Aika harvoin siitä kerrotaan kenellekään, paitsi ehkä lähipiirille.
Mitä ajattelet siitä jos kaivattusi söisi psyykenlääkkeitä?
Anonyymi-ap
48500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Ei haittaa koska syön niitä itsekin.
🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑
❤️ Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#18161301k
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞
Olen kyllä kertonut ystävillekin, että syön lääkkeitä. Eipä haittaa, kun ne syö itsekin.
Tuntuu olevan muotia niiden popsiminen. Toivottavasti ette tule niistä riippuvaisiksi.
Niin no ennen ei uskallettu mennä psykiatrille, vaikka tarvetta oli. Pelättiin leimautumista. Onneksi enää ei ole niin pahaa stigmaa noissa lääkkeissä tai diagnooseissa. Ja mielummin olla vaikka lääkkeistä riippuvainen, kuin niin paha olla muuten, että tekee jotain itelleen.
Ei haittaa kenenkään lääkitykset. Ehkä joku hiv-lääkitys tai oikeastaan se sairaus haittaisi. Koskee myös muita tarttuvia tauteja.
Mitäs se haittaisi?
Samaa vois kysyä toiseltakin,
sillä erolla että en syö vaikka kuulemma pitäisi.
Eikä mun mielestäni sitä kuuluisi,
tai tarttis salailla tai mitään.
Ne varmaan auttaisi kestämään muakin.
Ei se haittaisi eikä estäisi rakastamasta mutta saattaisin minä kysellä onko ne todella tarpeen. Tuntuu lääkärit niitä määräävän aika leväperäisesti. Nehän ei sovi esim alkohoIin kanssa yhtään yhteen.
Onko se alkoholi sitten todella tarpeen?
Erittäin oleellinen kysymys.
Ei ole tarpeen kun ei saisi syödä yhdessä mutta suurin osa psyykelääkkeen syöjistä taitaa olla myös alkohoIisteja. Mitään iääkkeitä ei tarvittaisi kun se juominen loppuisi ensin.
Et ymmärtänyt kommenttia sitten? Yritin sanoa että lääkärit määrää niitä väärin ja ihmiset käyttää niitä väärin. Sinä kysyt onko se tarpeen? Ei ole vaan kiellettyä!
Onhan noita terveitäkin joten en ehkä lähtisi sairaan kelkkaan. Siitä tule kuin surua ja murhetta.
Olisi valitettavasti este suhteelle. Eikö psyykeenlääkkeiden syöjät kai seurustele keskenään? On yhteinen ajatusmaailma jne.
No just joo.🤪
Kaivattuni tietää masennuslääkkeistäni. Varmasti mieluummin haluaisi, etten niitä joutuisi syödä, mutta tietää myös, että ne auttavat minua tällä hetkellä.
En halua sairasta kumppania. Sairauksia tulee ennen pitkää kuitenkin, jotenkin parasta olisi, jos lähtötilanteessa kumpainenkin on mahdollisimman terve. Mieluummin ottaisin kumppanin, jolla ei ole toista jalkaa kuin kumppanin, jolla on mt-ongelmia.
No,ihmiset sairastuu monesti psyykkisesti jos sairastuvat ensin vakavasti fyysisesti tai menettävät sen jalan.
Kyllähän se vetää ihmisen masikseen jos kyky toimia yhteiskunnassa viedään ja perhehommatkin vaikeutuu.
Lisään, joutuunnuoresta asti eleleen köyhänä eläkeläisenä tietäen ihmisten tuomitsevan ja tietäen ettei muu auta kun lottovoitto nousemaan suosta.
Ei hän niitä syö. Sano heittävänsä roskakoriin ne.
Tuo on se pahempi vaihtoehto…
Eli käytännössä tuo ihminen:
❌ Ostaa lääkkeet ja maksaa niistä turhaan.
❌ Hävittää ne tavalla, jolla lääkkeitä ei saa hävittää.
❌ Valehtelee hoitotaholleen, että ottaa lääkkeet ja todennäköisesti sanoo ettei "niistä ole mitään apua". Hoitopolku menee vikaan ja hän tuhlaa ammattilaisten aikaa.
❌ Ongelma, josta syystä on hoidossa, pitkittyy, kenties pahentuu, ja pahimmassa tapauksessa on ongelma ei vain ihmiselle itselleen vaan myös tämän läheisille.
Ei mitään parisuhdematskua.
Taitaa olla sulle ongelma skarppi seksipommi eikä kelleen muulle tai korjaan sun läheisille myös.
Semmosta se on Irmelin lähellä.Tulee hulluksi.
No mitä siitä pitäisi ajatella? No onhan noita ihmisiä ystäväpiirissä, jotka syövät psyykenlääkkeitä. Ihan samanlaisia ihmisiä he ovat kuin muutkin. Mielen sairaudet ovat sairauksia siinä missä muutkin sairaudet ovat. Ei ihminen voi valita sairauksiaan eikä mikään muu sairaus ole toista huonompi / parempi. 🤔
Omatuntoa koputtaa nii pakko vetää turrutusta.
Ai kenellä? Tarkoititko sitä, joka syö lääkkeitä? Koska minun omatuntoni on puhdas.
21:44
Vähintään joka toinen aikuinen suomalainen on niitä ainakin jossain kohtaa syönyt. Voiko siitä nyt siis suuremmin kauhistua? Olisipahan tilastojen mukainen parisuhde.
Ei pidä paikkaansa. Puolet ei pidä mitenkään paikkaansa. Mieti uudelleen!
Kyllä se tilastojen mukaan pitää paikkansa. Eikö olekin ihan tolkuton määrä. Pysyvästi (tai kai niistä valtaosa kuitenkin pyrkii jollain aikavälillä eroon ) psyykenlääkkeitä syö noin puoli miljoonaa aikuisikäistä suomalaista, mutta vähintään lyhytaikaisesti psyykenlääkkeitä on käyttänyt elämänsä aikana puolet suomalaisista aikuisista. Aika järisyttävän suuri luku, eikö?
Ai niin ja sellaisia, joiden pitäisi käyttää lääkitystä lopun ikäänsä, on noin 10%:a aikuisväestöstä.
Parempi käyttää lääkitystä, jos sillä tavalla elämänlaatu pysyy kohtuullisen hyvänä. Ei lääkkeissä ole mitään ihmeellistä, tunnen monta ihmistä joilla on säännöllinen lääkitys.
Tietysti on. En mä nähdäkseni ole ottanut mitään kantaa, että siinä olisi jotain väärää. Jos laakitys on tarpeen, niin sitten se on. Minä kirjoitin tuolle, joka sekoili, että tilasto ei muka pitäisi paikkaansa. Kyllä se nyt vain pitää.
Niin jatkoin vaan samaa asiaa, kun satuin lukemaan tämän keskustelun. Nuo määrät voi tulla monelle yllätyksenä ja tuntua epäuskottavalta siksi.
Taatusti tulevat monille yllätyksenä. Moni edelleen vain kuvittelee, että tuossa olisi jotain poikkeavaa. Totuus (ehkä vähän ikävä sellainen) kuitenkin on, että nuo ovat täysin valtavirtaa ja hyvin moni niitä tosiaan jossain kohtaa elämäänsä syö. Ikävää tuosta minusta tekee se, että niin monella on tarve lääkkeille, ei se, että se olisi minusta mitenkään leimaavaa.
Näin nimenomaan.
Toivottaisin että hänellä olisivat vapaat ajat tasapainottaa niiden jokut tehot/sivuvaikutukset jotka olisivat ristiriidassa epäymärrettyjen/parhaiten ambitioidensa kanssa
Hän tarkoitti sitä
Hän tarkoitti sitä
Hän tarkoitti sitä
Se ja sama mulle
Riippuu lääkityksestä ja psyykeongelmasta. Jos siihen liittyy väkivaltaista impulsiivista käytöstä ja vainoharhoja, niin jättäisin väliin. En kokisi turvalliseksi oloani sellaisessa seurassa.
Syö
Mut sit ei muuta nautita
Tietysti näinkin… impulsiivinen käytös ja väkivalta, harhaisuus ym. joidenka takia joudun pelkäämään kyseistä ihmistä ja mulla on turvaton olo sen kanssa. Vaikka siihen olisi lääkitys kohdillaan, niin siitä huolimatta.
Kun lääkitys ei sairautta paranna, se vain lievittää oireita. Näissä psykiatrisissa sairauksissa.
Pakkohan niitä on käyttää, jos on vakava sairaus. Mitä muuta siitä voi ajatella.
Suhtautuisin siihen neutraalisti. Ei psyykenlääkkeiden käyttö ole lainkaan tavatonta nykypäivänä, vaan melko yleistäkin. Hyvähän se vain on, että sairauteen on lääkitys.
En mitään.