Viisikot on löydetty uudestaan äänikirjoina. Ainakin kirjakustamo Tammi kauppaa viisikkoja äänikirjoina. Tosin viisikko kirjojakin löytyy myös Tammen sivuilta vuodelta 2015.
Kirjoissa on neljä lasta ja koira. Youtubesta löytyy ainakin yksi kaksiosainen jakso tv-sarjasta: Viisikko "Famous Five" suomeksi teksitettynä. Sarja oli ihan ok. Parempi kuin kirjat. Nuorempi sarja on 80-90 luvun vaihteesta. Vanhempi 70-luvulta. Nuoremman sarjan loput jaksot ovat englanninkielisiä, joihin saa englanninkielisen tekstityksen. Samoin vanhempi 70-luvun sarja on englanninkielinen, joihin saa englanninkielisen tekstityksen.
Itse olemme lukeneet lasten kanssa vanhoja viisikoita, joita löytyi kirppikseltä. Kirjat ovat tyypillisiä seikkailukirjoja. Tarinat ovat jännittäviä, mutta kielen käyttö oli rumaa. Lapset kiinnittivät huomiota siihen. Kaikista huonoin kirja oli Viisikko karkuteillä, joka on painettu suomenkielisenä kirjana vuonna 1959. Viisikko kiusaa kirjassa Rollo nimistä poikaa ja koiraa, jota he nimittelevät haisuliksi, joka on englanniksi luultavasti stinky.
Tämä viisikko kirja on ala-arvoinen Enid Blytonin tuotannosta. Muut viisikot menettelee, mutta syömiskohtauksia selittämisineen olisi voinut olla vähemmän, sekä viisikon kielenkäyttö olisi ilman kiusaamista ja nimittelyä parempaa. Monessa viisikko kirjassa on aina löytynyt, jotain nimittelyä. Nämä kirjat ovat lasten ja nuorten kirjoja ja jo vanhemmalta ajalta, joten olisi ollut mukavaa, jos lapset olisivat olleet lapsia seikkailuineen ja ilman turhaa suunsoittoa.
Kirjoissa on neljä lasta ja koira. Youtubesta löytyy ainakin yksi kaksiosainen jakso tv-sarjasta: Viisikko "Famous Five" suomeksi teksitettynä. Sarja oli ihan ok. Parempi kuin kirjat. Nuorempi sarja on 80-90 luvun vaihteesta. Vanhempi 70-luvulta. Nuoremman sarjan loput jaksot ovat englanninkielisiä, joihin saa englanninkielisen tekstityksen. Samoin vanhempi 70-luvun sarja on englanninkielinen, joihin saa englanninkielisen tekstityksen.
Itse olemme lukeneet lasten kanssa vanhoja viisikoita, joita löytyi kirppikseltä. Kirjat ovat tyypillisiä seikkailukirjoja. Tarinat ovat jännittäviä, mutta kielen käyttö oli rumaa. Lapset kiinnittivät huomiota siihen. Kaikista huonoin kirja oli Viisikko karkuteillä, joka on painettu suomenkielisenä kirjana vuonna 1959. Viisikko kiusaa kirjassa Rollo nimistä poikaa ja koiraa, jota he nimittelevät haisuliksi, joka on englanniksi luultavasti stinky.
Tämä viisikko kirja on ala-arvoinen Enid Blytonin tuotannosta. Muut viisikot menettelee, mutta syömiskohtauksia selittämisineen olisi voinut olla vähemmän, sekä viisikon kielenkäyttö olisi ilman kiusaamista ja nimittelyä parempaa. Monessa viisikko kirjassa on aina löytynyt, jotain nimittelyä. Nämä kirjat ovat lasten ja nuorten kirjoja ja jo vanhemmalta ajalta, joten olisi ollut mukavaa, jos lapset olisivat olleet lapsia seikkailuineen ja ilman turhaa suunsoittoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Viisikot olisivat ihan kelvollisia ilman kiusaa, jota lasten välillä ilmenee turhana nimittelynä.
Olen lukenut sarjakuva viisikon myrskyniemen arvoitus, joka menetteli. Kirja oli ranskalaista sarjakuvaa ja sarjakuvan lisäksi oli pokkarissa myös romaani mukana. Mahdolisesti myös Enid Blytonin viisikkoja. Viisikoista on julkaistu myös sarjakuva-albumi, jossa etsivät patsasta. Tämä tarina ei ollut niin hyvä. En ole kuullut tälläisestä lainkaan alkuperäisissä viisikko tarinoissa. On luultavasti tämä tarina tehty myöhemmin sarjakuva-albumia varten.
Kiusaamisen arkipäiväisyys ja tietynlainen hyväksyntä paistaa läpi Blytonin tekstistä. Ehkä sillä on aikanaan tavoiteltu jonkinlaista realismia varhaisnuorten elämästä?
Lasten ja nuorten välistä kiusaamista on varmasti esiintynyt Blytonin aikana yhtä paljon kuin nykyisinkin, mihinkä ihmismieli muuttuisi, mutta suhtautuminen hiemankaan 1950-luvun brittiläisestä ihannestandardista poikkeaviin lapsiin häiritsee muussakin Blytonin tuotannossa. Häiritsi jo silloin, kun luin niitä lapsena joskus 1980-luvulla. Kirjat ikään kuin kannustivat ajatukseen: jos olet erilainen, on ihan oma syysi, jos sinua kiusataan.
Viisikon ja muiden Blytonin lasten- ja varhaisnuorten kirjojen seikkailut sinänsä olivat kivaa luettavaa lapsena, mutta syömiskohtaukset tosiaan katkaisivat tarinan turhan usein.