Eräs sukulaiseni koki aivohalvauksen eilen ja on nyt sairaalan kai teholla.Hän ei reagoi kipuun tai puhutteluun,pitää silmiään kiinni.Voiko hän siis enää toipua kokemastaan? Ikää on 80v. Millaisia oireita on aivohalvauksessa,ennen halvausta ja sen aikana.Osaako sitä kuvailla?
Aivohalvaus
peloissaan
168781
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Aivohalvauksissa on tuskin prototyyppiä. Kohtaukset ja niiden seuraukset voivat olla hyvinkin erilaisia... infarktikohdan laajuus, sijainti, ikä, kunto jne.
Oma kohtaus oli vuosi sitten. Pari viikkoa viime vuoden toukokuusta on ihan pimennossa. Olin kuulemma vain nukkunut. Lopulta aloin nähdä unia ja niihin sekoittui ympäriltä kuulemiani ääniä. Toden ja unen raja oli hyvin häilyvä.
Peukut pystyyn. Uni on parasta aivoille tässä tilanteessa.
Oireeni ennen:
muistamattomuus, sekavuus, aivan mieletön päänsärky ja pahoinvointi, näön "sumuisuus", tasapainohäiriöt jne. Saatoin lukea tekstiä uudelleen ja uudelleen, enkä silti tajunnut yhtään mitä siinä sanottiin.
Herättyäni ero entiseen oli valtava, oli kuin sumuverho olisi otettu sielmieni edestä pois ja ajatus niin selkeä ja kirkas :-) :-)
Avh jättää aina jälkensä ja toipumisen tie on pitkä.
Sairastiun itse aivohalvaukseen tammikuussa 05. Toupuminen riippunee vaurion laajuudesta aivoissa ja tapaukset ovayt hyvin yksilöllisiä itse en menettänyt tajuntaani missään vaiheessa. Myös muisti on pelannut kaiken aikaa. olin sairaalassa lähes viisi kuukautta ja kotiuduin eilen. Vasen puoleni halvaantui, mutta kuntoutuksen ansiosta pystyn vähän kävelemään kyynärsauvan turvin. Käteni ei vielä toimi, mutta onneksi olen oikeakätinen, yhdellä kädelläkin pärjää! Sairaalassa näin että myös itseäni (35)vanhemmat voivat kuntoutua, jos sinnikkyyttä riittää.
Moi!
Olin samanikäinen sairastuessani. Kaikkea hyvää sinulle! :)
kirsi
Kiitos Kirsi!
Vaikka aluksi sitä tuntui, että voi ei! Miksi mä sairastuin jo tämän ikäisenä, nyt kotiuduttuani huomaan, että niin kuin aina väitetään: elämä jatkuu kyllä! Sain uuden terassin, johon pääsen pyörätuolilla ja siellä aurikoa ottaessa tuntuu, että elämähän on oikein mukiinmenevää olin myös neljänä iltana Tangomarkkinoilla ystävien kanssa, kutan ennen vanhaan. Vielä nimimerkille peloissaan. Minulla ennen aivohalvausta ei ollut minkäänlaisia oireita, verenpaine oli vain koholla ja siihen jo lääkityskin
:-) nimenomaan! Elämä jatkuu ja vaikka elämä ja mikään muukaan ei enää ole niinkuin ennen (ainakin minusta tuntuu siltä), niin se ei tarkoita sitä, että kaikki/elämä olisi huonompaa! Päinvastoin - nyt osaan antaa aikaa itselleni ja läheisilleni. Elämän laatu korvaa kaiken :-)
Meillä oli runsaasti onnea ja enkeleitä matkassa :-)
Oletko ep:n alueelta?
kirsi
Hei!
Kyllä mä oon ep:ltä, täältä suuresta ep:n kekskuscitystä. Toivottavasti sitä tosiaan osaa ottaa rauhallisemmin, jos mä vuoden alusta pääsen töihin palaamaan, oletko sinä työelämäs?
Oletko ollut sopeutumisvalmennuskurssilla tms.?, Harkitsen kurssille hakemista nyt sy6ksyllä.
t.Anne
Moi!
En ole ollut vielä kurssilla, mutta olen myös aikonut hakea. Saman kokeneiden seuraa kaipaa aina joskus. Lääkäriltä ei huomaa kysyä aina kaikkea, eikä lapulle kirjoittaminenkaan auta jos lappu jää kotia :)
Minun tälli tuli toukokuussa ja syyskuussa aloitin "hyvin varovasti" työt. Tässä sitä sitten huomaa aina välillä, että samaa tappotahtia painetahan eteheppäin vaikka kuinka yrittäis olla rauhallinen :( Illat ja viikonloput sitten nukun 25 h/vrk jos en huolehdi levosta arkena.
Oletko sinä miten väsynyt? Kun minä nukkuisin vieläkin koko ajan...
kirsi
Moi!
Nyt alakas lyyti kirjoittamahan, mulle asennettiin tänään laajakaista, joten nyt pääsee helposti nettiin roikkumaan, aattelin, että jos ei syksyn aikana keksi niin tekemistä, niin voipahan saurffailla. Mä en ole ollut ainakaan vielä erityisen väsynyt, pikemminkin unta ei riitä tarpeeksi, tänäänkin heräsin jo 5.00.Olin illan ystävän kanssa shoppailemas kaupungilla, joten nyt alkjaa olla jo uni. Aivohalvausyhdistyksen edustajs kertoi sairaalassa, että, kyllä tällä alueellakin on muitakin nuoria sairastuneita, mutta ei oo tullu törmänneeksi. Mitenköhän täs yleises foorumis pystyis antamaan yhteystiedot niin,ettei ne joudu vääriin käsiin. Vois olla kiva tavata, jos sä ooot kerran naapurista.Mä oon muuten tuos J:llä alkavas naapiris töis ja kotoisin I:llä alkavasta.
t.Anne
otettaisiin yhteyttä sen järjestötalon yhdistyksen kautta? Siellä oli äsken vielä vastaaja päällä "..palaamme lomalta 1.8..." mutta eiköhän ne vielä huomaa ottaa automaatin pois päältä :)
Minä olen kotoisin K:lla ja töissä L:llä alkavas kyläs :)
kirsi
Hei!
aattelin kuitenkin uskaltautua rohkeasti vähän suorempaan keinoon. Jalasjärven yläasteen kotisivulta ei löydy etunimeltään muita samannimisiä opettajia. Voi äly kun mulla tulee tällä ykssormijärjestelmällä paljon virheitä. Mullahan ei siis toinen käsi vielä toimi.
t.Anne
sinulle :)
kirsi
mun pappa sai tosi pahan aivoinfarktin aikanaan, kertonut myöhemmin että oli mennyt kuulo, näki kaiken ylösalaisin ja vieläpä kahtia. Meille ei annettu mitään toivoa.. varmaan just siks ettei toivoisi liikoja.. lääkärit tosin sanoivat, että kyseessä oli niin harvinainen, aivorunkotason halvaus että se on käytännössä melkein mahdoton siinä laajudessaan edes tulla ihmiselle.. harva lääkäri kuulemma näkee mitään vastaavaa koko uransa aikana. se oli TOSI järkyttävää, mutta niinpä mies kuitenkin henkiin jäi.. Niin kauan kun on elämää, on myös toivoa, joten toivotaan, että sinunkin lähimmäisesi vielä paranee! nämähän on tietenkin niin tapauskohtaisia, mutta toivottavasti tämä antaa edes jotain lohtua.. Voimia!
En siis ole ainoa tämän ikäinen (41)... tässä tilanteessa. Lääkäreiden puheista ymmärsin että kaikki on mahdollista, myös tässä iässä. Olin kuulema hyvin onnekas.
Selvisin halvauksesta hyvin pienin vaurioin: en menettänyt tajuntaani halvauksen tullessa vaikka olin aivan pihalla muutaman päivän. Siitä sitten eteenpäin päivä kerrallaan. Diagnoosi ei alkuun osunut kohdalleen... kuten lääkärit myöhemmin myönsivät etteivät ole tottuneet että halvauspotilas kävelee itse vastaanotolle. Muut aivojen alueet ovat lähes korvanneet näkö- ja tasapaino-ongelmia (tuhoutuneet alueet), joten voisin sanoa olevani hyvin kuntoutunut. Käyn normaalisti töissä, ajan autoa ja vedän nappeja. Pahin pelko on tietysti uusiutuminen. Olen toki muuttanut elintapani, vaikka arvoni eivät aikaisemminkaan hälyyttäviä olleetkaan.
Muutamana päivänä on kuulo vasemmasta korvasta ollut poissa, liekö vaikkua - ei ainakaan huuhtelemalla selviä. Myös päänahan vasen puoli tuntuu tunnottomalta.
Verenpainelääkkeitä on 3 erilaista päivittäin ja nyt lukemat kieppuvat tuolla 190/90 vaiheilla keskimäärin, olipa kerran jopa 230/130.
Kolesterolit on melkein kunnossa ja diabetes II on melko kunnossa.
Väsyttää ja laiskottaa...
Vastaan itselleni eli siis jatkoa. Minulla on ihannepaino, ollut 1 pieni sydäninfarkti ja pari TIA-juttua, ikäni on 70v.
Tuntuu että jotain tolkkua on kyllä näössä, jäsenissä ja kirjoittamisessa.
ensi viikolla olisi aika verisuonikirurgille katkokävelyongelmien takia.
En jaksa lähteä ambulanssillakaan 50 km päähän joten menen nukkumaan ellei ihmeitä ilmaannu.