inhottaa kummilapseni nimi

rakkaalla lapsella on monta nimeä.
pääasia on että rakastat itse lasta, etkä anna nimen vaikuttaa hänestä välittämiseen. Tokihan voit keksiä lempinimiä kummilapsellesi.
En usko, että olisit kovastikaan voinut vaikuttaa vanhempien päätökseen, jos he olivat jo nimen päättäneet, mutta vanhempienhan asia tuo on. Toivottavasti silti voit rakastaa kummilastasi vilpittömästi, sillä muistathan että lapsi aistii oikeat tunteesi.

pitääkään. Eihän se ole sinun lapsi. Minä ainakin käytän omasta kummilapsestani useita eri helittelynimiä (vaikka ei minulla ristimänimeä mitään vastaan ole). Samaten hänen pikkusiskostaan. Kuten sanottu, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ja kyllä sinä varmaan ajan kanssa totut siihen oikeaan nimeen. Lapsi oppii kyllä oikean nimensä vaikka sinä käyttäisitkin jotain "omaa" nimeä. Se voi jopa luoda teidän välille siteen, jota lapsella ei ole muiden kanssa. Eli käytä vaan rohkeasti lempinimeä tai vaikka "teko"nimeä (siis jos lapsella on ollut sellainen odotusaikana) tai jotain muuta, mikä tulee mieleen.

Ei meidänkään pojalle antamastamme nimestä kaikki pitäneet. Joidenkin mielestä nimi oli yliveto. Moukkamaista oli sen sijaan se, että jotkut sanoivat ääneenkin mitä ajattelivat. Kyllähän sen joidenkin naamastakin näki, ettei nimi miellyttänyt, mutta kiitos siitä, että pitivät suunsa kiinni.

Sellaista nimeä ei voi antaa, että kaikki siitä pitäisivät - riittää, että vanhemmat edes keskenään ovat samaa mieltä nimestä.

Mutta ihan varmasti alat pian pitää nimestä. Nimi saa kummilapsesi myötä uudenlaisia sivumerkityksiä, eli alat liittää nimeen juuri kummilapseesi liittyviä ominaisuuksia, etkä sen tietämäsi inhottavan tyypin piirteitä.

Jonain päivänä et voisi edes kuvitella kummilapsellesi muuta nimeä kuin sen, mikä hänellä nyt on. Sitä vain ihminen muuttuu nimensä näköiseksi.

Aikoinaan, kun olimme lapsellemme nimen päättäneet (ei oltu vielä kastettu), arvuutteli ystävättäreni poikavauvamme nimeä, ja arvasi vahingossa oikein. Tosin hän arvasi sen sanoilla: "Se on tietysti joku p..k..leen X." Ja niinhän se oli. Eikä nimestä enää sen jälkeen keskusteltu.

Onnea kummiksi tulon johdosta.

Mä oon sitä mieltä (kokemukseni perusteella) että nimeen kuin nimeen tottuu. Vuoden päästä et voisi edes kuvitella lasta muun nimiseksi kun hän on. Niin se vaan on.

Lapsen nimi on vanhemmille tärkeä asia, sitä on mietitty yö/päivät. Nimi tulee olemaan lapsella läpi elämän (tietty ellei mene ja vaihda) mutta ymmärrät asian vasta kun teet oman lapsesi. Ja haluat hänelle itse jonkun nimen josta taas joku toinen ei pidä. Ei kaikkien mielipiteitä voi kuunnella eikä tarviikkaan. Itse olen antanut lapselleni omasta mielestäni ihanat nimet: Miia, Krista, Kim, Jere, Neea. Olen halunnut heille lyhyeet nimet toki mieheltäni myös kysyen. Onhan heillä toki toisetkin nimet mutta en niitä nyt tässä mainitse. Mutta näin minä ajattelisin vanhempana :) PS: voithan antaa hänelle oman kutsumanimen, lempinimen kuten kerroit.

... Olet juuri viime vuonna ripille päässyt, ja siten kummiksikin voit alkaa. Ja heti on valittamista!!! Nimi ärsyttää??!!!Ei ole totta!!!! Minua taas ärsyttää tuollaiset joutavista narisijat!!! Onneksi eivät vanhemmat juuri sinulle sanoneet nimeä, säästyit itsesi nolaamiselta. Eikö se ole vielä tullut selväksi ettei makuasioista kiistellä???On niitä elämässä muitakin, vähän isompia "ärsyttäviä" asioita kuin jonkun kummilapsen nimi.

Ei ole ihme, että et pidä nimestä, joka muistuttaa sinua jostain inhottavasta tyypistä. Se on syy, miksi emme mieheni kanssa meinanneet oikein löytää lapselle nimeä, kun aina löytyi joku samanniminen ääliö, jonka jompi kumpi meistä tunsi tai oli joskus lapsuudessa tuntenut.

Mutta mutta...

Ajattele nimeä niin, että erisnimen tehtävänä on yksilöinti. Nimi annetaan siksi, että esimerkiksi Bella erottuu omaksi yksilökseen toisten tyttöjen joukosta. Tämä yleensä tiedetäänkin.

Käytämme nimiä muutenkin kuin yksilöintiin. Ilmaisemme erisnimillä erilaisia nimen haltijaan liittyviä mielikuvia, jolloin nimi saa merkityksensä kuvaavana ja luonnehtivana.

Niin kuin muutkin kielen sanat, voi erisnimikin herättää monenlaisia mielikuvia ja käsitteitä, joita kaikkia voi pitää osana nimen merkitystä.

Sinulla on ollut nyt tilanne, jossa tuntuu vaikealta käyttää ja hyväksyä lapsen erisnimeä, jonka vanhemmat ovat lapselle antaneet. Vähitellen nimeä käytettäessä nimestä tulee kuitenkin juuri kummilapseesi viittaava kielellinen merkki, jolla on tietty merkitys.

Ne sivumielteet, jotka liität nimeen nyt, väistyvät, ja nimen merkitys muotoutuu suhteessa lapsen puhetapaan, ääneen, ulkonäköön, temperamenttiin ja lukuisiin muihin ominaisuuksiin.

Tältä pohjalta on helppo todeta se, minkä olemme kuulleet ennenkin, eli ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä.

Minun kummilapseni nimi on sama kuin ensimmäisen ihastuksen kohteeni nimi. Pojan äiti ja ensimmäinen ihastukseni eivät koskaan tunteneet toisiaan, mutta sattumalta paras ystäväni valitsi sen nimen pojalleen. Aika hassua ja hauskaa!

Mutta kummilapsessa tärkeintä on se lapsi, eikä hänen nimensä.

Mitä helvetti se sinulle kuuluu minkä niminen hänestä tuli?
Ensinnäkään et ollut itse tekohetkellä mukana, kantanut kohdussasi ja synnyttänyt, joten mielestäni sulla ei ole oikeutta vinkua nimestäkään. Vanhemmilla on täysi oikeus antaa lapselleen heille mieluinen nimi eikä haastatella kaikkia muita, että "kävisikö tämä nimi nyt sinulle?". Kasva...!!!