Niin haluaisin kuulla kokemuksia ja tuntemuksia, millaista on odottaa yksin lasta, ns. olla jo valmiiksi yksinhuoltaja? Itse olen rv 24 ja näillä näkymin kasvatan lapseni yksin ilman miestä....
Onko yksinäisiä odottajia?
Mimmuli
5548
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
minä rv 20 ja samalla melko ristiriitaisessa tilanteessa, kun en tiedä mennäkö yhteen vauvan isän kanssa vaiko eikö... tuleva isä sitä kovin haluaisi, mutta minä en ole varma. henkisesti olen jo hieman valmistautunut siihen että kasvatan lapseni yksin, hirvittäähän sekin vaihtoehto pikkasen. kuinka sinä mimmuli olet jaksanut ja miltä tulevaisuus näyttää?
Mulla on vähän sama tilanne, mutta päin vastoin; haluaisin muuttaa tulevan isän kanssa yhteen, mutta hän ei halua, tai ei vielä tiedä mitä haluaa. Ollaan tosin oltu vasta vähän aikaa yhdessä, ja raskaus tuli pienoisena (mutta ainakin minulle mieluisena) yllätyksenä. Tätä on mietitty ja vatvottu ees sun taas, ja olen antanut miehelle aikaa ja samalla myös itse valmistautunut siihen henkisesti, että kasvatan tämän lapsen yksin. Kuten monet minulle ovat sanoneet, parempi olla yksin kuin huonon miehen kanssa ;) Enkä usko, että olemme ainoat tulevat(?) yksinhuoltajat tässä maailmassa...
Olen itse rv 30, lapsen isän kanssa olen ihan hyvissä väleissä, mutta ei meistä pitemmän päälle tulisi mitään.. Eikä toista voi pakottaa, jos ei halua... Mutta silti jossain sydämmen perukoilla on sellainen toive, että toivottavasti kaikki muuttuu sitten kun lapsi syntyy.. Mut sen näkee sitten
Minä sain juuri testistä positiivisen tuloksen. Raskausviikot ovat siis vasta 4 2. Olen toivonut tätä pitkään hartaasti, mutta nyt meillä on mennyt mieheni kanssa huonosti ja tämä raskaus tuli todella huonoon paikkaan. Mutta olen neljä vuotta sitten joutunut olosuhteiden pakosta tekemään abortin ja silloin vannoin, etten tekisi sitä enää ikinä. Siispä tämä lapsi on tervetullut maailmaan, jos vain haluaa. Nyt vain meillä on mieheni kanssa tilanne, että mietimme suhteen jatkoa. Minusta on tuntunut, että haluaisin erota. Tuntuu nyt vain, että onko minun pakko jäädä suhteeseen, koska olen raskaana????? Kaikki sukulaiset ovat kyllä sen verran vanhoillisia, että päivittelemistä riittäisi, jos eroaisin nyt. Itse voisin olla valmis yksinhuoltajuuteen. Olen 24 vuotias. Tulevaisuus kyllä pelottaa. Onkohan minulla oikeus päättää parisuhteesta miten sydämeni sanoo, vai onko jäätävä lapsen vuoksi???? Kiitos teille, että sain huomata, että yksinodottajiakin on!!=)
Hei vaan!! Täällä ois yksi yksinäinen odottaja, olen nyt raskausviikolla 29 . lapsen isän kanssa yhdessäolosta ei tullut mitään, erosimme raskauden alkuvaiheessa. Hän ei ole ollut mukana odotuksessa, alussa se oli vaikeaa, mutta nyt olen huomannut että minulla on ihania ystäviä ja perheeni tukemassa minua. Aion ja tiedän pystyväni kasvattamaan lapsen yksinäni. raskausaika on ollut onnellista sen jälkeen kun tajusin ettei kannata odottaa tältä mieheltä mitään niin ei tule pettymyksiä. Odotan jo innolla näkeväni pienen tyttäreni=) Tsemppiä sinulle!!