Olen raskaana suunnitellusti.Liittooni on tullut muuttumattomia muutoksia. Ero edessä, en jaksa enkä halua yksi lasta kasvattaa. Olen jo yhden kasvattanut (nyt 10v.) Aborttia suunnittelen ja pois muuttoa poikani kanssa. Eli miten alkaa?
Ensi lääkäriinkö? Tavallinen vai gyne? Vai soitetaanko suoraan jonnekkin. Sorry tietämättömyyteni. Voisko joku auttaa?
Ensi lääkäriinkö? Tavallinen vai gyne? Vai soitetaanko suoraan jonnekkin. Sorry tietämättömyyteni. Voisko joku auttaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen todella pahoillani puolestasi. Ei ole varmasti helppoa, menettää mies ja vakaus ja sitten se suunniteltu ja toivottu raskaus.
Mikäli olet sitä mieltä ettet halua jatkaa raskautta (niinkuin sanoit) niin soitat terveysasemalle ja he ohjaavat sinut eteenpäin. Koska raskaus on nyt ei toivottu, niin saatat joutua tekemään testin uudestaan terveyskeskuksessa, jonka jälkeen gyne tutkii sinut, kyselee ja kirjoittaa aborttia puoltavan päätöksen. Tähän tarvitaan sitten viellä sairaalan lääkärin päätös.
miksi et anna lapsesi elää?? tiesitkö että abortti on murha. Ajatteleppa aikaa eteenpäin.. näät parin vuoden päästä kaupassa pikkutytön, tuleeko ehkä silmiin mielikuva omasta lapsesta joka olisi silloin saman ikäinen jos äiti olisi antanut sen elää.eikö sitä kannattais sopia asioita miehen kanssa ennemmin kuin ottaa pieni kasvava vauva pois vasten taivaan isän tahtoa mahasta!! ajatteleppa nyt itsekin!!! mulla ainaki tekee jo nyt pahaa ku mietin koko asiaa. (itellä häät kohta ja lapsia saa tulla vaikka 20!!)
Sinä varmaan sitten tarjoudut lapsen vahdiksi ja apuun, kun äidiltä loppuu voimat? Mahdollisiin rahallisiin avustuksiin, jos asiat menevät siihen pisteeseen, että joutuu sossun luukulla käymään? Osallistut niihin kalliimpiin hankintoihin? Tulet auttamaan, että äiti saa yhden yön nukkua, kun on valvonut monet yöt peräjälkeen? Eikö niin? Ihan varmasti...
On se hyvä seistä siellä pallilla ja huudella alas, kun itse ei samassa tilanteessa ole. Ja kiinnostuksesi lopahtaa lapsessa siinä vaiheessa, kun päätös pitämisestä on tehty...
Niin kauan aikaa, kun itse et aio osallistua ko. lapsen elämään ja äidin avuksi, niin voit ihan hyvin vaikka olla hiljaa ja mennä pelastaamaan niitä elossa olevia lapsia, jotka kärsivät.
Mutta sehän on helpompaa istua tietokoneen ääressä ja huudella "murha" ja tuntea itsensä erinomaiseksi ihmiseksi, kun yrittää "parantaa" maailmaa. Kun oikeesti ei tarvitse mitään konkreettista tehdä.
Afrikkaan tarvitaan vapaaehtoistyöntekijöitä AIDSIA vastaan. Jos haluat parantaa maailmaa, niin aloita sieltä. Luulen, että taivaan isäkin olisi mielissään, kun ojentaisit auttavan kätesi.
Tiesitkö, että abortti EI OLE murha. Murhasta langetetaan rangaistus. Abortin tekemisestä ei! Aivan yksinkertainen tosiasia.
Jos sulla kerran tekee pahaa lukea näitä juttuja ja itse olet menossa onnellisesti naimisiin, niin miksi ihmeessä(?!) olet täällä moralisoimassa muiden tekemisiä??
Taivaan isällä ei ole mitään tekemistä näiden asioiden kanssa. Se uskokoon ken tahtoo ja jokainen tehkööt omat päätöksensä.
Hei!
Ymmärrän, että olet todella ongelmissa. Abortti on ehdottomasti huonoin vaihtoehto, mitä Sinulla on. Käypä lukemassa vaikka seuravat sivut: http://www.ituprojekti.net/abortinjalkeen.html
Ehdotan, että voisitko harkita, että annat lapsen adoptioon jollekin sellaiselle, joka tulisi varmasti rakastamaan ja huolehtimaan lapsestasi. Yleensä ne, jotka odottavat adoption kautta omaa lasta, eivät ole mitään yks-kaks-vanhempia, vaan he todella tulevat rakastamaan lastasi
Toinen vaihtoehto on, että annat lapsen jollekin - vaikka luotettavalle sukulaiselle kasvatettavaksi, kunnes elämäntilanteesi on sellainen, että voit taas itse vastata lapsesi kasvatuksesta.
Nämä kaksi mainitsemaani vaihtoehtoa ovat parempia, koska lapsen arvokas elämä säästyy ja myös siksi, että Sinä säästyt monelta tuskalta, jotka abortin jälkeen automaattisesti tulisivat kohdallesi.
Pyydän Sinua: Harkitse tarkoin! Kiirettä Sinulla ei ole!
Tahdon muistaa Sinua rukouksin!
asioista joista et ymmärrä. Ei se ole vielä lapsi tuossa vaiheessa. Eikä lasta niin vain voidakaan "antaa" jollekin sukulaiselle. Ja mitä se muka helpottaisi, ei voi tietää ulospäin tasapainoisen oloisista perheistä mitä niissä tapahtuu. Todennäköisesti vaivaa vaan enemmän adoptioon annettu lapsi. Ja jo raskausaika on rankka yksin, ja synnytys!
puhua ammattiauttajan kanssa, koska tälläisellä palstalla suuri osa kirjoittajista vaan yrittää syyllistää vaikkeivat tiedä elämäntilanteestasi yhtään mitään! Tottakait päätös on iso ja sitä kannattaa harkita. Mutta kun nyt hakeudut jollekin lääkärille niin se ohjaa eteenpäin. Vaikka käyt lääkärillä, se ei tarkoita ettet voisi muuttaa aborttipäätöstä. Kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa mikä sinulle on tuossa tilanteessa viisainta. Toivotan voimia!
Ymmärrän hyvin tilanteesi, itsekkin yksinhuoltajana. Minusta sinun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä tilanteestasi, keskity itseesi ja 10 v. lapseesi...että jaksat kerätä elämän palaset yhteen!Oma aborttini sujui hyvin ja todella nopeasti. Olin vko:lla 5, kun tein testin(tosin arvasin tuloksen jo aiemmin, mulla alkaa pahoinvointi tosi aikasin...)Soitin samantien terveysasemalle, ja sanoin että haluan lääkke liseen keskeytykseen ja nopeasti! Lääkäri oli seuraavana päivänä, tehtiin sisätutkimus ja ultra. Ei syyllistetty sielläkään yhtään, vaan ammattitaidolla ja jopa empaattisella asenteella minut hoidettiin!!!Lähetteen lääkäri kirjoitti, ja kutsu keskussairaalaan tuli 3 pvä: päähän. siellä sitten tutkitiin uudelleen, ja sitten sain mukaani tabletin, joka keskeyttää raskauden etenemisen ja 3 "pilleriä" jotka laitoin tästä 2 pvä:n päästä emättimeen. Raskaus keskeytyi tämän päivän aikana, sain olla kotona ja ystäväni kanssa. Kaiken kaikkiaan koin tämän hyväksi tavaksi,oma kroppani luopui hiljaa raskaudesta, ikään kuin keskenmenon saaneena. Myös henkisesti oli hyvä elää tämä luopuminen ainakin minulle. Kipu oli synnytyksen alkupolttoihin verrattavissa. Lääkkelliseti voi keskeyttää 8 raskausviikkoon asti. Sen jälkeen abortti tehdään kaavinnalla. Toivon sinulle voimia elämääsi ja kaikkea hyvää. Tee oma päätös, äläkä välitä muiden mielipiteistä, he eivät elä sinun elämääsi!
Kiitos asiallisista ja rohkaisevista kommenteista. Itkien luen niitä. Tuntuu kuin halkeaisin ahdistuksesta. Onneksi minulla on se ihana 10v. aarteeni. Kunpä tämä kaikki olisi hetkessä ohitse, uuteen asuntoon pääsisin todennäköisesti heinäkuussa, mikäli... Välillä yritän uskotella itselleni, että muuttumattoman saisi muutetuksi, niin ei vaan ole. Järki ja tunne taistelevat keskenään.Voisi elämä olla helpompaakin.
mulla kävi saman tapaisesti. mies ilmoitti haluavansa lapsen kanssani ja kun aloin odottamaan, hän ahdistuikin yhtäkkiä ja lähti pois. uusi omakotitalomme myytiin, ja minä jäin yksin odottavan masuni kanssa.
aborttia mietin. pelkäsin tulevaisuutta ja miten pärjäisin lapseni kanssa. yhtäkkiä päätin olla rohkea.minun on otettava vastuu tekemisistäni. tuokoon tulevaisuus mitä tahansa, minulla on lapseni. kyllä sossu auttaa jos on tarvis, hakevathan sieltä mm. alkoholistit rahaa, miksen minäkin lapselleni jos on tarvis. myös vanhempani auttavat minua tarvittaessa ja samoin ystävät.
sain 15.5. ihanan pienen tyttären, "Karoliinan". En ole katunut päivääkän, että jätin abortin väliin. pärjään kyllä, kunhan maksan vuokrani ja jätän ylimääräiset ostokset pois. asunto ja ruoka ovat nyt pääasioita.
mieti sinäkin ennenkuin teet lopullista päätöstä suuntaan tai toiseen. ei lapsi välttämättä ole niin paha asia kuin etukäteen pelkää, sinullahan on jo kokemustakin ensimmäisestä. hänkin on sen verran iso, että osaa jo joissain asioissa auttaa.
helppoa päätöksen teko ei ole, itsekin itkin ensin monet illat kun sain tietää mieheni haluttomuudesta isäksi, vaikka ensin toisin kertoi.
nyt isä nähnyt muutaman kerran lastaan, otti syliinsäkin. en painosta, aikuinen tietää mitä tekee. molempien äidit ja isät ovat ihastuksissaan. mieti, onko sinulla tukijoukkoja.
onnea tulevaan päätitpä mitä hyvänsä!
minttu