Olen yksinhuoltaja äiti jolla on 7.´v adhd-piirteinen poika. Olemme olleet jo vuoden verran jonottamassa tukiperhettä, mutta pojalle tarvitaan semmonen perhe kenelle ei mene sormet suuhun pojan kanssa, eli jonkin laista kokemusta tai ammattitaitoa tarvitaan perheeltä.
Nyt olen saanut näistä kirjoituksista sellaisen kuvan että sellaisia ei löydy, ainakaan luotettavia.
Jotkut kirjoitukset ovat olleet aivan pöyristyttäviä tällä palstalla että olen ruvennut ajattelemaan että jos sittenkin yksin vaan kestetään kaikki ja katsotaan mitä tuleman pitää (mikä ei tietenkään ole lapselle eduksi) mutta mieluummin turvallisen aikuisen seurassa vaikka en itse saisi sitten lepotaukoja ollenkaan. Minulla ei ole mielisairauksia, en käytä alkoholia, en huumeita, olen menossa korkeakoulun pääsykokeisiin, jotta saan omaan elämäänikin jotain muutakin kuin lapsi, vaikka onkin suuresti rakastettu. Mutta se henkinenväsymys viranomaisiin jotka eivät ymmärrä kyseisiä lapsia ytai heidän hoidon tarvettaan.
Tai väsymys siihen että pitää työkkärin kanssa tapella siitä miksi en suostu menemään töihin jos en löydäsellaista työtä mikä antaa minun olla aamulla kotona laittamassa poika kouluun tai olla illat pojan kanssa kotona.
Nyt sitten jos joskus itse haluan vapaaehtoisesti antaa lapsen sijaiskotiin jos se on lapseni parhaaksi niin miten voin sen tehdä kun meitä vaan haukutaan?
Nyt olen saanut näistä kirjoituksista sellaisen kuvan että sellaisia ei löydy, ainakaan luotettavia.
Jotkut kirjoitukset ovat olleet aivan pöyristyttäviä tällä palstalla että olen ruvennut ajattelemaan että jos sittenkin yksin vaan kestetään kaikki ja katsotaan mitä tuleman pitää (mikä ei tietenkään ole lapselle eduksi) mutta mieluummin turvallisen aikuisen seurassa vaikka en itse saisi sitten lepotaukoja ollenkaan. Minulla ei ole mielisairauksia, en käytä alkoholia, en huumeita, olen menossa korkeakoulun pääsykokeisiin, jotta saan omaan elämäänikin jotain muutakin kuin lapsi, vaikka onkin suuresti rakastettu. Mutta se henkinenväsymys viranomaisiin jotka eivät ymmärrä kyseisiä lapsia ytai heidän hoidon tarvettaan.
Tai väsymys siihen että pitää työkkärin kanssa tapella siitä miksi en suostu menemään töihin jos en löydäsellaista työtä mikä antaa minun olla aamulla kotona laittamassa poika kouluun tai olla illat pojan kanssa kotona.
Nyt sitten jos joskus itse haluan vapaaehtoisesti antaa lapsen sijaiskotiin jos se on lapseni parhaaksi niin miten voin sen tehdä kun meitä vaan haukutaan?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tukiperhe on eri asia kuin siaiskoti. Siaiskodissa lapsesi asuisi ja tekisi vierailuja sinun luoksesi. Tukiperheessä lapsi taas vierailisi em. kerran kuussa yhden viikonlopun.
Tiedän, että nämä kirjoitukset saattavat pelottaa ja saada niskavillat pystyyn. Mutta suurinosa lapsista, jotka siaisperheessä ovat, ovat sitä syystä...koska vanhemmilla ei ole hajuakaan miten lasta pitää hoitaa.
Kirjoitukset ovat väsymystä ja hätää. Lapsi otetaan pois kotoonta, koska olot ovat hirveät, laitetaan perheeseen, odotetaan ihmettä samalla kun lapsi sysitään säännöllisesti takaisin niihin kammottaviin oloihin. Lapsi oirehtii tästä, eikä sossu tajua, että joka kerta kun lapsi laitetaan kotiin pettymään (koska vanhemmat osoittavat toiminnallaan, että kaikki rakastan sinua puheet olivatkin vain lööperiä) saa lapsi siitä haavan, joka ei sulkeudu niin kauan aikaa, kun hänet laitetaan sen tosiasian eteen, että vanhemmilleen hän on arvoton.
Olen itse asunut hetken tukiperheessä, kun erosin lapseni isästä ja en saanut asuntoa. Tukiperhe käsitti yhden naisen ja hän oli aivan ihana! Hoiti lapsia todella hyvin eikä mitään ongelmia ollut.
Myös serkkuni lapsen tukihenkilö on kuin pelastava enkeli. Todella fiksu ja lähtee lapsesta.
Samoin keskimmäisen veljeni perhe (joka on oikeasti ammatillinen, mutta samanlainen kuin siaisperhe) ovat olleet onni.
Tosin veljeni perhe on varmasti haukkunut vanhempani alimpaan maan rakoon, mutta en ihmettele yhtään..niin tein minäkin, kun jaksoivat pelleillä veljeni huumeongelman kanssa.
En usko, että sinun tarvitsee pelätä, jotta saisit ongelmia tai sinua pidettäisiin latvasta lahonneena. Ota vaan itsellesi tukea ja apua, sillä sinun jaksamisesi todellakin ratkaisee lapsesi hyvinvoinnin.
Tsemppiä!
että fiksujakin löytyy, olen ymmärtänyt, että jos haluaisin itse antaa lapseni ottaa huostaan niin lapselle voitaisiin katsoa sijaisperhe, ei kai lapsia pistetä suoraan laitoksiin(eli lastenkotiin)
Tuohon en uskalla sanoa juuta enkä jaata. Mutta luulen, että täältä löytyy siaisperheitä tai ammatillisia perhekoteja, jotka osaavat vastata tuohon kysymykseen. Sossukin varmaan osaisi auttaa..?
miksi laittaisit lapsesi sijaiskotiin, jos elämässäsi ei ole ongelmia, jotka vaikeuttavat vanhempana toimimista?
Ei kai lapsen sairaus tai poikkeavuus ole mikään syy vapaaehtoiselle huostaanotolle. Raskasta sinulla varmasti on, mutta se ei tarkoita sijaisperheeseen antamista.Tukiperhe taas olisi oikein hyvä tukimuoto sinulle.
Lastenkoti ei ole sijaisperheen jälkeinen paikka, usein jos lapsi huostaanotetaan, hän menee ensin vastaanottokotiin ja sitten sijaisperheeseen, perhekotiin tai lastenkotiin, riippuen mikä parhaaksi katsotaan ja minne on mahdollisuus päästä.Ei ammatillisia sijaisperheitä noin vain löydy, jos lapsen (ja vanhemman ) ongelmat ovat hankalia.
sosiaalitoimistoon kertomaan ongelmista niin he kyllä hommaavat ilomielin lapsesi sijaiskotiin!
Kun kerran sinulla ei ole mitään estettä, minkä takia et voisi toimia lapsesi kasvattajana ei sinun kannata sijaisperhettä pyytää.
Tukiperhe varmaankin riittäisi. Tiedän kuinka rassaavaa voi olla ADHD-lapsen kanssa, siinä on pakko välillä saada hengittää ihan itsekseen.
Jos lapsesi olisi kerran kuukaudessa tukiperheessä ja lomilla pidempään niin voisit hengähtää ja sitten jaksaisit paremmin.
Täältä kun lukee juttuja, saa aivan väärän kuvan
kyllä kaikesta.
Hei! Itse olen 2 adhd-lapsen yksinhuoltaja äiti ja olen antanut toisen lapsen perhekotiin. Ratkaisu on ollut tosi rankka, mutta kun enää ei omat voimat riittäneet. Olen itsekin aikoinani pyytänyt tukiperhettä, mutten ole saanut. Näin jälkikäteen olen ajatellut, että ei meillä se pelkkä tukiperhe olisi paljoa auttanut. Nyt otat yhteyttä alueesi sossuun ja VAADIT tukiperheen. Lapsen sijoittaminen asumaan muualle on tosi kallis ratkaisu, halvempaa kunnalle on tukiperhe. Tai vaadi jonkinlainen tukihenkilö. Hän kävisi lapsesi kanssa esim. ulkona yms.
Minua ei haittaa, mitä muut minusta tai lapsestani puhuvat. Leimattuja ollaan varmaan molemmat. On helppo tulla arvostelemaan kun ei tiedetä, mitä se arki ja todellisuus on. Kaikkea hyvää sinulle.
Ymmärrän, että on vaikeaa jos on todella vaativa lapsi. Varsinkin yksinhuoltajana.*hatunnosto*
Ihmetyttää vaan tuo tukiperheen 'vaatiminen'. Jos sossulla ei ole tukiperhettä, joka ottaisi adhd-lapsen, niin sitä ei silloin ole. Me emme ainakaan pystyisi ottamaan vaativaa lasta, koska omamme ovat vielä aika pieniä. Uskoisin, että ei sossunkaan ole helppo löytää tukiperheitä adhd-lapsille.
Ainakin täällä Itä-suomessa on huutava pula tukiperheistä ja varsinkin sellaisista, jotka ovat asiaan sitoutuneita ja eivät lopeta ensimmäisten ongelmien tultua!
Eli todellakin on väärä usko, ettei vain "anneta" tukiperhettä!
Myös pääkaupunkiseudulla on kova pula tukiperheistä. Tukiperheiksi haetaan ja ryhtyy aivan tavallisia perheitä, joissa usein on myös omia biologisia lapsia. Näillä perheillä ei ole halua eikä edes taitoja ottaa kovin vaikeita lapsia, joita suurin osa tukiperhejonoissa olevista lapsista on.
Tosiasia on se,että parhaiten tukiperhe löytyy n. 3-5 vuotiaalle kiltille tytölle.
Pitää pyytää anteeksi, että käskin VAATIA. Mutta tarkoitin sitä, että on vaan yritettävä ja ruinattava ja toivottava parasta. On olemassa paljon vaihtoehtoja, joilla voidaan helpottaa näiden lasten kanssa eläviä vanhempia ja tietysti lasta itseään. Itse olen joutunut taistelemaan niin paljon lasteni puolesta. Moni asia olisi jäänyt saamatta jollen vaan olisi sitkeästi ruikuttanut.
jotenkin vapaata itsellesi järjestettyä. Itse toimin kokopäiväisenä sijaisäitinä, mutta perheeseemme kuuluu myös biologisia lapsia useampia. Niin sijoitetuilla lapsilla kuin biologisilla lapsillammekin on ylivilkkautta, tarkkaavaisuuden ongelmia jms. Lisäksi sijoitetuilla lapsilla on mm. tunne-elämän häiriöitä jne.
Se, että jaksan ja haluan tehdä tätä, edellyttää sitä, että meillä vanhemmilla on mahdollisuus välillä (n. kerran kahdessa kuukaudessa) päästä pois kotoa. Silloin miehelläni ja minulla on aikaa toisillemme, itsellemme ja miettiä ja pysähtyä.
Kun lapsia tulee poissa ollessa ikävä, sekin antaa voimia jaksaa.
Itsekin olen tänne väsymyksessäni välillä purnannut, mutta älä koe sitä niin, etteikö perheet täällä aina jaksaisi. Usein kun sen asian saa ulos sanottua ja toinen vielä sanoo, et kuulostaapa tutulta, niin se antaa jo lohtua ja jaksamista ja taas mennään...
Olemme sijais- ja tukivanhempina sitoutuneet siihen, että annamme näille lapsille elämämme "lähes aina" (tarkoitan tällä, että välillä otamme ne vapaat itselle). Se jatkuva sitoutuminen, niin kuin tiedät, on välillä todella raastaavaa siitä kaikesta palkitsevuudesta huolimatta.
Itse järjestämme vapaamme ML:n hoitajan kautta, jonka taksan maksamme itse. Olisiko sinulla mahdollista ajatella, et jos et saa tukiperhettä, et saisit vaikka tällaisen ML:n hoitajan lapsen luokse ja sosiaalitoimi maksaisi sen. Tai sitten esim. 4H:lla on jotain hoitaja toimintaa ja on kai niitä muitakin.
Myös sosiaali-alalle opiskelijatkin monesti hankkivat mielellään vähän pussin pohjalle ja samalla saavat myös kokemusta lapsen hoidosta (ne vain tahtovat vaihtua).
Jotenkin sinun on kuitenkin edes jonkinlainen vapaa saatava, ennenkuin kaadut taakkasi alle! Niin ja sitten on lomaperhe mahdollisuuskin Pelastakaa lapset ry:n kautta. Lapsesi pääsisi viikoksi pariksi lomalle ja sinä saisit myös hengähdys tauon. Uskon, että Pela tekee kaikkensa löytääkseen perheen teille jo täksi kesäksi, jos vain kerrot tilanteestasi.
Mekin toimimme lomaperheenä näin kesäisin ja näitä lapsia emme muulloin välttämättä sitten näe. Jotkut lapset tulevat koulujen lomilla muulloinkin ja jotkut tulevat seuraavanakin kesänä ja jotkut käyvät vain yhtenä kesänä.
Sitä en tiedä, maksaako tämä lomaperhe sinulle jotain, mutta perhe saa lapsen kuluista pienen palkkion.
Nyt vain soittelemaan rohkeasti!
Kertoilehan täällä palstalla saitko apua..
Meidän paikkakunnalla erityistä hoitoa vaativa 7-vuotias saa mennä päiväkotiin koulusta, josta vanhempi hakee sitten. Antaahan se työssäolokin sosiaalisia kontakteja. Opiskelut on sama asia. Entä isovanhemmat molemmilta puolilta, ja entä lapsen isä. Onko Kelalla tarjota adhd-lasten vanhemmille leirejä, oletko kysynyt. Onko adhd dianosoitu, kerrot adhd-piirteisestä pojasta.
Pojat on vilkkaita luonnostaan, pitäisi olla jokin pojalle mieluinen harrastus. Itse kalastelin poikani kanssa, en itse olisi sellaista harrastanut, mutta lapseni oli innostunut. Ostin kunnon kalastustarvikkeet kaikkine kairoineen ja virveleineen päivineen. Mukava oli nököttää kalassa tarvitsematta puhua juurikaan mitään, kunhan eväät jaettiin. No, lopputulos on sama, huostassa on. Ja tutkittu terve lapsi.
on diagnosoitu, ja on soiteltu ympärikaupunkia mut vastaus on et ei ole tarjota hoitopaikkaa blaa blaa. Olen hakenut 4:ään opiskelupaikkaan syksyksi että saisin itsekin edes jotain. Lapsen isä rupee nyt vähä heräilee, ainaki vähä "potkimalla", mut sekin apu n. 4 h 2 viikon välein, sukulaiset eri paikkakunnilla, eihän tässä muute avuntarvetta olisikaan.
Entä jos pyytäisit sosiaalityöntekijältä apua isän aktivoinnissa lapsen suhteen? Se olisi voisi olla yksi vaihtoehto. Tukiperheen löytyminen voi viedä todella paljon aikaa, koska harva perhe on valmis ottamaan oireilevan lapsen. Voit myös miettiä, ottaisitko yhteyttä päivähoidosta vastaavaan henkilöön ja kertoisit lapsen hoitopaikan löytymisen hankaluudesta. En usko, että olet ainoa vanhempi, joka tämän ongelman edessä painii. Palvelut vain eivät tahdo olla heränneitä samaan asiaan.