miettiikö joku mitä nykyaika tekee lapsille? varhain aamulla raastetaan unenpöpperöinen lapsi unesta ja eikun ulos ja " tarhaan" missä liian monet muut lapset viettävät aikaansa vanhempiaan odottaessa? melu, häly ja hermostunut liikehdintä, vieraita ihmisiä/vieraita lapsia about 10 h päivässä - kuka aikuinen kestäisi sellaista vaurioitumatta?
olisi hyvä ottaa järki käteen eikä tässä ole tarkoitus syyllistää ketään - mutta oikeasti -
missä on vika kun marketissa 3 vuotias lapsi juoksee päin äitiään ja huutaa vitun huora anna mulle karkkia!!! mä haluuuuuuun karkkia huora.
mistä lapsi sellaista oppii? ettei vain tarhasta?
elintaso ei voi eikä saa olla ainoa määräävä tekijä kun mietitään jälkikasvun elämää ja olosuhteita.
jos siitä elintasosta hiukka tinkii niin lapsella on turvattu olo kotonaan, saa nukkua aamulla, ei tarvi lähteä pakkaseen sateeseen ärtyneen äidin/isän kanssa joilla aina on kiire kiire ja kiire mihin kysyn vain.
eritoten on vaikeaa ymmärtää mikä hinku pienten kaksosten vanhemmilla on saattaa lapsensa vieraiden hoitoon?
hoitakaa ne lapsenne kotona niin heistä tulee tasapainoisia lapsia/nuoria/aikuisia.
kukaan ei todella tiedä mitä päiväkodeissa tapahtuu ellei itse ole siellä pitkän päivän.
tuttu hoitaja sanoi, että sydäntä raastaa kun tuodaan uninen lapsi hoitoon - ensimmäiset päivät lapsi kuulemma on ihan iloinen - kaikki on uutta ja kavereita paljon - sitten, sanoi hoitaja tulee toteamus: tätäkö tämä onkin, eikö mikään enää muutu?
häiriintyneet lapset eivät aina saa edes hoitoa koska monet vanhemmat kieltäytyvät kuka mistäkin syystä edes huomaamasta lapsen vammaa/vaikeutta.
autistinen lapsi jää nurkkaan päiväkodissa, ei leiki toisten kanssa, hoitajat yrittävät kertoa vanhemmille ettei lapsi osaa leikkiä - vanhemmat sulkevat korvansa silmänsä ja jatkavat oravanpyörässä juoksemista koska se on tärkeämpää kuin lapsen terveys/henkinen kuin fyysinen.
kaksosten vanhempia jotka raijaavat lapsiaan hoitoon alle 3 vuotiana eivät todella ajattele lapsiaan vaan sitä että " eivät jaksa" hermot ovat kireällä - jokainen, joka lapsia on hoitanut, tietää että se on ihan täyspäiväistä duunia, mutta miksi sysätä lapset vieraiden hoitoon? äiti on se tärkein henkilö lasten elämässä, mitä mahtaa ajatella pienet lapset kun äiti raahaa heitä tarhaan ja häipyy itse liian pitkäksi aikaa?
kautta aikojen naiset ovat jaksaneet hoitaa lapsiaan.
ennen oli vielä vaikeampaa oli kantovesi ja puulämmitys ei ollut pamperseita eikä korvikkeita.
äidit jaksoivat koska ei ollut vaihtoehtoja ja väitän, että niistä lapsista tuli tasapainoisia sen ansiosta, että äidit " jaksoivat" hoitaa heitä kotona eikä se oma ura ollut kaikkein tärkein. jos äiti ei viitsi/jaksa hoitaa lapsiaan hänen olisi aikoinaan pitänyt hankkin KAALIMAAN KAKARA eikä elävää huolenpitoa tarvitsevaa lasta.
olisi hyvä ottaa järki käteen eikä tässä ole tarkoitus syyllistää ketään - mutta oikeasti -
missä on vika kun marketissa 3 vuotias lapsi juoksee päin äitiään ja huutaa vitun huora anna mulle karkkia!!! mä haluuuuuuun karkkia huora.
mistä lapsi sellaista oppii? ettei vain tarhasta?
elintaso ei voi eikä saa olla ainoa määräävä tekijä kun mietitään jälkikasvun elämää ja olosuhteita.
jos siitä elintasosta hiukka tinkii niin lapsella on turvattu olo kotonaan, saa nukkua aamulla, ei tarvi lähteä pakkaseen sateeseen ärtyneen äidin/isän kanssa joilla aina on kiire kiire ja kiire mihin kysyn vain.
eritoten on vaikeaa ymmärtää mikä hinku pienten kaksosten vanhemmilla on saattaa lapsensa vieraiden hoitoon?
hoitakaa ne lapsenne kotona niin heistä tulee tasapainoisia lapsia/nuoria/aikuisia.
kukaan ei todella tiedä mitä päiväkodeissa tapahtuu ellei itse ole siellä pitkän päivän.
tuttu hoitaja sanoi, että sydäntä raastaa kun tuodaan uninen lapsi hoitoon - ensimmäiset päivät lapsi kuulemma on ihan iloinen - kaikki on uutta ja kavereita paljon - sitten, sanoi hoitaja tulee toteamus: tätäkö tämä onkin, eikö mikään enää muutu?
häiriintyneet lapset eivät aina saa edes hoitoa koska monet vanhemmat kieltäytyvät kuka mistäkin syystä edes huomaamasta lapsen vammaa/vaikeutta.
autistinen lapsi jää nurkkaan päiväkodissa, ei leiki toisten kanssa, hoitajat yrittävät kertoa vanhemmille ettei lapsi osaa leikkiä - vanhemmat sulkevat korvansa silmänsä ja jatkavat oravanpyörässä juoksemista koska se on tärkeämpää kuin lapsen terveys/henkinen kuin fyysinen.
kaksosten vanhempia jotka raijaavat lapsiaan hoitoon alle 3 vuotiana eivät todella ajattele lapsiaan vaan sitä että " eivät jaksa" hermot ovat kireällä - jokainen, joka lapsia on hoitanut, tietää että se on ihan täyspäiväistä duunia, mutta miksi sysätä lapset vieraiden hoitoon? äiti on se tärkein henkilö lasten elämässä, mitä mahtaa ajatella pienet lapset kun äiti raahaa heitä tarhaan ja häipyy itse liian pitkäksi aikaa?
kautta aikojen naiset ovat jaksaneet hoitaa lapsiaan.
ennen oli vielä vaikeampaa oli kantovesi ja puulämmitys ei ollut pamperseita eikä korvikkeita.
äidit jaksoivat koska ei ollut vaihtoehtoja ja väitän, että niistä lapsista tuli tasapainoisia sen ansiosta, että äidit " jaksoivat" hoitaa heitä kotona eikä se oma ura ollut kaikkein tärkein. jos äiti ei viitsi/jaksa hoitaa lapsiaan hänen olisi aikoinaan pitänyt hankkin KAALIMAAN KAKARA eikä elävää huolenpitoa tarvitsevaa lasta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jolloin lapsiin ei edes suhtauduttu 'lapsina' vaan uutena työvoimana. Jollain torpparipariskunnalla saattoi olla 15 lasta, ja siinä kyllä pantiin jälkikasvu huolehtimaan toisistaan - 5-vuotiaan tytön tehtävä oli vahtia nuorempia sisaruksia, 5-vuotiaan pojan seurata isää heinänteossa ja tehdä hommia. Vanhemmat olivat ehdoton, kyseenalaistamaton auktoriteetti. Fyysinenkään pahoinpitely ei ollut mikään harvinaisuus vaan - silloin - normaali kasvatustoimenpide. Ei silloin mietitty, mitä sellainen lapsen psyykelle tekee. Tällaistako aikaa haikailet? Nykyään on omat ongelmat, kuten ennenkin (huom) molemmat vanhemmat voivat osallistua elannon tuomiseen, mutta lapsia on yleensä vähemmän joten heille riittää enemmän huomiota. Myös muut lasten kasvatukseen osallistuvat kuten opettajat ovat ihan erilaisia kuin silloin ennen.
Samaa mieltä olen kanssasi siitä, että jos lapsi huorittelee vanhempiaan ja muutenkin heitä pompottaa, jotain on mennyt pahasti pieleen. Siitä ei kuitenkaan voi syyttää äidin työssäkäyntiä ja tarhaa. Tarhassa lapsi oppii tulemaan toisten kanssa toimeen, kuten ennen yhteisöissä, jossa kaikki lähitalojen muksut pyörivät yhdessä. Nykyinen vain kotona oleva äiti on hyvinvointiyhteiskunnan mukanaan tuomaa luksusta, jollaista ei ole kovin moneen vuosikymmeneen vielä ollut. Vain ja ainoastaan ylimmissä yhteiskuntaluokissa moiseen on ollut varaa vielä hyvin vähän aikaa sitten.
puhut kuule täyttä puppua, minä itse en kuulu mihinkään ylempään sosiaaliluokkaan ihan tavallisia työläisiä ollaan molemmat, ja yhden palkalla on tultu toimeen siihenkin aikaa jolloin ei ollut olemassa minkäänlaista kotihoidontukea tms ainoastaan lapsilistä sai.
tulimme toimeen siten, että elettiin suu säkkiä myöten - ei tehty etelänmatkoja eikä spräädätty golf kentillä eika hikoiltu spinningissä vaan rehellisessä työssä.
elintason hetkittäinen laskeminen ei ole vaarallista.
ja entisajoista; kyllä ne ihmiset parhaansa tekivät. kurinpito-ongelmia oli ja ne ratkaistiin sen ajan tietämyksellä eli itse en ole myöskään luunappia lapsilleni antanut - aina on puhe riittänyt.
ja se että torpissa oli 15 lasta - ei tainnut olla myöskään ehkäisyvälineitä you see.
autoritäärisestä kasvatuksesta sen vertaa että ei se ihan väärin ole, katselee missä tahansa nykyään ympäriinsä niin näkee niitä kamalia ihmishirviöitä jotka ei ole kuin vaahtosammuttimen kokoisia mutta pompottavat koko perhettä/ympäristöä mähaluunkaikkihetinytmulle.
kuulun itse siihen sukupolveen jota kuritettiin, se oli kyllä paha asia ja arvet se myös jätti mutta kuten kirjoitin, lyödä ei tarvitse eikä saa, vanhempien kuuluu olla vanhempia eikä kavereita joiden kaa voi keskustella tyyliin haluatko sitä vai tätä vai molempia vai et yhtään mitään?
lapsia ei nykyään opeteta kunnioittamaan edes omia vanhempiaan, kuinkas ne kullanmurut voisivat oppia ihmisten tapoja sitten muihin nähden eli lapset saavat tehdä, terrorisoida kuinka vapaasti tahansa ja äidit nojailee mäkkärin seinään vetäen tupakkaa posket lommolla ja valittavat että ai, ai kun pampersien hinnat taas ovat nousseet hei haloo vanhemmat.
miettikää, miten lapsenne pärjää aikuisina?
nykyään lapset huutaa, repii, haistattelee, eivät osaa enää tervehtiä edes naapuria, ei opeteta katsomaan aikuisia silmään, eivät osaa kiittää, eivät niiata....kaunis tapa se kyllä on vieläkin.
koulussa lapset ovat monstereita joita opettajat eivät pysty pitämään kurissa - mistä luulet johtuvan että niin monet lapset tarvitsevat henkilökohtaisen avustajan koulussa?
vammaiset ovat asia erikseen, heistä en puhu, mutta nämä ns terveet, normaalit lapset ovat aivan pallo hukassa kun pitäisi kyetä istumaan hiljaa tunnin ajan, pitäisi tehdä läksyjäkin...
paljon on parantamisen varaa mutta mikään ei ikinä muutu niin kauan kun vanhemmat eivät oikeasti välitä, joskus tulee mieleen, miksi hankkia lapsia jos heistä ei olla valmiita huolehtimaan - edes sen taaperoajan?
oot vissiin eronnut(elatusmaksut rästissä),tai pennut huostassa taikka tuhka muna jolla ei vaan tartu kii(muija lähti ja on nykyään paksuna)katkera runkkari
keskustelu liittyy suoranaisesti kaksosiin? ja välttämättä vaikka lapset kasvattaa kotona, ei tule niin tasapainoisin kuin sä kuvittelet. kuinka monta esimerkkiä tahdot tulla katsomaan? ja miksi ihmeessä verrata nykypäivää menneeseen, kun mikään ei ole kuin ennen?
Kiitos huolenpidosta meidän lapsia kohtaan.
Se, että laittaa lapsensa hoitoon ennen kuin he ovat 3-vuotiaita, ei tee heistä "vitun huora, anna karkkia"-lapsia. Tuo on pelkästään kotoa opittua käytöstä eikä liity mitenkään hoitoon laittamisen kanssa.
Minä aion laittaa muksuni perhepäivähoitoon, kun he ovat VUODEN vanhoja.
T; huono äiti