Päivä meni.
Koko päivä yksin, kukaan ei soittanut ja välittänyt.
Olis tietysti ite soittaa jollekin, mutta eihän se oo sama asia.
No, ajattelen että en oo yksin, tällaista on monella muullakin.
Kun tästä rupeen nukkumaan, niin nään omia unia.
Koko päivä yksin, kukaan ei soittanut ja välittänyt.
Olis tietysti ite soittaa jollekin, mutta eihän se oo sama asia.
No, ajattelen että en oo yksin, tällaista on monella muullakin.
Kun tästä rupeen nukkumaan, niin nään omia unia.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Sama täällä,
ihan yksin
en ole ittekää viittiny kellekää soittaa,
pohdin montaki sukulaista mutt ei
aattelin että heillä on yhtä tylsää ja yhtä happamia kuin minä itsekki,
joten hikjaisuudessa ihan yksi olen aikaani viettäny
väälliin tv:kattonu
siltäkää ei tulu nykyisin mitään mielenkiintoista, enemmänki katson luonto
ja eränkävijä filmejä,
paljon katson myös TV7
kohta nukkumaan, jospa huomenna keksis jotain menoa tai sitten ei, jää nähtäväksi,
Tässä iässä on hankala tilanne, jos jostakin tutusta ei kuulu mitään. Kuitenkin puhelin soi, numeroa ei ole poistettu. Lähetin tutulleni tekstiviestin, soittelen . ei vastausta. Ihan oikeasti ajattelen, että hän on kuollut.
Kun ei ole omaisten nimiä ja p.numeroita, jää ikuiseksi arvaukseksi, miksi ei saa yhteyttä.
Soita ystävillesi, ehkä he odottavat soittoasi. Ja ole iloinen, kun soittavat sinulle.
Kun aikoinani soittelin eräälle sukulaistädilleni, hän aloitti heti puhelun sanomalla; "No ai sä elät vielä. Olen viikkokausia odottanut, että sinustakin jotain elonmerkkiä kuuluisi."
Selväähän on, että harvemmin soittelin, kun hän ei koskaan soittanut itse, mutta muka odotti soittoani kuitenkin kaiken aikaa. Pahoitti mieleni joka kerran.
En soita, vuoroin vieraissa.
Sama nettikirjeenvaihdossa. Itse vastailen pikaisesti ja otan alotteita.
Mutta kun huomaan, että toinen ei kirjoita, niin kirjoitan itselleni/postitan itselleni, mutta en siis lähetä. Saa odottaa omassa postissani niin pitkään kuin saan postia häneltä. Sitten on jo valmista tekstiä, otan pois vain osan, mikä on vanhentunut.
Sitten on yks tuttava, joka soittaa ja kaataa omat huolensa päälle, tuskin saan puheenvuoroa. En vastaa. Jonkun ajan perästä soitan itse, ja kerron omiani. Kun rupee liikaa puhumaan, niin siinä samalla plärään nettiä, sanon väliin että joo, niin. Ja kun juttu ei lopu, niin sanon, että jotain, että pitää tästä lähteä tms.
Äidilleni eräät sukulaiset aina hänen heille soittaessaan sanoivat, että "on ollut monta kertaa mielessä soittaa". No, mikseivät sitten soittaneet? Ei se vaikeaa ole.
Minunkin kohdallani on joskus ihmetelty, että olenko kuollut, kun en ole soittanut.
Sitä olen todella usein mielessäni ihmetellyt, miksi ihmiset valittaa, kun ei kukaan soita. Minulla on tuttavia joille soittelen, kun haluan. Alkuun kuulostelen heidän vointia ja juttutuulta- jatketaan ,jos hetki on otollinen. Jos eivät itse soita,mut huomaan ,että mielellään kuitenkin porisevat ni so what.
En ole koskaan välittänyt kysyä, mikseivät kuitenkaan soita, vaikka sitten soitettuani haluavat puhua vaikka kuinka kauan.
Onko se arkuutta, laiskuuttaa vai mitä?
Ja- kyllä sen het huomaa, jos joku ei halua puhua. Sit lopetetaan heti.
Se on pettymystä.
Itse soittelee ja tekee aloitteita.
Mutta kun aina saa itse olla tekemässä aloitetta!
Sitä pettyy!
Haluaa valittaa, jos ei muualla, niin ainakin täällä.
Miten helpottaa, että saa edes jossain valittaa!
Itse (16:27:00) olen ratkaissut asian.
Vedän myös pois puheluluettelosta pois numeroita, niin ei keljuta.
Kyllä he välittää vaikka ei soita, usko jo.
Itse soitin aikoinaan vanhemmalleni, sanoi oletko yksinäin ja et yksinäistä yskittää kun yskin eli se siitä ja turha syytellä ketään.
Oma asenne kannattaa tarkistaa ja lopettaa läheisten syyttely, ei hekään jaksa jatkuvaa valitusta. Nukutaan rauhassa.
niin ku loppuelämä on tylsää niin kaikilla on tylsää,
mietn saisi kurjasta vanahan ihmisen loppuelämästä innoittavan viriilin, virkeitä paljon, mieten,,,
ku aina väsyttää,
aina on kipee,
aina palelee,
eikä kukaan helli
eikä kukaan muista silloin kun MINÄ tahtoisin, höh,
ja ku aina yksin on,
ja ku vanha on niin ruma
ja ryttynen
posket kuopalla, ja kauheet mustat sillmäpussit rikkuu,
ettei itekkää kehtaa kattoa peiliin,
eipä ihme jos muitaki tympii
tämmösen vanhan ihmisen näkeminen,
itteäki puistataa
jopa hävettää olla elossa vielä ,
pakoon lähtisin itteä ja kaikkia muita niitä ihmisiä joita minun olemassa olo tympii, mutt ku tietäs minne,,,
Kolmen pilkun (,,,) omaa säälittelyä taas?
Muuta asennettasi elämään, niin lystiä riittää!
Elämä on jännää ja ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.
Vinkki: kirjoita omaan vihkoon valittelut, niin et ole valittelemassa koko ajan muille.
Tai kirjoita, mutta kun oot kirjoittanut, niin pyyhi pois.
Ihan totta, kuoma-hyvä. Piristy!
Tee mukavia juttuja! Katsele netiltä filmejä, lue kirjoja, kuuntele musiikkia, kirjoita runoja, kirjoita kirja, tee joulukoristeita itsellesi ja muille, tee joulukortteja, neulo, virkkaa, tanssi, hymyile omalle peilikuvalle ym ym.
Oman itsesi vuoksi!
En saarnaa, enkä arvostele, toivon sinulle kaikkea hyvää.
Lopeta murjotus! Nauti elämäsi viimeiset vuodet. Elämä on seikkailu!
hah hah haaaaaaa,,,,, olipa hauskaaaaaa,
ei haluu pristyä,
murjotan kauan kauan kauan kauan niin kauan kuin ITSE haluuuuuuun,,,,,,,,,,,
ooon itsekäs, minä minä minä mnä minä minä minä ITE
et sinä ollenkaan,,,,,,,,
muuten voisin tykatakki sinusta mut -ku kokoajan nariset mulle,,,,
Hyvä kirjoitus ! Kiitos 16:00 ! Veit sanat suustani.
MOI,,,,, amupäivän tervehdys ,,,,,
meitä on sitten kaksi,
olet tukihenkilö, suur-kiitos,,,,
nyt jaksan paremmin tämänki päivän,
--- oijon hiukan selkääni,
suunnittelen ulos lähtöä,,,,
kuhan saan itteni kasaan
lähden tekastuille asioille " hurvittelemaan "
kaupungin villiin hulinaan,
vaikka inhoan suuria ihmismääriä kauppakeskustoissa,
sinne puuuuuhaan itteni,
-- nojailen ostoskärryyn
silmät sokastuina hyllyt viliseeeeee tavaran paljoudesta,
-- silmään ei saa kohditettua siihen tavararyhmään mitä etsii, hups,
vanhuksen elämä on monella tavoin hankalaa, jopa omituista,
------ eipä nuorena ollu tavaratkaa hukassa ,
tavaratalossa sekkailu siinä aika kuluuki melko mukavasti
ihmetellessä maailman menoa,,,
sai nähdä vielä tämänki joulu-hulinan ennen kuolemaa,,
tänä vuonna joulun aika on suhteelisen ihnaa
on normaali talvi kaunis luminen maisema ja normaali pakkaset,
tykkään,
Heipähei kaverini 12:02 !
Kirjoitat kivoja juttuja ja ajattelet monipuolisesti,
olet realisti ja humoristi,
tykkään lukea juttujasi.
Niissä on elämän makua,
arkijärkeä ja joskus unelmiakin,
joita ilman ihminen ei voi elää.
Unelmat antavat toivoa ja hyvää mieltä.
17:34
Etkö ymmärrä suomenkieltä ? Kirjoittaja, jota taas mollaat EI VALITA.
Sinä valitat koko ajan ja jakelet neuvojasi, joita ei kukaan pyydä.
heh, sinä se vasta värkki oooo,
heh
kehtaat marmattaa jatkuvasti sairaalle vanhukselle,
eikö sinua yhtää hävetä
näytellä viisaampaa, olethohan edes,
annat neuvoja joita ittekäät et noudata,
häpeä,
varmaan puolisollaki sun kaa on hankalaa , on varmaan jo kyllästyny suhun,
ku koko ajan marmatat neuvosi,
Yritä tehdä töitä se auttaa...
ihanko totta,, eipä oooooo tullu tuotakaa aaaaaatelleeksi,,,
jooooo mennääkö nukkumaan,,,,,,,,
Nyt ruvetaan kohta katsomaan Linnan juhlia. Nähdään kauniita ihmisiä ja upeita pukuja. On sitten kiva kaverin kanssa huomenna ruotia kenen puku oli kaunein ja kuka tanssi kenenkin kanssa ym.
Juomalasi ja naposteltavaa eteen ja parituntinen telkun parissa. Hyvää Itsenäisyyspäivän iltaa, tästä se Linnan juhliin osallistuminen alkaa!
Enpä katsele linnan juhlia, lehdistä luen joskus jälkeenpäin.
Yks hailee, minkälaisia kolttuja ovat päälleen tällänneet.
Ite istun lämpimät villahuopikkaat jalassa ja villapusero päällä sisällä lämpimässä, juon kahvia ja napostelen piparkakkuja. Ja on niin viihtyisää.
Tuossa äsken kävin köllimässä villashaalien alla ja taisinpa nukahtaakin.
Niin oli autuas olo. En kyllä lähtis ulos ja pakkaseen mihinkään juhlimaan.
Toki luen lehdestä sotakertomuksia ja miten urhoollisesti taistelivat.
Ei siellä rintamalla samppanjalaseja kilistelty eikä höyhenissä liehuttu tanssimassa.
Vapaa Suomi, eläköön, eläköön, eläköön!
Katsoin tietenkin Linnan juhlat ohjelman.
Koskettavinta oli 101 vuotiaan veteraanin 98 vuotiaan kaverinsa kanssa esittämä
Veteraanin iltahuuto, jonka nämä miehet esittivät ilman säestystä, kaikki värssyt muistivat oikein ja ihmeellisintä oli tämä 101 vuotiaan ääni joka kesti koko pitkän laulun ja sanoituksen prikulleen. Hänen on täytynyt harrastaa laulua aivan viime aikoihin asti, muuten ei ääni olisi säilynyt. Ilmeisesti hän on ollut tenori, nyt baritoni.
Itse kokeilin laulaa heidän mukanaan, mutta ääneni oli kauheaa narinaa joten tyydyin nauttimaan esityksestä. Oma äänialani on altto.
Parasta antia olivat Jennin ja Saulin kahvipöytäkeskustelut veteraanien kanssa.
Ihailin Jennin koskettavaa ja arvostavaa suhtautumista veteraani vieraisiin.
Taas on aika mennä nukkumaan!
Päivän paras hetki, kohokohta!
On kaksi untuvapeittoa, sitten on ruusufliiseri vielä.
Ja kyllä nukuttaa hyvin!
Jospahan taas kömpisi sänkyyn.
Oli rankka päivä, kun kävin kaupoilla.
Ostin jouluksi sitä ja tätä ja jemmaan muutenkin talven varaksi.
Kun ei tiedä miten jaksaa talvipakkasella käydä kaupoilla. Vaikeaa oli kävely ja kantaminen.
Hyvä kun keittiöstä makuuhuoneeseen jaksaa kävellä.
Rauhallinen ja lämpimä paikka on se oma sänky.
Mitkään murheet ei paina peiton alla lämpimässä.
Joulun aika on tylsää, kun ei ole iltapäivätansseja. Ne ovatkin tavallisesri v iikon tärkein tapahtuma.
Kyllä siellä aina joku 80+ hakemaan tulee, väliin nuorempikin, Naisten haussa voi sitten panna tuulemaan.
Viidestä asti olen ollut ylhäällä lehteä lukemassa ja aamukahvilla.
Pian on päivälevon aika, normaalisti yhdeltätoista. Sen jälkeen lounas
ja sen päälle ruokalepo.
Mukava kohta päästä nukkumaan,
itsensä viereen saa köllähtää,,,,,,,,,,,,,,,,
sais vaan nukku yhtäpötköä aamuun asti,
tykkäisin,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,