Olen aina ollut sosiaalinen,eteenpäinpyrkivä ihminen.Kevät oli todella raskas ja nyt olen sairaslomalla. Kärsin aamuyön heräilystä,haluaisin päivällä vain nukkua,asiat teen viime tipassa,laskujen maksut myöhästyvät,iltaisin ahdistun,en innostu mistään,kavereiden onnea en jaksa kuunnella,haluan olla yksin,itkeskelen helposti,en ole enää varma olenko oikealla tiellä elämäni suhteen.Asuntoni pidän näennäisesti kunnossa,kaapit pursuavat epäjärjestyksestä.
Olen käynyt pari kertaa lääkärillä ja aina ollaan sitä mieltä että mulla on vain pieni kriisi.Toisaalta tunnen että olen suorittanut vain elämääni tuntematta valtavaa innostusta työtäni tai elämääni kohtaan.Elämäni on myös ollut raskasta ja vaatinut itseltäni valtavasti voimia ja itsensä voittamista.Parisuhteeni katkesi ja sen jälkeen olen ollut todella yksin ja en kerää edes ihmisiä puoleeni enää,kai naamastani loistaa että asiat eivät ole hyvin.Olen huolissani itsestäni,kai se on vielä terveen merkki.En uskaltaisi aloittaa masislääkkeitä kun olen tunteellinen ihminen ja pelkään että tunteet latistuu kokonaan.Olen voimaton,mitä tehdä?
Olen käynyt pari kertaa lääkärillä ja aina ollaan sitä mieltä että mulla on vain pieni kriisi.Toisaalta tunnen että olen suorittanut vain elämääni tuntematta valtavaa innostusta työtäni tai elämääni kohtaan.Elämäni on myös ollut raskasta ja vaatinut itseltäni valtavasti voimia ja itsensä voittamista.Parisuhteeni katkesi ja sen jälkeen olen ollut todella yksin ja en kerää edes ihmisiä puoleeni enää,kai naamastani loistaa että asiat eivät ole hyvin.Olen huolissani itsestäni,kai se on vielä terveen merkki.En uskaltaisi aloittaa masislääkkeitä kun olen tunteellinen ihminen ja pelkään että tunteet latistuu kokonaan.Olen voimaton,mitä tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei,
mun oli ihan pakko kirjoittaa sinulle - nimittäin itselläni on kutakuinkin sama tilanne. Ihan kuin varkain olen itsekin ajautunut tilanteeseen etten kertakaikkiaan saa enää mitään aikaiseksi. Ihan kuin olisi jotenkin mennyt "lukkoon" itsensä kanssa.
Asun avoliitossa ja olemme olleet vuosikausia yhdessä. Meillä on iso kriisi meneillään eikä tällä hetkellä ole voimia käydä asioita läpi, mennään päivä kerrallaan. Jotenkin olemme ajautuneet niin erillemme ettei tuntuisi edes luontevalta alkaa purkamaan omaa pahaa oloa toiselle. Kurjaa.
Tuntuu ettei mikään enää kiinnosta, muu kuin jäädä kotiin nukkumaan. Olo on voimaton! Töissä ei oo pienintäkään motivaatiota, vapaa-ajan harrastukset on vähän kuin pakkopullaa ja ystävien kanssa yhteydenpito jäänyt tosi vähiin. Harrastuksia en ole lopettanut koska niitten avulla saan ajatukset hetkellisesti muualle. Niin ja onhan minulla koira joka pakottaa minut ulkoilemaan päivittäin. Ilman näitä kahta asiaa kai olisin vajonnut ties kuinka syvälle.
Olen itsekin miettinyt pitäisikö puhua tästä esim lekurille mutta kynnys on korkea. En haluaisi tähän mitään lääkitystä, varmaankin asiasta puhuminen jo helpottaisi. Yhdelle hyvälle ystävälle olen avautunut mutta hänen omassa elämässään on ollut isoja solmuja ettei hän ehkä edes tiedä miltä musta tuntuu.
Niinpä, mitä tämä on? Kolmenkympin kriisiä? Aika paskamaista. Tsemppiä sulle, et ole ainoa joka rypee oman elämänsä alamäessä. Kaikilta jotka on käyneet oman kriisinsä läpi, kirjoitelkaa kokemuksianne!!!
Aurinko paistaa mutta ei huvita ulkoilla,nyt kyllä olokin on sellainen että flunssa iskee päälle.Roikun netissä liikaakin kun pitäis hoitaa asiansa niinkuin kunnon ihmisen kuuluu:)
sitten olen vielä herkempääkin herkempi toisten kommenteille ja ärsyynnyn nopeasti.Ihan kuin kerjäisi itselleen että kaikki kaatuisi päälle.Kai mulla on läpikäymättömiä asioita ja kavereita ei jaksaisi enää kuormittaa. Olen harkinnut jotain terapiaa, niitä on sellaisiakin jotka eivät kestä kauan kun en tunne tarvetta pitkään psykoterapiaan,jos jollain on kokemusta lyhytaikaisesta terapiasta,olisi kiva tietää auttaako sellainen?
Itse olen harkinnut samoja juttuja, terapiaa tms. Kirjoitelkaa ihmiset millaisia kokemuksia teillä on terapiasta ja millaisia vaihtoehtoja on olemassa?
Mutta, oman saamattomuuteni tuntien en tiedä saanko aikaiseksi puuttua tähän tilanteeseen, joku saisi tässäkin olla potkimassa persauksiin. Varsinkin kun on tottunut asettamaan muiden hyvinvoinnin omansa edelle.
Yritetään tehdä tilaanteelle jotain ennenkuin tää muuttuu pahemmaksi..