Sauli Niinistö ei anna armoa (vai antaako?)

Yleensähän armahdusta on käytetty elinkautisissa tuomioissa. Elinkautinen tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, että vapaudut vankilasta sitten kun kuolet. Eli kopista kuoppaan.

Laissa ja tuomioissa määrättyjen rangaistusten tarkoituksena ei ole vain rangaista rikoksentekijää. Rangaisemista käytetään sen vuoksi, että tavoitellaan oikeudenmukaisuutta. Toiseksi sitä käytetään ns. erityispreventiivistä syistä. Tämä tarkoittaa sitä, että rikoksentekijä eristetään muista ihmisistä, jotta hän ei voisi tehdä uusia rikoksia. Nämä kaksi asiaa tarkoittavat juuri sitä, mitä ilmeisesti ajat takaa. Ne ovat rangaistuksen tarkoituksia eivätkä sinällään puolla rangaitusajan lyhentämistä.

Mutta rangaistuksia on myös ns. yleispreventiivinen tavoite, mikä itse asiassa on koko rangaistusjärjestelmän keskeinen tavoite. Sen mukaan rangaistusuhka ja rangaistusten määrääminen on viesti kaikille ihmisille. Se on pelote. Ei kannata syyllistyä rikoksiin, koska siitä on haitallisia sanktioita ja voi joutua vankilaan. Useimpiin ihmisiin tämä uhka tehoaa. He ovat lainkuuliaisia siksi, etteivät halua mennä vankilaan tai kärsiä muista rikoksen seurauksista. Tietysti sen ohessa ihmisten moraalikäsitykset estävät heitä tekemästä rikoksia.

Yleispreventiivinen tavoite ei ole yksittäisen rikoksentekijän vika. Rangaistusten ankaruus ei siis välttämättä johdu rikoksen laadusta vaan siitä, että yhteiskunta haluaa viestiä rangaistusten pelosta. Tämä näkyy Suomessa erityisesti vakavien huumausainerikosten kohdalla. Niistä tuomitaan usein kovia rangaistuksia ja käytetään rangaistusaseteikon koko skaalaa, mikä on taas epätavallista esin. omaisuusrikoksissa. Yhteiskunta haluaa, että sinä olet pelottava esimerkki siitä, miten käy jos syyllistyt esim. huumeiden salakuljetukseen. Ilman tätä pelotetavoitetta laissa määrätyt ja tuomitut rangaistukset voisivat olla lievempiä. Murhasta tuomitaan aina elinkautinen rangaistus, jota kovempi voisi olla vain kuolemantuomio, jollaista meillä eikä länsimaissa yleensä ole.

Rangaistusasteikkoja ei ole järkevää lieventää yleispreventiivisen pelotevaikutuksen takia. On järkevämpää lyhentää rangaistuksia harkinnanvaraisesti ja/tai lusittuun aikaan perustuen. Varsinkin harkinnanvaraisen perusteen käyttö kuten armahtaminen on epävarmaa. Rikoksentekijä ei kykene ennakolta laskemaan sitä aikaa, minkä hän istuu vankilassa. Arvioon hänen päästämisestään vaikuttavat sitten sellaiset asiat kuin vaarallisuuden poistuminen, sairaus, muut henkilökohtaiset syyt, selkeä katuminen ja elämänmuutos, läheisten elämän olennainen vaikeutuminen yms.