malleista

Noi sun mittas ei tosiaankaan kieli mistään pahasta paino-ongelmasta, kunhan olet hiukan "ideaalipainoa" tukevampi (tosin tuo ideaalipainokin on ihan sopimusvarainen juttu, ei mikään tieteellinen tai esteettinen "totuus").

Itse olin kanssa kyseisessä näytöksessä, ja -usko tai älä- mietin sitä kuinka kamalan laihoja suurin osa niistä malleista oli. Siis siitähän ei mihinkään pääse että kauniita olivat - mutta vielä kauniimpia (minun mielestäni) olisivat 5-10kg "lihavampina". Ja tää ei nyt ole mikään lohdutusselitys, vaan ihan oikeasti olen tätä mieltä: jotkut muistuttivat vartaloltaan lähinnä 14-vuotiasta poikaa. Ehkä muotinäytöksessä tuollainen langanlaiha vartalo toimii parhaiten, saa vaatteet laskeutumaan kauniisti..mutta tosielämässä ei.

Eli jos sinä tunsit itsesi lihavaksi ja rumaksi, niin minun mielestäni nuo mallit olivat karmivan laihoja.

Oikeastaan nuo 180-185 cm laihat vaateripustimet ovat aika rumia kun heitä yksikseen esim katuvilinässä joskus näkee, koska luulaihoihna hongankolistajina he eroavat pakosta valtaväestöstä.
Hehän ovat epänormaalin pituisia, koripallopelaajan mittaisia ja riukulaihoja naisia. Myös kasvoilla pakkelusmeikki on vahva, irtohiuksilla, irtoripsillä ja muilla vippaskonsteilla saadaan mitä vain aikaan, ja musiikin tahdissa kaukana lavakorokkeella showssa he näyttävät joillekin jopa kadehdittavilta.
En pystyisi vaateripustimen hommaan henkisesti, eli todella olisin vain erilaisten rättien kantaja. Katsoitko ohjelman mallikoulu (ulkomainen ja kotimainen)? Vieläkin tulee epämiellyttävä kananlihatunne siitä miten tyttöraasuja kohdellaan ja arvostellaan täysin idioottimaisina esineenä.

Minä en ole koskaan ymmärtänyt mitä kaunista on ylihoikassa mallissa. Luut törröttää ja vartalo on jotenkin "poikamainen". En usko että sinulla on mitään syytä huoleen. Enkä todellakaan sanoisi sinua mittojesi perusteella lihavaksi, pikemminkin ns. "normaalipainoiseksi".

Sama täälä. Siks en koskaan meekkään katteleen mitään muotinäytöksiä ym..

Kiitos teille kaikille lohduttajille ja "tukijoille" :) Niin, ongelma on pikemminkin mun huonossa itsetunnossa kuin mun lihavuudessa. Äiti ja hänen miesystävänsä on aina sanonu mua lihavaks tai kommentoinnu ja tuominnut mun karkinsyöntiä ja muuta vastaavaa ja sanonu että mun pitäis laihduttaa. Tämä tuomitseminen ja haukkuminen on johtanu siihen, että rupesin jo 13v. syömään kaikkia herkkuja salassa, ettei vaan kukaan huomais. Nyt kun menen äitille kylään, en enää syö salassa ja olen hänelle jo pitkään sanonu että mulle ihan sama oonko laiha vai vähän pullero kun hän on alkanu selittää mun syömisestä. Vaikka suhtaudun painooni noin "coolisti" kotona, on minulla kuitenkin edelleen tosi huono itsetunto ja kaikki tollaset laihat mallit saa mun itsetuntoni romahtamaan täysin. Tiedän etteivät mallit ole niin muodokkaita kuin itse olen ja että monet miehet ei edes haluais niin laihaa muijaa ittelleen kuin mallit ovat. Eli, minun pitäisi olla ylpeä muodokkuudestani, mutta siitä huolimatta en pysty olemaan aidosti tyytyväinen ja ylpeä, vaan se vähäinenkin ylpeys mikä mulla on, on teeskentelyä silloin, kun olen äitin luona tai muiden sukulaisten luona joilla on tapana arvostella minua pulleudesta. Sukulaiset pitävätkin minua varmasti "rentona" joka ei piittaa siitä onko lihava vai laiha, mutta siitä huolimatta tunnen itseni jotenkin liian isoksi ja kömpelöksi ihmisten keskuudessa.