Minulla on ultrassa todettu monirakkulaisuus munasarjoissa, ja hormonit ovat lähes normaaleja, osoittavat kuitenkin hiukan PCOS:aan. Aloitimme lasen yrittämisen noin vuosi sitten, ja siihen on kuulunut Clomikuurien lisäämistä kolmeen tabuun päivässä. Niillä sitten unelmamme toteutui, kun todettiin gynellä hyvänkokoinen munasolu, ja tulin raskaaksi. Nyt käymme kamppailua valtavan surun kanssa, kun sain juuri tietää keskenmenosta 10:llä raskausviikolla.
Raskaaksi tulo on kuitenkin mahdollista, ja siitä olemme todella kiitollisia, ja osaamme olla siitä tässäkin tilanteessa onnellisia. Jatkamme hoitoja mahd.pian ja yritämme olla pelkäämättä keskenmenoa, jos joskus uudestaan suodaan sama onni.
Nyt odottelen kaavintaa, ja haluaisinkin kokemuksia ja erityisesti tietoa siitä, minkälainen olo on fyysisesti sen jälkeen ja kuinka pian on mahdollista aloittaa yritykset uudestaan? Onko kaavinta vaarallinen?
Raskaaksi tulo on kuitenkin mahdollista, ja siitä olemme todella kiitollisia, ja osaamme olla siitä tässäkin tilanteessa onnellisia. Jatkamme hoitoja mahd.pian ja yritämme olla pelkäämättä keskenmenoa, jos joskus uudestaan suodaan sama onni.
Nyt odottelen kaavintaa, ja haluaisinkin kokemuksia ja erityisesti tietoa siitä, minkälainen olo on fyysisesti sen jälkeen ja kuinka pian on mahdollista aloittaa yritykset uudestaan? Onko kaavinta vaarallinen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ensiksi haluan sanoa että olen pahoillani siitä että sinulle sattui keskenmeno.
Mutta niin kuin sanoit, on jo puoli voittoa että tulit raskaaksi. Minulla on samanlainen tilanne kuin sinulla, eli pco ja clomit hoitona. Toivon sinulle parempaa onnea seuraavan raskauden kanssa.
Tuosta keskenmenon jälkeen yrittämisestä haluan sanoa sen verran että veljeni tyttöystävä sai keskenmenon viime keväänä ja lääkärit olivat häntä neuvoneet pitämään muutaman kuukauden paussin yrittämisestä. Ilmeisesti siksi että vartalo palautuisi. Tytöllä ei tullut edes kuukautisia välissä kun hän oli uudelleen raskaana. Ja nyt heillä on terve poika. Että näin muilla, tiedä sitten miten jos on pco ja clomit...
Voimaa ja jaksamista!
Otan suuresti osaa menetykseesi.se on varmasti suuri suru,varsinkin kun on kovasti yrittäny ja toivonut.Kirjoitan kuitenkin vaikka asiani ei liity kysymykseesi.Havahduin kun luin sanan PCO,sillä itselläni luultavasti on se myös.ultrassa lääkäri huomasi monirakkulaisuutta ja mun testosteroni on hiukan koholla.olen nyt käyttänyt terolutia nyt yhteensä noin 6kuukautta sillä mun kuukautiset ei tuu ilman sitä.ollaan miehen kans nyt yritetty lasta,ilman ehkäsyä oltu viime vuoden heinäkuusta asti eikä meinaa tärpätä ja
nyt mua kovasti kiinnostaisikin tietää hedelmättömyyshoidoista sillä kesällä ne pitäis mulla alkaa ja mua pelottaa kun en tiedä mitä ne pitää sisällään.
Tunsin jotenkin samanhenkisyyttä kanssasi.En tunne
muita joilla on PCO ja musta ois kiva kuulla siitä kokemuksia.ja mitä hedelmättömyyshoidot pitää sisällään?
Sen verta oon kaavinnasta kuullu ja saanu käsityksen ettei se ois vaarallista.monet on saanu lapsia vielä sen jälkeen.raskasta se varmasti on .mun äidille tehtiin muutaman kerran ennen ku sai mun nuorimman pikkuveljen,ja mun yhelle kaveril tehtii.onhan siinä kaavinnassa omat riskinsäkin.mun kaveri meinas saada kohtutulehduksen,mut se saatiin ajoissa hoidettua eikä sitten tullukaan.ja nykyään tämä kyseinen kaveri on 8kk vauvan äiti.
mutta esim mun äiti selvisi ilman ongelmia kaavinnoista.äiti sai vissiin jos oikein muistan jopa 3 keskenmenoa(ei johdu kaavinnoista tai sellasesta,äidil oli jo jonkin verran ikää siin vaihees,ei nii paljoa,mut kuitenki)joten sen verta kaavintojakin.
mut mä toivon sulle hyvää,ja uskon että seuraava yritys menee paremmin!onnea yritykseen!
Ihan ensimmäiseksi, suuri osanotto Julian suruun. On tosi ikävää, että tuollaista tapahtuu pitkän toivomisen ja odottamisen jälkeen. Mutta kuten sanottu, jos jotain positiivista siitä täytyisi pakosti löytää, on se ehdottomasti se, että raskaus on ylipäänsä alkanut.
Sitten siitä pco:sta. Noin joka viidennellä hedelmällisessä iässä olevalla naisella on tavallista enemmän pieniä rakkuloita munasarjoissaan. Usein niistä ei ole haittaa, mutta joissakin tapauksissa ne voivat tuottaa ongelmia, jopa hedelmättömyyttä, jolloin puhutaan polykystisesta munasarjaoireyhtymästä. Jostain olen myös lukenut, että pco voi lisätä keskenmenon riskiä. Mulla todettiin pcos reilu kuukausi sitten. Asia tuli täytenä yllätyksenä, vaikka olen ravannut jos jonkinlaisissa tutkimuksissa jo melko kauan. Itselläni pco oireilee hirsutismina, huonona ihona ja tietenkin kuukautishäiriöinä. Tai siis menkat on saatu nyt kuriin Clomeilla (1 tabl./kp 3-8), joita olen nyt syönyt kolme kuuria. Kyseisillä lääkkeillä pyritään siis saamaan ovulaatio aikaan. Clomeja ennen söin Teroja, joilla saatiin melkein puoli vuotta kateissa olleet menkat alkamaan. Mikäli raskaus, jota on toivottu helmikuusta -04 lähtien, ei ala nyt kesän aikana, siirrytään loppukesästä varmaankin piikityshoitoihin. Niistä en osaa oikein kertoa mitään, kun ei ole vielä kokemusta.
Syndrooma todettiin mulla 2000 kun pillereiden lopettamisen jälkeen ei menkkoja kuulunut. Käytin kerran Proveran ja siitä asti ovat ilmestyneet kyllä, mutta erittäin epäsäännöllisesti. Oireista ei ole oikein muita kuin tuo ja huono iho, joka sekin on nyt jo kunnossa 28-vuoden iässä.
Koska tiesin jo PCO:stani, menin heti muutaman kk:n yrittämisen jälkeen gynelle. Tehtyään ultran ja hormonitutkimuksen totesivat että sopii lievään PCO:hon. Sain Clomidia 1 tabu päivässä 3-7kp. 12. ja 14.kp tsekattiin onko munasolu kasvamassa ja kun ei ollut, sain isomman annostelun. Ja Kolmannella tabletilla sitten onnistui.
Muutoin Clomid-hoito on ollut mulle vain positiivinen kokemus, paitsi oli tosi rankaa ravata sairaalassa joskus kaksikin kertaa viikossa tarkistamassa munasolujen kasvua, ja useimmiten siis pettyä. Lääke itsessään antoi mulle oireena tosi voimakkaan hermostuneisuuden ja jännittyneisyyden tunteen.
Toivottavasti tässä oli sulle jotain uutta PCO:sta. Hyvää jatkoa!
Oli vastaava tilanne. Mulla myös pco ja tulin raskaaksi clomeilla toisella yrittämällä eli muistaakseni kahella tabulla. Kesken meni muistaakseni kasi viikolla. Mä repesin ihan täysin. Kauhee pettemys ku parivuotta oli yhteensä menny. Kaavinnan jälkeen olo alko normalisoitumaan ja sain käydä juttelemassa jonkun ihanan tätin kanssa ja olo helpotti.
Uutta yritystä sai kokeilla yksien menkkojen jälkeen ja sillon heti tärppäs. Nyt ihana poikamme täytti vuoden
Nyt sitten mulla on kahdet menkat tullu ihan ilman lääkityksiä ja kävin katsotuttamassa munasarjojen tilanteen. Lääkäri sano että OON PARANTUNU ja epäili että aikasempi diaknoosiki ois ollu väärä. Ei ollu, mulla oli sillon yli kahtakymmentä rakkulaa molemmissa ja monen eri tahon toteamus! Olen kyllä aina luullu ettei siitä parane! Uskoisko?
En kyllä minäkään ole kuullut, että PCO:sta noin vain paranisi, mutta raskauden jälkeenhän moni juttu voi kyllä muuttua. Tuo on kyllä iso muutos, hieno asia!
Tarinasi antaa taas uutta myönteisyyttä yritykseen. Onneksi olkoon yksivuotiaalle ja teille pojastanne.
Kiitos myös kaikille jotka kirjoittavat, tässä tilanteessa kun ei lohduttavia tahoja koskaan ole liikaa.
Sain tänä keväänä kuulla aivan täytenä yllätyksenä sairastavani pco:ta. Ensimmäinen gyne oli kärsimättömän oloinen ja tokaisi vain tyyliin, katso nyt, eihän noista ole mihinkään. Toinen gyne oli aivan ihana ja hän on ollut rohkaiseva ja rauhoittava koko ajan. Ensin kokeiltiin terolut+ clomyfen yhdellä napilla, ultrattiin välissä ja nostettiin sitten annos kahteen kun toivottua vaikutusta ei ollut. Tämän jälkeen ultrassa näkyikin normaalisti kehittyvä munarakkula ja kohdun limakalvotkin näyttivät normaaleilta. (siis paksuilta, että niihin voi ylipäätään munarakkula kiinnittyä) Sain tältä toiselta lääkäriltä käsityksen, että taudista voi parantua. Jo 10 % painonpudotus voi parantaa tilaa ja on tärkeää huolehtia ns. keskivartalolihavuudesta. ja niin käsitin, että raskauden jälkeen voi munasolu tuotanto käynnistyä. Ylipaino varsinkin keskivartalossa liittyy usein pco:hon. Sainkin muutaman kilon tiputettua ja tosiaan kaksi pilleriä oli sopiva annostus. Nyt tein raskaustestin ja tulos oli hyvin heikosti positiivinen! Tiedän, että en saa elätellä turhia toiveita ainakaan ennen kuudetta raskausviikkoa ja keskenmenon vaara on tosiaan olemassa. Ei lääkäri kuitenkaan pahemmin pelotellut keskenmenolla, toivotti vain onnea yritykseen. Nyt jännittää ihan kauheasti ja toivon, että aika menisi nopeammin niin saisi tosiaan varmistettua pitääkö raskaus paikkaansa ja kestääkö!!
Itselläni on ollut selvä pcos-diagnoosi jo vuosia, näkyy sekä ultrassa että verikokeissa.
Mun käsitykseni parantumisesta on se, että vaikka itse "tauti" ei mene mihinkään, sen oireet voi saada aisoihin esim. juuri painonpudotuksella ja sopivalla hormonilääkinnällä. Pco/pcos on myös kovin monimuotoinen, joten se, mikä yhdellä auttaa, ei välttämättä tee toiselle mitään. Esim. mulla painon vaihteluilla ei tunnu olevan mitään vaikutusta. Olen ollut laiha, normaali ja lihavakin tässä vuosien varrella.
Toivotan sulle onnea matkaan :)