On ollut jonkin aikaa jo outoja oireita, mm:
- Kotoa lähteminen on vaikeaa, usein yritän ajoittaa sen siihen hetkeen kun naapurit ovat varmasti (töissä siis) poissa kotoa.
Ajatus siitä, että naapurit (ehkä) näkevät/kuulevat lähtemiseni/kotiin tulemiseni on ahdistava.
Viime viikkoina tämä on alkanut oikeasti rajoittaa kotoa lähtemistäni.
Ja joo, tiedän järjellä ajateltuna että tämä on naurettavaa.
- Tämän lisäksi ollut vuosia pakko-oireita, jo lapsuudesta.
- Pelkään sosiaalisia tilanteita, jouduin eilen lähtemään kaupasta joka oli "liian täynnä" enkä päässyt niille hyllyille mille halusin
Ikinä ennen ei ole käynyt mitään vastaavaa, kuin tuo eilinen kauppahomma.
Mitä tämä on, paniikkihäiriö tms?
Olen ihan puhki ja pelkään, että miten käy jos tämä pahenee?
- Kotoa lähteminen on vaikeaa, usein yritän ajoittaa sen siihen hetkeen kun naapurit ovat varmasti (töissä siis) poissa kotoa.
Ajatus siitä, että naapurit (ehkä) näkevät/kuulevat lähtemiseni/kotiin tulemiseni on ahdistava.
Viime viikkoina tämä on alkanut oikeasti rajoittaa kotoa lähtemistäni.
Ja joo, tiedän järjellä ajateltuna että tämä on naurettavaa.
- Tämän lisäksi ollut vuosia pakko-oireita, jo lapsuudesta.
- Pelkään sosiaalisia tilanteita, jouduin eilen lähtemään kaupasta joka oli "liian täynnä" enkä päässyt niille hyllyille mille halusin
Ikinä ennen ei ole käynyt mitään vastaavaa, kuin tuo eilinen kauppahomma.
Mitä tämä on, paniikkihäiriö tms?
Olen ihan puhki ja pelkään, että miten käy jos tämä pahenee?
Vastaukset 16
Vanhimmat
ei toi ole paniikkihäiriö vaan vaikuttaa enemmänkin pakkooireiselta häiriöltä
Usein paniikkihäiriö alkaa välttelemisellä myös , joten vaikea sanoa mitään varmaa diagnoosia
Uhmaa aitä tunnetta ja menet pihalle kuten ennenkin tulet huomaamaan että mitään erikoista ei tapahdu. Kyllä se vaikuttaa hieman paniikki jutulta , joten kirjoissa lukee että pitää kohdata se mitä pelkää niin pelkokin vähitellen häipyy.
miksi naapit ei saa kuulla sun lähtemistä ja tulemista. Luuletko että se kiinnostaa heitä. ei kiinnosta
ihan samalla tavalla sun naapurit avaavat ja sulkevat ovensa.
Minulla oli nuorena samantyyppistä oireilua kuin aloittajalla, ja kyllä kyseessä oli paniikkihäiriö.
Omalla kohdallani se johtui ihan itsestäni. Pidin itseäni luuserina ja huonona ihmisenä, lähinnä elintapojeni takia, ja tietenkin oletin, että kaikki muutkin varmasti tietävät, että olen luuseri ja huono, ja jos vaikka mitä.
Oli jatkuvasti mielessä, mitä muut minusta ajattelevat, kaikki mitä tein tai sanoin, oli mielestäni noloa, minua hävetti oma itseni, jne.
Myöhemmin olen tajunnut, että kaikki johtui heikosta itsetunnosta.
Kun en hyväksynyt itseäni, oli muka selvää, ettei niin tee kukaan muukaan.
Voin kertoa, että siitä vaivasta pystyy pääsemään eroon.
No tämä se ajatus kai siellä pohjalla on, eli pelko siitä mitä muut minusta ajattelevat.
Mitään järkeä tässä (arvostelun) pelossa ei ole, enkä tiedä miksi tämä kehittyi minulle.
Rajoittaa kohta jo elämää:(
Ap
En ymmärrä mitä väärää on avata kotiovi kun lähtee ulos tai kun tulee kotiin. Miksi sä naapureita mietit. Eikö ne muka ikinä lähde ulos tai tule kotiin. Vai oot sä joku naapurihäirikkö.
En ole häirikkö, pikemminkin päinvastoin.
Esim en uskaltanut valittaa, vaikka asuin pitkään narkkareiden (hyvin rauhatonta menoa) naapurissa.
Jostain syystä pelkään aina, että minusta valitetaan, minusta puhutaan ja minua arvostellaan.
Ap
Miten on itsetuntosi laita ? Pidätkö itseäsi jotenkin huonompana kuin muut ?
Jos ei itseään yhtään osaa arvostaa, niin helposti voi tulla ajatuksia, että muut arvostelevat tai puhuvat jotain selän takana. Vaikka niin ei oikeasti tapahtuisikaan, ja harvoin edes tapahtuu.
Yritä alkaa luottaa ja uskoa itseesi, että olet ihan hyvä ja kelpaava ihminen, niin huomaat ettei muissa ihmisissä ole mitään pelättävää/pelottavaa.
Arvostelu on automaattista ja perustuu vain jokaisen omaan ohjelmointiin. Siinä mielessä ihminen on vähän kuin robotti. Se tulee menneisyydestä eikä ole jotain mitä he "itse" tekevät. Itsekin arvostelet mielessäsi muita. Mm. ulkonäön tai vaatteiden perusteella. Tyhmimmät tietysti sanovat kaiken ääneenkin mitä ajattelevat. Kaikenlaista on liikkeellä. Parhaimpiakin haukutaan. Tyhmyydellä ei ole rajaa.
Altistaa vain vähitellen ja kohtaat pelkosi etkä juokse karkuun.Hengittele rauhassa,take it time ja katso vaikka jotain tuotetta hyllyllä ja kun pahin paniikki hellittää voit katsoa ympärillesi ja jatkaa ostoksia. Enää ei ahista ihmismassat,korkeintaan vähän epämukavaa.Ihan tiedoksi että ne naapuritkin voi vältellä muita, meitä on aika monia jotka emme halua kohdata kuin vain pikaisesti moikata eikä enempää kiinnosta jutella.Muista että paniikkikohtaus on vaaraton vaikka se pahalta tuntuu.
Alemmuuden tuntoihin kylla loytyy homeopaattisista laakkeista apua. Esim Staphysagria vois kohottaa huonoa itsetuntoa, mutta on niita muitakin. Netistakin voi etsia sopivaa niin tulee halvemmaksi tai jos on varaa kayda homeopaatilla.
Miten mitkään pillerit auttaisivat muuttamaan ajatusta omasta itsestään ?
Pitäisi saada aivot ajattelemaan, että olen ihan hyvä tyyppi, kyllä minut hyväksytään tällaisena kuin olen, ei kenelläkään ole aihetta puhua minusta mitään pahaa eikä ajatella minusta mitään ikäviä juttuja, jne.
Ajattelu voi jatkua, en ole huono, en ole ruma, kelpaan kyllä, osaan sen mitä osaan muuta ei tarvitse, tai ainakin voin opetella ja kokeilla, jne.
Ei mitkään pillerit, oli sitten homeopaattisia tai lääkärin määräämiä, pysty saamaan aikaiseksi muuttamaan omaa kuvaa ja käsitystä itsestään.
Ei ole paniikkihäiriö. Paniikkihäiriö on nimensä mukaisesti voimakasta pelkoa ja ahdistusta aiheuttava kohtaus, jossa olo on sekava, on huimausta, rytmihäiröitä tai sydämen kiivas rytmi, hikoilua, vapinaa, sekoamisen pelkoa, kuoleman pelkoa, levottomuutta jne.
Aloittajan oireet viittaa ihan muuhun, pääasiassa ahdistukseen, jossa vaistomaisestikin vältellään ahdistusta aiheuttavia asioita, kuten sosiaaliset tilanteet.
Paniikkihäiriö/paniikki on yksi ahdistuksen muoto.
Kun oikein lujaa ahdistaa, voi hyvinkin tulla paniikinomainen tila. Ja jos näin tapahtuu usein, sanotaan sitä myös häiriöksi, nimenomaan paniikkihäiriöksi.