuin eläminrnkin...mutta loplta tulee raja vastaan...sit ei oo vaan enää mitään. Eikä kukaan oikeasti ole tullut ssnomaan mitä se on...kyllä ne on menneet ja thats all.

        Me elävät vain mietitään mitä lie.. 😀


      • Anonyymi

        No huh 🥺

        Kuuntelin useammankin pätkän Siirin jutustelua. Koputtelee ajatuksissa, että pitäis ottaa aikaa ja miettiä noita asioita ihan kunnolla.

        Siiri siinä mietti, että hän kuolee 28-vuotiaana. 30 vuoden päästä hänen kaverinsa ovat 60-vuotiaita, eläneet hänen jälkeensä vielä 30 vuotta, pitkä aika.

        Ja minä vaan tuhlaan omaa aikaani.. vai tuhlaanko kuitenkaan?

        xLiner


      • Anonyymi kirjoitti:

        No huh 🥺

        Kuuntelin useammankin pätkän Siirin jutustelua. Koputtelee ajatuksissa, että pitäis ottaa aikaa ja miettiä noita asioita ihan kunnolla.

        Siiri siinä mietti, että hän kuolee 28-vuotiaana. 30 vuoden päästä hänen kaverinsa ovat 60-vuotiaita, eläneet hänen jälkeensä vielä 30 vuotta, pitkä aika.

        Ja minä vaan tuhlaan omaa aikaani.. vai tuhlaanko kuitenkaan?

        xLiner

        Joo, sitä voi miettiä, että joskus se lento vaan voi loppua, eikä siinä kysellä, että onko kerennyt tekee elämässään mitä halus...


      • Disseisback kirjoitti:

        No nämähän puree sinne missä näihin "kusetuksiin" on tarvis...

        Sidko teki hoitovirhe-raportin... varmaan oli tehty montakin asiaa väärin isän kohdalla...mutta...

        Ehkä isä halusi salata sairautebsa, kyvyttömyyden ja paskan olon...

        Eikö niin vanha mies saa tehdä?

        Mun isä pelkäsi kuolemaa, tiedän hyvin...

        Mutta hän halusi viineiseen asti kieltää sen...pimitti mrilyä hoitohommia, lääkityksiä...ja mitä se muuttaa, oikeasti?

        Mä tiedän, että oon oikeasti tylyn kliininen...ei kuolema tule syyttä. Se tulee, koska ei enää ole edellytyksiä elää...faktaa... ktoppa antaa periksi. Ei siinä ole mitään henkimaailman hommia. Ja kun kuolet, et ole enää mitään. Kaikki loppuu...

        Mutta joillekin tänne rlämään jääneille se pitää glorisoida. Ja mäkin voisin pyytää eläessä vaikka mitenkä suuret seremoniat...mut mistäpä niistä tietäisin...luvatahdn voi vain sitten kun elää...

        No.. juu .. joillakin on tarve korostella kuolemaansa. Tehdä siitä(kin) show.
        Toiset hiipuu hiljaa ja huomaamattomasti seuraavaan.


      • Disseisback kirjoitti:

        Niin ja jos nyt sinne pilven päälle itse eksyn, niin siellä mutsikin varmaan sit iskän kainalosta tuumii, että olinps mukss poitsu kun sain hänet tuntemaan noin...

        Siihen uskon...

        Mut kuolrminrn lopulta on ihan yhtä karua takuulla kuin eläminrnkin...mutta loplta tulee raja vastaan...sit ei oo vaan enää mitään. Eikä kukaan oikeasti ole tullut ssnomaan mitä se on...kyllä ne on menneet ja thats all.

        Me elävät vain mietitään mitä lie.. 😀

        Noin se minunkin mielestä menee. Kuolema on The End ilman jatko-osaa.


    • Anonyymi

      Yes I like girls but whn thetyt give much of cqsh moneyt.

    • Anonyymi

      Kuolee 72 vuotiaana pukille, kiihkeän rakastajattaren alle :))

      Se ois lähtö se.

      -keinovaginamies-

      • Unelmoi sinä vaan.. mutta kyllähän niitä unelmia pitää olla. :)


    • Hyvä kuolema...tjaa vähän vaarallinen aihe minulle, mutta jospa ihan kevyesti hipaisten sivuan aihetta etten kuvittele parhaan lähdön ajan olevan juuri nyt 😂. No itsekukin omalla tyylillään sitä noutajaa kai odottelee, ehkäpä tuo hyvä kuolema on lähinnä sellainen jossa ajoitukset ovat kunnossa eikä viikatemies hutiloi kuten mestaajat aika usein keskiajalla 🙂.

      • No vaarallisuuden päätät omaltakohdaltasi sinä itse. Olen sitä mieltä, että kuoleman aika on kun on sen aika. Siihen ei voi vaikuttaa. Niin tapahtuu kuin tapahtuu.

        Toivon samaa itsellenikin.. siis, ettei viikatemies hutiloi kun aika on. Semmoinen siisti paketti sievässä nipussa, se on mun näköinen juttu.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        No vaarallisuuden päätät omaltakohdaltasi sinä itse. Olen sitä mieltä, että kuoleman aika on kun on sen aika. Siihen ei voi vaikuttaa. Niin tapahtuu kuin tapahtuu.

        Toivon samaa itsellenikin.. siis, ettei viikatemies hutiloi kun aika on. Semmoinen siisti paketti sievässä nipussa, se on mun näköinen juttu.

        Mikset mies ajaisi kielekettä päin jo tänään? Kunhan et tärvele muita, niin legit


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mikset mies ajaisi kielekettä päin jo tänään? Kunhan et tärvele muita, niin legit

        😂 niin kuin yllä totesin jo niin ajoitusten pitää olla kohdallaan, nyt ne eivät ole. Mutta kiitos kannustuksesta, pistetään vinkki eteenpäin viikatemiehelle 😁


      • E-Lukka kirjoitti:

        😂 niin kuin yllä totesin jo niin ajoitusten pitää olla kohdallaan, nyt ne eivät ole. Mutta kiitos kannustuksesta, pistetään vinkki eteenpäin viikatemiehelle 😁

        Hups, vastasin toisen puolesta, tuo "mies" harhautti


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikset mies ajaisi kielekettä päin jo tänään? Kunhan et tärvele muita, niin legit

        pOLKUPYÖRÄLLÄ.!!


    • Että semmoista tänään. Taisi eilinen maailmaparannuskeskustelumme kirvoittaa tämän kysymyksen ilmoille 😁

      Itselleni hyvä kuolema on verrattain nopea. Se, ettei tarvitse kitua kuukausi, vuositolkulla jossain hoitolaitoksessa, kyvyttömänä toimimaan enimmäkseen itsenäisesti.

      Jos tolkku pysyy pidemmälle kuin fyysinen kunto, niin otan lopullisen ratkaisun omiin käsiini, sitten kun sen aika tulee.

      • Juu, voipi olla että olen tietoinen sinun kannastasi asiaan..
        Olen tosiaankin kuunnellut viime viikolla kirjaa hyvästä kuolemasta ja ajattelin kysäistä ihmisten näkökantoja aiheesta.


    • Anonyymi

      Suorilta jaloilta saappaat jalassa niin ettei itse ehdi tajuta mitään varmaan olisi helpoin lähtö.

      -harmiseikirj-

      • Eli joku onnettomuus tai vakava sairaskohtaus. Kylmän viileä viikatteen heilahdus.. ei kerkeä miettimään mitään. Silmänräpäys ja se olisi ohi.. no, ei hullumpi tapa.


    • Anonyymi

      näinhän sw btjtööb sabitaab ettö his tynna5 gy7uiket h subuset suknöt ib bjeejeruk,,,

    • Anonyymi

      Hyvä kuolemani on kivuton ja rauhallinen. Olen sujut lähtöni kanssa ja valmis. Mikään ei paina enää mieltä ja kaikki sanottava on sanottu.

      • Ohhoh.. kaikki valmiina tässä elämässä. Aika kiiltokuvamainen, idyllinen ja utopistinen kuva. Toivon että saat sellaisen kuoleman. Toivon todellakin, että tuommoinen olisi mahdollista.


      • Anonyymi

        Ei ole mitään väliä kuinka monta virtaa sinulla on ylitettävänä ennen kuin pääset pomon puheille...kunhan viimeisen virran ylitys käy saattohoittoasi nopeammin...


    • Anonyymi

      Jos yritän jotenkin lyhyesti sanoittaa omat ajatukseni, niin minusta hyvä kuolema on kuolema, joka tapahtuu "omilla ehdoilla". Se ei välttämättä ole itse aiheutettu kuolema. Se voi olla myös kuolema, joka tapahtuu jonkin itselle mieluisen asian parissa, vaikka tapaturmaisestikin.

      Minun mielestäni hyvä kuolema on ainakin suhteellisen kivuton ja/tai huoleton ja/tai nopea. Se voi olla yllättävä tai se voi myös olla kuolema, jota osaa odottaa ja jonka edellä ehtii "hoitaa asiansa kuntoon" ja olla vaikka kuoleman hetkellä läheistensä ympäröimä, tai mikä nyt itsestä hyvältä tuntuu. Minusta tuntuu, että hyvä kuolema on ehkä mahdollista vain, jos kuolevalla on riittävästi elämänkokemusta takanaan. Tietysti lapsenkin kuolemavoi olla sinällään hyvä ja kivuton jne. mutta pystyykö lapsi ymmärtämään ja hyväksymään kuolemansa, en tiedä.

      Mä koen, että kuolema voi olla hyvä kuolevalle itselleen, mutta samalla oll olematta hyvä hänen jälkeensä jääville ja myös päinvastoin, kuolema voi olla hyvä kaipaamaan jääville, mutta samalla huono kuolleelle itselleen. Noiden asioiden ei vältäämättä tarvitse olla lainkaan yhteydessä toisiinsa. Kuollut voi olla ollut sinut kuolemansa kanssa ja surevat kokea sen vääräksi ja toisaalta jäljelle jääneet voivat ajatella, että "hän eli hyvän ja pitkän elämän" tai "hän pääsi pois kärsimyksestä" ja kuollut itse olisi hyvinkin halunnut vielä elää, vaikka sitten kipujensa kanssa. Tuo jälkimmäinen on kokemus, jonka itse koin edesmenneen isäni kanssa. Se, että hän pääsi pois kärsimästä, lohdutti meitä suremaan jääneitä, mutta hän itse olisi halunnut elää vaikka sitten niiden kipujen kanssa. Mä olen myös tässä viimeisen reilun vuoden sisällä saattanut kaksi lemmikkiä viimeiselle matkalleen ja toinen niistä oli varmasti onnellinen, kun kipu loppui ja toinen taas olisi vain halunnut elää elää elää ja kärsiä katkeraan loppuun saakka. Minä kuitenkaan en ollut valmis katselemaan sitä kärsimystä, joten otin sitten sen päätöksen itselleni.

      Millainen olisi minun hyvä kuolemani? Rehellisesti, en tiedä. Mä koen, että sitä on lopulta melko turha pohtia ja miettiä, koska tuskinpa se kuitenkaan tulee tavalla, jonka saisin itse päättää. Mä kun en ole itse henkeäni ottamassa, niin luultavasti se tulee tulemaan väistämättä jotenkin yllättäen. Se tulee kun tulee ja mä yritän, että en ainakaan jättäisi jälkeeni kovin isoa sekamelskaa muiden setvittäväksi. Aino minkä toivon on, että mulla on vuosia sen verrna jäljellä, että lpaseni pärjää siinä kohtaa jo vakaasti omillaan.

      • Anonyymi

        Mä lisään vielä, että musta kuoleman medikalisoituminen meidä kulttuurissa on ongelma. Kuolema ei kuitenkaan ole sairaus, jota voitisiin hoitaa, joten musta on väärin että niin moni joutuu kuolemaan sairaalassa. Monilta osin tuo medikalisoituminen johtuu siitä, että sivusta seurannut voi joutua syytetyksi, jollei toimita hoitaan, vaikka kuoleva itse ei sitä hoitoa enää haluaisi. Tuo on mun mielestäni väärin. Toinen iso ongelma on, että ainakin meillä Suomessa kivunlievitys on jonkinlainen outo tabu ja ongelma ja hirveän taistelun takana, jos sittenkään saatavilla. Tehokasta kivunlievitystä saadakseen pitää olla likipitäen sairaalassa tai ainakin laitoksessa, joka taas on minun mielestäni väärin. Miksi ihmiset eivät voisi useammin kuolla kotonan ja saada tehokasta kivunlievitystä kotiin? Tämä tietenkin sillä ehdolla, että siellä kotona olisi joku, joka hoitaa jne.


      • Sulla on aika terve suhtautuminen kuolemaan. Noin niinkuin mielestäni. Realistinen. Kiitos kun jaoit mieltäsi.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Sulla on aika terve suhtautuminen kuolemaan. Noin niinkuin mielestäni. Realistinen. Kiitos kun jaoit mieltäsi.

        En tiedä. Ei se ainakaan mulle mikään iso mörkö ole. En tiedä johtuuko siitä, että mä olen "altistunut" kuolemalle jo nuorena, mutta kuolema tuntuu minusta luonnolliselta asialta. Toinen isoisäni kuoli jo ennen syntymääni, mutta kaikki kolme muuta olen nähnyt kuolleena. Isäni vanhemmat kuolivat molemmat sairaalassa, mutta heitä käytiin katsomassa kerran vielä kuoleman jälkeen. Se oli isäni mielestä tärkeää ja koska olin jo "iso", niin mut otettiin mukaan. Siitä oli joskus sitten myöhemmin puhetta ja isä sanoi, että alle kouluikäistä hän ei olisi sinne vienyt, kun ei vältäämättä ymmärrys olisi riittänyt vielä käsittelemään sitä. Äitini äiti taas oli viimeiset kuukautensa meillä kotona hoidossa ja siellä hän myös kuoli. Teininä taas kuoli muutama ystävä ja tuttava, pari heistä jopa oman käden kautta. Mä mietin sitä joskus sellaisena reilu parikymppisenä, että ei varmaan kukaan muu tuntemani samanikäinen ollut siinä kohtaa kohdannut jo niin paljon kuolemaa. Vaikka ei mullakaan siinä kohtaa montaa todella läheistä ollut kuollut, mutta kuitenkin.


    • Nopea kuolema niin, ettei edes tiedä tai ymmärrä mitä tapahtuu, olisi tietysti itselle helppo, mutta läheisille suuri järkytys.

      Lapsuudenystäväni kuoli 40-vuotiaana sydämenpysähdykseen kiekkokaukalossa kesken pelin, eikä hän tai hänen perheensä ollut aiemmin tiennyt hänen edes sairastavan sydäntautia. Häneltä jäi vaimo ja kaksi lasta.

      Äitini toivoi aina, että hän pääsisi nopeasti pois sitten kun hänen aikansa tulee. Hän oli lopussa kaksi päivää sairaalassa ennen kuin nukkui melko rauhallisesti pois.

      Mieheni joutui liikenneonnettomuuteen, minkä aluksi kuviteltiin aiheuttaneen hänelle vain lieviä vammoja. Kun hän onnettomuuden seurauksena vammautuikin vakavasti, hänellä itsellään meni ehkä reilu kaksi viikkoa ymmärtää, mitä oli tapahtunut. - Vaikka hän ei pystynyt enää puhumaan, näin hänen silmistään viimeisen elinviikkonsa aikana, että hän ei olisi halunnut elää sellaista elämää, millaista se ehkä olisi ollut ilman lopussa ilmennyttä fataalia sairastumista ja tasan kuukausi onnettomuuden jälkeen tapahtunutta lähtöä.

      Isäni kuoli 63-vuotiaana vatsasyöpään, mitä hän sairasti pari vuotta. Hän järjesti ennen kuolemaansa kaikki mahdolliset asiat itse. - Viimeiset viralliset paperit hän allekirjoitti sairaalassa, vaikka kynä ei tahtonut enää pysyä kädessä. Morfiinista huolimatta hänen loppunsa ei ollut kivuton.

      Jos näistä joutuisin "valitsemaan", en ole ihan varma. - Ystäväni äkkilähtö on helpoin vainajalle, mutta toisaalta haluaisin tehdä kuten isä; järjestää kaikki mahdolliset asiat lähimmilleni mahdollisimman helpoiksi hoitaa, kivuista huolimatta.

      • Sä olet kokenut paljon menetyksiä. Kovaa koulua. Ymmärrän että tässä kuolema asiassa on mitalilla kaksi kääntöpuolta.

        Valitettavasti me saamme harvoin itse valita lähtöä tai sen ajankohtaa.


    • Kuolema on oikeastaan aina hyvä. Se päättää kärsimykset.

      • Toisille noin ja toisille ei. Riippuu mistä roikkuu.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Toisille noin ja toisille ei. Riippuu mistä roikkuu.

        Kyllä se lopettaa jokaisen kärsimykset tässä elämässä, kun sen aika koittaa. Itse olisin jo aika valmis lähtemään.


      • mustasusi kirjoitti:

        Kyllä se lopettaa jokaisen kärsimykset tässä elämässä, kun sen aika koittaa. Itse olisin jo aika valmis lähtemään.

        Niin .. kun se nyt riippuu, mitä se kuolema on. Toisille se on portti tuonpuoleiseen ja sitä kun ei kukaan voi todistaa tai kiistää.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Niin .. kun se nyt riippuu, mitä se kuolema on. Toisille se on portti tuonpuoleiseen ja sitä kun ei kukaan voi todistaa tai kiistää.

        Ei sillä ole väliä, mitä kuoleman jälkeen tulee. Se päättää kuitenkin tämän tämän hetkisen maallisen seikkailun ja tähän liittyvät kärsimykset. Sitten voi tulla tietenkin uusi elämä ja uudet kärsimykset. Kortit jaetaan uudelleen.


    • Anonyymi

      nyt meni tuo ohjelmakin höpltyelledä uo delviytyjäyt... että joko Rmi-The-Lodrttipswh6i.lö

    • m36-intj

      Hmm, minä en ole ajatellut koko asiaa. Yritän enemmänkin keskittyä siihen miten elämää saisi pidennettyä, ja samalla pidettyä krooniset sairaudet poissa. Se ei tietysti ole helppoa, mutta muutamia niksejä on kyllä tullut opittua vuosien mittaan.

      Testaan nyt esim. serrapeptaasia, joka on proteolyyttinen entsyymi. Se pilkkoo fibriinikudosta, eli hajottaa tulehduksen aiheuttamaa kuollutta kudosta elimistöstä, jota voi olla verisuonissa tai muissa paikoissa elimistöä, jossa on ollut, tai on ns. hiljaista tulehdusta. Kuten sanottua, tästä aineesta ei löydy paljon tutkimuksia, joten joutuu itse vähän koekaniiniksi, mutta on tietysti myös muiden käyttäjäkokemuksia. Kehittävää ja mielenkiintoista, sillä olen luonteeltani varsin utelias.

      • Mitä hitsiä sä aiot tehdä pitkällä elämälläsi? Jos sellaisen saat?

        Mulle on jo tekemistä parissakymmenessä vuodessa. Riittää minulle .. enempiä en tarvitse tähän lisää.


      • Anonyymi

        Sulle suosittelisin ehdottomasti avannossa käymistä terveystekona. Joidenkin mielestä selvä vaikutus tulehduksien hillitsemisessä. Pitää vaan olla tarpeeksi sisua että pystyy kylmäaltistuksiin.


      • Pikku-pirpana kirjoitti:

        Mitä hitsiä sä aiot tehdä pitkällä elämälläsi? Jos sellaisen saat?

        Mulle on jo tekemistä parissakymmenessä vuodessa. Riittää minulle .. enempiä en tarvitse tähän lisää.

        Kaikkea sitä varmaan keksii.dd Ja toisekseen meidän terveyshuolto näyttää jättävän vanhukset heitteille. Parasta vaan varmistaa että terveys pysyy hyvänä vanhanakin, siinä säästää myös paljon rahaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sulle suosittelisin ehdottomasti avannossa käymistä terveystekona. Joidenkin mielestä selvä vaikutus tulehduksien hillitsemisessä. Pitää vaan olla tarpeeksi sisua että pystyy kylmäaltistuksiin.

        En tiedä tästä, löytyykö jotain tutkimuksia avantouinnin eduista? Myöskään esim. liikunta ei näytä pidentävän elinikää, minkä olen kyllä tietänyt jo kauan. Mutta toimintakykyä se lisää vanhana.

        https://www.mustread.fi/artikkelit/liikunta-ei-valttamatta-pidenna-ikaa-mutta-se-lisaa-toimintakykya-vanhana/


    • Anonyymi

      Mukava ja lempoisakin äkkikuolwema kun joku suurino9peuksinwn auto joku fo4din 5qi t5ökkää it5se3ää twsw js lennät puxikkoon kllo hslko..

    • Anonyymi

      Itselleni se olisi varmasti nopea ja yllättävä. Tietenkin ihanne olisi kuolla vanhana vaikkapa nukkuessa. Mutta läheisiä ajatelen toivoisin että kaikki asiat puhuttu ja ehtisivät valmistautua. En tietenkään haluaisi kärsiä kivuista. Eli en oikein osaa sanoa. Enemmän mietin jälkeen jääviä ettei se olisi heille kovinkaan traumaattista

      • Noinhan sd menee. Mutta kuolevaisuutensa on hyvä tiedostaa.


    • Anonyymi

      Olen viime aikoina tutkinut sielu(j)a ja uskon yhä vakaammin, että kuolema on vain siirtyminen toiseen olomuotoon, poistuminen tästä kehosta. Vaikka tietoisuus ei välttämättä seuraakaan mukana (seuraavaan elämään?) niin en pidä kuolemaa huonona asiana. Se tulee silloin kun se tulee, ja sellaisena kuin se tulee, syystä. Jos loppu on kivulias, väkivaltainen, pitkittynyt, tai jotakin muuta yleisesti negatiivisena pidettyä, se tapahtuu karmisesta syystä ja on siten ”oikein”, tähän elämääni ja sieluni opintomatkaan kuuluvaa. En välttämättä kestä kipua, tuskaa tms. kovin hyvin - enkä siis toivo mitään sellaista - mutta koetan suhtautua tyyneydellä kaikkeen mitä tulee, niin elämässä kuin kuolemassa. Kokemukseni mukaan elämässäkin koetulla tuskalla on aina jokin merkitys, tai oppi, ehkä uusi ovi aukeaa vanhan sulkeutuessa. Miksi sama ei pätisi kuolemassa?

      • Voi olla noin. Et ole varmastikaan uskomuksiesi kanssa yksin. Itse tavallaan uskon ja tavallaan en..
        Lohdullisinta kuolemassa on juurikin tuon tietoisuuden päättyminen.


    • Olen näin elämän keskivaiheilla alkanut enemmän pohtia kuolemaa, niin omaa kuolevaisuuttani kuin rakkaiden ihmisten menetystä. Ajatus omasta kuolemasta tuntuu helpommalta kuin läheisteni. Olen hyväksynyt sen, että kuolema on osa luonnollista elämän kiertokulkua. Kaikella on aikansa ja jokainen meistä vuorollaan antaa tilaa jollekin uudelle. Se on mielestäni lohduttava ajatus, vaikka toki on myös niin, että kuolema ei kohtele kaikkia tasavertaisesti ja se on ehkä kaikista vaikein ajatus. Miksi toiset joutuvat jättämään elämän tuskan ja kivun kautta ja toiset nukkuvat rauhassa pois?

      Hyvä kuolema on rauhallinen, kivuton ja levollinen. Toivon, että viimeisen henkäykseni aikana pystyn näkemään koko elämäni kaaren ja tuntemaan onnellisuutta siitä, että sain kokea kaiken sen. Tuntea levollisuutta siitä, että olen kohdellut läheisiäni hyvin ja että voin jättää heidät luottaen siihen, että he kyllä pärjäävät.

    • Vaikea aihe.

      Jos saisin valita itse kuolemani, se ei olisi ennen kuin lapset on aikuisia ja olisin ehtinyt auttaa heitä omassa nuoren aikuisen elämässä ja ruuhkavuosissaan. Tosin en itse sitä päätä, Työssäni näen monta 65-73v vanhempaa ihmistä, jotka kuntonsa perustella voisi luulla 10v nuoremmaksi. Vanhimmat työskentelevät muutama kuukausi töitä ja sitten taas pari pari kuukautta lomaa. Elämä on aktiivista ja hyvää, työstä taatusti saa jotain kun vapaaehtoisesti töitä tekee vielä. Aivojen käyttö ehkäisee tunnetusti muistiongelmia.

      Harva meistä kuitenkaan saa päättää koska. Ja jos saa, se päätös on läheisille suuri suuri tuska. En ikinä haluaisi jättää lapsille ja läheisille sellaista perintöä.

      Nuorena olisi valinnut saappaat jalassa kuoleman. En enää! En halua sitä lasten ja läheisten takia. Äkkilähtö on läheisille raskas. En toivo myöskään kivuliasta pitkällistä kuolemaa tai pitkää kitumista. Sitäkään ei toivoisi läheisten joutua seuraamaan. Sellaisessa tilanteessa pitäisi sallia eutanasia tai lääkitä morfinia sen verran reilusti, ettei kipu ole sietämätön, vaikka elämä hieman siitä lyhenisikin. Toinen ikävä vaihtoehto on vuosien muistisairaus (yleensä ihminen siinä tilassa muuttuu vihaiseksi ja ilkeäksi).

      En pelkää kuolemaa oman itseni takia. Tiedän eläneeni hyvin. Tiedän rakastaneeni. Tiedän, että lapsilla on hyvät eväät kasvaa aikuisiksi. Vielä he tarvitsevat minua toki. . Tiedän pitäneeni huolta pitkäaikaisista ystävistä. Tiedän, että kun on sen aika, on sen aika. Toivoin ettei se ole vielä 30 vuoteen. Hyvää elämää on edessä vielä pitkään, jos vaan pysyy terveenä.

    • Anonyymi

      Ne joilla on lapsia ajattelevat usein omaa kuolemaansa lasten kautta. Miten lapset pärjäävät, mitä he kokevat.
      Ne joilla ei ole lapsia, he ajattelevat itsekkäämmin, kuolema kohtaa heidät, ei jäljelle jäävät?
      Mikä olikaan se elämän tehtävä? Lyhyen aikaa täällä olemme, miksi edes synnyimme?
      Tuskin vain itseämme varten.

      AV

      • Anonyymi

        Voi olla, vaikkakin itse olen kyllä aina miettinyt kuolemaani muiden kautta. Silloinkin aikanaan, kun jälkiteininä ja sellaisena 20+ ikäisenä elämä oli, no sanotaan nyt vaikka rankkaa, ja oman elämän lopettaminenkin tuntui hyvältä idealta, mä en olisi ikinä voinut tehdä sitä, vanhempieni takia. Se, että itsemurhani olisi ollut aivan liian julmaa heitä kohtaan, oli se ajatus, joka piti pahimpinakin hetkinä kiinni elämässä. Itse en siis henkilökohtaisesti voi allekirjoittaa tuota ajatustasi, mutta ehkä omat jo nuorena kokemani menetykset ovat muokanneet tuon puolen minusta.


    • Anonyymi

      rikkaalla lapsella on halpa ja helppo elämä.

    • Anonyymi

      uuai jännittävä ohjewlma voisi olla Latelann Laurin Uusimmat ripulit jas rukkaukxset.

    • Kuolema ainakin itselle tulee olemaan suuri helpotus varmaan vaan just ainoo ettei kituen kuole vaikka onhan täs joka päivä jo nyt ollu kitumista.Nukkuessaan jos kuolis olis loistavaa.Jos kuolema on yhtään sikeän unen kaltainen.

    • Anonyymi

      Heippa kuuppavikaiset, tämä miehen hahmo on nyt varmasti se ns real deal jättäkää muut hahmot jättäkää laiva

      • Anonyymi

        Eikös se yksisarvinen ole käynyt vainoamassa järjestöön kaikki miehen roolihahmot läpi, hän on suuri rotkoon johtaja


    • Anonyymi

      Olet kyllä synkkää mies😂

    • Anonyymi

      Toivon ns. äkkikuolemaa "saappaat jalassa". Mummuni kuoli 80-vuotiaana 1960-luvulla yöllä nukkuessaan sydämenpysähdykseen, siinä mielestäni kaunis kuolema. Pari viikkoa aiemmin oli vietetty isosti 8-kymppisiä suvun ja kyläläisten kesken, joten mummulla oli varmasti myös hyvä mieli kuollessaan.

    • Suurin vahinko, mitä ihmiselle voi tapahtua, että syntyy elämään. Syntymättömät, siis hypoteettiset ihmiset, eivät voi tuntea pienintäkään kärsimystä eikä kaipuuta elää.

      Jos on kuitenkin syntynyt, on saanut sellaisen geenistön, joka panee etsimään nautintoa. On vastustamaton halu myös seksuaaliseen nautintoon. Siksi seksiä harjoitetaan, vaikka se tuottaa lisää elämää ja lisää kärsimystä.

      Elämän lopulla seuraa kuolema. Useimmille ei ole mahdollista nopeuttaa kärsimyksen loppumista, koska tietää siten aiheuttavansa suurta kärsimystä läheisilleen. Jää vain odottamaan, saako riittävää kemiallista apua mahdolliseen tuskalliseen kuolemaan.

      Ei ole ennalta valittavissa, millaisiin käsiin silloin joutuu. Usein ne kädet ovat piittaamattomat ja kammottavat.

      • Maailma syntyi alkuräjähdyksessä, jossa syntyivät hiukkaset. Ei voida tietää, oliko jotakin sitä ennen. Osalla hiukkasia oli ominaisuus hakeutua yhteen, joten niistä muodostui alkuaineita ja näiden yhtymistaipumuksen vuoksi molekyylejä.

        Syntyi - luultavimmin sattumalta - itsekopioituva molekyyli, ja aikaa myöten kopiointivirheiden eli mutaatioiden seurauksena erilaisia itsekopioituvia molekyylejä. Näistä vahvimmin lisääntyvät syrjäyttivät heikommin lisääntyviä. Oli syntynyt evoluutio.

        Evoluutio taas loi tunteet, koska ne ovat lisääntymisen kannalta hyödylliset. Kärsimyksen tunne panee karttamaan sitä, mikä heikentää lisääntymistä. Evoluution automatiikka oli luonut hirviön, halun, joka tuottaa sekä lisääntymistä että sen mukana kärsimystä.


      • Anonyymi
        ouro kirjoitti:

        Maailma syntyi alkuräjähdyksessä, jossa syntyivät hiukkaset. Ei voida tietää, oliko jotakin sitä ennen. Osalla hiukkasia oli ominaisuus hakeutua yhteen, joten niistä muodostui alkuaineita ja näiden yhtymistaipumuksen vuoksi molekyylejä.

        Syntyi - luultavimmin sattumalta - itsekopioituva molekyyli, ja aikaa myöten kopiointivirheiden eli mutaatioiden seurauksena erilaisia itsekopioituvia molekyylejä. Näistä vahvimmin lisääntyvät syrjäyttivät heikommin lisääntyviä. Oli syntynyt evoluutio.

        Evoluutio taas loi tunteet, koska ne ovat lisääntymisen kannalta hyödylliset. Kärsimyksen tunne panee karttamaan sitä, mikä heikentää lisääntymistä. Evoluution automatiikka oli luonut hirviön, halun, joka tuottaa sekä lisääntymistä että sen mukana kärsimystä.

        Mitä jos tätä todellisuutta eli ihmisiä, eläimiä ja muita eliöitä ei olisi olemassakaan? Olisiko jossain toisaalla kuitenkin olemassa jokin rinnakkaistodellisuus?

        KilttiMies89


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mitä jos tätä todellisuutta eli ihmisiä, eläimiä ja muita eliöitä ei olisi olemassakaan? Olisiko jossain toisaalla kuitenkin olemassa jokin rinnakkaistodellisuus?

        KilttiMies89

        Emme todellakaan tiedä. Emme tiedä, onko olemassaolo välttämättömyys vai sattuma. Emme myöskään tiedä, miten olemassaolo eroaa olemattomuudesta. Oikeastaan emme edes tiedä, onko olemassaolo validi käsite.

        Emme edes tiedä, noudattaako vakioiden suuruus jotakin matemaattis-loogista välttämättömyyttä vai ei. Emme tiedä, löydämmekö koskaan 'kaiken teoriaa', josta voisi johtaa kaikkien hiukkasten ja kvanttien olemassaolon ja vakioiden suuruuden ja rakentaa sillan suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan välille.

        Einsteinkin teki kaikki merkittävät tutkimuksensa nuorena. Melkein koko loppuelämä meni 'kaiken teorian' etsimisessä, ja tuloksena täydellinen tyhjäkäynti. Monet lahjakkaat tiedemiehet ovat sen jälkeen sitä etsineet ja haaskanneet koko uransa. Viimeksi jo uskottiin, että se löytyisi säieteoriaa hiomalla. Nyt siihen ei pane toivoaan enää kukaan.

        Kosmologi Esko Valtaoja on esittänyt ajatuksen, että niin kuin koira ei pysty ajattelemaan yli sen, mitä pystyy, niin mekin olemme pakotettuja jäämään kylläkin korkeammalle, mutta silti vajaalle tasolle. 🌹👀


    • Anonyymi

      Saisin rauhassa nukkua yötiloilleni. En halua mitään sellaista hoitoa, joka pitää minut väkisin elossa. Tuhkaus ja papin siunausta en tarvitse.

    • Anonyymi

      Itse jo toivon kuolevani, sellaista kärsimystä koko elämä ollut ja mitä järkeä tässä elämässä on kun ei naistakaan saa.

      Vaikka mulla olis rahaa kymmeniä miljoonia euroja sekään ei tekisi mua onnelliseksi.

      KilttiMies89

      • Anonyymi

        Voi olla että olenkin jo kuolemansairas, on jo sen suuntaisia oireita ja käytöskin on viime vuosina muuttunut yhä omituisemmaksi vaikka olen aina ollut outo.

        KilttiMies89


    • Anonyymi

      hyvä kuolema on varmaankin sellainen joka tapahtuu täysin huomaamatta ja arvaamattomasti.

      • Anonyymi

        Eteenkin lentokoneen pilotin tai bussikuskin. Siinä ne matkustajat oli kummissaan siis.
        Käskisin otis mennä huutajia ulos rauhoittumaan kesken matkaa jos alkavat nälistä, jumbojetisä jos olisin töissä.


    • Anonyymi

      Kaikkihan me halutaan hyvä kuolema, kun sen aika koittaa. Valitettavasti emme saa päättää siitä itse. Jos maksat tuskissasi sängyn pohjalla, niin ei sinua armahdeta, siinä makaat vaipoissasi ja kipulääkkeet lopetetaan. Semmoinen voi se kuoleman "odottelu" olla. Emme saa valita, eutanasia on Suomessa kielletty, mutta kidutus ei.

      • Anonyymi

        Onko mitään mahdollisuutta että eutansia tulisi lailliseksi jo lähivuosina? Tuskin kun on Suomi nimisestä valtiosta kyse. Itse ainakin olen jo menettänyt toivoni täysin.

        KilttiMies89


    • Anonyymi

      Olihan tuo eutanasia laki jo kerran Eduskunnankin käsiteltävänä kun siihen kansalaisadressiin saatiin kerättyä yli 50 000 nimeä mutta ei ollut mikään yllätys että Eduskunnassa tuo lakialoite hylättiin.

    • Anonyymi

      Poliitikot siis mieluummin kiduttavat sairaita ihmisiä sensijaan että tarjoaisivat heille mahdollisuuden kunnialliseen ja kivuttomaan kuolemaan.

    • Anonyymi

      MMMMM,

      Bylikases
      Pachyman
      Veidisharo
      No
      Laykausro
      Nenelet

    • Anonyymi

      Hyvä näitä asioita on miettiä välillä. Ennen kuolema koettiin luonnollisena eri tavalla kuin nykyään. Nythän ihmisiä pidetään elossa vaikka millä systeemillä. Vaikka nähdään, että ollaan loppusuoralla niin silti pitkitetään elämää. Ihan järkkyä. Kannattaa tehdä ajoissa hoitotahto. Tein jo vuosia sitten hoitotahdon, jossa mm kiellän elämäni keinotekoisen ylläpidon ym. Lääkäri kysyikin kerran, että ymmärränkö mitä se tarkoittaa. Ymmärrän, koska olen tervhuoltoalalla töissä ja nähnyt yhtä sun toista. Ei ihmistä ole tarkoitettu elämään ikuisuuksia. Luonto hoitaa ja alkaa rapistamaan kehoa, kun se aika on. Miksi pitkittää tuota? Maapallokaan ei kestä tätä ihmismäärää. Miksi taistella luontoa vastaan?
      Sitten, kun aikani on, haluaisin lähteä täältä rauhallisesti nukkumalla. Ei missään kalseassa laitoksessa vaan kotona tai luonnossa. Tai kuten isäni, joka sai kuolla kotona rauhallisesti rakkaiden läsnäollessa. Viimeiseen hengenvetoon asti kosketimme/silitimme isää. Hän hiipui pois ja lopetti hengittämisen. Toivotin hyvää matkaa, suutelin isän otsaa ja sanoin "kiitos" kaikesta. Rakkaus oli vahvasti läsnä. Itku tulee vieläkin tuota ajatellessa.

    • Anonyymi

      On aivan turha verrata nykyaikaa esim. keskiaikaan. Tai jos verrataan niin vertaillaan sitten kaikkia asioita eikä vain jotain yhtä seikkaa.

      Mutta itse asiaan, luulisin, että on aika yleistä haluta kivutonta ja nopeaa kuolemaa, vai kuvitteleeko AP, että joku haluaisi kivuliaan ja pitkän kuoleman.

      Ihannetilanne itselläni olisi, että voisin todeta eläneeni hyvän ja mielenkiintoisen elämän ja antaneeni tarpeeksi rakkautta läheisilleni; tähän olen pyrkinyt ja aika hyvin onnistunutkin.

      Itse kuolleelle kuolema ei ole "merkityksellinen tapahtuma" , se vain tapahtuu.

    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Paras olisi saada kuolla ns. saappaat jalassa.
      Ikävin tapa kuolla on johonkin kivuliaaseen sairauteen, kuten syöpä, joka loppuvaiheessa voi aiheuttaa koviakin kipuja, joihin ei kuitenkaan saa riittävää kivunlievitystä, kun siitäkin pitää säästää.
      Myöskään tehrveyskeskusken vuodeosastolla riutuminen ei ole mukava tapa kuolla.
      Ehkä kivuttomin tapa kuolla olisi suuri verenvuoto, jossa hetken päästä menee taju ja tulee kuolema.
      Tosin ei kannata itse aiheuttaa kyseistä asiaa, koska voi alkaa katua ja se ei sen jälkeen olekaan ihan hyvä homma.

    • Anonyymi

      Miten voi tietää onko kuolema hyvä ( tai huono) kun sen kokenut eli kuollut ei pysty kertomaan?

      • Anonyymi

        Se on ihmismieli. Hyvä/huono, menneisyys/tulevaisuus. Kun on vain tämä hetki, ei muuta, piste.


    • Anonyymi

      Kuolemisen pelkoa ei ole kun - on ja hyväksyy olemisen.
      Jatkuva pelkotilojen ylläpitäminen ei suo tervettä olemista.

      Fyysinen kuoleminen sattuu jokaiselle, niin eipä se pohtimalla ainakaan kaunistu!

    • Anonyymi

      ja ihmiset ostavat jotain turhaa kreääsäää Huutokauppojen Hullulta Kuninkaalta... mitä ihmeen järkeä ostaa kaikkea turhaa ...

    • Anonyymi

      joku hullu maksaa jostain muumi-mukiszta 12243 e

    • Anonyymi

      Tänään 5.12. autolla liikenteessä uskomattoman jäisellä kolmostiellä tuli jälleen havaittua, että kuinka monilta on joko täysin kadonnut käsitys kuolevaisuudestaan, tai sitten liikenteen seassa on merkittävä osuus itsemurhaa suunittelevia.

      Liikenneonnettomuus on huono kuolema. Oli miten nopea tahansa.

      • Anonyymi

        Kun ajan autolla, niin ajattelen sen olevan samaa, kuin autoilu videopelissä.
        Tosin sillä erotuksella, että oikea autoilu on paljon väsyttävämpää, kuin videopelissä autoilu, jossa voi ajaa vaikka 10 tuntia putkeen, eikä tunnu missään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun ajan autolla, niin ajattelen sen olevan samaa, kuin autoilu videopelissä.
        Tosin sillä erotuksella, että oikea autoilu on paljon väsyttävämpää, kuin videopelissä autoilu, jossa voi ajaa vaikka 10 tuntia putkeen, eikä tunnu missään.

        Eikö sulla rassukalla ole muuta tekemistä?


    • Anonyymi

      Kuoleminen on aina tietyn ajanjakson päättymisestä "ilmoitus" meille kaikille! On tyhmää pysristellä vastaan/pitkittää kuolemistaan sillä se tulee "ihmisnisäkkäälle" ennemmin tai myöhemmin. Kuolema on toki raskas monille, varsinkin läheisille jotka kuolevaa seuraavat vakavan sairauden uuvuttamana. Siinä mielessä lääketiede on harhaantunut, pitkittäessään sekä sitä myötä aiheuttaessaan turhaa kärsimystä, muka olemalla osa "Jumalan korviketta"! En ole kovin uskonnollinen, tosin kaikki merkit johdattelevat siihen että ihmiskunta "Telluksellamme" vie itsensä tuhoon, siis "kuudes sukupuutto" todeksi kohta tulee! Kaikki me kuolemme, tavalla jos toisella, pitkitämme tai emme, loppu tulee. Meistä kaikki jotka nyt ja lähitulevaisuudessa tulemme kuolemaan, kuolemme ilman väkivaltaista kohtaloa, myöhemmin kaikki tapahtuu väkivaltaisemmin. Ei ihminen ole säilyvä totaalisen katastrofin myötä, vaan sen jälkeen syntynee uutta elämää jossa meillä ei ole osaa!?

    • Anonyymi

      Joutenoloa ei sovi sotkea halpaan elämään.

    • Anonyymi

      Hyvä kuolema, aika raadollinen kysymys.
      Yritetään tuoda esille, mitä se voisi olla.

      Lapsia on monta, osa jo täyttänyt 30-vuotta, osa himpun alle ja muutama tosi paljon nuorempi. Vanhemmat lapset kyllä jo pärjäävät, voivat olla jopa apuna nuoremmille.

      Yhden kasvatus on pahasti kesken, joten toivon sen jatkuvan kunnes hän olisi valmis ottamaan vastuun omasta elämästään.

      Muuten voisin kuolla vaikka heti.

      AV

    • Kannatan eutanasiaa! Mielestäni jokainen saa päättää koska täältä haluaa pois, toki sillä verukkeella, että ei ole enää muuta mahdollisuutta. Kovissa kivuissa eläminen ei ole mielestäni ainakaan enää hyvää elämää.

      Toivon kuolevani ns saappaat jalassa… ilman kipuja.. suhtaudun kuolemaan, niin että meillä jokaisella on täällä joku tietty aika.. toisilla pidempi ja toisilla lyhyempi.

    • Anonyymi

      Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut.joutumasta helvettiin. Vain sillä on merkitystä, kun täältä lähdetään ikuisuuteen. Jeesus on ainoa tie taivaaseen, ei mitkään hyvät teot voi pelastaa. Syntiä ei voi viedä taivaaseen. Kiitos Jeesus, että sovitit kaikki syntini Golgatan keskimmäisellä ristillä, se on ainoa toivoni.

    • Anonyymi

      Itse olen pohtinut mielestäni paljonkin kuolemaa jo 20-vuotiaana. Halusin silloin kuolla ja olin suunnitellut miten tapan itseni. Tästä yli 20 vuotta aikaa. En halua enää kuolla, vaikkei kauhean hyvin menekään. Mutta tuo kuoleman ajattelu jäi sieltä nuoruudesta päälle.

      Saan nautintoa siitä, kun ajattelen kaikkien kuolevan. Kaikkien ihmisten ja kaikkien aatteidenkin. Se luo perspektiiviä.

      Se minkä puolesta huudettiin ja kirjoitettiin ja mesottiin 1670 on nykyään pelkkä läppä, jolla vain historiallista mielenkiintoa. Samoin tämän ajan kovat ideologiset taistot ovat joskus vain hassunhauska muisto.

      Maapallolla ei elä yhtään leppäkerttua, joka olisi ollut elossa kun minä synnyin. Koko leppäkerttupopulaatio on uudistunut minun elämäni aikana jo monta kertaa.

      Maailmassa ei ole yhtään 1800-luvulla syntynyttä Homo sapiens -lajin edustajaa.

      Olen perusateisti, ajattelen ettei kuoleman jälkeen ole mitään. Tajunta sammuu. Kuolema silti ahdistaa. Haluaisin kuolla pitkäkestoisesti, vaikkapa saaden syöpädiagnoosin ja 2-3 vuotta elinaikaa. Olen lukenut tällaisten ihmisten kokemuksista. Parhaimmillaan se on kuin paluu nuoruuden huumaan. Kaikki on täynnä merkityksellisyyttä, jokainen päivä tärkeä.

      Ahdistavinta olisi kuolla äkillisesti vaikka aivoinfarktiin

      Uskon, että kuoleman pohdiskelu ja sen käsittely ovat erittäin terveellisiä harrasteita. Luin kerran nuoresta suomalaisnaisesta, joka osana buddhalaisuuden harjoittamista suunnitteli omat hautajaisensa. Tämä harjoite oli vielä tehty kestämään muistaakseni yli vuoden. Eli vuoden ajan pohditaan päivittäin monta tuntia omaa kuolemaa ja omia hautajaisia. Ja tämä henkilö oli ehkä vähän päälleä 20-vuotias. Koen, että tämä ihminen on tämän kautta hankkinut elämälleen todella todellisen ja vankan pohjan. Ei ehkä sorru turhaan materialismiin ja ajan haaskaamiseen, näkee mikä todella tärkeää ja on onnellinen. Itse en todellakaan ole työstänyt asiaa noin paljon.

      On hienoa katsoa maapallosta avaruudesta otettuja kuvia. Googlaatkaa esimerkiksi Cassini-luotaimen kuva Saturnuksen renkaiden luota: The Day The Earth Smiled. Perspektiivi luo kivan tunteen. Loppuviimeksi millään ei ole kosmisessa kuviossa väliä. Esimerkiksi Putinin. vanhan miehen, hyökkäyssota Ukrainaan antaa hänelle korkeintaan oikeuden muutaman hassun vuosikymmenen ajan hallinnoida pientä maaplänttiä maapallolla (idea sovellettu Carl Saganin Pale Blue Dot -puheesta, löytyy Youtubesta). Lopulta Putin kuolee ja unohtuu. Koko hänen touhunsa on täysin turhaa.

    • Anonyymi

      öööööö enpä tiiä viljami lindblom vois maksaa ne velat

    • Anonyymi

      Hanki mies parempia mömmöjä niin saat ehkä noita sivupersoonia vähennettyä, raskasta on varmasti sinulla kuorman kanssa

    • Ajallisesti ainakin niin että ensin minä ja joskus aikanaan sitten lapset.

      Äiti kuoli leukemiaan pari viikkoa sen toteamisen jälkeen. Oikeastaan sellaisen lähdön itsellenikin toivon. Jos jollakin on jäänyt jotakin hampaankoloon tai vielä haluaa iskeä puukkoja selkään niin on tuossa parin viikon määräaika sellaiselle. Toki voidaan myös keskustella neutraalisti mailman tilanteesta mutta jos ei olla aiemmin mitään positiivista tai kannustavaa toisillemme sanottu niin turha niitä enää tuossa vaiheessa on ruveta keksimään.
      Pieni kipukaan ei siinä haittaa sillä se kertoo että vielä voi ottaa vieraita vastaan.

      Itse toivon sellaisia perinteisiä hautajaisia joissa pappi pistää hiekat arkulle ja saattoväki laskee arkun monttuun. En halua että tutuille jää tunne että sinne se vaan katosi sairaalaan uumeniin vaan haluan että minun poislähtö myös tulee konkreettisesti näkyväksi. M184 lähti eikä takaisin tule. Toivon että jos surevia jää niin tämä on se piste josta se konkreettinen surutyö alkaa ja toivon että se suru ennemmin kuin myöhemmin helpottaa.

      Samoin muistotilaisuudessa ei saa olla minun kuvaa näkyvillä. Meidän suku ei juurikaan yhteyksiä pidä joten toivon että keskityisivät enemmän toistensa kuulumisiin kuin minun muisteluihin. Itselläni on myös kavereita joista olen lapsilleni puhunut mutta eivät ole koskaan tavanneet. Jotenkin mukava kun lopulta nämä nimet saavat kasvot.

      Jos minun kuolema jossakin muodossa johtaa suvussa tai kaveripiirissä anteeksiantoihin ja sovintoihin sekä ehkä versoo uusia ystävyyssuhteita niin kuolema kaikkine rituaaleineen on ollut hyvä.

    • Anonyymi

      ”- Kerro minulle, miten hän kuoli?

      - Ei, kerron sinulle

      miten hän eli.”

    • Anonyymi

      Kuolema tulee sitten kun tulee, syystä mistä lienee. Ennen sitä huolehtisin lähinnä siitä hyvästä elämästä kun sitä vielä on.

      • Anonyymi

        Eletään nyt ensin kunnolla
        kun kuollaan kuitenkin.

        -palstan suuri ajattelija-


    • Anonyymi

      Se on tärkeintä, että ei määritä hyvää kuolemaa...Mistä sitä kukaan tietää. Niin ja että olisi valmis siihen niin, ettei jää selvittämätöntä tai tunnetta, että olisi pitänyt katua jotakin, joka jäi väärin. Kuolemasta en halua tietää sen enempää...

    Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hevostalli hoiti hevoset henkihieveriin

      Onpa aikoihin eletty. Oman onnensa nojaan jätetyt hevoset jouduttiin lopettamaan tai kuolivat hoidonpuutteeseen. Järkytt
      Kauhava
      20
      1926
    2. Hyvä veli kerhon Alpua sanonu ittesä irti...

      Eikö vähän outoa, kun tämän jupakan jälkeen sanoi ittesä irti.....
      Haapajärvi
      21
      1677
    3. Kuka riehui

      Kuka riehui kauppakeskuksessa puukon kanssa? Ja vielä autolla karkuun.
      Haapajärvi
      21
      1169
    4. Roskaväki lähetteli vihapostia Saarikolle

      Ihmiset ovat taantuneet todella alas. Hyvä, että Saarikko toi tuon edes. Samanlaista paskaa saa niskaansa moni muukin po
      Maailman menoa
      213
      1011
    5. Törkeät tyrkyt Martina ja Esko Emma-gaalassa

      Iltalehdessä juttu totuus näistä kahdesta itsestään liikoja luulevista tyrkyistä. Eerikäinen vielä VALEHTELI tapaamisest
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      982
    6. Harvinainen yhteiskuva! Michael Monroe ja Johanna-rakas hempeilevät romanttisesti Japanissa!

      Oi, tämä on niin söpö pari! Monroe on julkaissut harvinaisen yhteiskuvan puolisonsa Johanna Fagerholmin kanssa Valentine
      Suomalaiset julkkikset
      13
      981
    7. Sinussa on se jokin

      Olet niin ainutlaatuinen. Sinussa on se jokin, mikä saa minut hymyilemään vain ajatellessani sinua. Et ole kuin kukaan m
      Ikävä
      24
      884
    8. Kaipaisin sua

      Mun viereeni nukkumaan
      Ikävä
      49
      848
    9. Miksi nuoret miehet haluavat näyttää homoilta?

      Miksi ei voi olla miehekäs? https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000010154107.html
      Maailman menoa
      238
      789
    10. Virkarikos

      Ja vielä virkarikoskin kaiken päälle!
      Haapajärvi
      10
      734
    Aihe