Olin seurustellut vahoillislestadoilaisen poikaystäväni kanssa n.reilut kaksi vuotta, kun tuli aika kertoa hänen vanhemmilleen suhtestamme. Itse en ole lestadoilainen eikä poikaystävänikään ollut seurusteluaikana, kaikki muuttui kahdessa tunnissa niin ettei hän enää kykene pelon vuoksi seurustelemaan kanssani. Mitä tapahtui tuona aikana kun, ennen sitä muulla kuin meidän rakkaudella ei ollut merkitystä? Jos joku on kokenut saman niin olisi mukaa kuulla kuinka siitä on selvinnyt. Nyt kuitenkaan kyseessä ei ole "tavallinen ero"...
Onko rakkaus väärin?
<3
112018
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen samassa jamassa itse, paitsi että poikakaverini ei ole vanhollislestadiolainen, mutta minä olen (ainakin vielä...).
Olemme seurustelleet jo noin 5 vuotta ja siitä ajasta vain viimeiset puoli vuotta ns. julkisesti. En voi todellakaan väittää seurustelleeni kuten muut uskovaiset (ei esiaviolisia suhteita yms yms) Mutta uskallampa väittää että moni muu seurusteleva pari harrastaa seksiä ennen avioliittoa.
Niin asiaan... Olemme nyt ottaneet sen "linjan" seurustelussa että emme salaa enää yhdessäoloamme. Toivottavasti alkaa sujumaan ja jos ei suju niin mielestäni rakkaus on kuitenkin tärkeämpää kuin hyvän maineen säilyttäminen muiden silmissä!!!
Voimia sinulle...
Oliko sinulla vaikeaa valita uskon ja rakkauden väliltä? Poikaystäväni puhuu siitä ettei suhteellamme ole siunausta, en ymmärrä tätä asiaa ollenkaan...?
Luultavasti poikaystäväsi vanhemmat ovat järkyttyneet seurustelustanne tai siitä etteivät ole asiaa tieneet ja reagoineet jotenkin jyrkästi ja ajattelemattomasti.
Hänelle on ehkä puhuttu niitä "varoituksen sanoja" ääneen, jota lestadiolaisuudessa viljellään, jotta saaataisiin estettyä tällaiset suhteet liikkeseen kuulumattomien kanssa.
Ehkä hänelle on sanottu, mahdollisella liitollanne ei ole ehkä siunausta (mikä ei tietenkään pidä paikkansa). Jos poikakaverisi on nuori ja vielä osin itsenäistymätönkin kotoa, voivat vanhempien näkemykset ohjata valintoja harmittavalla ja kummallisellakin tavalla.
Sanoisin paremminkin tuon poikaystäväsi reagoinnin perusteella, lopeta suhde. Lopeta se, jos hän ei näytä osaavan toimia kypsemmin ja itsenäisemmin ja sinua kunnioittavammin. Kannattaa ensin itsenäistyä ennen kuin seurustelee toisen kanssa.
Uskonnollisessa mielessä en näe syytä miksi ette voisi seurustella. Poika joutuu vaan rikkomaan jonkinlaista normia yhteisössään seurustelunne vuoksi ja siitä voi seurata painolastia suhteellennekin. Jos poika ei ole sinut sen kanssa, en suositelisi kumppaniksesi. Silloin hänestä ei ole tueksi sinullekaan.
Seurustelin itse ns. ulkopuolisen kanssa avoimesti. Lähipiirini tiesi seurustelustamme. Esittelin kumppanin ystävilleni ja kotiväellenikin. Kmppani vieraili vapaasti kotonani, mutta lopetimme seurustelun kyllä muusta kuin uskonnollisesta syystä. Alussa kohtasimme epäluuloja, mutta en missään vaiheessa ajatellutkaan niiden vuoksi lopettavani seurusteluani. Kokemus on hyvä, mutta päätyi yhteisestä ymmärtämyksestä seurustelun lopettamiseen.
Seurustelitte ensin pari vuotta, sitten poika teki parannuksen eikä enää halunnut seurustella kanssasi? Jos näin, niin se johtuu siitä että uskovaisena poika ei tunne tekevänsä oikein jos suunnittelee perheen perustamista (mitä seurustelu vl:lle on) ei-uskovaisen kanssa. Ennen millään muulla ei ollut merkitystä kuin teidän välisellä rakkaudella. Nyt kun poika on uskovainen, se on hänelle hänen elämänsä tärkein asia, jopa tärkeämpi kuin rakkaus ja rakastamansa ihmiset.
Kaikissa uskovaisissa yhteisöissä neuvotaan valitsemaan tuleva puoliso mieluimmin heidän joukostaan. Vanhemmat yrittävät estää ulkopuoliset seurustelukumppanit, jos mahdollista, varmaankin näin on vl piireissäkin.
Ihmettelen, että jos poika teki parannuksen, miksei hän pyytänyt sinuakin seuroihin, tai kertonut mikä hänet on pelästyttänyt.
Eihän nuori poika edes osaa aavistaa mitä ristiriitoja se tuo, jos ajatellaan ihan eri tavalla, ja vielä jos ollaan rakastuneita halutaan uskoa rakkauden voittavan kaikki esteet.
Hän ei varmaan halua loukata sinua ja kertoa, ettei voi seurustella "epäuskoisen" kanssa.
Itselläni oli nuorena vastaava kokemus, vaikka poikaystäväni ei ollut vl, mutta pojan vanhemmat pistivät suhteemme poikki kiristämällä poikaystävältäni oikeuden asua kotonaan ja rahallisen avustuksen opiskeluun jne. koska katsoivat, että seurustelumme sotkee pojan opiskelun.
Mekin olimme rakastuneita ja yhtäkkiä poikaystäväni ei uskaltanut enää seurustella kanssani,koska hänen vanhempansa esim. vakoilivat meitä,kun olimme yhdessä.
Tämä "poikaystävä" on tällä hetkellä hyvin korkeassa asemassa, mutta minä olen kuitenkin onnellinen ihan tavallisesta elämästäni ja miehestäni. Jälkeenpäin sinäkin ymmärrät.
..ja sai synnintunnon "väärällä tavalla seurustelusta" ei-lestadiolaisen kanssa.
Sinä et voi ymmärtää tätä tapahtunutta,koska et ole vl. Mutta älä myöskään katkeroita mieltäsi pojalle ja hänen kotiväelleen,sillä he eivät sinulle tarkoita pahaa kun ohjasivat,neuvoivat,nuhtelivat poikaa synnistä.
Jumala antoi pojalle synnintunnon ja evankeliumista rauhan tunnolleen.
Luulet häntä "ihanaksi" mieheksi, mutta ei hän ole sellainen. Säästyit paljolta.
Ilmeisesti poikakaverisi joutui ottamaan vastaan vanhempiensa helvetinkauhun ja säikähti niin, ettei pysty enää kuuntemaan verensä ääntä. Melkein hengiltä hän säikähti.
Todennäköisesti se, mitä sinä nimität "rakkaudeksi", hänen vanhempansa nimittävät "huoraamiseksi" tai vastaavasti. "Oikea" nainen on vanhemmille vl-lesta, aina lesta, vain lesta, vain vl-lesta, ei koskaan kukaan muu tai ulkopuolinen.
Jos alat käydä seuroissa ja pystyt omaksusmaan vl.uskon omaksesi, sinulla on mahdollisuuksia (ajattelen tässä erästä vl.ystävääni, joka nai seurakuntansa ulkopuolelta - nainen kääntyi vl:ksi, heillä on nyt tusinan verran lapsia).
Aivan kylmät väreet meni kun luin tekstisi. Onneksi kirjoitit vain miltä SINUSTA tuntuu,mitä ajattelet,ne olivat vain sinun ajatuksiasi sillä asia ei todellakaan ole kuten kerrot.
Ja kirjoita tuolla lailla vasta kun TIEDÄT mitä vanhemmat ovat pojalle sanoneet,älä kuvitteellisia herjauksia.
Tiedän...
Hui! Ihan kylmät väreet meni kun luin tekstiäsi!
Miten saatat noin halveksivasti kirjoittaa vl-vanhempien neuvoista pojalleen kun et edes tiedä miten keskustelua on käyty.Puhu vasta kun TIEDÄT!! Aivan varmasti vanhemmat ovat rakkaudella neuvoneet lastaan...eivät helvetin kiirastulet kuule pelota silloin jos joku haluaa lähtä vl ympyröistä,silloin on luopuminen tullut jo ajan kanssa...
Sanon vieläkin:kirjoita tuollaista vasta sitten kun TIEDÄT TAPAHTUMAN todeksi!
Ompa ihana asia kun ystäväsi sai parannuksen armon ja sai uskovaisen puolison.Lapset ovat Jumalan lahjaa -olipa niitä yksi tai tusina.Olet heille jollakin tavalla kateellinen,se heijastuu...
Sinullakin on mahdollisuus samaan...
Jos et nyt henkilökohtaisesti tunne aloittajan kiinnostuksen kohdetta, kannattaisikohan olla varovaisempi tulkinnoissaan ja päätelmissään?
Pojan ja tytön välinen asia on käydä keskustelua suhteestaan. Pojan fiksuutta osoittaisi ratkaisun avoin käsittely toiselle osapuolelle. Koska emme luultavasti kukaan kirjoittaneista ole olleet paikalla, kun kotona on keskutelua luultavasti käyty, mitä muuta kuin pahansuopaisuutta osoitamme mustamaalaamalla tuntematonta perhettä mahdollisia keskusteluja arvaamalla.
Nykylestadiolaisuudessa ulkopuolisen kanssa seurustelu ei ole enää niin tavatonta kuin ennen muinoin. Monessa perheessä ajaudutaankin törmäyskurssille, kun vanhempi polvi on tulkinoissaan yhdenmukaisemman tulkinnan kannalla. Pojan vanhemmat saattavat edustaa tiukempaa uskon arjen tulkintaa kuin poikansa.
Tunnen useampia tällaisia pareja, joissa toinen on liikkeen toiminnassa mukana, toinen ei. Seurusteluratkaisua pidetään vähemmän toivottavana, mutta ei kiellettynä. Uskovaiset toivovat että uskomisen asia säilyy tärkeänä puolison mahdollisesta erilaisesta vakaumuksesta huolimatta. Seurustelupäätös ei johda liikkeestä erottamiseen. Ihminen itse voi kieltää uskonsa ja hyljätä jumalan, ei kukaan muu hänen puolestaan. Ei myöskään isä tai äiti.
Läheiseni seurustelee ulkopuolisen kanssa ja pari on menossa naimisiin. Olemme koko perhe onnellisia heidän puolestaan. Uskon yksinkertaisesti; ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Emme ole painostaneet paria koskaan suuntaan emmekä toiseen. Olen vilpittömän onnellinen, että läheiseni löysi elämänkumppanikseen niin sympaattisen ihmisen.
Pistin välit itse poikki poikaan tässä pari päivää sitten, en kestänyt. Oli sanonut kaverilleen että ei olisi uskaltanut autolla lähteä ajamaan keskusteltuaan vanhempiensa kanssa. Totesin että sairasta touhua.. Välittää kuullemma vielä todella paljon..